Merkintöjä

24.1.2017 Tiistai

R.vaaralle mutka: Vein sohvan S:lle. Näin Juhanilan väkeä leipomossa: Ei olisi ollut Janne kotona, joten jäi Tojotanrottelon ruostereikä hitsaamati. Leipomosta ostin piirakoita, 30:n sentin toisenlaadun rinkeleitä ja yön ylitse uinuneitten tarjouskorista ruisleivän. Join kupposen kahvia ja juttelin Keinäslassin kanssa joka jostain syystä sattuu usein olemaan siellä vaikka onkin kiireinen yrittäjämies. Sitten ajelin aurinkoisessa pakkassäässä takaisin. G:lla oli koulun jälkeen jalisturnaus pallohallilla ja siihen piti keretä. Kaupasta normaalit 10 l maitoa ja muuta hörtöä.

Viime yönä nukkuminen jäi kolmeen tuntiin joten täytyy ruveta se velka kuittaamaan. Klo nyt 21.30.

25.1.2017 Keskiviikko

P:n nimipv. Käytiin koulun terveydenhoitajalla. Laittoi lääkäri- ja labrajonoon kokeita varten. Jotain allergiantapaista poikaan yrittelee. Pituuden ja painon mittasi: 153,9/37,2

Uimassa illasta. Vesijuoksin toistakymmentä kertaa altaan ympäri, kuumavesialtaassa löhösin kun olin ensin hierottanut vesiruiskuissa kupeita ja selkää ja pulahtanut kylmäjorpakossa. Päänsäryn sain siltä reissulta. Juuri olin hyvillämielin miettinyt, ettei ole aikoihin päätä pakottanut.

Omasotesta hain tulevasta eliniästä ja terveydestäni ennuskäyrät. Sukurasítteena tulevan vanhuusiän diabetesriski oli hieman koholla, mutta kolesteroleja barometri väitti sopivaksi. Näistä otettiin kokeet vähän aikaa sitten. Jos pudotan hieman painoani ja lisään edelleen kasviksia ja hedelmiä ruokavaliooni niin lupasi jopa 7 terveempää elinvuotta. 86 vuotta oli pisimmän ennustevärin päätepiste. Nivelkivuista ja niiden toimintavarmuudesta hautaan saakka kävelyä ajatellen se ei osannut tähtiä tulkita.

Trumppi perkele uhkailee maailmanjärjestyksen muutoksilla! Jos en ole itseäni tomppelimpaa ihmistä vielä tavannut, niin siinä olisi sellainen.

26.1.2017 Torstai

Hesarissa Merete Mazzarellan ja Yrsa Steniuksen tuoreista kirjoista kiinnostava juttu. Ne olisi hyvä lukea.

Toisaalla läimäistiin päin näköä taantumusta ennustavalla uutisella: Venäjän duumassa on hyväksyttävänä laki, joka ei enää tuomitse perheväkivaltaa kuin "hallinnollisilla" tuomioilla eli sakoilla ja/tai yhdyskuntapalvelulla. Pian venäläisissä kouluissa sallitaan karttakeppi ja nurkassa seisottaminen jos se on kokonaan edes saatu loppumaankaan. Ja kun pikkuprilli väkivallan hyväksymiselle näin ojennetaan, se laajenee jälleen koko yhteiskuntaa koskevaksi; pamppu- ja piikkilankakauppa virkistyy. Nokia herätys!

Jussi Halla-ahon myötäjuoksijaksi itsensä paljastanut Matias K. nimimerkki heräsi Kemppisellä arvelemaan kommenttiani vihapuheeksi kun pari provokaattori- ja myötäjuoksijamantsikkaa nimesin Jussiksi ja Teuvoksi joita pitäisi poimia jo ennalta väkivaltafantasioilla lorsaamasta. Naurettavaa, kuinka ne yrittävät meitä mitättömiäkin päitä tuhahdustensa turpeeseen painaa omaa propagandasaastaansa kritisoimasta. Matias K. on tyypillinen myötäjuoksija muutaman muun sivistyneeksi itseään väittävän lisäksi. Siltä juoksumatolta on jotakuinkin mitta lyhentynyt vajaassa sadassa vuodessa, mutta perkeleellistä siinä on se, että tämä alati jatkuva asian ylläpito auttaa aatetta sitkistelemään hengissä ja odottelemaan aikoja otollisimipia.

Europarlamenttiin verovaroilla palkkaamamme tyhjänlouskuttaja on tänään repäissyt sontajournalismille otsikkotarpeita kertomalla mielipiteenään olevan, että Välimerellä partioivat vapaaehtoisjärjestöjä pitäisi rangaista pakolaisten pelastustöistään.

Miksi me maksamme Jussi Halla-Ahon Europpanytimeen Suomea edustamaan kun se ei varsinaisiin töihinsä keskity? Mielipiteilläänhän hän on vain vahingoittamassa Suomen mainetta maailmalla ja sekö hänelle on toimenkuvaksi laadittu.

Pojat ovat nyt käyneet huvikseen luistelemassa ja kiekkoa mätkimässä kavereidensa kanssa. G:lta oli katkennut maila erään Eevertin toimesta ja siitä tämän illan poru.

27.1.2017 Perjantai

Eevertin isä toi G:lle uuden mailan, että se asia kunnossa. Pojalla piano kahden jälkeen ja sitten käytiin uimassa. Juoksin jälleen solukumia vyötäisilläni kymmenkunta ympyrää. G myös muutaman kierroksen ennen kuin meni matalimpiin vesiin.

Lämmitin pvllä uunia. Illalla leivoin sämpylöitä ja paistoin arinalla. Ei niitä montaa jäänyt yön ylitse kuleksimaan kun pojat lämpiminä mättivät menemään niin, että sulavoi suupielistä tirsusi.

Eilen tein ison kulhollisen salaattia jossa oli paprikaa, kiinankaalia, kurpitsapikkelsiä, valkosipulinkynsiä, purjoa, kasvisöljyä, tonnikalaa ja tomaattia. Jääkaapissa vahva valkosipulinhaju ja siitä pyyhkeitä Puutarhurilta. Pojatkin olivat maistavinaan maun maidossa ja voissa.

Nyt on ohrapuuro hautumassa jälkilämmössä ja sen valvon ennen kuin alan koisata.

Luin juuri Lupaathan tappaa itsesi kirjasta kohdan:

"Uusi valtakunnankansleri Hitler sitä vastoin panosti ensi hetkestä lähtien dynamiikkaan. Hän saattoi yhteiskunnan kovan vauhdin ja kiihtymyksen tilaan, jonka oli tarkoitus kestää loputtomiin. Tuskin hän oli ottanut paikkansa hallituksen johdossa, kun hän jo ilmoitti valtiopäivien hajottamisesta ja uusista vaaleista. Oltuaan kaksi vuorokautta tehtävässään hän ryhtyi taas vaalikamppailuun. Tässä paraatilajissa hän oli omimmillaan: tärkeintä oli liike."

Nii´in, tärkeintä oli liike niinkuin Trumpillakin, ei vaihtoehtojen ajattelu, harkinta.

28.1.2017 Lauantai

G lähti koulukaverinsa ja sen vanhempien kanssa Hyrylle. Ovat siellä yötä yli. Me käytiin sitä pianoa vielä Entringissä katsomassa. Tarjosin 70 € siitä. Maanantaina selviää. Sattui siihen joku musiikkimies joka testasi koskettimet ja sanoi, että sekä duurin että mollin puolen ceet ovat hieman epävireiset, muuten pelittää mainiosti. Ulkokuori siitä on kärsinyt, viilut irtoilleet ja koristeet lohkeilleet pois. Naisella ollut, että isoilla sormilla sitä ei ole hakattu, kait.

Lady laitteli tekstaria että haluaisi vielä ovet uusia. Vastasin, että ne tulisivat kalliiksi koska eivät ole mitään nykystandardeja mitoiltaan kun on 60-luvun osakkeesta kyse. Parasta olisi pinnoituttaa ammattilaisverstaassa niin halvimmalla uudenveroiset saa. Samoin komeroiden liukuovet. Kysyi, voisinko hoitaa tarjoukset asiasta. Kaipa se on tehtävä.

Nyt iltamyöhällä koetin katsoa Areenalta tuoreimman kirjallisuusnobelistin Bob Dylan-dokumentin. Puoleen väliin jaksoin kerralla. Paljon on merkityksetöntä sekaan saatu, mutta jos kaikki ei minulle avaudukaan, on siinä varmasti jollekin  toiselle runsaastikin imettävää. Kuunnellessa ja katsellessa vasta tajusin, etten ole Dylania nimen lisäksi juurikaan merkille elämässäni pannut, mutta ymmärsin, että jossakin hypotalamuksen hämäränkatveessa se on elämääni vahvasti silti kuulunut. Kaikkia musiikinmestareita ei tarvinnekaan erityisesti palvoa. Tekevät ne elämän taustakankaaseen oman jälkensä kuitenkin.

1970-luvun kavereistani ainakin Jorkki taisi fanittaa Cashin ja Glitterin lisäksi Dylania. Huovisilla levyt ja kasetit rahisivatkin soittimissa aamusta iltaan. Kun minä "rahisin" Jorkin siskon kanssa niiden elukoista tyhjennetyn navetan vintille rakennellussa kesähuoneessa, niin sekaan soi kasettimankasta myös sen aikaista suomalaista joista edelleen lavoilla keikkuvat ainakin Matti, Teppo ja Frederik. Virve Rostikin alkoi olla kova sana. Dannya ei kuunneltu, mutta Babitsinin sisaruksia kaikkia. Irwiniäkin ilimanmuuta! Sleepy Sleepers ja Hurricanes menivät hölmöileväomenaviini-sorbus-kiljuhumalassa kyllä tajuntaan, mutta kun juomiset sitten aamulla tulivat hirmuisen yökkimisen kanssa hangelle, niin jotenkin jäi oksennuksen maku siitä musiikinlajistakin; Kaavin Iloharjulle tai Nilsiän Halssille ei selvin päin kekäläisten poikien Mossen kyytiin lähdetty sillä Hössi oli täyspöljä autonrattiin päästettynä.

Juice livahti äänimaailman suosikiksi vasta myöhemmin muualla asuessa vaikka se oli melkein naapurista, Juankoskelta lähtöisin. Tai ehkä juuri siksi.

Suomalaisista lauluntekijöistä ei taida kuitenkaan olla Nobelisteiksi koskaan. Paitsi Hiski Salomaa jos olisi tämän ajan eläjä. Aukeaisivatko Tuomari Nurmion tekstit maailmalle?

29.1.2017 Sunnuntai

Eilisistä musiikkimuisteluista johtuvia lie unet olleet. Niissä vaelsi laumoittain ihmisiä, joita olen joskus tuntenut. Niinkuin nyt Dylania ja Glitteriä kuunnelleen Jorkin perhekin, ja kekäläiset.

Jorkin isä Arttu oli alkoholisti. Äiti, väsynyt ja pahantuulinen Heta jotenkin yritti viedä isoa porukkaa aamusta iltaan ja illasta aamuun.

Muistaisinkohan kaikkien sisarusten nimet vielä Jorkin (Jorma) lisäksi? Kauli, Jouni, Kari, Kauko, Kalevi, Raili ja Raija. Olikohan siinä kaikki? Rappuihin riimulla kytketyn, sekarotuisen ja aina kinttuja hampittamaan pyrkivän koiran nimi oli Kaesa.

Heidän myöhemmistä vaiheistaan tiedän seuraavaa:

Kauli muutti siskonsa Railin perässä Göteborgiin, alkoholisoitui, mukaan tulivat myös huumeet ja vankilakierre. Muutti takaisin Siilinjärvelle jossa jatkoi isänsä malliin, mutta nyt en tiedä, elääkö enää. Puhutin viimeksi Siilintorilla 1990-luvun lopulla onnetonta Kaulia joka puliremmissä siellä pyöri. Oli surullinen kohtaaminen kertakaikkiaan.

Jouni asui kotonaan Pikku Koikan rannalla kuolemaansa saakka joka kai ei ollut kovin luonnollinen. Riippuu siis, mistä päin asiaa tarkastelee. Jouni otti raskaasti sen, kun ajoi moottoripyörällä vanhuksen kuoliaaksi Pöljällä. Aurinko häikäisi, minulle tavatessa selitti. Juopotteli viikkokausien putkia. Oli hyvä soittamaan kitaraa joka sillä oli aina mukana kun liftaili. Pukeutui musiikillisten esikuviensa mukaisesti hapsuhelmaisiin nahka- tai farkkupusakoihin ja -housuihin, lierihattuihin, huiveihin, cowboysaappaisiin... Sympaattinen muisto niin kuin Kaulistakin josta meidän äiti tykkäsi kovasti.

Kari kiersi linnasta linnaan. Oli väkivaltaisena ja mieleltään arvaamattomana Niuvassakin, mutta ei se koskaan meille mitään tehnyt. Sillä oli päihteisiin ja pikkuvarkauksiin altistuvainen romani naisystävänä. Kauniin tumman nimi oli Säde ja ainakin kerran se humalassa strippasi meille Pikku Koikan saunarannassa kuunnellen samalla tummaa musiikkia joka isolla kivellä kaljapullojen seassa keikkuvasta Grundikin kaseteilta kaikui. Taisi tykätä soulista ja bluesistakin niin kuin Karikin joka oli myös hyvä kitaranrämpyttelijä.

Jorkki soitti minulle viimeksi muutama vuosi sitten ollessani polkupyöräretkellä Päijänteen ympäri. Olin juuri irtaantumassa Kangasalta ja valokuvaamassa hevostilan pihassa olevia kuljetusvaunuja.

Arttuisä oli silloin vielä elossa; melkein 100 vuotias! Tuskin enää kuitenkaan elää.

Hetakin on nyttemmin kuollut. Kun hänet viimeksi näin Siilissä palvelutalojen lähettyvillä, se veisasi tavallisen puheen lomaan täysillä virsiä ja kehotti minuakin Jeesusta seuraamaan. Oli aikalailla sekaisin, että se palkinto hänelle kaikesta elämän vaivasta.

Merkintöjä

16.1.2017 Maanantai

Ladyn kanssa rautakaupassa ja valaisinliikkeessä. Kiinnitys- ym. tarpeita wc-remppaan, joka on vähän venähtänyt minusta riippumattomista syistä. Pikkujuttu kuitenkin.

S on mennyt Juukaan pariksi päiväksi. Eilenillalla nukkumaan mennessä asia vaivasi. Kiinni painuvien luomien takana kaiveltiin kaikki vanha esiin. Uni: Yksityisyys halkesi ja puolikkaat kelluivat ajatuksen avaruudessa kuin perskannikat.

Akuutista kriisistä kirjoittaminen on aina ylen hankalaa. Varsinkin, kun siitä kärsii lähin mahdollinen ihminen, oma lapsi. Olkoonkin että jo aikuinen.

17.1.2017 Tiistai

Pieni uutinen lehdessä: "Iäkäs mies ampui puolisonsa ja itsensä"

Taustoja ei kerrota. Oliko heillä edessä toisistaan erkaneminen ja muiden huolehdittavaksi joutuminen? He ovat olleet 91 vuotiaita kun omaehtoiseen eutanasiaan vakain tuumin ryhtyivät, aikuisia siis jo. Ampumisesta keinona jää tosin rumat jäljet, mutta yhtä rumaa se on kitumisenkin seuraaminen.

Melkein kaikki ovat valmiita sanomaan, että eivät halua päätyä lopulta toisten käänneltäväksi, avuttomiksi vanhuksiksi, mutta aniharva kuitenkaan sitten osaa, tai ehtii tehdä ajoissa päätöksen lähteä itse. Välineitäkään ei kaikille ole tarjolla.

Kammottaahan tätä ajatella, mutta keskustelua siitä ovat nyt käyneet kiivaasti viisaammatkin. Olihan tässä se eutanasialakialoite-nimienkeruukin juuri käynnissä eikä siinä kauaa tarvinnut odottaa, kun 50 tuhannen nimen raja ylittyi.

Itsekin olen sen verran jo kolhuja kokenut, että väkisin alkavat loppulitviikin ajat mietityttämään. Hupun voisi tietenkin mielensä silmien ylle vetäistä niin ettei vaivaisi.

Heikki Aittokosken Kuolemantanssia lukiessa totesin, että harvoin on kirjailijalla niin tasaisenvarmaa mesenaattia kuin hänellä; oma työnantaja.

Ladylle tasot, malja-altaan liimaus ja letkujen sekä liitinten kytkentä. Viisi tuntia hommaan uhrautui.

18.1.2017 Keskiviikko

Lukenut Aittokoskea ja Lupaathan tappaa itsesi-teosta vuorotellen. Vuosi 1945 ja 2000-luvun alkupuoli eroavat toisistaan vain murhaamisvälineiden kehityksessä. Politiikka ja ihmisluonto eivät ole muutoksia kokeneet vaikka tyynnyttelijät muuta väittäisivät. Vähän kun kynnellä rapsuttaa niin peto ärjäisee.

1918 veljesmurha-aikojen revanssihenkikin elää ikäänkuin valkoiset sittenkin olisivat hävinneet sen mittelön.

Persujen kansanedustajan, J. Eerolan Punahuora-lauluesityksessä ja sen tarkoituksessa on ristiriita.

Kaksi on vain väriä, valkoinen ja punainen eikä kerrota, kumman värin työväestöstä kannatuksensa keräävä persupuolue valitsee. Tosin Eerola väittää, että laulujen tekeminen on hänen yksityistä harrastustaan eikä politiikalla sen kanssa ole mitään tekemistä. Kumma juttu kun kuitenkin poliittisesti värittyneen aiheen on valinnut. Ymmärtääköhän tämä "senaattori", kuinka kalliita lunnaita ko. aiheesta tehdyistä lauluista on jo maksettu? Entä onko valmis maksamaan itse, jos joku laskun hänellekin  esittää? Aihe on arka edelleen ja sen äärimmäisen surullisia syntyjuuria olisi kunniaa tehden, varoen lähestyttävä. Varsinkin jos ymmärrys puuttuu niin kuin ilmi Eerolan kohdalla käy. Ilkkuminen panee jonkun tarttumaan kravattiin, ja kiristämään.

Laulussa itsessään dramatiikkaa on ainoastaan otsikossa. Taidottomasti sommiteltu levykannen kuva lähinnä vaivaannuttaa, naurattaisikin jos sen olisi joku teini jollekin some-seinistään julkaissut.

Siemenet on kuitenkin tuuleen kylvetty:  Kohde on nimetty, kuurojen kuuntelijoiden ja lukurajoitteisten aivot valloitetut.

Ladylle peili lasikeskuksesta. 116x130 cm, että aika hankalankokoinen asennettava kapeaan tilaan. Imukupeilla se kuitenkin onnistui. Silikonipohjaisella liimalla kiinnitin. Asensin myös uuden valon. Paperitelineet ja pyyhekoukutkin ruuvasin paikoilleen, ja pillunpesimen niin kuin Esko bideetä nimittää. Muutapa siellä sitten ei ollutkaan, mutta aikaa tuhrautui jälleen useita tunteja.

19.1.2017 Torstai

Mötkyilin ankeiden ajatusten töyräillä. Alas pimeään on vielä matkaa, ajattelin, mutta jos herpaannun hetkeksi, rojahdan matkaan. Jos se tällä iällä tapahtuu, takaisinpaluuta ei ole.

Lukeminen auttoi hieman, ja nämä pakolliset perhekuviot. Paitsi että tuo Lupaathan tappaa itsesi-kirjassa kuvattu itsemurhien ja laajennettujen itsemurhien aalto venäläisten rynniessä kohti Euroopan ydintä 45-keväällä on karmaisevaa luettavaa. Kylä kylältä, kaupunki kaupungilta päälle työntyvää väkivaltakoneiston vyöryä pelkäävä väestö hirttää, ampuu, myrkyttää itseään, lapsiaan, vanhuksiaan ettei näiden tarvitsisi kärsiä venäläisten käsissä raiskauksista, kidutuksista, murhista. Lukiessa voi miettiä koston mielekkyyttä kun se kohdistuu avuttomaan väestöön. Olkoonkin, että se on sitä samaa kansaa, joka 12:n vuoden ajan on syyllistynyt hirvittäviin rikoksiin niin sanottua ihmisyyttä kohtaan keskitys- ja tuhoamisleireissään.

Kun täydentää kertomusta Aittokosken selostuksella nykyajasta, niin voi lakonisesti todeta vain, että mihinpä ihmiskunta poteroistaan on vieläkään kömpinyt. Mainostamansa ihmisyyden aikaan ei ainakaan.

20.1.2017 Perjantai

Trumbia ja presidentiksi vihkimystään koko pv! Ei vituttanut kun Obama kahdeksan vuotta sitten oli samalla viivalla, mutta nyt vitutuksen määräänsä ei voi edes mitata. On se erikoislaatuisen takapajuinen maa se Amerikka. Satoja miljoonia (319 milj.) pipoja siellä heiluu, mutta vain kaksi löytyi johtajaehdokasta joista kehnoista kehnompi valittiin. Hampurilaisaivot sen tekivät!

Aamupvstä ajoin mutkan R.vaaralla. Vein S:lle sängyn ja vuodevaatteita patjoineen päivineen. Nippu lakanoita unehtui Puutarhurin viikkaamina pakastimen kannelle. Vanhempi S oli tullut myös auttamaan muutossa. Siskokset rupesivat nipsimään verhoja paikoilleen, minä ruuvasin lamput ja kokosin sängynrungon. Kahlasin myös Unimäessä, kohentelin lintujen ruokinta-automaattia ja tarkistin paikat. Kaikki oli niin kuin joululta jäivät. Aitan ovi ei ollut lukossa, mutta mitään ei ollut hävinnyt. Tosin sellainen lukko ei varkaita muutamaa sorkkaraudan jyrsäisyä kauempaa pidättele.

Piti keretä takaisin kahdeksi kun G:lla ansimmäinen pianotunti joka meni mukavasti. Oli rauhallinen vanha herra Kärppä opettajana (haisi tupakalle ja köhi). Jospa G sitten jatkaa kun sormet jo kilkuttimilla sousivat. Itse en ymmärrä pianonsoitosta nuottiakaan.

21.1.2017 Lauantai

A ja J kävivät. Tytöllä judokisat täällä ja siksi. Vein kameran kisapaikalle lainaan. Hain Vinttikirppiksestä ruokaryhmän, pöydän ja 6 tuolia S:lle. Ruuvailin ja liimailin niitä vähän, muuten täyspuisina olivat suht tukevaa tekoa eikä kolhujakaan ollut. Koristeellisissa selkänojissa oli vintagesapluunoilla maalatut numerot yhdestä kuuteen. Penskoilla hetki mukavaa, kun varaavat omat jakkarat mieluisan numeron mukaan. Koko höskä 150€.

Laitoin seitikeiton, kahvit ja kaakaot, Vieraat söivät ja joivat kanssamme ja lähtivät Joensuun kautta kotio. Ovat muuttaneet Kuopiosta Rautalammille, melkoiseen korpeen josta vuokranneet talon. Kyse on siis nuorimman veljeni pojasta ja hänen perheestä.

Iltasella ajoin jälleen mutkan R.vaaralle, vein sen ruokaryhmän ja pari lampunvarjostinta. Vinha oli mukana. Kuolaa edelleen sillä pelkää niin kovasti autokyytiä.

Eve oli lapsista paikalla ja varasi ykköstuolin.

Tullessa suru jäyti mieltä.

22.1.2017 Sunnuntai

Matalapainetta pään sisällä edelleen.

Hesarissa oli paljon asiaa. Eutanasiajuttu oli laadittu vaikeasti sairastuneen, nyt jo kuolleen Pasin ympärille. Sitten oli kertaus vuodelta 1992 otsikolla "Jeltsin oli Suomen ainoa toivo". Hyvin juttu oli perusteltu, että uskotaan. Kouluruuan historiaa ja Elina Hirvosen Kiehumispistettäkin selostettiin, ja paljon muuta. Meni ainakin 3 tuntia lukiessa ja vielä nyt iltasella tarkennuksiin tovi.

Nykyradikalisto röyhyää, ettei Hesarissa luettavaa ole, ja että se on epäluotettava media. Tämän päivän "trendi" on, että kun kerta jokaiselle välineet on annettu, niin niitä täytyy käyttää kaiken pää punaisena panetteluun. Kritiikki, se on tarpeellista, mutta että nyrkit pystyssä huutaminen jokaisella somen palstamillimetrillä (vai miksi gigatavuilla ilmaistavaa tilavuutta kutsuisi) murtaa asialliseltakin polemiikilta pohjan.

Kävin Bio Rexissä istumassa kaksi turhauttavaa tuntia. En ilennyt lähteä kesken pois kun istuin kahden pariskunnan välissä keskellä teatteria. Elokuva, jota oli hieman kehuttukin kritiikeissä, osoittautui jälleen kerran mitääntekemättömäksi elokuvatarpeiden haaskaukseksi. Jos edes sinänsä ammattinsa osaavat näyttelijät, joista pääosan esittäjä toimi ohjaajana, olisivat hallinneet lähihistoriaa (60-luku) niin tuskinpa olisivat hommaan ryhtyneet ennen kuin se olisi myös sisäistetty. Millainen lie Philip Rothin alkuperäinen romaaniteksi josta ek oli juonnettu?

Miten äkkiä historia katoaakaan nykypäistä! Miksikähän KS:n Turunenkin antoi peräti 3 tähteä arvostelussaan? Paikallisen elokuvateatterin kassavarantojen turvaamiseksiko? Puolikastakaan minulta ei olisi irronnut, niin äklön ja onton juotin se jätti aivoihini.

Me Naisista luin nyt netin kautta, että ihan turha elokuva. Ontoksi oli arvosteltu kuten juuri itsekin kirjoitin aivojeni tunteista.

Harmittaa, sillä menin elokuviin saadakseni mieleeni muutakin kuin ikäviä aiheita. Nyt ne vain korostuvat. Nuku tässä sitten...


23.1.2017 Maanantai

Löysin Entringistä S:lle melko uuden sohvan seitsemälläkympillä. Hain sen Puutarhurin kanssa illasta. Paketoitiin peräkärryyn kevytpeitteillä ja jeesusteipillä kun tuiskuttaa lunta. Alkaa tosin laantua ja pakastuu. Siellä olisi ollut oikea, viritetty ja kunnostettu pianokin G:lle ja vain 125 euroa, mutta eipä pystyneet kynnet siihen enää. Ja mihinkä se meillä mahtuisi kun yläkertaan sitä kukaan ei jaksa raahata. Sopisiko portaistakaan?

Ladyn sataset hupenevat heti kaikenlaiseen. Niin kuin nyt Tojotanrottelon katsastukseen. Muuten kelpaisi tien päälle, mutta oli ruosteen puhkoma reikä takarenkaan edessä lokasuojassa jonka käski hitsata. Viidennen kerran tuulilasista sekä pakosarjan vuodosta pani korjauskehotuksen paperille. Jos huomenna lähden viemään sohvan, niin käyn samalla Juhanilassa hitsauttamassa sen reiän.

M soitti aamupvllä. Mietin paljon sitä ihmistä ja jos ei olisi tätä ns. omaa arkea akuutteine ongelmineen olemassa, niin miettisin varmasti enämpikin.

Mitään konkreettistahan ei ajattelu voi käytäntöön vaikuttaa. Ajattelen Syyrialaisten siviilien kärsimyksiäkin toisinaan  niin, että kynsien aluset tuntuvat menevän verille, mutta mitään se ei auta. Eikä auta, vaikka kaltaisiani tilanteen tajuajia olisi miljoonia jos kukaan meistä ei pysty muuta kuin päänsä sisäisiä ahdistavia kuvia siirtelemään kallon laidalta toiselle.

Konkretiaa on sängyn ja sohvan hankinta niitä tarvitsevalle.

Tietenkin ajatuskin auttaa, jos sen voi myös kohteelle kertoa. Ainakin hetken verran, joka voi joskus olla ratkaiseva hetki. On minuakin ajateltu, en muuten tässä olisi.

Donnerista mieleen: Pysähtyykö ajatuksen mylly ennen kuin haudassa sellaisella ihmisellä joka jo pentuna alkoi mietiskellä eritavalla kuin muut? Niin kuin nyt Jörn Donnerilla joka juuri oli Femmalla Efter Nio-ohjelmassa haastateltavana? Ukkohan on pian 90 ja eikun ajatus heiluu. Tässä haastattelussa oli varsin entisenlaisensa eikä takellellut kuten Kirjamessujen erään ohjelman aikana jolloin ajattelin, että se on nyt menoa tuolla miehellä jo.

Minua ja Donneria ei tietenkään ajattelijoina voi verrata, eikä oikeastaan pitäisi samassa yhteydessä edes nimiämme lausua. Toisaalta miksipä ei. Ajattelijaksihan voi köykäisempiinkin mietteisiin kykenevää kutsua. Vähän kuin Huovisen Havukka-aholaista.

Lie sukurasitekin kun on tämmönen piä.

Heikkisten puolella on sorruttu politiikkaan ja tuovisissa uskontoon ja histroriaan, sekä luettu paljon; saarnaajiakin lie niin poliittisia kuin muita. Paljon on myös suoranaista tyhmyyttä ja perinnöllisiä sairauksia, henkistä kyvyttömyyttä, alkoholsimia ja masennusta. Itsemurhiakin omiksi tarpeiksi. Murhaajia löytyy ja varkaita, vankiloita kierrelleitä ja merille eksyneitä. Sekä amerikoihin politikoimaan. Neuvostoliitton onnelaa rakentamaan päätyäkseen tuhottavien listoille.

Niin lie useammassa muussakin suvussa, että mitäpä tässä pröystäilemään.

Merkintöjä

14.1.2017 Lauantai

Pojat ja Puutarhuri olivat koko pvn pallohallilla keräämässä koiranpaskoja ym. siivousta. Luokkaretkirahasto saa 500 euroa kahden pvn koiranäyttelyn huoltohommista.

Kolailin pihan ja polut, kannoin halkoja, lämmitin uunia ja takkaa, tein ruokia. Tuli nyt illasta vieraita jotka yötä. Telkkarissa ei yhtään mitään katsomisen arvoista. Olisi ollut Tapaus Punahilkka, mutta kun on joskus sen jo nähnyt, niin ei jaksa. Wallanderinkin toistot jatkuvat. Miksikähän telkkari on?

Aloitin Kuolemantanssin lukemisen ja väliin pistän Odessan miehiä välipalaksi koska Forsyth jälleen menettelee siinä tehtävässä. Hesarissakin oli parin tunnin verran luettavaa. Tosin nukahdin sivujen väliin toviksi kun sohvalla selälläni sitä luin.

Mietin Odessa-dekkaria. Taustatöiden tekeminen on kirjan fiktiiviluonteesta huolimatta vaatinut millerimäiset laajuudet (Miller on kirjan reportteri-päähenkilö). Onko juutalaisen Tauberin keskitysleirikokemukset, joista tarina saa alkunsa, sellaisia kuin ne alkuperäisessä pv-kirjassa kuvataan? Onko sellainen pv-kirja Forsythin kuvailemalla tavalla löytynyt? "Riian teurastajan" Eduard Roschmanin tarinalle löytyy vahvistus siihen saakka, mitä keskitysleireissä on tapahtunut, mutta sodanjälkeisistä tekemisistä ei ole niinkään varmaa. Tämä rikollinen eli kuitenkin väärien henkilöpapereiden turvin seitsenkymppiseksi niin kuin kymmenettuhannet muut samankaltaisiin pahuuksiiin syyllistyneet. Omantunnonvankilaa sellaiset luonteet eivät kykene kokemaan.

15.1.2017 Sunnuntai

Sattui päivääni surullisen sopivasti Claes Andersonin haastattelu jonka toimittaja avaa hänen omalla runollaan:

"Kun ihminen särkyy ajatukset 
kaikkoavat hänestä
kuin kohmeiset varpuset.
Siemenet valuvat hänestä ja
hän kovertuu tyhjäksi.
Se käy niin hitaasti, ettei hänen
äitinsäkään ehdi
huomata mitään."

Tyttäristä toiseksi vanhimmalla edessä jälleen vastamäki ja siinä kiverä mutka. Sen merkitystä omillekin ajatuksilleni joudun jälleen kerran mittailemaan.

Areenaa kuuntelen. Horisontissa keskustelevat eutanasiasta, sen sallimisesta ja kieltämisestä. Toimittaja aloitti heti klisheellä "elämä on lahja". Keneltä, sitä ei perustella.

Aina parempi vaihtoehto olisi vakuuttaa, että elämä on sattuma, silkka sattuma. Lottovoittokin on elämän sattuman suhteen suurempi mahdollisuus. Yksittäinen (mies)lottoaja ei miljoonia rivejä täytä, mutta siittiöitä tämä sama epeli kykenee linkoamaan miljoonia vaikka päivittäin. Koko elämänsä mitassa triljoonia.

Syntymäänsä ihminen ei voi itse vaikuttaa, mutta miksi kohtalonsa päättäminen estettäisiin sitten, jos vielä järjissään ollen kuolemanavainta elämän rikkomaan lukkoon joutuu sovittamaan?

Pappikin oli jälleen raahattu studioon todistelemaan elämän pyhyyttä. Jos lääkärin velvollisuuksiin kuuluisi määrätä kitumalla kuolevalle potilaalle sielunhoitoa kolme kertaa viikossa, niin silloin mentäisiin kirkonkattoa alas ryminällä ilman minkäänlaisia turvaverkkoja.

Lääkäri on kuolevankin kohdalla enimmäkseen fysiikan tuntija. Toki normaaleja, aivojen tuottamia henkisiä kytköksiäkin sairauksiin pitää jonkin verran tuntea. Sielu on uskontojen muovaaman mielikuvituksen tuotetta, Paavien ajan syövyttämä brändi. Ei lääkäreille ole tuhansienkaan lääketieteen kehityksen vuosien aikana kyetty osoittamaan, missä kehon osassa sielu sijaitsee. Saatika että voitaisiin täsmälääkitä sellaista tuhansia vuosia vanhaa virtuaalikeksintöä.

Mielen kipeyteen lievennyskeinoja koettavat antaa psyyken puolen asiantuntijat. He voivat jotain kädestäpitely/keskustelusessioita "määrätä" mutta varmaa on, ettei se enää auta kun elämää lopettavien sairauksien ja niihin liittyvien kipujen kanssa kamppaillaan. Morfiini on ainoa hoitokeino ja viime kädessä kuoleman jouduttaminen. Siksi eutanasian salliminen lain puitteissa on jo tällä tietomäärällä varustetulla ihmiskunnalla ehdoton vaihtoehto. Papeilta ei pidä siihen lupia kysellä. Eikä yksityispraktiikkaa bisneksenään ylläpitäviltä lääkäriasemilta.

Vieraat lähtivät aamusta. Puutarhuri ja Elias kävivät vielä puoli päivää koiranäyttelyä siivoamassa. Sitten kävelyllä kaupunkia ympäri Vinhan ja Puutarhurin kanssa.

Nyt ennen maatemenoa luin kesken jääneen jutun siperialaisesta poliisista joka oli äitynyt joukkomurhaajaksi Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. 85 paljastunutta raiskauksella maustettua murhaa, tai murhalla maustettua raiskausta. Vain yhden miehen se oli vaihtelun vuoksi päästellyt päiviltä..

Kevennykseksi tavasin vielä Tommi Uschanovin kolumnin Kuolema tietyssä mielessä ja pikku jutun suomen kieleen pesiytyneistä ärsyttävistä sanoista. Kestelläänhän-sanasta tuli mieleeni Eskon kanssa yleensä vaihtamamme hyvästelysana kärsitään.

Kärsitään siis!

Merkintöjä

8.1.2017 Sunnuntai

Aamun Hesarissa tasokas katsaus Syyrian Aleppon suhteellisesti rauhalliseen historiaan ja jonka yhtä kunniakkaat tulevaisuudentoiveet barbaarinen nykyaika murskasi raukkamaisilla toimillaan. Katsauksen laatijana toimittaja Heikki Aittokoski.

Kalle Haatasen haastatteluohjelman Areenalta kuuntelin. Skeptismin perinnöstä filosofiassa praatasi hän Ilkka Niiniluodon kanssa. Tuli jälleen selväksi ihmisen kyky selittää jo selitettykin ja että valmiille selityksellekin saadaan vielä tulos jota täytyy selittää. Siksi filosofia/filosofointi ei kuole koskaan. Siinä meillä ikiliikkuja joka liikkuu niin kauan kun on ihmisten huulissa liikettä.

Ei millään pahalla edellinen vaikka ironiaa ei puutukaan. Puhuisivatkin loputtomasti eivätkä antaisi vain tykkien puhua.

9.1.2017 Maanantai

Viime yönä meni myöhälle korjatessani I:n lopputyötä. Taisi olla 35 liuskaa riviväli yhdellä kirjoitettuna ja suurinpiirtein jokaisella rivillä jokunen virhe. Joitakin kappaleita piti saneerata kokonaan uudestaan ja tutkia duodecimin sivuilta mitä jokin termi tarkoittaa koska niissä oli oltava tarkkana, ettei sinänsä oikea sisältö muutu.

Opinpahan jotain taas vaikka en tiedä, pysyykö tämän katon alla enää mikään. Morfologisia unia kai ainakin näin. Tai jotenkin muuten muotoon puristettuja.

Iltasella I lähetti viestiä, että korjaukseni täsmäsi, mutta olin lähettänyt sen pdf:nä (jokin hemmetin Google dogs-alusta?) joka ei kopioidu siltään hänen tarkoitukseensa joten täytyi ottaa vielä ja muuttaa lähetys wordiksi. Eikä sekään yhdeltä istumalta onnistunut.

10.1.2017 Tiistai

Hamppilääkärissä tänään. Ylähampaiden väleihin tulleen pienen reiän paikkaus, kulmahampaan roson korjaus ja muutamasta hampaasta karieksen "tärryytystä" ultraäänellä. Tunti siinä tuolilla selällään kahden naisen välissä maatessa meni. Lahkeessakin turposi vaikka mielessä ei ollut edes Junnun rallatus elämästä ja erotiikasta. 87 euroa se turvottelu maksoi.

Vituttaa kun siteeraavat täysin tarpeettomia iltapäivälehtiä nämäkin "vakavasti otettavat" mediakanavat, kuten Yle. Tänään otsikoissa jälleen pääministeri Sipilä ja hänen nepotismista syyttämisensä. Paljon uskottavampaa asian käsittely olisi, kun se tehtäisiin normaalinkokoisin fontein. Olisi myös tehokkaampaa.

Seurattuani vuosia sananvapaudesta käytävää keskustelua, olen tullut siihen tulokseen, että sen suurimpia tuhoajia ovat ihan yksityiset tollukat, jotka rahoittavat "missiltä näkyivät nännit"-journalisimia. Jokainen 2 euronen joka niihin päivittäin parin miljoonan lukijan voimin tuhlataan nakertaa maata sananvapauden alta. Ei kai "trumbismi" tai "putinismi" muuten ylitse pursuavan oikeankin tiedon maailmassa muuten olisi mahdollinen.

Luin Imagen sivuilta kolumnin Iltasanomia hallitsevasta matroonasta Ulla Appellsinista. Aika monipolvinen juttu josta ei yhdellä lukemalla selvää ota. Sen kuitenkin  älysin, että jos on tiedollista pimeyttä suurissa massoissa niin on sen systemaattiseen hyväksikäyttöön häikäilemätöntä moraalittomuuttakin runsainmitoin olemassa. Eihän se muuten niin sikiäisi, tyhmyys nimittäin.

G haluaa kokeilla pianonsoiton opiskelua. Ilmoitettiin jo Kaukametsän tunneille. Puutarhuri varasi muutaman kympin maksavat pienet hammondit netin myynti-ilmoituksesta. Haen ne huomenna, ovat Haapajärvellä.

11.1.2017 Keskiviikko

Iltapäivällä ajelin Haapajärvelle. Pyysin siellä asuvan MiMan kaveriksi nostamaan urut kyytiin. Olivat iäkkäitä ja niveliltään kipeästi raksuvia jo ne, joilta sävelkoneen hajin. Just ja just mahtui Rellunpippanaan kun takimmaiset penkit olin kääntänyt lattiatason alle. Vein kaupantekijäisiksi vanhuksille lämpimän ruisleivän P.H:n leipomosta. Sitten käytiin erään ratsutilan hevostalleilla ruokkimassa hepat ja vielä kahvilla. Meni se aika myöhälle iltaan ennen kuin olin takaisin kotona.

Pianotuolin istuimen alapuolella lukee: "Muistoksi Tarjalle 15.10.1974 Isä ja Äiti"

Päivällä tekstari: Tilaamanne tuote on noudettavissa R-kioskilta...

12.1.2017 Torstai

Näin unta jossa kuljeskelin juuri hankkimani kirjan kantta esitellen ihmispaljouden seassa. Kaikki kavahtivat kauemmas. Kirjan nimi oli Lupaathan tappaa itsesi.

Koko päivä semmoista mötkyilyä vain. Mikä lie väsyttää. Vai olisiko viime öiden vähäisiksi jääneet yöunet? Viime yönäkin rupesin nukkumaan vasta kolmen jälkeen kun oli tekstailtavaa. Lämmitin kuitenkin takkaa. Tuuli on lujalla ja ilma sen mukainen kun on pakkastakin 8:n. Nahkiaisoja soitteli, muuten on kännykkä ollut vaiti. Hain paketin ärrältä. Siinä oli Aittokosken Kuolemantanssi. Kirjasta ajatuksen mukana kiitos erääseen suuntaan.

G harkkoihin ja pois. Se on pimputellut urkuja. Opetteli Caribian Pirates-elokuvan tunnusta jonka nuotit löysi netistä. Aukaisin taustan ja imuroitiin vuosikymmenten kerryttämät pohojanmaalaiset pölyt pois. Lie muuntaja joka resonoi kaiuttimiin huminaa ja lievää rätinää? Vaihdoin uuden sukopistokeen kun entisen juuresta oli johdon kuori irtipoikki.

Trumb tekee Amerikasta naurettavan, mutta se on myös vaarallista. Mihin päin Donald-rotta hyppää kun joutuu nurkkaan? Nurkkaan ahdistetuksi ritaksi Putinkin oli olonsa tuntenut lapsuuttaan muistellessaan, ja onhan se sitten hyppinytkin.

13.1.2017 Perjantai

Teitä ylittävän Mustan Kissin onnen päivä. Muistelen, että kehittelin kerran penakoille semmoista tarinaa johon keräsin tarinoita erilaisista uskomuksista ja käänsin ne nurinniskoin niin, että kun kohdalle sattuivat, ne tiesivät lihavien hiiripaistien päiviä Mustalle Kissille.

Pitäisi Tojotanrotteloakin käyttää tässä kuussa taas sonnilla. Jokohan nyt tulee niin paljon kallista huomautettavaa, että joudun viemään lopetettavaksi? Eihän se ole vasta kuin 26 vuotias.

Jos ensi kesänä juhannuksen jälkeen merenrantaa myötäilevä pyöräretki Eliaksen kanssa toteutuu, niin yksi kohde, jossa voisi pistäytyä, olisi Söderfjärden Meteoriihi. Siitä oli juttu Hesarissa tänään.

Samasta lehdestä luin myös kuinka Venäjän nuorisolla on nyt mahdollisuus ruveta pesettämään aivojaan militarismin rumpukoneissa jo varhain. Partioharrastukseen sitä verrattiin. Sotilaiden Äidit-järjestössä ollaan kyllä toista mieltä, mutta koska äitien ääntä olisi kuunneltu?

Tuulinen, kevyen lumen lauha päivä tänään. Vinha haluaisi olla irti, mutta eipä se kaava-alueella ainakaan vielä onnistu. Kunhan alkaa tontinrajat ymmärtää, niin katsotaan sitten. Unimäessä olisi senkin hyvä.

Merkintöjä

4.1.2017 Keskiviikko

Metsässä oli meneillään muuan pilkutus. Mitäpä sitä muuta huumoria päivälle jona ei huvittaisi elää.

Lopettelin Aarne Kinnusen muistelmat. Kirjassa oli suhteellisen paljon haulikolla ammutun tuntuakin, mutta muutamat perusteellisemmat osuudet pelastivat kertomuksen tarkoituksen.

5.1.2017 Torstai

Luin Donnerin haastattelun lehdestä uudestaan. Mitään mitä en hoksaisi itsekin, en siitä löytänyt. Jäin kuitenkin miettimään, oliko hän ajatellut loppuun saakka lausumaansa Suomesta puun ja kuoren välissä versus Länsi/Venäjä?

Puun poikkileikkauksesta voi lukea vuosirengaskerrostumien osuuden elävän puun menestykseen jotenkin näin:

Puun YDIN koostuu enimmäkseen tärkkelyksestä joka toimii eväsvarastona seuraavaa vuosikasvainta varten. Suuremman puun tyvipuolen ydin on kuollutta puuta joka toimii kantavana rakenteena elävälle pintaosalle. Ydinpuu on puun arvokkain osa lujuutensa takia, varsinkin, jos kyseessä on hitaasti kasvanut, vanhan, terveen metsän yksilö ja jonka osuus puun koostumuksesta lisääntyy iän myötä.

PINTAPUU (-manto-jälsi-nila-parkki-) on elävää kerrosta jossa ravinteet veden mukana siirtyvät koko rungon ja oksien käytettäväksi kasvua varten.

KUORESSAKIN on monta eri kerrosta ja niille kaikille oma tarkoituksensa joten tekisi mieleni kysyä Donnerilta mistä puu oikeasti alkaa ja miksi se olisi eri asia kuin kuori?

Kulahtanut Puun ja kuoren välissä-metafora ei siis minun (pilkunussijan) mielessä toimi muutenkaan maantieteellisiä, talouteen liittyviä tai sotilaallisia prinsiippejä aprikoitaessa. Maamme sijainnin suhteen vertailu ehkä käy, jos kuvittelee Suomi"neidon" nurin (rähmälleen) mätkähtäneenä runkona Itämerestä miltei Jäämereen saakka. Siinä tapauksessa se tosin olisi jo näin 100-vuotiaana lahonnut ja sammaloitunut pökkelöläjä vain.

Mutta ehkäpä lahosta Suomikuvasta voisikin jotain uudenlaista välissäolemisen metaforaa miettiäkin?

Tai todeta kuivasti, että Suomi sijaitsee oman, valehtelunkoristeilla lannoitetun historian ja asukkaidensa syntyperäisen typeryyden välissä.

6.1.2017 Perjantai

Loppiaisateriaksi laitoin kahdenlaista uunilohta, toisessa vuoassa oli pelkkä tillillä ja suolalla maustettu lohenpuolikas ja toisessa kevyesti suolattu toinen puolikas jonka seurana perunaa, porkkanaa, lanttua, kahdenlaista sipulia ja tilliä. Kermaa lorauttelin märkyyden varmistamiseksi. Olivat uunissa sen aikaa ja vähän ylikin kun oltiin kutsuttuina Anelman ja Arvon luona pullakahvella. Arvo muisteli jälleen sotien seutua koska lapsuus sen merkeissä on mennyt.

Uutisissa selvittivät, että loppiaisen alkuperä on ollut kolmen kuninkaan juhla. Kukaan kadulla vastaantullut haastateltava ei tosin tiennyt sitä kun ei Matti Klingekään sattunut toimittajien kohdalle. En ole minäkään koskaan ajatuksiani juhlapyhien merkityksille ja lähtökohdille uhrannut kuin joka saatanan vuosi toistettuna -siis pakosta. Toistuessaan säännölliseti ne menettävät merkityksensä. Vain, kun joku läheinen kuolee, lapsi syntyy, tulee mentyä naimisiin -tai erottua- niin jos tapahtuma sattuu pyhäksi päiväksi, niin ehkä sille sitten merkityskin muovautuu.

Niin pieni on ihmisajatuksen piiri, ja muistin vielä pienempi.

Soitin vanhimmalle lapselleni. Ja Hantelle.

7.1.2017 Lauantai

Tuiskutti hieman. 3 tuntia meni pihojen kolaamiseen. Lämpötilan vaihdos eilisestä kolmestakymmenestä viiteen pakkasasteeseen.

Toiseksi vanhimmalle soitin kun Juuassa oli ollut paha kolari ja S siellä toisinaan käy tuttaviensa luona. Kolarissa on kolhiintunut 7 henkilöä.

Kun minulla on hankala olo, niin siihen auttaa monasti kun katselee valokuvia lapsistaan. Niin nytkin.

Merkintöjä

31.12.2017 Lauantai

Olen vitsaillut pojille kauppareissuilla, että pankeepas kärryyn sitä lavantaatimakkaraa tai luonnonsuojelulenkkiä ja niinpä niistä myyntiartikkeleista on meille sitten sen nimisiä tullut. Sillijäätelöäkin ne ovat toisinaan pakkasaltaasta etsivinään, ja rasvaton maito on sarvettoman lehmän tuotosta. Ja kun joudun korottamaan ääntäni, niin en sunkaan öyhähdä, että pojat vaan että Miehet!

Illalla käveltiin torilla. Siellä Kasa Veikkonen lurautteli uudenvuodenpuheen ja kaupunki verorahoilla sekä yksityiset omillaan tuhosivat muovikuoriin vulkanoiduin ruutipanoksin rajallisten ilmastokeuhkojemme terveyttä tuiki tahallisesti, eikä ketään koskaan siitäkään rikoksesta leivättömän pöydän ääreen raijata; niinhän ne kaikki tekevät, tuuskahtavat vain vihoissaan jos asiaa kritisoi.

Ruvettiin nukkumaan kun oli saunottu, mutta itse heräsin vielä lukemaan vähän ennen puolta yötä. Rakettien möyke kuului vielä jonkin matkaa aamuyön puolelle.

Telkkarissa oli uusintojen uusintoja vain tarjolla. Uusintoina siedän oikeastaan vain kirjoja, kuten nytkin kun luen asiapitoisen kirjallisuuden välipalaksi fiktiivistä trilleriä Ranskan presidentin salamurhahankkeesta vuonna 1963. Se onkin taiten rakenneltu tarina ja ehkä suomennoskin hipoo kympin työtä. Kirjan kannet ovat tukevat ja sivupaperin laatu sellainen, ettei 45 vuoden ikä niissä näy juuri lainkaan.

1.1.2017 Sunnuntai

Ne ovat sitä mieltä, että jotain uutta rutisee esiin maailmanmenossa kun allakanlehtiä käännellään ajanlaksun mukaan uuden vuoden puolelle. Samanmoisena se kuitenkin jatkuu köyhyyden ja rikkauden, elämän ja kuoleman vastakkainasettelussa. Mitään merkitystä avaruuden olemassaololle ei ole täyttipä kuka tai mikä hyvänsä 100 tai tuhat vuotta. Toistan jo toistetun: Kosmologi Kari Enqvist on oikeassa: "Alkuräjähdyksen ensimmäinen sekunti on tärkein, millään sen jälkeen tapahtuneella ei ole merkitystä."

Ihmistekojen uutisoinnit päivästä toiseen todistavat Eqvistin ajatuksen vastapäisen sanoman; maailmankaikkeuden tuleva viimeinen sekunti pyyhkäisee ensimmäisenkin sekunnin merkityksen mustaan aukkoonsa. Mitä silloin on ollut merkitystä esimerkisi ihmislajin esiintymisellä siinä välissä?

Uuteen vuoteen herättiin siis samankaltaisiin viesteihin maailmanmenosta kuin vanhaakin lopetellessamme:

Turkissa isis-järjestön aivopesty tappokone pani rynnäkkökiväärinsä töihin ja ampui yökerhon uuden vuoden juhlijoita puolensataa kuoliaaksi. Ohiammuttuja ja haavoittuneitakin on läjäpäin kuskattu sairaaloihin paikattavaksi. Ampuja itse livisti.

Suomalaisten persujen Brysseliin majoitettu agitaattori on ilmoittanut vakavissaan harkitsevansa puolueen puheenjohtajuutta. Hännystelijät ovat jo syöksyneet  kannattelemaan mestarinsa viitanliepeitä, pesemään jalkoja ja suutelemaan kämmenselkiä. Samaan aikaan julkaisi fb-seinällään kansanedustaja Juho Eerola pamfletin Teuvo Hakkaraisen nostattamiseksi persujen presidenttiehdokkaaksi. Eräänä perusteluna "trumbismin" kannatuksen nousu. Etova ajatus: Hakkarainen pitämässä uudenvuodenpuhetta! Jo tuo ehdotus rasistisiin pöljänpuheisiin ja kielellisestikin surkeisiin esiintuloihin ja  kirjoituksiin syyllistyneestä juntturasta valtion päämieheksi osoittaa tämän päivän valtiomiesviisauden luirahtaneen kuin ripulipaska kansanedustajien lahkeisiin.

Muutaman asteen pakkasessa tämä pv., eilen vielä plussan puolella. Takkaa ja saunaa lämmitettiin. Tavallisia ruokia syötiin.

2.1.2017 Maanantai

Tuntuu taas hyvältä kun Hesari tulee. Maakuntalehtiin en ole enää osannut kiintyä koska HS on kerennyt tulla minulle vuosikymmeniä eri osoitteissa asuessani. Minua eivät rattijuoppojen puhallutukset, kolariuutiset tai luotikujien nyrkkitappeluselostukset kiinnosta. Vähiten käräjäsaleissa puitavat paikalliset, enimmäkseen surulliset jutut. Lauantain mk-lehdissä on toisinaan perusteellisiakin juttuja, mutta silti.

Nyt oli pitkä tauko Hesarin tilauksessa enkä tätäkään ole ajatellut jatkaa kolmen kuukauden jälkeen. Riippuu rahatilanteesta sitten se.

Lukenut olen Shakaalia ja joitakin pikkujuttuja muualta. Hakenut myös erääseen artikkeliin tietoja ja rakennellut juttua jota ei ehkä koskaan julkaista missään.

3.1.2017 Tiistai

Päiväkirjojani kirjoitan vain ja ainoastaan sitä silmällä pitäen, että jälkipolveni joskus isää kaivatessaan saavat niistä jotain mielenlauhduketta kaivella. Muiden en usko näistä löytävän mitään merkittävää tai yleishyödyllisesti ajateltavissa olevaa tarpeellista. Eikä yleinen kirjallisuuskaan näistä rikastu vaikka kuinka olisi suomenkieli ja sen pilkutus kohdallaan. Arjen elämässä ei ole juonta saatika pitävää suunnitelmaa vaikka joku sellaiseen luottaisikin. Elämä ei ole etukäteen kirjoitettavissa oleva trilleri kun se harvoin on sitä jälkeenkäsinkään tarkasteltuna. Itsekin kostun vain kipeät ranteet ja ristiselän pakotukset. Valvomisista vuotavat silmät.

Sitäpaitsi valitsen kuitenkin, mitä päivieni tapahtumista, kulusta ja ajatuksistani paperille piirrän. Ja se on vähästä vielä vähempi.

Tämä tuli mieleeni ylöskirjata toistamiseen kun aloitin Aarne Kinnusen kirjan Päätoiminen elämä. Minullakinhan aamuisten heräämisteni funktio nimenomaan tarkoittaa juuri sitä.