Merkintöjä

12.9.2016 Maanantai

G jalisharkkoihin Teppanan nurmelle. Sillä välin kirjastolle pitkästä aikaa. Luin SK:n ja Niin & Näin -lehdet. Uusinta Parnassoa tavasi joku toinen ja se jäi lukematta. Kaltiota vähän selasin. Lainasin vanhempaa Melenderiä ja Astrid Lingrenin Sotapäiväkirjan. Jätin varauksen Melenderin uusimmasta jossa etukäteistietojen mukaan aprikoidaan onnellisuuden olemusta.

Saapuu syys ja se merkitsee lukuhalujen, ja ehkä lukuajankin lisääntymistä.

Nyt illasta siivilöin happopuolukkasurvoksen ja panin yöksi valumaan harson lävitse. Tuoremehua tulee n.7 litraa. Laitoin puolukan karkeimmat perkeet vielä omenalohkojen kanssa mehustimeen ja tulos on raikkaanmakuinen. Oli jo iltamyöhä kun lopetin.

Selkään ei satu muuta kuin istuessa ja maatessa.

2 irakilaista turvapaikanhakijaa on syyllistynyt miestappoon Otanmäessä. Mitä siihen sanoisi? Ennemmin vaitioleminen kuin mölyäminen ennen kuin asian ovat tutkineet. Ainakaan uutisissa haastatellun otanmäkeläisen huoltoaseman tytön vastaukset eivät älykkäämmästä päästä olleet. Tuskin minulla tragedian selviämisenkään jälkeen on mitään sanottavaa. Kainuunraiteilla ovat tappohommat onnistuneet "omienkin" toimesta jo satojen vuosien ajan, ettei se uutta ole.

Ihminen on mikä on, mutta ei se koskaan suden tyylitietoisuuteen elonkamppailuissa yllä; vähiten ne laumoissaan ketään syyttäsuotta murhaa.

Mummi Hillary pyörtyili eilen WTC:n muistohiljallisuuksissa, Ruma Trumb hekottelee nyt saamastaan ilmaisesta aseesta vaalikamppailussa. Mikäs se olikaan syy, miksi hiljaista hetkeä vietettiin? Se taisi kaikilta unohtua.

13.9.2016 Tiistai

Nyt pvllä kuuntelin Areenalta Kalle Haatasen ja Tommi Melenderin keskustelun uudestaan. Uusinta se oli myös lauantaina radiossa eli kuuntelukertana itselleni kolmas. En tämänkään ohjelman ytimeen kertakuuntelulla kyennyt porautumaan, varsinkin, kun se tapahtui kaikenlaisen käsillä olevien askareiden parissa.

Maailman touhuja ammatikseen pohtiva Melenderikin on ajatuksineen vastapainona niille, jotka vain väittävät olevansa ajattelijoita. Mielen pinnalle pompahtaa heti nimi Wahlroos kuin ongenkoho. Sen hepun ajattelukykyä ei tietenkään voi kiistää, mutta ajatuksen kapea-alaisuus on aivopesevää, monotoonista toistoa; tarkoitushakuista vahvemman oikeuksien ajamista keinoja kaihtamatta, tunteettomasti. Mies saa toisinaan kuulostamaan itsensä siltä, kuin edustamansa ryhmät olisivat kokonaan tuuliajolla tässä ihmiselon meressä, jossa "enemmistön tyrannia" hänen mielestänsä vallitsee.

Kun tyranniat ja "tyranniat" laitetaan vierekkäin, niin kuka kärsii kattavammin? Katseiden täytyisi kääntyä siihen suuntaan, jossa tyranniasta juuri nytkin maksetaan suunnattomilla kärsimyksillä.

Selkäruotoni värähtelyt ovat joka tapauksessa levolliset Haatasta ja Melenderiä kuunnellessa. Samaa levollisuutta en koe, kun näen tai kuulen Wahlroosin puhuvan. Se on mittari johon luotan isoissa ja pienissä asioissa, myös tyranniutta luokiteltaessa.

Puolukkatuoremehua varten kävin ostamassa 3,8 litran hanallisen kannun joka sopii j.kaappiin. Mehusta tuli hyvää ja sitä saa olla nyt tuoreenaollessa jatkuvasti tarjolla. Ehkä se vähentää maidonkulutusta jos penakat oppivat myös hörppäämään sitä. 7 litraa juotavaksi laimennettuna riittää ainakin 30 litraan jossa sokerin määräkin on melkoisen olematon. Väittää voisin, ettei kaupanhyllyltä näin raikasta mehua koskaan saa.

Pakastimet alkavat olla turvoksissa mehuja ja marjoja ja kylmiöissä on hilloja ja pikkelsejä purkkitolkulla. Trömsössä tekivät raaoista tomaateista säilykettä. Viime syksynä paistoin wokissa niitä, mutta sitten luin jostakin, että niissä on myrkyllisiä glykoalkoloideja ja jätin sen sitten vähemmälle. Mutta ehkä mahdolliset myrkyt haihtuvat kun raa´an tomaatin paistaa tai säilöö?

2 pientä lasta palanut rivitalon mukana Raahessa. Vahinkoja tapahtuu, mutta hirveintä on, kun lapsia ja avuttomia murhataan tarkoituksella. Surkeimpiin ihmisolentoihin kuuluvat ne, jotka pommikoneiden kuskeiksi ilmoittautuvat ja suostuvat käskystä lastinsa pudottamaan sairaaloihin, kouluihin, päiväkoteihin. Luin juuri Lingrenin toisen maailmansodan aikaisista päiväkirjoista eräästä uutismerkinnästä, kuinka venäläinen hävittäjä on jahdannut kahta lasta ja naista konekivääreineen. Eivätkä ole parantaneet tapojaan mitä Syyriasta kantautuvat uutiset kertovat.

14.9.2016 Keskiviikko

Laskin, että tänä syksynä säilykepurkkeja on tullut täytettyä liki sata eri kokoista, isoa ja pientä. Vielä on kaksi kurpitsaakin lohkomatta. Toinen painaa 15 kg ja toinen 20 kg. Säilöttävää niistä irtoaa monet purkit.

15.9.2016 Torstai

Laiska töitään luettelee. Siltä se toisinaan nämä minunkin touhuni tuntuvat, luetteloilta tekemisistäni vain. Tekemisistä, joita esiäitimme ahersivat päivätpääskytysten eivätkä niistä numeroa tehneet. Eivätkä tainneet kiitoksensanaa palkakseen saada. Toisaalta viimeksimainitussa ei olla kovinkaan paljoa edelleenkään edistytty.

Tänään kuitenkin soseutin viimeiset omenat. Hilloa tuli 15 prk. Piti kaupasta hakea muutama prk lisää. Nyt on tyttärillekin mistä jakaa.

Iltasella olin pitkässä fb-keskustelussa somali"tyttäreni" kanssa. Olin tullut hänen mieleensä bussissa kun hän oli tulossa töistä kotiinsa Espooseen. Olen ajatellut itsekin häntä viime aikoina erinäisistä syistä.

I:n opiskelut ovat muuten loppusuoralla, mutta työharjoittelut ja näyttö on enää jäljellä. Erinomainen sairaanhoitaja hänestä tulee, se on varmaa. I oli jo täällä koulussa ollessaan ja ammatinvalinnasta puhuttaessa vankkumatta sitä mieltä, että hän haluaa hoitoalalle. Ja kun  hän joskus oli hoitamassa Gaiusta tämän ollessa vielä aivan pieni, niin se kävin hyvin luontevasti. Luottamus lapsen ja hänen välillään syntyi ihan tuosta vain. Ihonvärillä tai kielen onnahteluilla ei ollut mitään merkitystä niissä tilanteissa.

Olen ylpeä siitä, että minulla on tällainenkin "tytär".


16.9.2016 Perjantai

Jo aamusta aloitin isomman kurpitsan pilkkomisen. Kaksi kattilallista keitin, muttea ei siihen kulunut kuin neljännes. Pilkoin tosin porkkanaakin melkoisesti sekaan. Maustoin basilikalla, persiljalla, mäkimeiramilla ja valkosipulilla. Sokeria ja etikkaa tietenkin liemeen. Nyt on kurpitsapilkettä 15 litran sankko täynnä. Täytynee ottaa Unimäkeen mukaan jossa on isompi kattila jossa keitellä. Taidan käydä hakemassa muutaman muovisäilytyssankon joihin tulokset pakkaan, Lasipurkit ostettuna käyvät turhan kalliiksi.

Olisipa tilava puutarhakeittiö jossa puuhastella keli kuin keli...

Kohta lähden poikien kanssa Unimäkeen. Vanhin jää kotiin sillä hänen täytyy mennä pelireissulle Ouluun sunnuntaina.

Astrid Lingrenin "Sotapäiväkirjat" ovat mielenkiintoista luettavaa. Sieltä pistää esiin yhteneväisyyksiä tämänkin päivän Eurooppa-politiikkaan, ja varsinkin Venäjän edesottamuksiin ja röyhkeään propagandasotaan. Onko maailmassa edistytty jos samat pelot yhä työntyvät paitojen kauluksista selkäpiitä kylmäämään?

Puolenpäivän tiedeohjelman saisivat erityisesti kuunnella persumieliset, "odinin sotureiksi" itsensä ritaroineet ja muut vastarannan kiisket. Vai mitä vastarinta"miehiä" ne uhoavat olevansa? Ohjelmassa käsiteltiin perimäämme ja yhä selvemmäksi käy, että entiset käsitykset alkuperästämme joutaa kuljettaa mututuntumien murskaamoon. Suomalaisia ei oikeasti ole ollut koskaan olemassa. Me ollaan, kuten kaikki muutkin kansat, jo evoluution alkuhämärissä pyrkineet pariutumaan myös naapuriheimojen ja -kansojen yksilöiden kanssa. Ja tämä tulee jatkumaan niin kauan, kuin saparo ihmisellä heiluu. Isä kylläkin sanoi, että peukalo...

Jostakin syystä evoluution kulku ihmisenkin osalta on itselleni ollut hämmästelemätön asia niin kauan, kuin ajatuksen kyvyn olen itsestäni löytänyt; aivot hoksasivat äkkiä, että ovat ajattelua varten!

Nyt lähden kauppaan, pakkaan kakrut, tavarat ja itseni Tojotanrotteloon ja ei kun taipaleelle!