sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Merkintöjä

2.12.2016 Perjantai

Lapua klo 06.45, 330 km:n pätkä takana.

Hyvä keli tähän saakka ajella, lunta ei lakeuksilla ole, vain jäisenä pimeydessä kuultava asvaltti arvelutti mutkaisilla poluilla.

Huoltoasemalla oli aamupuuro juuri pantu hautumaan, oli riisipiirakkaa munavoilla, sämpylää, kaakaota ja kahvia. Jostain syystä kassaneiti laskutti vain 3,5 euroa kukkuritarjottimista syötävää ja juotavaa.

Rekkamiehiä ja muuta ammattiväkeä käy kahvilla tiuhaan, nälkäisimmät syövät tukevasti, menevät sitten ulos tupakalle ennen kuin jatkavat kuka minnekin. Muutamat juuttuvat peliautomaatteja syöttämään. Jokunen työhaalareissa oleva nainenkin kävi hakemassa kannelliset pahvimukikahvit. Yksi ryysti siitä tupakkia poltellen ulkona tovin ennen kuin hyppäsi sinisen pakettiauton ratin taakse ja kurvasi tiehensä.

Kajaanista lähdettiin puolenyön jälkeen ajelemaan. En osannut nukkua ennen lähtöä kuin  ehkä puoli tuntia joten Kortesjärven ohitettuamme pysäköin levikkeelle ja laskin selkänojan alas nukahtaen heti. Tunnin korsasin ennen kuin jatkettiin. Paulus meni jo kotona illasta aikaisin nukkumaan ja jatkoi uniaan autossa.

Häijää klo 13.00, 530 km.

Lapuan jälkeen pysähdyttiin Noormarkussa josta otettiin koera kyytiin. Musta se on ja pieni. Tankkaamassa käynnin jälkeen pentu oksensi heti mahansa tyhjäksi. Pysähdyttiin levikkeelle putsaamaan istuinsuojaksi laitetut aluskankaat ja muovilakanan joka oli suojien alla, niin ei penkeille pahastikaan käynyt. Laitettiin uudet suojukset joita mukana on.

Olihan se kummallinen asunto josta pentu haettiin. Tuli mieleen, että jokin kiertotie koirakaupalle siinä mummotarinassa oli. Muuten se ja sama kun oli niinkin edullinen. Rokotustodistukset ym. kuitenkin  löytyivät, ruokaa pussillinen mukaan, hihna ja puruleluja. Sen oma alustäkkikin joka okseentui muiden mukana heti matkan alussa. Koiran luovutus kävi mutkattomasti, tunteilematta vaikka muuta puhelimessa puhutusta käsitin.

Syötiin Häijään huoltoasemalla hampurilaiset kun ei muuta keksitty. Vessaan tuli siivooja ja sanoin sille, ettenpä älynnyt äsken hoihkaista, että äetii, pyyhkimmään! Käsiäni pestessä kyselin naiselta, että onko Häijään humppalava vielä aktiivikäytössä. Se sanoi, että siellon nykyään viikonloppuiltojen lisäksi päivätanssejakin.

Tampereen Hervannassa on oltava 15.30, mutta eihän tästä ole matkaa enää kuin 40 km.

Hervanta klo 15.00, 678 km.

Odotellaan Opiskelijankadun varrella autossa Amarinia. Lähetti juuri tekstarin, että tulee kävellen tähän. Kiinteistövälittäjä tulee puolen tunnin päästä aukomaan asunnon ovea. Ja kenties päätään.

Matka on mennyt hyvin. Pysähdyttiin Koivistonkylän kauppakeskusten parkkipaikalla. Paulus juoksutti pentua kävelytiellä sekä Hämeenlinnaan ja Helsinkiin menevän moottoritien alittavan tunnelin päässä lepikossa. Täällä on muutamat sentit lunta ja vähän tupruttaa koko ajan. Kävin Prismasta halvan, pitkähihaisen paidan sillä jostakin syystä jäi taas lämpimämmät vaatekerrat matkasta pois. Takin alla on vain lyhythihainen kauluspaita ja talvinen viima puhaltelee, ehkä pakastuukin.

Neuvoin Paulukselle kerrostalon, jossa 1980-luvulla asuin silloisen perheeni kanssa. Tuntui erikoiselta; samalla kun elän tätä elämää niin samaan aikaan voin kuvitella sen ensimmäisenkin elämäni parkkipaikalta lähtevän lyhyen kujan päähän entisenlaisenaan töröttävään, vanhuuttaan kulahtaneeseen kerrostalo-osakkeeseen kuin ei ajallista välimatkaa olisi olemassakaan. Tapahtumia, ihmisiä, asioita vilahtelee ajatuksissa. Ja ne naapurihuoneistojen koskaan mielestäni kuolemattomat ihmiset siellä keittiöissään keittelevät keittojaan, lämmittävät mustaamakkaraa paistinpannuillaan, kuorivat pottuja, kyttäävät katujen kulkijoita verhojen raoista... voi perhana!

Suonenjoki 3.12.2016 Lauantai klo 00.45. 892 km.

Eskon luona. Paulus ja Pentu nukahtivat jo. Mulla vähän sydän tutisee ja ajatukset lilluvat.

E:lle soitin ennen Jyväskylää, että jos yöpaikka olisi, en jaksa Kajaaniin asti ajaa. Otin lyhyet torkut Jämsänkosken seutuvilla. Aterioitiin Vaajakosken eibiisiillä. Paulus tunnisti viereiseesä pöydässä mukaan otettavaa ateriapussia odottelevan Samuli Edelmanin verkkareissaan ja joku julku kai se oli hänen seurassaankin. Minä en kyllä olisi tuntenut.

Pentu on ollut rauhallinen kuljetettava, nukkunut suurimman osan ajasta kuten lasten kuuluukin. Ei ole oksennellutkaan enää.

Hervannassa käytiin  katsomassa kymmenennessä kerroksessa oleva Amarinin asuntoehdokas. Siisti se oli ja hyvin hoidetussa yhtiössä. Kaikki asunnon pinnat lattioista laipioon oli rempattu täydellisesti, vain keittiökalusteet olisivat piakkoin uusinnan tarpeessa, mutta ei niissäkään edes allaskaapiston levyt olleet miltään kulmalta turvoksissa. Alkuperäiset ne eivät olleet, eli olivat 1990-luvun alkupuolen genreä. Kiinteistövälittäjä oli harvinaisen asiallinen henkilö, ei vedellyt suuntaan eikä toiseen vaan sanoi, että omilla silmillä minkä näette niin tuskin pahalta näyttää. Sain sanoa A:lle mielipiteeni, ettei asunnonostossa suuria riskejä olisi. Putkiremonttikin saattaa olla vasta 10-15 vuoden päästä koska ne on nyt kuvatttu eikä ongelmia ole havaittu. Kaikista äskettäin suoritetuista remonteista löytyi mustaa valkoisella. Hintakaan ei Tampereen huomioon ottaen ollut ylimitoitettu kun vertailukohteita katsottiin. Välittäjä lupasi etsiä vielä verrokkikohteita samasta taloyhtiöstä tai vastaavasta siitä lähempää.

Amarinin vanhempien luona istuttiin muutama tunti, syötiin ja juotiin. Sivuttiin asuntohankkeen lisäksi politiikkaa heidän kotimaassaan; pahentunut se on toisinajattelijoiden kannalta joihin heidänkin perheensä kuuluu. Isä Nao on kuulunut siellä asuessaan aktiividemokraatteihin, mutta valtaapitävät ovat vielä vanhojen Pol Potin aikaisten aivopesuohjelmien perua ja meno on sen mukaista. Äiti Navy oli laittanut valmiiksi joululahjoja meille mukaan ja ison laatikollisen erilaisia tuoresalaatteja ja yrttikasveja. Hän on perheen pojan kanssa töissä puutarhayrityksessä joka kasvattaa ja pakkaa mm. Lidliin meneviä tuotteita. Isän on pitänyt jättää työhaaveet sikseen, on sen selkä niin pahassa jamassa. Tukiliivit vyöttämällä pystyy istumaan, muuten menee kävelyksi tai makailuksi elämä.

Siellä oli mukava käydä.

Väsyttää aikatavalla.

La klo 22 Kajaani 1168 km.

Aamulla heräiltiin Suonenjoella jotain yhdeksän kieppeillä. Syötiin aamupala, katseltiin Eskon pihapiirin hommailut ja lähdettiin. Kuopiossa käytiin Ikeasta 2 lampunvarjostinta ja yksi joulutähti. Paulus söi siellä ruotsalaiset lihapullat ja tikkupotut joiden hinta oli 2,79. Minä join pelkän kahvin, 1 euro. Tungos oli käsittämätön. Ja se, kuinka ihmiset, nekin jotka eläisivät ympärysmitoistaan päätellen entisillä eväillä puoli vuotta, ottivat yksi toisensa perään kukkuralautaselliset pyöryköitä ja tikkupottuja joiden koristeeksi oli laitettu kaksi vihreää pavunversoa. Inhottavaa ajatella, kuinka paljon tyhjäkäyntiä tämän päivän ihmiselämään sisältyykään ja miten paljon sekin energiaa vaatii. Enkä itse ole sellaiseen syyllistymätön jonka tajuaminen kaksikertaistaa pahanolon ihan jo samaa ilmakehää asuttavien muiden  elollisten puolesta.

Siilinjärvellä käytiin velipojille näyttämässä pentua ja Lapinlahdella kyläiltiin Hanten luona muutamat tunnit. Kotona oltiin yhdeksän kieppeillä. Eliaksesta ja Gaiuksestakin taisi tuntua aika mahtavalta tuo koiranpentu.

Nyt en jaksa muuta kuin ruveta nukkumaan. En edes kirjaa avaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti