perjantai 1. tammikuuta 2016

Vuoden 2015 viimeinen viikko

26 pv lauantai

Ei tuiskuta, ei ole pakkanen eikä suvi, eli onko se silloin ilimojakaan piellyt? Lähimmät Tapaninpvhumpat olisivat 140 km:n päässä Kärsämäellä, mutta eipä sitä sinnekään.

Kirjoittamissavottani eräs hehtaari on rasiin ruhjottu, nyt karsin.

Kun toiset olivat vieraiden kanssa Kaukavedessä rypemässä, leivoin sämpylöitä. Ruuaksi rakentelin mitä varastoista löysin; kanaa, kalaa ja lisukkeeksi thai-riisiä. Yksinkertaisen salaatin kiinankaalista, tomaateista ja kurkusta, tirauttelin sitruunankyyneltä sekaan. Tultuaan uimasta Puutarhuri paistoi torttuja.

Vieraat olivat iltaan saakka ja lisääntyivätkin yhdellä. Sai taas köyhä rikasta jututtaa ja toisin päin. Kuilujen puolet eivät erottuneet kuin vivahteissa ja rivien väleissä; pihamaalla autojen malleista. Skeptinen asenteeni ilmaston ja ympäristön turmelemisen suhteen on puheiden kulkuun ainainen särön tuoja. Ilonpilaaja juhannuksena ja jouluna, ja ihan selvistä päin.

27 pv sunnuntai

Pakkasta 10 astetta.

Heimosedälle en ole vieläkään saanut soitetuksi. Tyttäriltä kysyin lyhyesti, mites se joulu meni. Stella oli äitinsä sylissä siinä ja kuului kysyvän kuka siellä. Kun Sonja sanoi, että ukki, niin se kuuli, että Pukki. Piti sitten möristä luuriin kuin Korvatunturin turilas.

Keksin illalliseksi sattuneiden tosahtelujen lomaan tämän: Avioelämä on kuin kulmikas huonekalu johon joka päivä kolhii ulokkeitaan.

Raha, olipa sitä tahi ei, luo rajat. Näköalattomuus on köyhän osa, mutta pykäläaitaan se rikkaankin vapaus kompastelee. Mykempiä ne ovat kuin köyhät; on mitä salata.

28 pv maanantai

Pyhien väliset päivät kulkevat tollottaessa. Tai lukiessa. Paitsi että pojissa ja talossa riittää syytä välillä tormistautuakin, vaikkapa keittiössä touhuiluun ja uunien lämmityksiin.

Kovin ovat vaatimattomattomia ateriat, joita laadin. Tänäänkin vain aamupuuro, leipäiset välipalat, nakit ja muusi. Kirjastolla mutkien kautta kävellen ja pojillekin painostusta lainata kirjoja. Itse luen en niinkään helppotajuisia teoksia. Suomi sodan jälkeen, Ihmislajin synty ja Neandertalin ihminen. Ttyhjentävästi toivottomuudesta kertovaa Maailma täynnä meitä-paksua tietokirjaa olen tavannut jo 2 kuukautta. Nykyhetki ihmispaljoudessaan näyttää näiden tekstien valossa turhan tuhoisalta episodilta evoluutiossa.

Nauratin kirjaston tätiä kun pyysin varaamaani sukukirjaa. Se katseli kanteen pukumieheksi photoshopatun Neandertalin ihmisen kuvaa ja vilkaisi raskaita kulmiani: Kah, niinpä näkyy olevan.

29 pv tiistai

Yksi pitempi puhelu tänään. Kävelin poikien kanssa 10 km. Käytiin Entringissä ja EiBiiCii-aseman apteekkiin viemässä vanhat lääkkeet; innostuin puhdistamaan lääkekaapin ja pieni muovipussillinen kertyi vietävää.

30 pv keskiviikko

Vuoden loppua kohden puheenaiheet vähenenvät. Tekopeliä ja valehtelua se on tähänkin asti ollut.

31 pv torstai

Räiskettä ja pauketta; Olisiko aika mitata ÄO-tasosi Homo sapiens?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti