Syntysijoillani nyt illasta kun lisävuosirengas elämääni on kokonaan kuroutunut umpeen.
Kääntyessäni Anun ja Marin tielle, Ahma hunttasi tienhaarassa vastaan ja sivuilleen vilkuilematta valtatien ylitse Koivumäen puoleiseen metsikköön, niiden sijojen huitteille, jossa joskus on Tikkasten mökkeröinen ollut. Siksi kai Karipuroa Tikkasenpuroksikin on sanottu, Äiti melkein enimmäkseen. Olikohan se tämä puro, johon niistä ässällä alkavista sisaruksista joku pienenä hukkui? Luokkatoverini Soini Kalle kuoli patologin kuolintodistukseen kirjaamin syin, mutta eivätköhän ne nuorena kuolleen miehen nopean lopun alkusysäykset kirjailtu jo Tikkasenpuron kupeen hyisinä hallalöinä pakkasen tunkiessa hirsienraoista heiveröisen lapsen korvia tulehduttamaan.
Toin tinteille jyviä ja täyttelin jo pienet ruokinta-astiat niillä. Pitää tänä vkonloppuna rakentaa se isompikin loppuun.
Uunia ei tarvinnut lämmittää sillä Soila oli sen verran kuumaksi pooruuttanut, että tupa on yhä lämmin. Hellassa pidin tulta, keittelin kahvia ja leivän päälle 7½ minuutin kananmunia iltapalaksi.
Yskittää.
Luen:
"Radikaalien musta Suomi sai voimansa ja vaikutusvaltansa valkoisen Suomen laajemmasta kaikupohjasta; ... ... ... Ratkaisevaan asemaan nousivat suomalaiset fasismin kanssavaeltajat, jotka eivät avoimesti lukeutuneet radikaaleihin, mutta joiden ajattelu ei oleellisesti eronnut radikaalien ajatuksista. Kanssavaeltajat olivat valkoisia vaikuttajia, myötäilijöitä ja mielipidejohtajia. He olivat siellä, missä musta Suomikin esiintyi, muistomerkkien paljastustilaisuuksissa, suojeluskunnissa, seppeleenlaskuissa, yhdistyksissä, lehtien palstoilla. Keväällä 1918 he olivat läsnä laittomissa teloituksissa."
Edellisen kappaleen luettuani nousivat kuin tilauksesta mieleen nimet euroedustaja Jussi Halla-aho ja kansanedustaja Olli Immonen. Ja kun eräänä fasismin alueellisena etäpesäkkeenä mainitaan Viitasaari, niin Hakkaraisjuntturahan se korin pohjalta kurkistaa järkyttävän puusilmäisine mörinöineen.Viimeisen virkkeen luettuani nuljahti mieleeni myös Urho Kaleva Kekkonen.
"Kanssavaeltajat" on sattuva kielikuva myötäjuoksijoiden taantumukselllisille mesenaateille tänäkin päivänä.
Klo on muutamaa minuuttia vaille 00.00. Tai 24.00, ihan miten vain. Nukahtelin lukemisen ja radionkuuntelun kanssa vuorotellen. 22:n jälkeen alkoi Tuntemattomalle isälle-kuunnelma. Nukahdin luultavasti heti. Heräsin kuuluttajan ääneen joka kertoi alkavan yöklassisen aluksi soitettavan Verdin La Forrza del destin jossa esiintyvät baritoni Ettore Bastianini, tenori Mario del Monaco ja bassoja pari sekä joku mehtosopraano höystettynä Santa Cecilian akateemisella kuorolla. Muuta en ehtinyt kuuluttajalta muistiin kirjata. Tapani Kansa tai Pekka Niskan pojat olisivat helpompia muistiinmerkitä. Uusimmasta nuorisoidolista Cheekistäkin tulee mieleeni enämpi Tarzan kirjoista tuttu apina Cheeta.
Korvanlehti on oudontuntuisesti puuduksissa, ja yskä yhä. Päätä särkee.
Kävin pihalla, kusaisin. On pilkkosenpimeää ja äärettömän hiljaista. Olisi vieläkin hiljaisempaa, jos korvani eivät soida tillittäisi. Varsinkin vasemman korvan melumonologi vain voimistuu mitä enemmän ikää nahkan alle tunkee.
Tekee mieli piirtää. ... piirsin pvkirjani tyhjän sivun täytteen ukonkuvia. Muuta kai en enää osaakaan, en edes kaatuvia koilia joista oli tänne lähtiessäni puhelimessa puhetta.
