Sipaisuja

16.12.2017

Unessa luin Juhani Ahon romaania Papin rouva, ja kohta tuo apean surusilmäinen rouva luiskahti sivujen välistä lattialle pyrstölleen. Valitti suuhunsa sopimattomin sanoin: Vittumaista tämä papin akkana oleminen, vuan kiehautapa mulle öötöset! Kysyin, mitä se öötönen on, mutta en saanut vastausta koska papin rouva oli reisinyt takaisin kirjan kansien väliin lehtevine hameineen.

17.12.2017

Peräpekan haastattelu Hesarissa. Koko Suomen sylkykupiksi mies on jutun mukaan leimautunut ja siksipä "pakolaisuus" Luxenburgissa oli välttämätön valinta. Vai olisiko tarkoituksella juuri sinne päättänyt viisumoitua koska Luxenburgista huhutaan sen olevan  Euroopan ytimen yksi rahanpesu- ja veronkiertokeskus. Melkoisen räkäpadan Perämies itse Talvivaaraan ja Nuaseen ennen "pakolaiseksi" lähtöään sylkäisi. Tavallisemmilla tunteilla varustettu ihminen olisi jo ampunut itsensä, mutta kun mieltä eivät rikoksista raskaimmat, eli ympäristöön kohdistuvat koloille kaiva niin mikäpä on källäillessä.

Perä Pekan tilanteessa Japanilaisella luonteella harakiri olisi ainoa mahdollinen teko.

Kuuntelin vankilapsykiatri Hannu Lauerman luentoja tänään. Hänen eräistä ihmismielen ominaisuuksien analyyseistä mielleyhtymäni kytkeytyi Pekka Perien kaltaisiin jellukoihin.

Tänään HS selosti laajasti sotilastiedusteluunkin liittyää materiaalia. Siitä se trilleri syntyy!

Mietin edelleen myös Pentti Linkolaa ja häneen liittyvään keskusteluun osallistumisiani. Luin Viirteen lähettämää "Sarastus"-julkaisuun liittyvää linkkiä josta kyllä olen ollut aiemminkin perillä. Koska sitä julkaisua luotsaa tällä hetkellä epäilyttävä "saamaton" (entinen?) Timo Hännikäinen, laitoin hanskat käteeni niillä sivuilla näppäilyjeni ajaksi.

Sarastus ei siis mitään uutta minulle uutta tietoa jaa Linkolaan liittyvistä arvosteluista. Ei se siis mieltäni käännä kalastajan saarnojen sisällön suhteen. Sitä toki mietin, että kun Linkola on eräissä tuskienmutkissaan esiintynyt Hitlerin tuhoamispolitiikan puolustajana, niin ei hänkään ole ajatellut asiaa loppuun saakka. Nimittäin jos toisen maailmansodan voittajavaltio olisikin ollut Natsi-Saksa, niin yhtään ympäristöystävällisempää politiikkaa se ei olisi tullut harrastamaan. Päin vastoin. Hitlerin Mein Kampfia käsikirjoituksenaan käyttävä, saksalaissuurusteinen maailmanpoliisi olisi kyllä laajentanut hetkeksi elintilaa tuhoamalla entisistä lajitovereistaan kaikki kelvottomat ja muulla tavalla aatteeseensa sopimattomat, mutta kuinka paljon luonnonvaroja salskeista miljardeista arjalaisista koostunut ihmiskunta olisikaan tarvinnut ylläpitääkseen järjestelmänsä rivisuoruuden halki maitten ja mantujen kulkevien, kahdeksankaistaisten moottoriteiden lisäksi?

Raskaan oloinen taivaankansi painuu kattojen tasalle. Yöllä satanut pumpulilunta muutamat sentit. Mukavaa kolailla. Tapsa soitti Kittilästä. Sekin oli lumitöissä Levillä koneineen, oli juuri hankkinut uuden Bobcatin. Tunturienjuurilla kinoksia tänä talvena riittääkin. Ja oikeusjuttua Kittilän kuntapäättäjien kutmuiluista: "Na, killa se siitä..."

Millaistahan se olisi asua vielä Kittilässä? Olisivatko pojat pärjänneet yhtä hyvin sen perän kouluissa kuin täällä?

Mietin samansuuntaisesti 30 vuotta sitten, kun olin muuttanut Tampereelta pois. Vanhin tytär kerkesi aloittaa Koivistonkylän ala-asteella ekaluokan ja joutui kesken talven vaihtamaan täysin toisenlaisiin olosuhteisiin, toisenlaisten opettajien ookailtavaksi; kun perhe-elämä kellahti persiilleen. Satu sairastui lopullisesti ja yllemme laskeutui yksi niistä ikävimmistä kaamoksista, joita ihminen voi elämässään kokea. Ja kun muuttamiset eivät siihen yhteen, eivätkä kahteen-kolmeenkaan päättyneet. Eikä omaa osuuttaan pieleen menneistä ratkaisuista voi koskaan itselleen anteeksi antaa.

Niistä ajoista nuo kohta nelikymppiset tyttäreni sanovat, etteivät paljoa muista, mutta niinhän armelias muisti toimii jotta pahoistakin ajoista jaksaisi jotenkin huomiseen kömpiä.

Minäkään en ehkä muistaisi jos en olisi kirjoittanut koko ajan. En tarvitse edes vihkoihini katsoa kun  tapahtumien muistoja kimpoilee tähänkin päivään. Ehkä sitä samalla "kirjoittaa" aivojensakin kankaalle asioita eritavalla kuin ne, jotka eivät kirjoita?

Mutta miksi ihminen muistaa myös sinne hämärään, kylmään, tylyyn omaan lapsuuteensa saakka toisinaan liian selkeästi vaikka tekstinpätkääkään niistä ajoista ei olisi kirjoittanut?

Unet muistoja esiin kaivelevat. Ja alitajunta. Päällitajunta on monien iskujen takia niin pahoilla rosoilla, ettei siitä mihinkään ole.

Samojen asioiden kertaamista taas.

18.12.2017

"KOLMEN PROSENTIN TEORIA

... .... kaksi kolmasosaa maamme vuosittaisista tapon tekijöistä nousee joukosta, jonka muodostaa viisi prosenttia Suomen miehistä. ... .... .... kun joukosta ottaa pois ryhmät, jotka eivät tapa - ... ... ...- päädytään kolmeen prosenttiin miehistä. Joukon koko on 40 000, joista pääosa on naimattomia tai eronneita yksinäisiä miehiä.

Pienestä joukosta koituu yhteiskunnalle suurta harmia: kaikenlaista pahantekoa, sairautta, rasitetta poliisi- ja oikeusviranomaisille ja sosiaali- ja terveydenhuollolle ynnä muuta. ... .... ... ...on osoittautunut, että päällimäiseksi eivät nouse tietokonerikollisuus, lintuinfulenssa, HIV, itärikollisuus tai ilmaston lämpeneminen vaan syrjäytyneet suomalaiset ovat suurin turvallisuusuhka...

...Heidän ympärillään pyörii noin 20 000 palkattua työntekijää: erityisopettajia, sosiaalityöntekijöitä, perushoitajia, sairaanhoitajia, lääkäreitä, ambulanssikuskeja, poliiseja, vanginvartijoita, siivoojia, palomiehiä, diakoneja ynnä koko joukko vapaaehtoisia A-miehiä, tukihenkilöitä jne. ... ... "

Kun lukee Ilkka Taipaleen sosiaalipoliittista lähihistoriaa, niin voi perustellusti kysyä, eikö perinteiseltä vasemmistolta kannatusta nakertaneen persupuolueen aateohjelma ole täysin vinksallaan kun puolue voisi tehdä hyvää politiikkaa paneutumalla sosiaalipolitiikkaan jossa olisi valmiit, asioihin paneutuneiden tutkijoiden puolesta laaditut ohjelmat ja että heikompien asemassa edes jonkinlainen vakaus säilyisi markkinavoimien jyräämisenkin alla. Äänestäjänsä kun varsinkin tulevat näistä yhteiskunnan pohjavirroista ja heitä jonkun olisi Arkadianmäellä totisena edustettava.

Kun luen Taipaleen kirjaa, käy Halla-aho persuuksiensa nuolijoineen yhä vastenmielisemmäksi henkilöksi vaikka kirjassa ei hänestä ja poliittisesta ääriagedastaan mainita mitään.

19.12.2017

Isä kuoli tänään 35 vuotta sitten samanikäisenä kuin minä olen nyt.

Olisiko hän mahdollisesti elossa jos heti sotien jälkeen olisi saanut alkoholin kontrolliinsa ja tupakoinnin lopetettua?

Entä jos hän eläisi yhä? Olisiko tullut dementia, alzheimer tai jokin halvaus jolloin hän lahoaisi eläviltään siilinjärveläisellä vuodeosastolla?

Kun isä kuoli, muistan ajatelleeni, että olisi hän vielä muutamat vuodet saanut elää kun asioita puhumatta jäi. Mutta olisimmeko puhuneet sittenkään? Puhettahan lapsuudenperheessäni ei puuttunut, mutta että niistä taustoistakin olisimme aikuisanalyysiä ehtineet tehdä.

20.12.2017

Kemppisen blogiin kommentti http://kemppinen.blogspot.fi/2017/12/nama-nappaimet.html :

Pitäisi olla: Jos joku olisi nitistänyt Leninin, Stalinin JA Hitlerin ajoissa, … …

Jos se olisi mahdollista, tyrannit tulisi KAIKKI tuhota jo kohdussa, että säästyisimme.., niin mistä ja/tai mille?

Hallitsijana ihminen on kuin tuli, josta se itse on sananlaskuillut, että se on hyvä renki, mutta huono isäntä. Kurjinta kaiken elollisen ja koko biosfäärin kannalta se, että tämä älyllinen(?) olento on itse itsensä siihen asemaan ”luomakunnan” kruunuksi kohottanut. Ja jos järjellä ja älyllä on jotain eroa, toinen on jättänyt jo aikoja sitten päidemme aivot ja kun jäljellejäänyt huippuunsa virittynyt ominaisuus siirretään kokonaan koneisiin ja robotteihin, ei tunteillakaan ole enää sijaa edes tv-sarjojen epätodellisissa itkutribunaaleissa.

Rautalangasta: Kaikki ME elämme ja toimimme biosfääriin ja sen kokonaisvaltaisiin, toisilleen elintärkeisiin toimintoihin nähden kuin tyrannit.

Tutkimusta ja todisteita tästä olemme siitäkin keränneet miljoonien kirjansivujen verran ihan itse, mutta olemme lopulta kuitenkin niin äärettömän tyhmiä, ettemme usko edes itseämme (todistamattomiin jumaliin kyllä!).

Unohdamme senkin yksinkertaisen asian, että ravintoketjun yläpäässä olemme itse ja kun saastutamme (kulutamme loppuun) koko ravintoketjun elämän, järvet, meret, metsät ja ilman, tulemme päidemme ominaisuuden vuoksi tietoisina tästä kaikesta kärsimään myös eniten. Kärsimme jo nyt erittäin vakavasti ilmastonmuutoksesta ja tämä on vasta esimakua tulevasta vaikka maailman suurin saastuttaja Valittunsa suulla sen olemassaolon jo kiistikin.

Lakonisesti tuumin siis, että mitä väliä tällaisilla detaljeilla kuten ihmisen toiselle ihmiselle kuiskimilla ”tietovuodoilla” maapallon elinolosuhteiden alamäessä on? Olemme lajina lyhyen elinkaaremme aikana itse itsemme tällaisen(kin) pussin perälle tunkeneet ettei kasvojen menetyksen (mitähän se sekin lie?) pelossa perääntyminen ole enää mahdollista.

ME olemme kaikissa toimissamme pelkkiä halveksittavia profaaneja hakkaraisia jotka omasta alkoholismistaan tai tutkijoiden varoitteluista huolimatta äänestävät ”lisää kaljaa koneeseen”-puolesta ja syyllistyvät seksuaaliseen häirintään tilaisuuden koittaessa vaikka ovat juuri itse olleet tuomitsemassa sellaisen käyttäytymisen.

Blogeihin tai muualle mediaan omien mielipiteiden kirjoittamisella ei suuria merkityksiä tässä hektisessä maailmassa ole, mutta jospa neulanpisto silloin tällöin kirpaisee silmiä kuin meteoriitin räjähtäminen lähiavaruudessa.

Sain tänään yllätysjouluhalauksen. Postista tuli amerikoista paketti. Amarith ja Yipping muistivat.

21.12.2017

Siivonnut joka päivä tällä viikolla. Vielä on eteiset ja saunatilat nykäisemättä. Luntakin on pitänyt kolailla vaikka ei sitä hirveästi ole satanut. Suvesi pahimoilleen, että auran tyrkkäämät vallit olivat raskaita syrjään siirrellä. Lumilinnan kattoa saapi jännitää, että kestääkö. Vinhalle on korkea tähystyspaikka myös lumesta rakennettu. Sieltä se tosahtelee kadunkulkijoille ja naapurien koirille. Mutta yllättävän vähän se metelöi.

Tänään hain kaupasta lohen. Siivosin sen ulkona ja syötin pään ja muut roippeet raakana Vinhalle. Panin fileiden väliin tillin ja suolan, kääräisin kalan fileet vastakkain voipaperiin ja panin pakastimeen. Joulukala sitä myöten valmis. Nyt iltamyöhällä paistoin maksalaatikon uunissa. Kaupoista ei enää taida saada ohraryynejä puuroja varten. Oliko viime kesä todella niin huono, että sen vuoksi poistui valikoimista? Kokeilin kokonaisista Korpelan luomu-kauraryyneistä tehdä, mutta näytti tahnaksi liukenevan. Aamulla sen näkee, tuliko hyvä.

22.12.2017

Kaurauunipuurosta ei tullut kovin hyvä, mutta E ja P söivät, G ei. Tahnaista se onkin.

Iltapvn kauppareissulla löytyi hyllystä nyt myös ohraryynejä; huokaus.

Hesarin Yhdysvaltojen kirjeenvaihtajalta Saska Saarikoskelta oli suomalaista poliittista kulttuuria ja "Hakkaraiskohua" juuriva kolumni eilisessä Hesarissa. Kirjoitin yöllä kommentin koska tuli mielleyhtymä Saskan isään Pentti Saarikoskeen ja hänen kirjoissaan kuvaamiin, omaa alkoholismiaan ja seksuaalisuutta koskeviin käsityksiinsä. Luin myös pätkiä Saskan isästään toimittamasta "Sanojen alamainen"-kirjasta ja Tuula-Liina Variksen "Kilpikonnasta ja Olkimarsalkasta" jossa näkökulmia runoilijakirjailijan vaimona olemisesta.

HS 21.12.2017 Saarikosken kolumniin kommentti ( https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005497341.html ):

Niin "metoo-kampanjan esille nostamassa aiheessa kuin minkä tahansa kollektiivin käyttäytymismuodon kyseessä ollen täytyy yrittää ymmärtää taustat, mistä mikin ominaisuus ihmisessä/ihmisissä/yhteiskunnissa johtuu. Jokaisen tulee kysyä itseltään "Mistä tulen?" ja meidän kaikkien yhdessä "Mistä tulemme?". Kaiku vastaa tietenkin "Viidakosta!", mutta mitä olemme sieltä kehittymisemme jälkeen oppineet vai olemmeko oppineet mitään. Eli ”sivistys”, mitä se on?  

Nuoruudessani alkoholin käytön ja seksuaalisen käyttäytymisen "neuvot" olivat tyyliä ”tikanpojista kiipeilemässä puihin”. Siksipä vähäinenkin henkinen kasvaminen on vaatinut paneutumista ja kovaa työtä ja oppimista asenteidensa muuttamiseksi. Saska Saarikosken isästään Pentistä toimittamaa ”Sanojen alamaista” tässä kerratessani ja nyt sitten tätä hänen päivänpolitiikkaa koskevaa kolumniaan lukiessani en voinut välttyä juuri noilta kysymyksiltä joita alussa esitin.  Ja siksikin, koska mm. Pentti Saarikoski on ollut tärkeä kirjailija itselleni teini-iässä ja myös aikuisena, mutta ennen #metoo-kampanjaa en ole tullut tarkastelleeksi hänen, sen enempää kuin muidenkaan ”eilisen” kirjailijain vaikutusta omiin käyttäytymisoppeihini tällä elämän alueella.

Kärsiikö menneiden kirjailija-, taiteilija- ym-suuruuksien romantisoituja ”muusa”-käsityksiä naisihmisen olemassaolon tarkoituksesta ollenkaan pintaa syvemmältä raapia niin, etteikö yhden jos toisenkin kaapin päälle nostetun mestarin jalustat alkaisi lohkeilla jos #metoo ulotettaisiin koskemaan myös kuolleita? Eli mitä ylipäätään  taiteiden eräät suuntaukset ovat merkinneet kasvussamme sivistykseen? Vinoumiin lienevät vaikuttaneet Benny Hill ja Uuno Turhapurokin tolskatessaan valkokankaalla naissankareina. Entä Pablo Picasso naiskäsityksineen? Tex Willer Teuvolle? 

Kommenttini ei ole Saska Saarikoskelle ilkeilyä. Hänen humaaneja arvoja esillä pitävä toimittajan työnsä, kuten myös muu esiintymisensä on ollut esimerkillistä tulipa hän mistä tahansa. Tai juuri siksi. 

Nyt kuuntelen kirjoittelujen ja siivoamisten lomassa Lähde&Hämäläinen ohjelmaa. Aiemmin se oli Leikola&Lähde ja heidän sanailunsa oli luonnollisempaa. Hämäläinen teki uransa politiikan kommentaattorina Hesarissa ja paperinmakuisena eläkeläisenä hän radiossa kuulostaakin. Samoin kuin Suomen Kuvalehdestä eläköitynyt Tapani Ruokanen jota rekrytoidaan puheohjelmiin tarpeettomasti. Mainituilla toimittajilla on kieltämättä pitkä kokemus ja tietotaitoa yhteiskunnan sisällä, mutta heidän suullinen ulosantinsa ei silti ole kummoinen. Siis sananmukaisesti se on paperinmakuista, ikävää kuunneltavaa. Tekisivät edes ilmaiseksi eivätkä olisi suksiensa pohjavoiteisiin palkkioita vailla. Pärjäisivät eläkkeillään vallan mainiosti ja voisivat nekin palkkionansaitsemismahdollisuudet antaa tarvitseville. Mutta se ahneuden piru kun ei hellitä ennen kuin haudassa.

Onkos se kohta joulu? Pojilla todistusten päivä. Eilen G toi neljä koetta allekirjoitettavaksi joissa kaikissa oli yli 9:n arvostelut. Samoin P:lla. Lukiolainen E ei enää tarvitse vanhempien allekirjoituksia tentteihinsä, mutta niiden tuloksia ei hänkään tarvitse hävetä.

23.12.2017

Eilen pojilla 8,6 ja 9 keskiarvon välitodistukset. Lukiosta ei välitodistusta tulekaan. Kelalta kirje, jossa ilmoitetaan, että 30 euron etuus vanhimmasta pojasta päättyy koska hän täytti 16 v. Kummallinen tämänkin tuen lakkauttaminen koska nythän vasta pojan kulut kallistuvat niin koulutuksen, harrastusten kuin vaatteiden ja ruuankin suhteen. Kasvaakin niin, että kuukausi sitten hankittu satasen toppatakki on käynyt jo pieneksi vaikka kasvunvaraa siihen oli jo muka ostaessa varattu.

Sähköpostiin oli tullut viesti tarkistettavista kommenteista joidenka sisältöä lähettäjä ei ole loppuun saakka harkinnut. Uhkauksiakin siinä oli kaksin kipalein. Samantyylinen oli lähetetty myös tekstarina kännykkääni. Annan asian olla ainakin toistaiseksi, sillä se vyyhti ei selviä edes tekstailijan kanssa keskustelemalla. Juuret juontavat yli viisi vuosikymmentä sitten alkaneeseen tapahtumaketjuun ja siitä tekstarin lähettäjällä ei ole ymmärrystä kosketuspinnan puuttumisen vuoksi. Omaan sananvapauteeni tälläkään palautteella ei ole rajoittavia vaikutuksia. Itse valikoin mitä julkaistavaksi kelpuutan näyttääpä se sitten vaikka siltä, että menneisyyden muisteluriveillä olisin tekemässä omastani "nätimpää" kuin se on.

Jälleen kerran laskeudutaan pakanalliseen jouluumme. Markkinoiden ilot ovat ylimmillään ja Seppo Turusen "joulusaarna" Titanicin kansituolista Kainuun Sanomissa on ehdottoman totta.

Henkilökohtaisesti olen käyttänyt lahjaostoksiin 0 euroa. Tai oikeastaan 0,99 euroa jonka hintainen oli keltaisella lapulla tarjouksessa ollut 250g kananpojan jauheliha. Sen ajattelin paketoida Vinha-koirallemme.