Merkintöjä

11.4.2017 Tiistai-13.4.2017 Torstai

Rahat on jälleen melkein kaput, masentaa. Yritän olla kuluttamatta, mutta se onnistuu vain olemalla aloillaan, siivet supussa. Jos liikahdat sataa metriä kauemmas, täytyy kaivaa kuvetta. Silti omaa tupaa tai pihaakaan ei edes minuutiksi voi ilmaiseksi olemisvyöhykkeeksi väittää. Äkäinen laskelma vuosittaisista vakuutusmaksuista, lainanlyhennyksistä, tontinvuokrista, veroista sekä muista asumisen yleis- ja korjauskuluista tekee minuuttihinnaksi 30 senttiä, ja jos otan "huvittelu"paikkani Unimäen mukaan laskelmiin, niin jokainen minuutti vie minusta poispäin 50 senttiä. Eihän siinä mitään olisi, jos tulopuoli olisi edes samalla tasolla. On siis keskityttävä säästämiseen oman ruumiin kustannuksella koska kasvavien penakoitten ruokalautasesta ei voi paljoa tinkiä. Einehdin vaatimattomasti. Syön leipää ja salaatteja, puurolautasiltakin kaavin tähteet omaan kupuuni. Juomiseksi raskin parhaimpina päivinä kaataa piimää jota haen saksalaisesta koska se on siellä 30 senttiä halvempaa kuin muualla. Piirakat ovat myös halpoja, 25 senttiä/kpl, ja närpiöläiset tomaatit, jotka ovat paremman makuisia kuin paikallisten kasvihuoneiden tuottamat, mutta kalliimmat. Maito maksaa sielläkin nykyään saman kuin muualla ja ruisleivässä hinnanero on vain muutama sentti. Muuten en tykkää Lidlistä kauppana. Se on suorakaiteen muotoinen halli täynnä epäkuranttia rojua jota ilman ihminen tulisi toimeen. Tällä viikolla alkaa pääsiäinen, on keskityttävä sen ylitse pääsemiseen. Lastaan kyytiin kakrut ja koiran ja menen Unimäkeen joka sekään ei ole ilmainen olemisen paikka, mutta halvempi kuitenkin, tai no, sekin on suhteellista. Ainainen lompakonkauhistus on jokatapauksessa bensiinimittarilla käynti.

13.4.2017 Torstai-17.4.2017 Maanantai

Pienennän ajatuksen liekkiä. Kynääkin pykineisiin sormiini otan vain harvakseltaan. Suljin suuren maailman trumpeineen ja le peniksineen mielestäni pois kun läksimme Knista tänään torstaina. Ajattelen nyt sutta, joka oli käynyt Unimäen pihassa edellisenä yönä. Suren sen laahustavaa askellusta vastasataneessa lumessa ja tunnen avutonta vihaa sitä rikollista lajitoveriani kohtaan joka vapaudessaan vaarattomaan eläimeen on haulia tulikepistään syytänyt, ja ehkä saanut tapetuksi lauman muut jäsenet, ne sudelle yksilönä elintärkeät kumppanit. Soila toi kylältä vanhan ukkometson nyljettäväkseni. Se oli lentänyt tien ylitse kulkeviin, käytöstä jo poissuljettuihin puhelin- ja sähkökaapeleihin. Oli vielä lämmin, että ihan just se oli sattunut. Säälitti kaunis, komea lintu, ja miten tarpeellinen se keväisillä soitimilla olisikaan. Miksi se keskelle kirkonkylää oli eksynyt, niin  kai sen jokainen luonnon tuhoa seurannut ymmärtää jos haluaa.

Kännykät ovat lojuneet akut tyhjinä vanhan pulpetin päällä jo kolme päivää (nyt su) eikä yksikään ole niiden hiveltämisiä kaivannut. Pojat nukkuvat jo. Ewekin on täällä ja hän taisi olla ensimmäisenä unessa. Ovat myrynneet monessa mäessä; Juhanilassa, Villelän rinteessä ja Uniaholle auenneessa hakkuuaukean törmässä. On kovat hankikannot vaikka viimeksi epäilin, ettei rakeiseksi mennyt lumi enää kovetu. Öisin on pakkasta yli 10 astetta eikä päiväksikään kuin jossakin katveessa edes auringossa lämpiä sillä pohjoistuuli on lujalla asteikolla. Tulisi hyvää kuivalihaa ja kapakalaa jos kohdallamme ruokakulttuuri sitä suosisi.

(Ma) Pääsiäisvalheet on jälleen monella maailmankulmalla syötetty vanhoihin ja tuoreisiin päihin täytenä totena. Ja jollotukset kuorrutukseksi. Unimäessä tuo järkevää ajattelua säröttänyt pakkoperinne ei ole näkynyt, vain korviin radiosta asemia etsiessä joku passionluirahdus tai ortodoksipapin liturgia häivähtänyt.

Hakkasin kaikki aiemmat pölkyt haloiksi, mutta en malttanut olla ajamatta samanmoista läjää rantteelle tuulenkaatojen runkoja koska hanki kesti kurautella myös ikävien murrokoiden taakse. Nyt on selän lihakset ja raajat saatanan kipeät. Niin taitaa olla muksuillakin kun niin raukeina laittautuvat kotimatkalle. On ollut hyvä pääsiäisloma, mutta nyt taas, kun kaupunkiin lähtö on edessä, alkavat alakuloiset mietteet päätä jyystää.

Ennen kuin keräsin luettavana olleita kirjoja kassiin, luin Pentti Saarikoskelta muutamat lauseet jotka hän on kirjoittanut 60-luvun lopulla Dublinissa ja olemiseni sietämätön keveys (Kunderan luonnehdinta) tiivistyy nyt niihin: "Ihmisen elämällä ei ole mitään tarkoitusta niin kuin kasvien ja eläimien elämällä on, ihminen on ajatteleva olento. Maailma on vyötäröstään alaspäin täynnä nälkäänäkeviä ihmisiä. Nälkää näkevä ihminen on eläimen tasolla. Hänen elämällään on tarkoitus. Maapallo ei ole potkupallo, niin kuin Johnsson kuvittelee, niin kuin Hitler kuvitteli, ihmisen voi tappaa mutta aurinkoa ei, aurinko kuolee, mutta sitä ei voi tappaa. Aurinko on kaikkivaltias. ... ..."

18.4.2017 Tiistai - 21.4.2017 Perjantai

Armottoman väsynyt pääsiäisen rehkimisestä. Selkä on ollut pahana, mutta en osaa olla huolestunut sillä nikamienvälien pullistumasta ei ole kyse. Kahta puolen alaselkää tämä rouhea särky jäytää, ja nivusiin pakotti eilen niin, että toinen kives pakeni onteloon kyyröttämään. Tällä tavalla ei muistaakseni ole monasti koskenut, eikä pelkkä työjelystä syntynyt lihassärky yleensä kovin montaa päivää ole loiventumattomana pysynyt. Ehkä se tästä...

(Ti) G lievässä kuumeessa joka alkoi jo Unimäessä. Jäi pois koulusta. Nukkui melkein koko pvn ja tauti oli nyt illalla vek. Olisi ollut jalishartkatkin, mutta parempi olla menemättä. Selkään koskee yhä. Ja peukalo on pykinyt. Siinä on halkeama keskellä kosketuspintaa samoin kuin molempien etusormien kynnen vieressä Sama on ihonrakenne kuin oli äidilläkin; käsien nahka keväisin kuin auringossa halkeileva savi.

(Ke) Kirjastosta lainasin Markus Leikolan tuhatsivuisen "Uudenmaailman kadun". Kaupasta olen voinut ostaa vain tarjousruokia. Sattui olemaan 50%:n ale kanaviillokeissa, niin niitä muutaman rasian. Puutarhurilta sain kakskymppisen maitoihin ja leipää on monta pakettia pakastimessa. Marjojakin, ja mehuja. Porkkanapusseja vielä joku ja muutakin jäisissä rasioissa, että niiden avulla on kuljailtu. Tontinvuokra, sähkö- ja vesilaskut tulivat samoille eräpäiville kerralla, että onpahan taas jokaisen tili koluttu melko kuiviksi. Jos joudun EU-pyöräilytililtäni ottamaan, niin se haave pitää sitten ruveta uneuttamaan vaikka kuinka kirvelisi. Mutta ei se ensimmäinen haave ole jolle niin käy. Joka päivähän niiden hautajaisia saa viettää.

(To) Jos ystävyys- ja muut kontaktini olisivat somen varassa, niin eipä paljoa lehti liikahtaisi sillä suunnalla. Eikä puhelutkaan häiritse. Yksin oot sinä ihminen, niin yksin... Onneksi ovat nämä poikulaiset, että jotain tarkoitusta olen löytävinäni arkeeni. Äsken käytin Paulusta jälleen hammashuollossa ja sitten soitti G, että saako hän mennä vähäksi aikaa kaverin luokse koulun jälkeen ja kun tuli sieltä, teki läksyjä joissa tarvitsi apua. Piti keksiä pitkäsanainen hyötykone (oikea tai mielikuvitus-) ja ehdotin lintupöntönsorvinteränteroitinta. Piirrettiinkin sitten semmoinen kone terineen päivineen ja ehkä sen voisi hyödyntää vaikka oikeastikin jos olisi talli ja tallissa hitsausvehkeitä, rautaa, moottoreita ja muita jyrsimiä sen tekoon. Sitten tuli E ja hänelle piti etsiä lehdistä ympäristöuutisia bioskan tunnille. Ja siinä meni tämäkin päivä iltaan eikä lämmintä kättä Puutarhurikaan tarjoa että silittäisi iltaisin suremaan taipuvaa päätäni. Se on kova ihminen. Tai sitten vain on, eikä mikään sitä kutita miltään kohti. En minä tiedä. Ei sellaisia uskalla arvioida koska voi olla täysin väärässä. Mutta suu olisi, jolla sanoa jos liikahtaisi jokin sanottava. Muutakin kuin että taas on roskia lattialla ja hesarit levällään sohvalla. Niin tulee vähitellen mykkä minustakin ja viimein kun kuolen, teen sen sanaa sanomatta. Selkään on edelleen särkenyt. Otin vasta tänään särkylääkkeen ja se vähäksi aikaa helpotti, mutta kovin oli mitätön vaikutusaika.

(Pe) Aamulla heräsin uneen jossa toive oli suhteesta naiseen. Joku siinä liitelikin, mutta niin sekin pitkäletti vain hajosi unenusvaan kuin tämä todellisuutenikin, jossa nainen olisi, mutta täysin jo karannut tavoittamattomiin, omiin oloihinsa kuin minua miehenä ei hänelle enää olisikaan. Vain kiinteistön lämmitys- ja huoltomieheä ja sellaisena, joka siinä sivussa pyykkää ja tiskaa ja lakaisee ja ruuatkin käristää, vaihtaa autoon renkaat, rasvaa polkupyörien ketjut, lapioi lumet poluilta... En yhtä hakattua halkokuutiota kohtaan saa lämpimän naisenkäden kosketusta niin on unehduksissa se, eikä asiasta sanominenkaan tule kyseeseen. Kaipa se sitten minulle on ihan oikein, mutta todellista oikeutusta on vaikea punnita, kaipuu on kuitenkin hirvittävä, se sattuu muuhunkin kuin arpiseen mieleen. Miten kauan enää kestän? Siivosin eilen talvisia halkopinojen pohjia ja tukipuita pois, mutta kaikki on vielä kovan lumen ja jään sisässä, etteipä homma oikein edennyt. Kolme kuutiota kuitenkin puuta on vielä täällä, ettei uusia tarvitse ennen kesää Unimäestä rahdata. Kasvihuone pitäisi ruveta laittamaan kesäkuntoon, mutta ei kai sillä kiirettä ole kun puoli metriä on valkoista talvea vielä maassa.

Menovesi Unimäkeen ehkä riittäisi, että pitäisikö sitä lähteä täältä alakuloistumasta käsintekemisten äärelle...