Venäjä on jatkanut "humanitääristä" tulitaukoaan Syyriassa. Täytynee olla täsmähumanitääristä myös se murhaava tulitus kun tuollaiseen kielikuvaan tappamisen tauottamisen nimeämisessä kykenee.
22.10.2016 Lauantai
Laudelankkuja tasailin ja sovittelin saunaan. Parantelin myös niiden kannatinrakenteita. Ruuvit loppuivat, onkohan kylän "Essolla" minkäänlaisia? Täällä kun ei rautakauppoja ihan lähellä enää ole.
Satutin aamuisen ruokataukoni Kalle Haatasen ohjelman ajaksi sillä haastateltavana on Heikki Aittokoski Kuolemantansseineen.
Söin yhden kananmunan ja kaksi voileipäpalasta. Puuroa en nyt keittänyt koska ei ole sen suurempi nälkä. Kahvia join Haatasta ja Aittokoskea kuunnellessa.
Kuuntelun aiheuttamana mietin, että ihmisen täytyisi kyetä periaatteitaan käytäntöön sovitellessaan olemaan alati valmis perääntymään ja vaihtamaan niitä jos ja kun joku paremman ja perustellumman esittää, tai sattuu sellaiseen tulokseen itse kokemuksen kasvun myötä tulemaan. Periaatteiden kujan peräseinäkään ei olisi este sellaiseen; sen voi aina purkaa tieltään tai sahata siihen akkuna jotta sitä kautta valoa tunkkaisuuteensa saisi. Ahdasmielisyyden ohdakkeita kasvavalla patriotismin tunkiolla ei ole edes lannoitteena tekemistä terveen itsetuntoisen isänmaallisuuden kanssa.
Joku ilta sitten oli A-studion Susannan haastateltavina toimittaja Aittokoski, persujen k.edustaja Laura Huhtasaari ja Kunvor Kronmann jonka pitkää titteliä en nyt muista. Ohjelman alustukseksi historoitsija Teemu Keskisarjalta oli pantu provosoiva puhekolumni jonka jo Aittokoski sipelsi kappaleiksi alkupuheenvuorossaan. Se Huhtasaari oli kyllä yksinkertaisesti ajatteleva nainen, ääliö suorastaan! Puoluetovereihinsa Teuvo Hakkaraiseen ja Pentti Oinoseen suoraan verrattavissa oleva hölmö vaikka ulkonäkö ehkä simpsakampi onkin niin kauan kun on hiljaa. Kun suunsa aukaisee, ulkomuotokin mätänee. Wikibedian tiedoilla se studioon asteli. Minkäänlaista historiantuntemusta sillä ei ollut vain sitä kanssavaeltajien jargonia, jota persujen puoluekoulussa on päähän ajettu. Ja ehkä taksien takapenkeillä.
Nyt illalla klo on 18.45 olen lähdössä Napikselle humpalle. Hujjaustelin kunnolla, siistin poskipäiden parransängen ja pesin hampaat. Puin keltaisen humppapaidan ja siniset farkut jossa on "sanomalehtivyö". Tulomatkan evääksi laitoin kinkkuvoileivän ja pullollisen marjamehua. Enää vain hiihtelykengät jalkaan ja matkaan.
Jokunen sana pitää sutaista tässä samalla kun ryyppään vielä kahvia, että jaksan ajella. Päätä särkee.
Päivän työt olen tyydytyksellä saanut päätökseen ja ruuvejakin löytyi kylältä. Alalauteista jäi harmittavasti parit lankut puuttumaan ja sitten särkyivät kaikki kolme torskikärkeäkin, että ruuvata en kaikkia lankkuja kiinni voinut. Otinpa sitten, ja rälläköin katonrajasta piipun peltikuorta hieman matalammaksi, että sain suojapellit asennetuksi. Myös ilmastointiräppänän kohdan muistin rälläköidä auki. Siihen täytyy vielä säädettävä pelti tekaista sitten joskus. Hyvällä mallilla höyläykseni ja fiilaukseni ovat vaikka alkeellisia ovat työskentelyolosuhteet. Sitten kun sen kiukaan saisi...
23.10.2016 Sunnuntai
On sen verran hyvännäköinen ilma, että kärsii sitä katsella.
Humpalluksilla ei mitään erikoista. Kun alun yskänkohtaukset loppuivat enkä päänsärkyä muistanut ilta sujui mallikkaasti. Oululainen ja muhoslainen oli, ja Kuopiosta eräs, jolla on tapana ottaa Vuokatin Sokoshotellista majoitus. Se on aina pikkuisen viinissään, mutta ei niin, että jalkoihin kävisi, vähän henki tuoksahtaa ja nauraa eritavalla kuin selvästä päästä. Sitä miehet hakevat ahkerasti koska sillä on notkea varsi. Saa olla nopea, että kerkeää itse hakemaan. Oululaisen kanssa on myös mukavaa juoksennella ympäri salia. Muhoslaiselta oli leikattu välilevynpullistuma. Operaatiossa oli jokin epäonnistuminen tullut joka aiheuttaa vasemman jalan jalkoterään tunnottomuutta. Sanoa päksäytti, että illan mittaan jalka alkaa "läpsyä" kuin pikkupojan polkupyörän räpätin, paitsi että se ei ääntele. En minä kyllä mitään huomannut. Sen väljähkön, liukkaan "reikäpaidan" voisi vaihtaa tykömmin istuvaan sillä se luistaa oikean käden alta kurvissa, tai kun pitää äkkiä väistää eteen töytäisevää vierasparia.
Koetin laskea, montako peliä illan mittaan tuli tanssittua ja tulos taisi olla 30-40. Laskimella suoritettuna kun ilta on 5 tuntinen, keskimääräinen soittotyö voi sinkauttaa tanssittavaksi jopa 60-70 kipaletta. Pitäisi joku kerta ruveta laidasta lukien ikään, näköön, kokoon tai taitoihin katsomatta hakemaan, että kerkeääkö edes neljännestä tarjolla olevista tanssittaa. Nyt oli paikalla likemmäs tuhat humpaltajaa miehet ja naiset mukaan lukien.
Päänsärky on vissiin taas vuokrannut pitempiaikaisen sijan pääkopastani. Niin inhottavaa nyt, että käy ihan mielenpäälle.
Kolme selkeästi toisistaan eroteltavaa päänsärkytyyppiä minulla esiintyy.
Migreeni alkaa "etiäisenä" ja jo tämän pelkän enteen väri saattaa olla inhottavasti väreilevä violetti; se on tunne, pelokas ajatus, häivähdys harmaassa. Seuraavaksi näkyvät kirkkaat salamakuviot toisessa silmässä. Vasemmassa jos näkyy, tuleva särkykohtaus on lievemmästä päästä ja on lyhytkestoisempi. Jos oikeassa, niin silloin olisi parasta tappaa itsensä. Sen kirkkauden kirkkaudelle ei ole olemassa synonyymia selittämään sen kirkkautta joka on järjetön. Likemmäksi sitä kirkkautta pääsevät vain juuri pulttipistoolista tai kirveenhamarasta kuolettavan iskun saaneen mullikan silmistä valuvat kyyneleet. Kun oikeansilmän migreeni iskee, on elämänpeli menetetty useaksi päiväksi ja mieli on hajalla kauan sen mentyäkin.
Niskapäänsärky jos hyökkää päivällä kimppuun, on sen alkusysäyksenä jokin kurkottelutyö, ihan vaikka lampunvaihto. Äkkinäinen kaularangan kierto tai päänheilautus kun katse on suunnattuna ylempänä olevaan kohteeseen riittää. Sen väri on nivelistään kitisevän puujalan väri jonka kuvittelen harmaanruskeaksi. Jos se olisi kyllästettyä puuta, se olisi vihreä. Joskus särky alkaakin vihreällä ajatuksella, eikä sillä ole politiikan kanssa mitään tekemistä, pikemminkin juustossa haisevan homeen. Yöllä niskapäänsärky alkaa arvaamattomista syistä, mutta muuten riittää äkkinäinen pään asennonvaihtaminen tyynyllä joka luistaa alta pois. Tulos on sama kuin päivällä alkavassa. Kilisevä kipu kiipeää ylitse pään ja koko ajan on tunne kuin joitain ohuenohuista materiaaleista hitsattuja metalliritilöitä olisi irti kallon seinämistä.
Otsalohkon päänsärky on sitten sitä, mitä minulla nyt on ollut jo monena päivänä. Se on henkisen minäni, "alter egon" päänsärkyä. Sille saattaa olla herkempi niin migreenin kuin niskapäänsärynkin jälkeen, eli se jatkaa ikävästi jo koettuja kipuja. Tai jos se alkaa päänsäryttömän kauden jälkeen kuten nyt, niin sille riittää kun katson uutisista kuinka pommein murhattua lasta retuutetaan auton lavalle Syyriassa. Itku on äärettömän herkässä tämän päänsäryn vallitessa. Tuntuu, että kaikki maailmanmurheet ovat läsnä käänsipä katseensa pois päin tahi itseensä. Tämän päänsäryn aiheuttamat haju- ja värienkirjot ovat moninaiset.
Tänään sain ruokinta-automaatin päänsärystäni huolimatta tehtyä. Upotin sen jalat tuohon tuvan päätynurmikkoon, että voipi ikkunasta tarkkailla lintujen ruokailua. Kävin karsimassa metsästä myös näreseipäitä kärryyn koska Knissa pari omenapuuta tarvitsee vielä suojaverkontuet.
Kun ilta jälleen alkaa kuroa harmaata peittoa Unimäen ylle, on mieleni päänsäryn takia niin onnettomassa asennossa, että lähden Kniin ajelemaan. Tulen huomenna takaisin. Käyn Starkilta ne parit lankut ja torskit niin saan lauteet saunaan kokonaan valmiiksi. Puutarhuri lähtee poikien kanssa syyslomareissulle siskonsa kyydissä Kuhmoon pariksi päiväksi. Jospa ne toisivat pojat sitten loppuviikoksi tänne. En jaksa ajatella asiaa nyt.
24.10.2016 Maanantai
Aamulla helisi vielä päässä, mutta vaimeammin jo. Olin eilen illalla kuuden seitsemän välillä kotona. Pojat ja Puutarhuri pakkasivat juuri kamppeita Kuhmoreissulle. Kävin saunassa enkä paljoa jaksanut ottaa osaa mihinkään. Tarjouduin kyllä Puutrahurin viereen ihan jo siitä syystä, että oli kovin hauras olo päänsäryn takia, mutta sanaa sanomatta antoi ymmärtää, ettei siihen ole asiaa. Koetin jotain sanoakin, mutta ei vaikutusta. Tekisi mieleni kirjoittaa pahastikin, mutta mikä se minä olen sanomaan yhtään mitään kenenkään kylmyydenkyvyistä. Psykologiaopintoja en ole koskaan harrastanut. Käytännön armottomuus on jotain opettanut, mutta jos sillä ei ole yliopistollista kaikupohjaa, niin ihan sama, mitä horiset.
Uutisissa jo eilen kertoivat ja tänään jatkoivat debattia, että Suomen aseviennit enimmäkseen Lähi-Itään ovat olleet kasvussa ja niiden tuotto on ollut liki 100 miljoonaa. Paljonkohan se tekee per päiviltä päästetty elämä?
Piäministeri Sipilä oli kyllä tomerana puolustamassa kaupantekoa ja että humanitäärisiin tappamisiin ei suomalaisilla aseilla ole ryhdytty eikä saa ryhtyä. Mistä se sen tietää millaisten murhaajien käsiin rynkyt päätyvät kun satamien laivat ovat niistä lastaussilloille tyhjennetty? Onko ne laittaneet jäljittimet myytyjen pyssyjen periin? Eikä mitään puolusteltavaa ole siinäkään, että osa aseviennin nimikkeen alle mahtuvasta materiaalista on miehistönkuljetuskalustoa: Tappamaanhan niillä verenhimoisia joukkoja kuljetetaan suomalaiset morsianpyssyt sylissä keinuen ja uholauluja rallatellen.
Heti aamusta komensin pojat ennen lähtöään purkamaan tramban vaikka se olisi pitänt olla jo purettu. Leikkien ja kuljaillenhan se homma meni hyvin. Minä kuorin ja teroittelin omppupuiden ympärille näretolpat. Verkot saa Puutarhuri itse nitoa paikoillensa. Porukoiden hakija tuli kymmenen maissa ja ne lähtivät heti. Kun olivat menneet, kuuntelin radiosta Romanin ohjelman jossa Röyhkä ja Eskelinen haastateltavina. Yhdeltätoista alkoi Kare Eskolan Eksistentiaalisia välilevyjä jota rupesin pitkältään käsin kuuntelemaan ja nukahdin. Päänsärky oli vielä läsnä kun tunnin päästä heräsin, mutta vaimeampana jo.
Hain Starkilta lankut ja torskikärjet. 30 euroa ne maksoivat.
Laitoin vaatimattoman aterian ja luin sekä kirjoitin viikonloppua pois. Nyt kun klo on vaille 19 suunnittelen takaisin Unimäkeen lähtemistä. Tällä viikolla sataa varmaankin ensilumet vaikka hyvä olisi ollut näitäkin kelejä pitää. Se puusouvi huolettaa, ja oma jaksaminen nyt, kun päänsärky vie mielestä puhtia pois.
Äsken tuli puhelu erään osakkeen tapettien poistosta ja jälkitöistä eli maalaamisesta. Ensi vkolla sitten se.
Huomaan, että päänsärky taitaa olla ohitse?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti