Unimäki, aamuyö, klo on tasan kaksi. Läksin Knista vasta puolenyön jälkeen tänne. Oli kuiva tie ajella, pakkasta muutama aste. Ohuenohut kuunsirppi oli kuin kynnenjälki sinisen pimeän kankaassa muiden avaruudenkappaleiden seassa. Kun taivuttaa niskansa tuota äärettömyyttä katsomaan ja ajattelemaan sitä, mitä siitä jo pikkuisen tiedetään, niin naurettavia ovat ihmisten toisiaan vahtimaan lähetetyt, etanoina avaruuden kirkkaudessa matavat sateliitit ja muu avaruusromu, jonka aikaansaamiseen vain meillä ainoana lajina ekosysteemin monenkirjavasta faunasta on ollut hitusen verran mielikuvituksen järjettömyyttä päässämme.
Ja kun älykkyydeksi nimeämämme lajipoikkeama tuli näin helpoin sanankääntein nurinkäännetyksi ja järjettömyydeksi lausuttua, niin ymmärtänee tämä älykkö myös sen, mihin se tulee tuhoutumaankin. Dinosaurukset eivät tuhoutumisensa syitä osanneet ennakoida eivätkä nimetä, mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö ne pärjänneet omana lajinaan pitempään kuin koskaan ihminen.
Säätiedotukset lupailevat tulevaksi illaksi lumisadetta.
Hiiri kitkuttaa hampaillaan seinälautojen välissä, sai vissiin sälön uuden kulkureitin tieltä irti kun kuulostaisi siltä, kuin sitä sarhaisi edestään syrjään. Vai kantaisiko peräti poikittain suussaan koska nirhaava ääni loittonee nurkkaa kohti?
Tällaisia kuulokuvia tälle aamuyölle.
Luen vielä hiukan suomalaista fasisminhistoriaa ja nukahdanpa sitten vaikka Lapuan liikkeen Vihtori Kosolan osuudesta lukiessani.
Aamupuurolla
Heräsin muutama tunti sitten kun taivaanranta alkoi vaaleta. Hellaan ja uuniin tulet ja muut tavanomaiset askareet vesien kantoineen. Päivän töiden etukäteispähkäilemiset, uutiset ja Ylen ykkösaamun aiheet joissa ei kovasti kiinnostavaa ollut.
Itasella edelleen tiistaina
Lunta häpsii Maijan pihalle, niin kuin Villelän Veikko tapasi sananmuunnoksia taikoa muuten vajavaisesta päästään; muilta opittuja nekin hänellä, mutta kykeni jammoomaan kuitenkin. Suosikki hänellä oli: Olli se kujassa pässiä nutistaa tai; käyppäs tallilla kurkkoomassa onko vällyt jiäneet pihalle, ja sitten käheä naurun kihhitys sen päälle.
Jammoomis-sanaa en ole kuullut sen jälkeen kun kotoa pois muutin ja siitähän on jo tovi. Se tarkoitti meijän kielessä matkimista. Sitä harrastivat Vexi ja Kusteri, mutta hyvin se käytti myös Jykyllä ja Jakulla. Se kuuluu heidän elämänikäiseen "ammattiinsa" joka kehitysvammaisuudeksi on nimetty.
Kohta Puutarhuri tuo E:n ja P:n tänne, G on mennyt Ristijärvelle mummilaan. Mitenhän se pääsee jos alkaa kovasti lunta tupruttaa? En kerennyt vaihtamaan talvirattaita Rellunpippanaan vielä. Tojotanrottelon nastat nakkelin lähtiessä peräkärryyn, että jos täällä sitten vaihdan.
Tänään tein Saunalla muutoksia lauderunkoon; poistin vinotuet ja tuin rakenteen muulla tavalla. Leikkasin lankuista levennykset ja ruuvasin systeemin perusteellisesti kiinni. Nyt eivät lauteet notku eivätkä nitise vaikka muutakin kuin löylyttelyä lauteilla harrastaisi. Vaikkapa kuppausta, tai peräti sian kalttausta niin kuin joskus tehtiin talvipakkasella Unimäen silloisessa savusaunassa.
Nussimishommia lauteilla en ajatellut, mutta nyt tulivat nekin mieleeni, sillä kai suurin osa meistä isän ja äidin jälkeläisistä niillä siankalttaukseenkin kelvanneilla alustoilla alulle on pantu. Eivät sen aikaiset isät ja äidit levennelleet hekumanhetkistään joten arvailuksi menee millaisella mutkalla ja alustalla on minunkin alullepanoni hetkellä Tauno ja Gunilla olleet. Kerrostalolasten on ehkä helpompi kuvitella iskä ja äiskä makuuhuoneeseen könyämään. Oman lapsuuteni aika sijaitsi vielä seksuaalisuuden kieltämisen ja siitä kuiskuttelun välihämärissä, että siittämishetkeni voin kuvitella melkein minne vain, mutta kuitenkin lähimmän sadan hehtaarin alueelle alkaen mökin seinustalle pykätystä ruokahuoneesta, saunanlauteista, rantojen heinäladoista, Kalamonsaareen tehdyistä souturetkistä tai vaikkapa Luikkokankaan puolukkamättäälle. Siinä olisikin jotain hohtoa koska puolukkasurvos on minulle aina maittanut, mutta kun syntymähetkeäni ajattelen, niin pälviä olisi pitänyt olla jo tammikuussa...
Taitaa nykyisten ihmispariskojen seksihetket ollakin aika mielikuvituksettomia silitettyine lakanoineen, katossa killuvine ledivaloineen, kiihotusvälineineen, värinävoiteineen, ja kaikki tämä äherrys vuodesta toiseen vain muutaman neliön kokoisessa kopperossa.
Tyhjensin Hujjauksen kiukaan kivistä, raahasin sen uuden saunan luokse ja purettuani suojakuoret, tarkastin reiät, joita siihen oli kuumuus polttanut. Smirkelöin sitten löytämästäni paksusta pellistä sopivat osat niiden peitoksi ja ruuvasin porakärkiruuveilla osaset toisiinsa ja ehyisiin rakenteisiin kiinni. Sitten kokosin kamiinan, sijoitin sen Saunaan ja leikkelin kierresaumaputkesta sopivia pätkiä jotka asensin savupiipun ja vesisäiliön välille. Nyt siellä on ollut tulet jo tunnin verran, että kun tulijat saapuvat, voidaan kylpeä vaikka koko joukko. Kuumalta Sauna jo tuntui kun äsken lisäsin puita. Vesikin poreili kiehumispisteessä.
26.10.2016 Keskiviikko
Lunta satoi viime yönä muutamat sentit. Puutarhuri ei uskaltanut eilenillalla yötä vasten lähteä takaisin Kniin. Lähti liukastelemaan sitten aamun valjettua.
Eilenillalla olivat Saunan löylyt leppoisia, mutta tänä iltana taas kitkusi. Ruuvit eivät jaksaneet pitää kuumuudessa paikkapeltejä paikoillaan ja lieskat löivät kivien välistä. Pitää purkaa taas ja viedä Juhanilaan hitsattavaksi. Olisi ollut muutakin tekemistä. Esimerkiksi puidenpilkontaa. Mutta vettäpä tuo sataa ja on niin ankean harmaata että pojatkin vain sisällä keskenään jähnäävät. Rymysivät ne kuitenkin niin kauan ulkona, että vaatteet kastuivat ihoa myöten.
Lintujen ruokinta-automaatti taisi olla jo tarpeeseen. Kymmeniä ja taas kymmeniä pikkulintuja siinä vilkkasee eestaas niin, ettei niiden laskemisesta yhtään mitään tulisi. Punatulkkuja, töyhtö-, hömö- ja talitiaisia sekä viherpeippojakin parvi. Ja tietenkin närhet, mutta ne eivät kykene automaatista mitään ottamaan koska systeemi on sellainen. Maahan tippuvia ne keräävät kurkkukupunsa täyteen ja sitten lentävät metsään piilottamaan saaliitaan. Istuin metrin päässä katsomassa ja näin, kun hömötkin ottivat puolenkymmentä siementä nokkaansa ja lensivät pois. Niistä yhden erottaa toisista koska sillä on valkea laikku mustan pään sivussa. Viime keväistä silmäpuolitalitinttiä ei ole näkynyt. Töyhtötiainen on best!
Päälle kiertyneet vesisadepilvet sulattavat lumia pois, aamulla varmaan ei ole jäljellä ripentäkään.
Kuuntelin Kolmannen maailman puheenvuoroa. Nyt siinä käsiteltiin Nigerian ydinvoimalamarkkinoita ja venäläistä Rosatomia jonka kanssa niillä on neljästä, samankokoisesta voimalasta kuin Hanhikivelle suunniteltu, aiesopimus allekirjoitettu. Siellä eivät paikalliset pääse asiaan vaikuttamaan, eivätkä saa tietoonsa minkäänmallisia faktoja näistä maapalloa tulevaisuudessa järisyttävistä hankkeista.
180 miljoonaa pipoa Nigeriassakin asustaa ja energiantarve on nykyisille kädettömille välttämättömäksi käsitteeksi sielläkin aivoihin pesty. Pitäähän pelien pelittää niin kuin Maa-planeetan kaikilla muillakin mantereilla. Elämästä itsestään on virtuaalin myötä tullut toisarvoista, ja kun ihmisen itsen elämälle on se ja sama, niin samoin käsitetään ja käsitellään myös muuta elollista.
Intiaanien periaatteista on edetty niin kauaksi, että perääntymispolkua ei synnyttämämme rojun määrän seasta enää erotu.
27.10.2016 Torstai
Jo aamusta vietiin kiuas Juhanilaan, mutta Janne oli mennyt Iisalmeen joten hitsaushommat jäivät huomiselle. Talon isäntä ja emäntä olivat menneet Viroon ja vain vanhin tytär oli kotosalla. Lomittajan hoteissa olivat navettatyöt.
Sittenpä mittailin ja suunnittelin kiukaalle paremmat senssit lattialle ja tein kierresaumaputkesta ja niiden nelivitosista käyristä peltipiippuun mutkia jotka tiivistin pakoputkitahnalla ja kiinnitin peltikattoruuveilla toisiinsa kiinni. Vettä satanut saatana koko viime yön ja tämän päivän, niin ettei viitsi metsään puuhommiin lähteä. Pojat ovat kuitenkin ulkoilleet ihan kiitettävästi.
Purettiin Hujjauksesta peltikatto pois ja pojat sytyttelivät sisälle muutamat nuotiot. Tuhkaus suoritettiin asianmukaisin menoin vaikka ei virsiä veisattukaan eikä pappia muistosanoja kutsuttu lausumaan. Eihän mustalaismuorien hameitakaan saa kukaan muu käyttää kun kuolema on muorin korjannut, joten ei kukaan Hujjauksessakaan saa sen jälkeen kylpeä kun se talon väelle on tarpeettomaksi käynyt. Tämä oli kolmas Hujjaus jota minä elämäni aikana olen ollut tuhkaamassa.
Hujjaus nimi on isän vehnästelyjen perua; sellaisen kylpypaikan rakentamisessa menee vain yksi hujaus. Heimo sedällä se oli Ajan Henkäys jonka se ensiksi Iitin tontilleen pykäsi kun mökin rakentamista alkoi suunnittelemaan. Taitaa olla sukuvika tämä...
Nyt iltamyöhällä olen maailmanmenosta jälleen radion varassa. Mutta ihan tarpeeksi moisesta typeryydestä saa sitäkin kautta tajuntaansa. Äskenkin kertoivat ylimielisen Putinin sanoneen Sotshin kansainvälisessä kokouksessa, että Syyrian kapinalliset on pakko murskata Aleppossa vaikka siviiliuhreja tulisikin. Kumpiakohan siellä tähän mennessä on enämpi murhautunut, siviilejä vai terroristeja? Täältä tarkastellen terroristit ovat olettettuja terroristeja. Aivan kuten olemattomat joukkotuhoaseet olivat tekosyynä liittoutuneiden invaasiolle Irakiin Saddamia tappamaan.
Äsken kuuntelin Todellisisa tarinoita jossa tällä kertaa oli aiheena rikosten tekijöiden täyden ymmärryksen puute. Eikä syrjään ajatus kulkene jos tämäkin ohjelma ujuttaa mieleen myös Hitlerin, Stalinin, Nixonin, Putinin jne. vaikka heistä ei nyt kysmys ollutkaan vaan yksityisen ihmismielen nurjahduksista.
Koetan päästä jälleen uneen lukemisen avulla. Akkuvalo tuntuu hiipuvan, pitää viedä huomenna Soilalle latautumaan.
28.10.2016 Perjantai
Klo on ½8. Pojat uinuvat vielä, mutta kunhan kolistelen tässä aamupalan rakentelussa ja muuten, niin eivätköhän siihen havahdu. Lupasin, että käydään leipomossa heti aamusta hakemassa uunilämmintä leipää ja piirakoita.
Vettä lokkasee taivaalta, mutta ei kaatamalla kuitenkaan. Äsken ajoi punainen Opel ohitse hyvin, hyvín hitaasti ja kuskin utelias naama kurkki pihaan päin sivuklasin leveydeltä. Mikäpä se siinä, ihminen on utelias eläin ja sen tunnistan itsessänikin elävän.
Uutisten mukaan Tarja Halosellakin puheenvuoro Sotshissa. Olisi vienyt vaikka henkensä kaupalla poloniumpiikin kämmenessään Putinille kun kerran sitä kättelemään suostuu. Mistähän tämmöinen ajatus päähäni nuljahti kun en Remeksiäkään ole kuin yhden kirjan verran lukenut? Ehkä siitä, kun vastottain luin pohdiskeluja siitä, keitä diktaattoreja olisi pitänyt etukäteen salamurhata, että historian lisälehtien jälkikirjoituksista olisi tullut toisenlaisia.
Jälleen iltasella hyvin myöhään
Soila toi Eveliinan. Nyt lapsilukumäärä täsmää jälleen.
Tänään käytiin Juhanilassa. Janne hitsasi kiukaan osaset paikoilleen. Myös uudet kiukaanjalat, jotka tein kierretangosta ja aivan kuin sitä varten romulaatikosa lojuneista metallitassuista. Minkähän koneen osia lienevät olleetkaan, en muista, mutta joskus olen ne talteen pannut ja kerrankin hamsteroinnistani oli hyötyä oleva. Pantiin myös kuoret paikoilleen ja hitsaamalla nekin kiinni, sillä kiinniruostuneet mutterit ja ruuvit piti purkaessa lipaista rälläkällä vek.
Eikä kiuas savuttanut. Istuin poikien kanssa pitkään lauteilla ja välillä ulkona viilentelemässä. Oli mukava juttu sekin, kun saatiin porukassa siivottua Saunan edusta ja rakenneltua kuormalavoista jonkinlainen kuistintasanne johon penkit aseteltiin. Myös piipunhattu taiteiltiin pellistä ja käytiin kiinnittämässä katolle ettei ihan suoraan vettä ja lunta hormiin valuta. Nämä tämmöiset hetket lastensa kanssa kai niitä elämän tärkeimpiä lienevät.
Pitää vielä merkata muistiin leipomoreissu jolla ostettiin 12 riisipiirakkaa, ruisleipä ja muutama munkki. KeinäsLassi oli Papin kanssa kahvilla ja istahdettiin heitä jututtamaan. Jeesusteluksihan se meni vaikka jumalattomana miehenä koetin vängätä itseni jääviysaitioon. Tieteen tulokset evoluution kulusta Pappi kyseenalaisti perin omintakeisesti, mutta KL:n uskoontulon alkuhämärä tuli tällä kertaa perinjuurin selvitettyä, eikä se tarinana häviä muille maailman tarinoille. Se oli kuitenkin niin pitkä, että ylöskirjaamiseen pitäisi nauhurille KL haastatella. Uskostaan huolimatta, tai sen kanssa Lassi on miehistä parhaita. Hänelle ja vaimolleen surullisena asiana muistan, kun hänen parikymppinen tyttärensä kuoli 90-luvulla kuorma-auton alle Kuopiossa.
Kun erottiin, käteltiin ja totesin, että Papilla oli julmetun iso ja luja koura, mutta suuri se on mieskin.
Tänään uutisten sivuhuomautuksissa kerrotiin eliö- ja kasvilajiston sukupuutoista jotka ovat hälyttävän nopeatempoisia. Kuin jälkikaneettina uutistenlukija oli pantu huomauttamaan kliiniseen tapaansa, että jos ei mitään asialle tehdä, ekosysteemin romahtaminen näiltä osin tulee vaikuttamaan jatkossa myös ihmislajin selviytymiseen. Tämä ympäristöuutinen ei ole uusi asia, mutta vuosi vuodelta sille löytyy yhä järkyttävämpiä perusteita. Silti todella merkittäviä tekoja tämä älykäs lajimme ei aiheuttamalleen katastrofille ennakkoon tee, eikä edes todella aio tehdä. Puheet ovat vain Kioto- ja Pariisipuheita ilman käänteentekeviä tekoja koska me yksityisetkään ihmiset emme asialle havahdu ja lakkaa shoppailemasta joutavuuksien tavarataloissa.
Telkkarista ei tullut mitään sellaista, jota olisi viitsinyt katsoa. Löysin kuitenkin Areenalta Loren, jonka ydinkertomus sijoittui Natsisaksan loppunäytökseen; hyvin vaikuttava, surullinen elokuva.
29.10.2016 Lauantai
Kni iltasella
Pojat kinusivat heti aamulla herättyään kotiin. Panin ehdoksi, että puupilkeläjä löytää tiensä katokseen pressujen alta. Ja eiköstä vain homma tapahtunut. Evekin kanteli sylissään monet klapit. Minä sahasin sillä välin kaikki rangat ja pölkyt pätkiksi, mutta en pilkkonut kuin vähän sillä olkapään liitokset tuntuivat olevan irti. Panin pölkyt pinoon ja samalla lämmitin Saunaa. Eve kävi yksikseen kylpemässä, minä E:n kanssa. P ei halunnut saunoa vaikka kastui ihan märäksi klapisavotassa. Jäi sinne vähän siistimpi pihamaa Unimäkeenkin kun sitten kahden maissa lähdettiin. Polkupyörätkin nosteltiin roikkumaan koukkuihin Saunan etulipan alle.
Täällä Knissa panin heti pyykikoneen hyrskäsemään. Petivaatteita kerkesi illan mittaan peseytyä kolme koneellista ja vielä poikien savulle haisevat ulkovaatteetkin lopuksi. Huomenna sitten loput. Pyykkien kuivamaan ripustelu vaatii pelisilmää, että jonnekin sopivat kun ulkoan eivät enää kuiva. Vaikka yksineläminen voisikin olla kurjaa, ja kalliiksikin väittävät, niin ainakin pyykinpesupäivät olisivat helppoja.
Fasistikirja jäi Unimäkeen! Pitää kerrata pinosta päälimmäistä ja se kirja on Maapallo ja me.
30.10.2016 Sunnuntai
Aamusta vielä kaksi koneellista Unimäkipyykkiä.
Tänäisen sanaharkan jälkeen sanoin Puutarhurille, että tästä päivästä alkaen en enää sitten yritäkään olla muuta tässä huushollissa kuin lapsille isä ja muille asukkaille talkkari. Siivosin sitten suututusta laannuttaakseni yläkerrasta keittiön puolen remontinjäljiltä ja mietiskelin, miten sen saisin asumiskuntoon helpoiten. Lattiaan vaikka maali kun ei ole varaa muihin pinnoitteisiin, ja listoitukset, ovi, tiskiallas eikä muuta sieltä puuttuisikaan. Verhot perhana! Muuttaisin sitten sinne täältä kahdenvaiheilla huojumasta. Onhan tässä talossa kaksi ulos-sisäänkäyntiäkin, että sekin helpottaisi aikuisten väistämisvelvollisuuksien miettimistä.
Kaikenlaiseen sitä piti vielä elämässään ajautua. Masentaa, vaikka löytyy maailmalta aina kurjempiakin kohtaloita isommin etsimättä. Miljooniin ihmiskohtaloihin verrattuna omalla kohtalollaan jossittelu olisi turhaa voimien kuluttamista, mutta miten sen estää kun on vain tämä yksi pää jonka virtapiirejä ei voi halutessaankaan katkaista? Pojat kun saisi vain kasvatettua maailmansuuntaan jollakin tavalla. Tähän saakka se on onnistunut ihmeen mallikkaasti jos vaikka koulumenestykseen vertaa ja siihen, kuinka vähän he itkevät tai joutavia kitisevät. Suru tulenee sitten heillekin myöhemmin kun ymmärtävät, kuinka kehnot vanhempiensa välit ovat olleet. Tai sitten he paskat välittävät kun omaan otsaan alkaa tuuli käydä. Harva siinä vaiheessa muuta kerkeää miettimäänkään ja se on luonnollista. Vasta sitten ikäloppuna kaikki humahtaa ajatuskopan haudottavaksi kuin niin monella. Tai elämän eri kriisipolvekkeissa nuorempanakin.
Minua surettaa se, kun huomaan, kuinka vähän merkitystä ihmissuhteissa ja perheestä huolehtimisessa on sillä kokemuspotentiaalilla jota minullekin on väistämättä kertynyt täällä murheiden laaksoissa vaellukseni aikana. Ihan vituttaa kun ei itseäänkään osaa viisastelujensa mukaisesti ohjastaa. Oikeastaan kun ja jos joutuu aloittamaan elämänsä uudestaan, entinen pitäisi osata tuhkata kuten mustalaismuorien hameet ja väliaikaiset hujjaussaunat.
Tämä kaikki väsyttää ja vanhentaa suunnattomasti. Eikä puhdistavaa itkuakaan enää silmiin tulvahda.
Katsoin nyt myöhemmällä alkuperäisen Beck-trillerin vuodelta 1974. En muista koskaan seuranneeni niitä jaksoja, mutta oli siinä tuoreempiin vastaaviin melkoisia eroja. Ihmisten aitous esimerkiksi oli melkein kuin arkipäivästä reväistyjä pikkulasten kakkapyllynpesuineen ja päähenkilön väljähtyneine avioliittoineen. Jälkitunteeksi jäi, että elokuvassa iäkkäät karvahattupäiset poliisietsivät kolusivat unisina aneemisten toimistojensa puisissa peiliovissa eestaas ja pähkäilivät keskenään rikosentekijöiden motiiveja kunnes sitten kohde, tarinan murhaaja, pani toimeksi ja kauhean tapposession päätteeksi jäi elävänä kiinni. Haavoittuneen Beckin retuutus ylätasanteen matontamppaustelineeltä narujen varassa yhden miehen voimin alemmalle parvekkeelle oli vaikuttava kohtaus.
Mutta miten sen keskelle Tukholmaa putoavan helikopterin toteutus on käytännössä elokuvaan murjottu aikana, jolloin ei nykyisistä kuvamanipulaatio-ohjelmistoista vielä edes unta elokuva-alalla nähty?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti