maanantai 9. toukokuuta 2016

Pvk-merkintöjä

2.5.2016 Maanantai

Maanantai ei mittään.., paitsi että haettiin Motonetistä uusi tramboliini. Nyysittiin manit siihen poikien "runsaista" säästöistä (199€). Vien vanhan jälleen Unimäkeen ja koetan saada revenneiden jousipidikkeiden kohdat jollakin konstilla koukkuihin kiinni, että jos se siellä toimisi vähemmällä käytöllä tämän kesän  ("vähemmällä?").

Kaivelin kasvihuoneen takaiseen plänttiin entisille sijoille siemenpotut maahan. Tyhjensin mädätyskompostorin puisiin seuraavien vaiheiden astioihin ja kuiviketta runsaasti ettei haisisi maailman parfymoituihin neniin.

3.5.2016 Tiistai

Siivosin kaikki eilen kesken jääneen pihan loppunurkkaukset. Kärryllinen tuli sälöä ja pärtöä. Lapioin sitten Unimäessä tuon niin tarpeellisen töryn huussin takana ja sivuilla oleviin märkiin monttuihin ja kivienkoloihin maatumaan maaksi. Toivottavasti ei kotiloetanoita kulkeudu mukana, täällä niitä on, Unimäessä ei ole vielä näkynyt.

4.5.2016 Keskiviikko

Unimäki ½yö. Pojilla helatorstai ja perjantai vapaata niin keräsin ne ja tavaransa kyytiin ja tultiin tänne. On vähän viileää, mutta en lämmittänyt uunia, kääriydyttiin peittoihin niin eiköhän pärjätä. Nukuttaakin  paremmin kun nokka pysyy viileänä. Gaiukselle otin aitasta patjan ja levitin sänkyäni, että pääsi viereen nukkumaan. P ja E nukahtivat yläparvelle heti kun asettusivat petille. P vähän äksyili liinavaatteiden kanssa ja piti käydä avittamassa, muutenkin sillä on taas "se vaihde" päällä, että kiukuttelee enämpi, ja vähän toisella tavalla kuin vielä vähän aikaa sitten. Murrosikä alkamassa?

Ilta meni touhutessa kaikenlaista. Pojista hauskinta taivaanvuohien päkätys, niitä on tänä keväänä runsaasti ilmassa. Koottiin risa tramboliini, eli koukkaisin jousille pitopaikat reunavahvistuksen taakse kankaan repeämiin. Ei se kauaa tule kestämään, mutta tuleepahan käytettyä ainakin loppuun saakka sekin laite. Siitä saisi pyöreän rakennuksen murskekerroksen alle hyvän maantiivistekankaan jos sellaista suunnittelisi tekevänsä. Runkoteräkset voisi käyttää sitten vaikka sen pyöreän rakennuksen eräinä rakenneratkaisuina...

Käytiin Keyrityn rannassa ja vedettiin omakin vene Juhanilan mökin rantaan pois ladosta jossa se talvehti. Viritettiin katisko ja rysä matalikkoon pajupuskiin nousseeseen tulvaveteen ja kaksi Heimolta veneen mukana saatua verkkoa pajukoista selälle päin. Paulusta pelotti vähän. Eivät ole paljoa tarvinneet veneessä seilailla koskaan. Kerroin pojille, kuinka Keyrityn ne rannat, jossa oltiin, olivat tavanomaisia kalastus- ja veneilyseutuja lapsuudessani yli 50 vuotta sitten. Matikkaa talvella, ahvenia ja haukea keväällä ja kesällä sekä kuhaa heinä-elokuussa kunnes tuli muikun kutu ennen järven jäätymistä. Parit lehmät ja vasikat paimennettiin Luikkolahdelle jossa myös pajukkoniityillä kierräteltiin heinänteossa. Muistot huljusivat mieleen rantojen tuoksuineen ihan pakottamatta jälleen.

Aamulla lämmittämässäni uunissa rakensin tämän päivän eväät. Nyt illasta muistin äkkiä, että seitipaketti on kylmälaukussa ja sehän kohta alkaa märäntyä. Kuorin siis potut, porkkanat ja sipulit ja panin seitipalasten kanssa kiehumaan. Huomiseksi on siis pääruokana kalakeittoa vaikkakaan ei Kyrityn kalaa olekaan.

5.5.2016 Torstai

½yö jälleen. Hela-jotain etuliitteenä kantava torstai nuljahti iltaan kasvimaata kuokkien kuten mikä tahansa muu arkipäivä. Pojat pyöräilivät kylälle jäätelölle ja tulomatkasta olivat lisääntyneet yhdellä tytöllä eli Eveliinalla.

Asettelin avomaankurkkujen taimet jo penkkiin, mutta saattaapi ne pakkasen panemaksi vielä joutua. Tein niiden päälle suojatunnelin, mutta kovin on aikaista hätäilyä minulla niiden kanssa.

Käytiin rannalla kokemassa pyydöt, ei mitään. Lämmitettiin samalla Juhanilan tynnörisauna ja kylvettiin. Minä kävin heittämässä talviturkin, Eveliina ja Gaius vyötäröään myöten, muut pojat vain varpaitaan kastelivat. Järvi oli kauttaaltaan aivan tyvenessä, vesilinnut, lokit ja joutsenet elävöittivät maisemaa ja auringonlaskun säteet lankesivat kirkonkylän rantaan toisella puolella niin, etten sitä silmien kautta aivoihin valottuvaa kuvaa halunnut kameroineni särkeä.

Penskat halusivat nukkua yönsä tramboliinilla. Kantoivat petivaatteenrytkyjä sinne ja pukeutuivat paksusti. Minua hirvittää ajatus, että paleltuvat. Äsken kun kävin, olivat täydessä unessa. Even pää pilkisteli paljaana peitonmutaleitten alta ja on tosi kylmän tuntuista. En osaa oikein asettua itsekään unenkylkeen kiinni kun heti havahdun tunteeseen, että ne pitäisi käydä ajelemassa sisälle lopuksi yötä.


6.5.2016 Perjantai

½yö jälleen. Tänä aamuna klo neljä komensin muksut tramppamakuuksilta sisälle sillä kuuraa jo näytti nurmelle lykkäävän. Ei niillä kyllä mitään hätää näyttänyt olevan, Elias mutisi unisena hauskasta taivaanvuohenpäkätyksestä joka oli unen lävitse herätellyt silloin tällöin. Siitä kyllä mukava muistijälki lapsen aivoihin jää ja kun taivaanjaaran päkätyksen aikuisena sitten kuulee, tulee ehkä yö tramballa mieleen.

Valoisia ja lämpimiä ovat päivät ja alkaa nahkassa rusketus näkyä. Selkä kylläkin meinaa kärventyä kun shortsit jalassa ja ilman jalkineita mustalla multapellolla päivän liikehdin. Revin yhdestä kulahtaneesta t-paidasta etumuksen pois ja viitta harteilla sitten jatkoin hommailujani. Jonkunmoinen työ ohdakkeiden ja muiden rikkakasvien juurien talikon piikkien syvyydestä keruussa, ja kiviäkin edelleen löytyy. Syksyllä jäi talikoimatta 60 neliön suuruinen alue. Tähän mennessä juurakoita on kertynyt iso laastipaljullinen ja kivenmusia ainakin 4 muuttolaatikollista jonka ruuvasin pojilla loppuun kulutettujen lastenvaunujen runkoon kiinni kun ensin riisuin muun varustuksen siitä pois.

Istutin herneitä avomaakurkkupenkin laitaan ja niille suoran keppirivin joidenka päihin tukevammat kepakot ja linjalangalla pienemmät kepit pingotukseen niiden väliin. Nyt on porkkanapenkitkin kahdella laidalla ja niiden liepeillä kehä- ja samettikukkien rivistöt siemennettyinä. Myös  lanttua siemensin yhden pläntin. Kurkku- ja tomaatintaimet joudun kylmien öiden takia melko varmasti uusimaan vielä, mutta niitähän on odottamassa ja kasvamassa lisää; tämä oli nyt sitä minun hötkyilypuoltani.

Eveliina 10 vuotta, pojat kävivät saattelemassa pyöräillen kylälle valmistelemaan huomisia kaverijuhliaan. Minä kävin sillä aikaa Keyrityllä kokemassa pyydykset. Tie oli poikki Lepolan puron kohdalta kun tulvavesi oli kulkenut ylitse. Lapioin sen verran soraa ja maata monttuun, että kun nelivedon napsaisin päälle ui Tojotanrottelo siitä kevyesti ylitse.

Verkoissa oli sankollinen isoja säynäviä ja muutama lahnanlintti. Katiskassa ei mitään ja rysänhän otin jo eilenillalla pois. Taidan pilkkoa saaliin pottujen lannoitteeksi suoraan peltoon vaikka tavallinen särki olisi siihen parempi. Särkikalahan se kyllä säynekin on.

Puutarhuri tuli illasta hakemaan pojat Kniin koska Eliaksella lauantaipeli. Sunnuntaina menevät äitienpäiväretkelle mummilaan. Hujjausteltiin kaikki. Kun pojat kävivät ensin keskenään, oli vedet aivan kaikki ja kiuas haalennut. Piti laitella pökköä pesään ja odotella lämpiäminen uudestaan. Äänistä päätellen pojilla oli kyllä kylvyssä hauskaa, vesi roiski ja seutu raikui kuin silloin muinoin kun tälläkin tontilla oli veljeksiä seitsemän. Kävin sitten Puutarhurin kanssa lauteilla, ja rauha maassa sekä ihmisillä hyvä tahto. Ne lähtivät äsken ajelemaan Kniin ja nyt vain lintujen reviirikisat jatkuvat.

Minulla ihan rauhallinen olo vaikka jäsentenväliset säryt ovatkin taas seuranani. Sen huomaa jälleen, että jalkoihin ei sillä tavalla juili kun avojaloin päivän on tamparoinut. Aukaisen armenialaisten Golgatan ja aion simahtaa jälleen kesken lukemisen.

7.5.2016 Lauantai

½yö taas kun alan asettua. Kasvimaalla koko helteinen päivä, paitsi että aamulla aivan ensimmäiseksi kasasin nurin menneen halkopinon kuosiinsa. Nousin kahville aamulla jo ennen kuutta, sytyttelin hellaan tulet ja laittelin puuron hautumaan ringin päälle asetettavan kehän varaan joka on tarpeeksi ylhäällä, ettei puuro kärvähdä kattilanpohjalle. Kun laittaa paksumpaa kalikkaa pesään ja vedot pienelle, riittää tulta sopivasti parinkin tunnin haudutukseen ja samalla sankollisen vetoisessa kattilassa lämpiävät myös tiskivedet ilman sen kummempaa vouhkaamista niiden  kanssa. Nämä ruuanlaittotoimet olen ihan  itse opetellut kun sähköhauduttumista ei täällä edes unia näe, saatika että puuron pilaisi minuuttipelimikrossa. Ymmärtävätkö pikapuuron syöjät millaiselta makuelämykseltä jäävät paitsi, minkä isoista kaurahiutaleista kiireettömästi hauduttamalla valmistettu puuro antaa?

Puolet pottupellosta on harottu melkoisen juurettomaksi ja kivettömäksi. Kuokin sinne jo siemenperunatkin. Vakoja tuli yhdeksän ja jokaiseen vakoon n. 16 pottua. Kolmeen vakoon riitti kalanpalasia, jotka veistin säyneistä vesurilla pölkynokassa. Kannoin monta sankollista kompostia päälle ja harasin peltomaiseman siltä kohtaa tasaisesti umpeen, eli vakoja ei siis jäänyt näkyviin.

Huomenna jos jaksaisi loput ja harsot päälle niin saisi siltä hommalta rauhan.

Illasta kävin hakemassa verkot järvestä pois. Yksi iso hauki ja lahnanlintti. Perkasin ja fileoin kalat rannalla ja vein ne tullessa Soilalle koska en minä täällä yksin niitä kerkeä syödä. Penskat ovat siellä kalaruuan perään enämpikin.

Nyt illasta pinosin vielä halkoja Hujjausta lämmitellessäni ja kokosin myös vanhan lasten keinun joka sekin kävi pojille jo Knissa pieneksi. Täällä pieniäkin välillä käy, että onpahan jotain kiveliön keskellä niillekin.

Lettuhimo iski ja paistoin iltapalaksi muutaman desin taikinasta yhden äijän ohtinan. Söin ne pois puolukkasurvoksen ja omenahillon tähteiden kanssa. Huomiseksi jäi leipää, juustoa ja munia, mutta kun aamupuuron taas syön, en muuta tarvitsekaan. Mahan kohta on alkanut jälleen paeta selkärankaa kohti ja se lienee vain hyväksi.


8.5.2016 Sunnuntai, äitienpäivä

Klo nyt 04.40 ja aurinko nousemassa. Isopyrstöinen ukkometso tuli tervehtimään tuohon tielle, mutta ei se kameranhakuani jäänyt odottelemaan.

Puuronhautumista odotellessani ja muita askareita aloitellessani muistin Äitiä ja asensin poikien ojan takaisesta metsänpohjasta arkeologioiman polkupyöränrungon hänen muistokseen uusilla kivillä kohennettuun kiviraunioon. Siinähän äidin perusolomuoto aikoinaan oli; kivien kanssa tamparoiminen kesästä toiseen kasvimailla ja peltolänteillä. Vuodesta 1948 vuoteen 1968 hän näitäkin Unimäen itkuisia, kitkuisia ja kirvelevän hallanarkoja sarkoja kivesi eivätkä kivenmurikat silloinkaan tuntuneet loppuvan milloinkaan. Kaiken vaivan lisäämiseksi me pojanjyskäleet olimme levittelemässä samoja kiviä osin takaisinkin kun ei meillä muita leikkikaluja ollut; karkeempi olj hiekkalaatikossa meillä sepelj kuin Juakko Tepon Rekkamies -laulussa.

Minun yksi koskaan toteutumaton haaveeni on ollut, että syvämuokkaisin konevoimin koko tämän hehtaarin 80 sentin syvyyteen ja kaikki kivet seuloisin erilleen joista sitten rakentaisin mökinakan muistomerkin; suuren kiviraunion jota matkailijat kaukaakin kävisivät katsomassa ja seppeleitä sen juurelle laskemassa. Kyllä tappajille kaikenlaisia monumentteja rakennetaan niin, että tappajienkin äidit niiden varjoihin tukehtuvat.

Äitejä muistin muutenkin kun jälleen pottumaata kitkin ja kivesin: Kolmesta eri naisesta (ainakin) olen minäkin äitiä ollut tekemässä muutaman lahkeenravistuksen verran, mutta sankariksi en niistä urostöistä itseäni tunne. Moninkertaisia äitejä ovat jo vanhimmat tyttärenikin joten siinäkin näen äitien taakan jatkumon hyvin selkeänä mielessäni.

Ei vanhemmuuden henkistä vastuuta modernisoida millään tavalla vaikka joku niin kuvitteleekin kun jo selkäytimeen annettu puudutus pahimmat synnytyskivut lieventää ja robotti-imuri lattialta leivänmurut imuroi.

Presidentti jakaa taas niitä mitaleitakin äideille. Miehet kai senkin perinteen keksivät huonoa omaatuntoaan paikatakseen. Äitimyytit ovat murenemassa ja se pelko meitä miehiä jäytää niin, että täytyy edes mitalisoimalla niitä ylläpitää niin kuin ainaisia sotien sankarimyyttejäkin.

Minun äitini ei ollut myytti, Hän oli lujaluontoinen Taimi Gunilla, legenda muiden kaltaistensa äitien rinnalla jo eläessään, muunlaisella luonteella ei hän olisi jaksanut eikä eläessään legendaksi kasvaa. Voisi se olla selviäminen  tiukassa jollakin nykyäidillä jos samanlaisiin oloihin tänne korpeen äkkiä heitettäisiin. Kun katson tätä maailmanmässäilyä, olisivat korpikokemukset toisinaan paikallaankin. Toisaalta taas kun miehinen sotilasvalta jyrää missä päälle, syntyy kaupungeista raunioita joiden seassa äidit lapsineen ensimmäisenä ovat kärsimässä.

Illalla Knissa

Meni myöhälle ennen kuin Unimäestä selkisi lähtö. Pottupelto jäi hauduttamaan siemenperunoista uutta satoa. Harsoa ei riittänyt koko alalle.

Lämmitin Hujjauksen, siivosin ja tiskasin ja aloitin tyhjenneen kompostin uudelleen täytön; vajaa sankollinen josta pohjalle laittamani kuivike vei jo suuren osan oli kertynyt jätettä neljän päivän syömingeistä. Halkokuormaa en jaksanut lähtiessä tehdä joten peräkärry jäi sinne.

Nyt kyllä väsyttää niin, etten tolpillani pysy. Alan muate.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti