maanantai 4. huhtikuuta 2016

Päiväkirjamerkintöjä

1.4.2016 Perjantai

Toiseksi vanhin tytär 34 v.

"Vain 6 miljoonaa vuotta sitten eräällä apinanaaraalla oli kaksi tytärtä. Toisesta tuli kaikkien simpanssien esiäiti, ja toinen on meidän esiäitimme", mutta ihmismassa se vain näpertelee yhä pienemmin napansa ympärillä vaikka kuita kurotteleekin. Mitähän runoilija runoilisi nykyisestä tuijotteluringistä joka ei tulillakaan enää istuksi.

Peipponen jo pihamaalla, ja mustarastas. Täällä Knissa kolasin kasvimaalta lumet ja käärin pressun kasaan. Syksyiset lehtien haravointikerrokset ovat pitäneet mullan melkein roudattomana. Kunhan aurinko lämmittää tumman maankohdan, tökin jälleen siemenperunat (Asterix) kertautumaan multaan maan.Unimäen kasvimaa ja pottupelto on tammikuisen, paljaaseen maahan kyntensä lyöneen pakkasen ansiosta syvemmässä roudassa, mutta siellä ei asioilla olekaan mikään hoppu. Seuraavan talven polttopuut alkavat olla kasassa, osa jo pilkottunakin ja tänne rahdattuna, mutta teettää se loppuselvittelykin vielä muutamat ranneliikkeet.

Unkarilainen kirjailija Imre Kertésen on kuollut 86-vuotiaaksi elää jaksettuaan. Holokausti hänelläkin lapsuuskohtalona. Kohtalottomuus on hänen tärkein teoksensa. Kuin kirjailijan kuolemaan liittyen, luen parhaillaan McMillanin uusinta tutkimusta holokaustin syistä. Kirjassa aprikoidaan mm., että Saksan hidas demokratiakehitys olisi osasyyllinen juutalaisvainojen alkamiseen.

Illalla Unimäessä.

Puutavararekka Unimäentien tukkona. Se lastasi metsonsoitimia avaruudentuuliin höyrystettäväksi. Käytiin odotellessa kylällä Soilan luona synttärikahveilla. Vietiin kaupasta Aino-minttusuklaajäätelö höysteeksi.

Pojat nukkuvat jo yläparvella. Huomenna tulee Eveliina lisäksi, että hilskettä on tiedossa. Valoisan aikaan laskin ruokintapaikan lajikirjon: töyhtötiainen, hömötiainen, kuusitiainen, talitiainen, sinitiainen, punatulkku, keltasirkku, mustarastas, peipponen ja närhi. Jokaista lajia useampi yksilö, että liikettä siinäkin riittää. Joutsenia lensi ylitse, mutta kurki ei vielä suolla huuda, korpit klonksuivat jossakin ja palokärki onneton etsii entisiltä sijoilta nurin raiskattuja kolopuitaan. Linnunpönttöjä olen rakentanut lisää, nyt niitä lienee pian 30. Yhden tein helmipöllöäkin ajatellen ja asensin sen metsään myrskyn puolestavälistä katkaiseman petäjän nenään tikkaiden avulla. Niiden puputusta en ole enää kuullut koska Vanhametsä on nyt murhattu.

Viikko sitten pitkänperjantain aamuhämärässä kohtasin ahman Villelän polulla. Se hunttasi vastaan moottorikelkan jälkeä, mutta kääntyi salamana syrjään kun minut hoksasi. Pihaan oli matkaa 30 metriä. Kolmen suden jäljetkin olen tälle keväälle tästä tavannut, yksi oli jolkutellut mökin ohitse tietä pitkin tuoreesa lumessa yöllä ja kaksi muuta oli kiertänyt pihan metsiä myöten ja sitten ne olivat yhtyneet Kyntöläiselle menevällä uralla uudestaan. On se hyvä, että ovat säilyneet eräältä ihmisen sairaalloisuutta ilmentävältä kontrollipakkomielteeltä, eli kuten riistamiehet sen ovat kaunistelleet otsikkotarpeiksi konservatiivisiin maakuntien sanomalehtiin; kannanhoidolliselta  holokaustilta.

2.4.2016 Lauantai

Koko pv pölkkyjen särkemistä uunihaloiksi. Koivet kipeinä tässä kuumassa makoilen. Lämmitin liiaksi uunia ja penakoillekin piti patjat pudottaa tuvan lattialle sillä parvella oli järkyttävän kuuma. Ikkunoita ja ovia pidin auki nyt äsken ja vähän helpottaa.

Keväthölse ja ojien sulavedet kiinnostivat penskoja niin, ettei kuivaa paikkaa vaatteista löytynyt. Kengätkin täynnä sohjoista vettä kun sisälle tulivat.

Aamulla puuroa, päivällä nakkikeittoa ja iltapalaksi paistoin räiskäleitä. Muksut kärvensivät jossakin välissä nuotilla makkaroita omin päin.

Moottorikelkan sain jälleen pyörimään kun vaihdoin tulpat, mutta ei se kauaa käynyt kun hyytyi uudestaan. Virtapuolella, eli puolassa siinä vikaa on. Se maksaa 64 euroa joten en sitä näille lumille ostetuksi saa. Tarvittavan määrän puita olen ajanut pihaan. Muutama tuulenkaato jäi lumikinosten alle, pienin ne niille sijoilleen ja ajan sitten ensi talvena.

Gaius luki Keskiyön pikajunaa ennen kuin nukahti. Pauluksella näkyi olevan Pompeijin viimeiset päivät-romaani ja Eveliina nukahti Lucy Luken sivujen alle. Itse tavaan McMillania. Elias jäi Kniin kun sillä oli menoja.

Olisi ollut Pekkanniskan Pojat Napiksella, mutta eipä sitä nyt tänä lauantaina humpalle.

Nukuttaa.

3.4.2016 Sunnuntai

Aamu alkoi nyt viiden jälkeen valostua, mutta sumu on sankka. Metso se kohta aholla naksaa jos mistä enää löytää mieluisan paikan.

Panin jo tunti sitten uunipuuron hautumaan. Muksut ovat pitkinpoikin lattiapatjoilla, se on hauska näky ihan siltään. Ei ole enää niin kuuma kuin vielä muutama tunti sitten. Näyttää se lämpömittari parvella edelleen 28 astetta. Panin tuuletusluukut selälleen.

Tänään täytyy hakata kärry täyteen halkoja Kniin viemisiksi.

Jälleen Knissa.

Vain harvoin  aloitan päiväyksen, että "kotona Kajaanissa". Ei tämä kotini olekaan kuten lapsille se tulee olemaan lävitse elämän vaikka minne muuttaisivat. Elias voi vähän joskus miettiä synnyinseudun merkitystä koska alkukonttauksensa suoritti Kittilässä, mutta yhtä kaikki merkityksellisin paikka tulee olemaan hänellekin tämä kainuulaiskaupunki joka jää minulle vieraaksi vaikka mitä tekisin. Unimäkikään ei enää ole sillä tavalla koti, että sinne pysyvästi voisin muuttaa, mutta kodikkaampi se joka tapauksessa on. Se tuntee minut ja minä sen, siitä kotipaikassa on kysymys.

Pari kuutiota toin jälleen halkoja. Johonkin ne pitäisi pinota kevätahavan kuivateltavaksi. Jonkinlainen liiterinpöksä olisi tarpeen, mutta rakennapa rahaton sellainen. Kymmenen neliön rakennuksen saisi tekaista ilman rakennuslupaakin. Siihen menisi kakkosnelosta ainakin 150 metriä ja vuorauspanelia puolen kilometrin verran. Ja kattokin pitäisi olla, sekä perustasysteemi. Se olisi tonnin rahareikä. Rakentamisessa ei montaa päivää menisi.

Mitäpä tuosta semmoisestakaan haaveilemaan kun ei itse talokaan koskaan valmistu ihan vain rahanpaskan puuttumisen takia.

4.4.2016 Maanantai

Yksi puhelu vei taas mielen syrjäraiteille: läheinen, hyvin nuori ihminen on sairastunut vakavasti. Olen nyt itsekin hyvin vakava.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti