tiistai 22. marraskuuta 2016

Merkintöjä


18.11.2016 Perjantai

Mitä lie yksitoista illalla jo kello.

Läksin Knista vasta, kun Puutarhuri oli tullut töistä ja oli ruokailtu.

Mutta eipä mulla tänne pitkiin, pimeisiin iltoihin kiire olekaan.

Lämmittää en tarvinnut vaikka oli uuninkuve keskiviikolta jo haaleaksi käynyt. Marraskuinen vesikeli ulkona, vähäiset lumet saavat kyytiä. Saunan lämmitin ja lauteilla makailin. Yritän välillä olla ajattelematta, mutta miten osaisivat käskyttää ajattelemattomuuteen samat aivot, jotka ajattelevat?

Kävin viemässä Soilalle käsienpesualtaan hajulukkosysteemin. Siellä enterorokko on jo hellittämässä. OP:lle oli rupia kinttuihin tullut, mutta Ewelle ei mitään ulkoista. Aapollakin kai vain kuumeena esiintynyt.

Unohdin Kniin ruokaostoksista suurimman osan. Maitopurkki, leipäpussi, omenat ja kananmunat olivat vain kassissa. Mitenhän sitä taas silleen läksin? Pistäydyinpä sitten samalla kaupassa kun kävin S:n luona.

Siwaa ei kohta tälläkään kylällä ole eivätkä K-markettia sen tilalle perusta. 1600:n asukkaan kannattavuuspohja ilmeisen kannattamaton. "Kilpailutus" kai menee sitten täällä niin, että ihmispöljät ajelevat isompiin kyliin ettei yksi ja sama kauppias rikastuisi heidän rahoillaan. Vai onko tällä kylällä kohta autonrattiin kykeneviä kun keski-ikä huitelee nyt jo likellä seitsemääkymppiä?

Nyt tuhoutuvan Siwan paikalla on muistini aikana ehtinyt olla vaikka minkä nimistä ja taustaista kauppaa. Raja-Karjalan muistan kouluajoilta. Se oli kai jotenkin kompuksessa Nurmeksen osuusliikkeisiin. Sitten tulivat Ekamarket-taustaiset, punapääoma keräävät osuuskunnat ja kun asiakkaiden lompsien tiristely meni niiltä ohitse oli siwojen vuoro. Sen jälkeen kaupan toimijoina onkin ollut silmänlumeeton, täysin paljas ja raaka markkinatalous, jota tosin sitäkin pehmennellään "asiakasomistajuus"-valheilla ja muilla halpuutuskuplilla, mutta jonka jokainen vähänkin tajuissaan oleva ymmärtää hyödyn kerääjien jalostuneeksi vittuiluksi, että edes jotain hupiakin maitomme mukana saadaan kurkkuumme kaataa.

Tullessa soitin Kyöstille, että panee hakemukset Uudenkaupungin mersutehtaalle. Siellon samaa hommaa tarjolla kuin mitä nyt paljon pienemmällä palkalla ja epävarmemmassa, työolosuhteiltaan sotkuisessa firmassa ähertäessä.

19.11.2016 Lauantai

Herättyäni panin uuniin ja hellaan tulet, kannoin vesiä, keitin kahvit, mutta ei tehnyt puuroa mieli joten hapaisin vain leipää. Kahdeksalta oli vielä aivan pimeää joten asetuin kuuntelemaan Kuusi kuvaa-ohjelman. Unicefin hommissa kierrelleen Liisa Susiluodon albumia ne katselivat samalla kuvien taustoista jutellen. Mieleeni jäi ainakin yksinkertainen, vankka motto: "Ne auttavat jotka voivat, ne eivät joilla siihen ei ole mahdollisuuksia, ei voimia, ei varoja."

Vahvemman oikeudet ja luonnon valinta siis nurinniskoin käännettynä. Loogista: jos kerta ihmislaji on sen verran kehittynyt, että ainoana maapallon ötökkänä on kehityksen kulussa saanut aivot joilla ajatella. Ehkä jopa ymmärtää mitä ajattelee. Tajuta, mitä muita asioita se voi ajattelunsa tuloksilla muutakin tehdä kuin vain  hyrsältää oma suu edellä elämänsä lävitse.

Pitää tästä lähteä päivän askareisiin.

Iltasella

On jo pimeää vaikka kello vasta kolmea lähentelee. Sataa vettä. Sauna lämpiää.

Vaihdoin Lynxiin CDI-boxin. Moottori lähti käyntiin eka nykäisyllä ja ajelin tielle polkeutuneella lumella puolisen tuntia. Sitten vehje jälleen hyytyi eikä lähtenyt käyntiin ennen kuin jäähtyi. Alkaa käydä mystiseksi sen temppuilu. Nyt olen sytytystulpista alkaen vaihtanut ulkoiset, magnetoon menevät sähköosat, mutta pitääkö kaivautua syvemmälle? Ja mitä se sitten tulee kustantamaan? Olisiko sama jo ostaa lämmityspuut lähempää?

Vitutuksissani menin sitten metsään ja harvensin muun puuston seasta kymmenen koivua, pätkin ne ja tein Rajapolun varteen uuden kasan odottamaan sitä päivää, että kulkupeli kuntoutuu, ja että sataa pysyvämmät lumet kuin miltä nyt näyttää.

Vanha moottorisahani on turvaton kun siitä on rikki takaiskun estävä mekanismi. Huomasin tämän kun karsin eräästä kuusesta alimpia oksia ylettääkseni sen takana olevaa koivua kaatamaan. Teräketju kävi niin lähellä poskea, että partakarvoissa tuntui hipaisu. Siitä tuli mieleeni Tennilän Lassi-vainaa joka oli nuorena miehenä halkaissut kasvonsa samalla tavalla kuusen alimpia oksia karsiessaan. Se arpi oli viston näköinen. Lassi kärsi siitä niin paljon, että naissuhteistakaan ei oikein tullut mitään. Ja humalassa aika pahapäinenkin se oli. Kerran Viirinkankaan saunareissulla meinasi pieksää minut kun kävin sen piirittämää tyärtä vokottelemassa. Lassia näin viimeksi Rovaniemen Kitumarketin peliautomaateilla pyöräillessäni Kittilään muutama vuosi sitten. Jututinkin, mutta vaisu se oli. Sillä oli seuranaan paljon vanhempi, alkon kanssa seurustelleen oloinen nainen eikä L itsekään liene lasiin syleksinyt. Siitä ei mennyt kauaakaan, kun Tapsa sitten soitti ja sanoi, että Lapin Kansassa oli Lassin kuolinilmoitus. Kumma, että törmäsin mieheen kuitenkin. Sitä ennen on nähty viimeksi 1981 syksyn läksiäisjuhlissa. Lassi oli samoja tennilöitä kuin kuuluisampi sukukaimansa Esko-Juhani.

Kaverimuistoja tulee mieleeni jopa moottorisahasta vaikka silloin ei fasepookiakaan ollut, että eletyn elämän jälkiä voisi huoneensa nurkassa rojottavasta matolaatikosta etsiä.

20.11.2016 Sunnuntai

Heti aamun valjettua aloin rassata Lynxiä, lähti pyörimään ja usutin sen kiipeämään peräkärryyn. Nykäisin liinat tiukkaan ja ajoin yhdistelmän Juhanilaan jossa porukalla pähkäiltiin, missä vika. Ehkä se nyt löytyy, tai saan neuvotuin konstein rajoitettua ainakin alueen, josta sitä on turha etsiä. Jos vika on magnetossa, on pikkuisen enämpi töitä tiedossa. Jätin Lynxin kärryyn ja ajelen sen kanssa Kniin. On ainakin varaosaliikkeet lähempänä jos jotain tarvitsee.

Saunaa lämmitellessäni katselin lintujen touhuja ruokintapaikalla. Oli oikein, että järjestin sen tuohon ikkunan alle. Siinä niitä pyrähtelee sankoin joukoin niin, että ei erottaa meinaa, mikä lintu milloinkin on asialla. Uusina syötettävinä näkyy olevan urpiaisia, ja närhet ovat lisääntyneet kahdella eli niitä on nyt kuusi nokkimisjärjestystä yllä pitämässä. Ne joutuvat kylläkin tyytymään siihen, mitä pienempien "pöydältä" maahan roiskahtelee sillä eivät ne mahdu pitelemään itseään kaukalon reunalla. Joku aina yrittää, mutta kynnet lipsuu. Äsken tempaisi ruokintapaikan ylitse haukkakin, mutta  tyhjän haraisi, sillä sekuntia ennen joku huomasi sen ja ilmeisesti kirkaisi hälytyksen jolloin koko päivällisväki säntäsi viisaasti jokainen eri suuntiin. Närhiä se ehkä yritti, mutta nekin olivat nopeimpia kuin haukan aikomukset. Hetken oli aterioitsemispaikka hiljainen, mutta nyt ne taas ovat kuin vaaraa muistamatta kaikki paikalla. Punatulkut tosin näyttäisivät empivän koivujen oksilla vieläkin.

Eli tunnistustyöni antaa taas kerran olettaa, että lintuparvessa on tali-sini-töyhtö- ja hömötiaisia, keltasirkkuja, punatulkkuja ja urpiaisia. Yksi tummempi pikkulintu on kuin keltasirkku, mutta sen nokka on kuin varpusella. Eräällä talitiaisella on vasemmassa siivessä vikaa kun se ei pysy kylkeä vasten tiiviisti kuten muilla. Siellä se silti joukonjatkona terhakkana kiipeilee ja pyrähtelee. Närhet vierailevat satunnaisesti. Yksi niistä on joko kastellut untuvia myöten itsensä tai muuten vain tummempi kuin toiset. Se näyttäisi olevan parvensa pomo jonka on saatava syödä ensimmäisenä. Vein närhejä ajatellen pottutähteitä ja niistä ne nyt tuossa kiistelevät. Pomonärhi tunki kaulakupunsa kukkuroilleen potunpalasia ja vielä nokkaankin niin paljon kuin pysyi ja lähti piilotusreissulle. Sitten oli seuraavan kellokaan vuoro ja kun viimeinen sai myös piilotettavaa kaulakupuraansa, tuli pomonärhi jo takaisn ja aloitti hamsterinhommansa.

Ilta jo. Nukahdin jälleen radiota kuunnellessa. Siellä alkoi oululaisten rakentelema kuunnelma Raskas kaupunni. Sananvaihtoa muistan vielä kuulleeni, kun äiti nosteli sapuskaa pöytään kotiin palaavan pojan syötäväksi. Sitten syvennyinkin omiin unikuunnelmiini joissa oli värikkäitä kuvia mukana. Varmaan se raskas kaupunnikin...

Mökki on jälleen poistumiskunnossa ja tavarat autossa. Lisäsin Lynxin ympärille vielä pitkän ja vahvan liinan, että pysyy varmasti kärryssä vaikka metsään luisteltaisiin.

Sumuinen tulee olemaan matka korpien halki umpituttua tietä myöten Kniin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti