Kesäkuu 2015, 4 viikko

22 pv maanantai

Mitä enemmän mietin ja kirjoitan sitä enemmän täytyy miettiä ja kirjoittaa. Tulos?

Päivätorkahdukselta heräsin kieleni päällä sana lisäelintilantarvitsijat.

Luen kirjaa nimeltä "Miten ajatella kuin filosofi". Se lupaa jo takakannen tekstissä tarjoavansa työkalut filosofisen ajattelun raitille pääsemiseksi. Ei se kuitenkaan kerro, vaikka jo takakannen teksti suuntia viittilöi, kuinka vaihtaa vasara ja kirves sujuvasti filosofin työkaluihin. Tai oikeammin vasaran ja kirveen käyttöön tarvittavan ajattelun ilman kirvestä ja vasaraa.

Työkaluksi kirvesmiehenkin on ajattelukykynsä laskettava filosofisessa mielessä. Siitäkin siis pitäisi saada verotuksessa työkaluvähennys.

Filosofille aika on työkalu siinä missä lukemisen ja ajattelun taito. Kirjoittaminenkin täytyy hallita; kynä ja paperia oivallusten veistämiseksi ajatustenkentästä irti.

Ammatintaitaja voi heittää vasaran ja kirveen kädestään pois kymmenienkin vuosien työskentelyn jälkeen, mutta millä liottaa pois aivoihin jäljentyneet tuhannet muistot niiden käytöstä, niin etteivätkö kädet alkaisikin kirjoittamisen sijaan vasaroida kesken kaiken?

Otin mantsikkapenkistä kotiloetanan sisälle mukaani. Sitä poikien kanssa tutkittiin ja kun se oli saanut aikansa kämmenellä kotilonsa sisällä kuulostella, önkyili se kohta esille ja alkoi litkutella "jalkopohjansa" avulla itseään peukalonvartta ylös päin. Aika inhimillinen otus. Miten voin nyt niitä enää ritistellä kuoliaaksi puutarhassa kulkiessani? Tämäkin, joka Sirkuksi ristittiin, sai jäädä eloon; pudotin sen kadunvarren ruohikkoon postilaatikolla käydessäni.

Lehdessä kolumni Glyfosaatin riskeistä. Siis kasvin"suojelu" aineista kuten Roundub jota nykyisin saavat ostaa vapaasti kaikenlaiset puutarhojen mämmikourat ja sellaiset, jotka eivät osaa ajatella niiden vaarallisuutta. Kaikki eivät edes välitä riskienmietinnästä kun se on niin helppoa kukistaa keltakukka pihakivien välistä yhdellä valmiiksi tehtaassa sekoitetulla sumutepullon ruiskauksella... tai no, painastaan nyt yksintein kymmenen kertaa että varmasti kualee!

Olen minäkin ollut joskus tappanut leskenlehti-juolavehnät pottupelloltani, mutta ehkä olen nyt viisastunut, tai ahkeroitunut toimimaan muuten.

23 pv tiistai

Het uamusta Gaiuksen hamppilääkäri. Aroma laittoi jälleen kuminauhanpalat paria hampaanrakoa longistamaan, että huomenna asennettavat raudat sujahtavat paremmin paikoilleen.

Sitten kaupasta täytekakkutarpeita, ja kohta kauppaan uudestaan kun unohdin suolaiseen piirakkaan aikomani ainesosat; pala savulohta ja homejuustoa. Muita tarpeita olikin. Huomenna G:n 8 v. synttärit.

G:n jalisharkat. Sen aikaa istuin kirjastolla lukemassa Suomen Kuvalehteä. Mielenkiintoisin juttu "Rakastunut mies salakuljetti virosta vaimon". Siinä kerrottiin nyt 92 vuotiaan rouva Liljebergin tarina. Kirjailija Peter Hoeqiakin oli haastateltu. Hän sanoi olevansa kyllästynyt kaikkitietävän rooliinsa.

Samalla reissulla kävin hakemassa eräältä tutulta 26 tuuman nuortenpyörän jonka kunnostamalla ehkä päästään taas yksi pykälä poikien pyörissä vähemmällä rahanmenolla. Siis ehkä, sillä osat joka tapauksessa maksavat ja näytti siltä, että takapakka ainakin on ihan paksana.

Nyt iltamyöhällä katson kulunutta päivää ja ajattelen, kuinka paljon touhua sisältyy lasten syntymäpäivien järjestelyihin. Ei niitäkään sohvalta käsin loikoillen rykäistä. Lisäksi G:n synttäreitä jatketaan perjantaina, jolloin otan auton täyteen hänen kavereitaan ja ajetaan R.vaaralle katsomaan paikallista sirkusta jossa Evekin esiintyy. Sen jälkeen käytän ryhmää maatilalla ja Unimäessä paistetaan lähtiessä harjakaisletut. Mennessä ajattelin tehdä yllätysmutkan Laakajärvellä Kainuun biisonitarhalla, josta en etukäteen lapsille hiiskahda.

Leivoin raparperimantsikkapiirakan, savulohipiirakan ja täytekakun.

24 pv keskiviikko

8 vuotta sitten sunnuntaina, juhannuspvn iltana ennen kymmentä lähti pihasta ambulanssi synnytyssairaalaan ja ennen puoltayötä oli poika maailmassa. Kätilö sanoi, että hän on kohta 40 vuotta tehnyt tätä hommaa ja ensikerran näkee, kun vauva on tississä kiinni ennen kuin napanuora on poikkaistu. Ja kylläpä pojalla kohtuullisesti kiirettä kehityksessä on piisannutkin.

Mummi kävi ja sitten illalla Nepalin Rupa. Myös Dino oli ja hänen äitinsä kun se pääsi töistä. Muita G:n kavereita kestitään sitten pitkän kaavan mukaan perjantain reissulla.

Leipomukseni kelepasivat ja olisi niitä ollut enemmänkin väen syödä, mutta kaikki eivät päässeet tulemaan joita kutsuttu oli.

Hankin kunnostettavaan polkupyörään takapakan ja ketjun sekä vaihteensiirtimen rissat. Ehkä etumaisetkin hammasrattaat täytyy uusia, mutta tänään en kerennyt tämän enempää asiaa ajatella.

Pottu kukkii. Nyt vasta myös mantsikka.

25 pv torstai

Kemppisen blogissa kirjoitus, joka pani kommentoimaan. Kemppinen tökkäsi punaisiin niskoihin ja ennustan kirjoituksen häntärimpsuksi runsaslukuista trollaamista. Tekstisaastaan hukkuvat asiallistenkin keskustelijoiden mielipiteet, ja yleinen hyöty. Menolle maailmassa nettikeskusteluista ei siis vaikutusta ole. Paitsi edelleen yksisilmäiseen suuntaan, terroriin.

Pidän jokatapauksessa kantani, ettei Jari Lindström-nimisestä sellumies-laborantista ole oikeusministeriksi eikä se tarkoita entisten ammattiensa väheksyntää. Tai sitten hänelle täytyy panna runsaslukuinen lakimieskaarti neuvonantajaksi ja pari securin miestä teippaamaan älyttömien möläytysten varalta turpaa umpeen.

Tänään valmistellut huomisen reissua. Soitin biisonitarhalle ja sovin aikataulusta. Maksaa 2 euroa/lapsi ja vitosen aikuinen.

Korjasin polkupyörää. Hankin halvan ulosvetäjän ja sain kampisysteemin ja rattaat keskeltäkin irti, mutta ovat ne niin kalliit, etten nyt kykene ostamaan. Liitin kuitenkin uuden ketjun valmiiksi, laitoin eturenkaan laakereihin vaseliinia ja huolsin muutenkin. Kyllä siitä kulkupeli vielä näyttäisi tulevan. On Tunturin niitä vuosimalleja, jotka pääosin valmistettiin (ainakin koottiin) vielä Suomessa ja siksikin kannattaisi laittaa kuntoon. Vastaava halvin eri Aasian maissa valmistettuine  osineen Prisman alennuksessa ilman tarakkaa ja lukkoa maksaa melkein 400 euroa. Renkaat Taiwan, runko Kiina, vaihteisto Japani/Korea, pikkuosat kuten kumiset kädensijat ja vaijerit ties missä. Polkupyörä liikkeessä satasen-pari kalliimpi eikä rahteineen netistä tilattuna yhtään halvempi.

Luen välillä, jos jaksan ja kerkeän, Roman Polanskin elämäkertaa ja väliin Antti Blåfieldin laatimaa "Loistavat Erkot"-kirjaa. Radiossa sanottiin, että koska ihmisillä on kesällä aikaa, he lukevat dekkareita. Siis kesällä aikaa lukea?

Käsiä ja oikeaa jalkaa särkee niin, ettei tiedä, missä niitä pitäisi.

26 pv perjantai

Sateen rummutuksen tahdittama iltamyöhä; lotina kuuluu nurkkarännistä. Joku humalikkopaska soitti ja pilasi iloisen päiväni jälkitunnelmia. Äijän vihasta katkonaisella aksentilla esittämä asia koski luultavasti mielipidettäni uudesta oikeusministeristä. Tai jos puhelussa oli yleensäkään asiaa, niin se kyllä hävisi puhinaan ja  murinaan ja sekin loppui, kun panin itse kännykän kokonaan kiinni.

6 kahdeksanvuotiasta lasta oli siis huolehdittavana koko päivän. Mukavasti reissu meni. Mutta kyllä siinä kuski/huolehtijakin väsyy.

Käytiin mennessä biisonitarhalla. Omistaja esitteli eläimet joita oli 19 kpl. Muutama tämän kesän vasakin hoipparoi lauman mukana aitavierelle kun vähän ruokinta-astiassa rehua kolisutti. Oli se elämys lapsille, enkä minäkään ole tainnut niitä nähdä kuin Kålmrodenissa Tukholmassa. Isoin ja vanhin sonni oli täyttänyt juuri 15 v ja olikin se hurja ilmestys. Joku lapsista tuumasi, että sille on pitänyt oma lautanenkin laittaa. Se oli vanha amme josta se rehupapanoit nuoli ja tuskin sen pää kunnolla sarvineen sinne mahtui.

Sitten käytiin viemässä Unimäkeen kylmälaukullinen ruokaa ja lettutaikina, jonka tein aamulla lähtiessä valmiiksi. Lapset hävisivät heti "viitakkoon" ja piti huudella kyytiin, sillä seuraavaksi oli kiirehdittävä sirkusesitykseen.

Esitys oli hyvä. Uskomatonta melkein, kuinka pienestä pitäjästä löytyy niin paljon tahtoa ja nuorta porukkaa, että monipuolinen sirkusesitys (1,5 h) kyetään rakentamaan. Nuoret itse ovat suunnitelleet käsikirjoituksesta pukuihin saakka kaiken. Eveliina oli poliisikomiasariona suurine kokardihattuineen mukava näky.

Esityksen jälkeen Juhanilassa maatalouteen tutustumassa. Eve lähti esityksen jälkeen mukaan ja piti laittaa pari lasta sylikkäin istumaan.

Sitten Pohjoismäen kautta Unimäkeen letunpaistoon. Vinopino räiskäleitä hävisi lautaselta aika nopeasti.

Tutustuttiin kusiaispesiin, kasvimaahan, Unipuroon ja lintupönttöihin. Yhden pöntön poikasasukkeja ylsivät pienemmätkin katsomaan, kun nostin kainaloista. Soila haki Even ja lähdettiin ajelemaan Kniin päin.

Tullessa piti kertoa parit tarinat ja yrittää laulaakin.

Tyytyväisi lapsia sain koteihinsa lopuksi ripotella. Vanhemmilta sain lämpimät kiitokset reissun järjestämisestä.

Kuulin vasta äsken uutisista, että Tunisiassa on joku ammuskellut rantalomalaisia ja pari muutakin terroritekoa samaan aikaan on maailmalla sattunut.

Saiskohan nukutuksi?

 

Kesäkuu 2015, viikonloppumerkintöjä 3

20 pv lauantai

Sadetta, vähän aurinkoa. +14.

Eilen illalla Napiksella. Tultiin yhden maissa pois. Kake Randelinin mölynvahvistimet olivat täysillä, melu kävi kuuloluihin. Humalaisia runsaasti. Toisen solistin, Anitta Mattilan yhtye oli jäänyt tulematta. Solisti itse lauloi Randelinin yhtyeen tahdissa takellellen.

En nukkunut seitsemästä ohitse. Muut korsaavat vielä, laitoin riisipuuron hautumaan. Rupean kirjoittamaan sillä ulkohommia tuskin viitsii sateessa tänäänkään tehdä.

Illalla

Sade hellitti muutamaksi tunniksi. Kävely/pyörälenkillä. Lönrotin majalle ovat laittaneet yrttipenkkejä ja niistä saa maistiaiset ottaa kun ei juurineen nyhdä. Kuivakkaasti vielä kasvoivat. On aika varjoisa paikka koska sijaitsee puuston keskellä kankaalla. Ampiaisyrttiä maistoin, ja lipstikkaa. Hotelli Kajaanin pihalla oli saksalaisturisteja laumana ja niiden bussi. Kuskilla  harmaanvalkeat kiekuraviikset. L:n maja sijaitsee hotellin takana.

Nuori pipipää ammuskeli viime keskiviikkona ihmisiä kuoliaaksi kirkossa Charlestonissa, USA:ssa.  Motiivi: Rasismi. Tekijä on saatu kiinni elävänä heti torstaina. En ole asiaan reagoinut kun niin paljon maailmassa muutenkin tapetaan jatkuvasti.

21 pv sunnuntai

Aamulla sadekuuroja, päivemmällä selkeni. Iltapäivällä kolmen jälkeen saapuivat ukkospilvet. Olin järvellä, melkein Rehjassa asti kun taivaanrannalla alkoi salamoinnin. Piti lähteä nopeasti pois sillä Nuasenkin kokoinen järvenselkä on heppoiselle veneelle melkoinen ylitettävä jos ukkosmyrsky paikalle ratsastaa. En ehtinyt kuin yhden särjen mato-onkeeni saada. Sen heitin pikkulokille joka kerran rääkäistyään sai sekunneissa jakajaehdokkaita ympärilleen.

Oli ensimmäinen onkireissu tälle kesälle. Kalastuskorttia ja verkkomerkkejä en ole vieläkään hankkinut; pyydykset roikkuvat edelleen kasvihuoneen nurkalla. Mennessä kävin Linnasaaren rannasta nostelemassa kiviä etutuhdolle sillä keula nousi liiaksi pystyyn jos kierroksia lisäsi vaikka ei kummoinen moottori olekaan. Sitten kulki tasaisesti. Muutama pikakiitäjä hörähti ohitse ja piti vastata niiden nostattamiin aaltoihin kokan käännöllä, muuten olisi saattanut keikauttaa vaikka nurin. En tiedä vielä veneen kujeita kun en ole koskaan ennen sillä vesillä ollut.

Aamupvstä sain valmiiksi Karjalakierrokseni Sortavala osuuden ja julkaisin sen. Seuraava Valamo osuuskin on jo hypännyt päiväkirjasta osittain blogin tekstinkäsittelyalustalle.

Napiksella sain palautetta uskalluksestani lähteä pyöräilemään Karjalaan sekä sen kuvauksesta. Jotkut jaksavat siis näilläkin kunnailla odotella, milloin taas uuden pätkän julaisen. Nyt kun ajattelen, tahti on ollut ihan oikeanlainen omalta kannaltani. Miksei myös lukijoiden, joita muu maailma totuttaa omaan hektisyyteensä muutenkin. Pysyy muistissa, että juntturoitakin joukossa on eikä pelkästään viiden rivin ja viiden sekunnin twiittareita.

Uutisissa kerrottiin Veijo Meren kuolemasta. 86 vuotias hän oli, ettei huounnan loppu ihme ollut. Kyllä hän kirjallisuuteemme tarpeeksi syvät merkkinsä kerkesi vuolla, etten minä ainakaan kaipaa nekrologeihin otsikoita "Suomi menetti ...". Luin äsken Veijo Meren 12 artikkelia kokoelmasta"Ajatuksiani novellista" ja "Avuttomat miehet" -esseet.

Afganistanissa tienvarsipommi surmannut 19 joista 9 lasta 8 naista. Mitä lie edustaneet ne 2 sitten?

Juhannuksena väkivaltaisesti ja onnettomuuksissa kuolleiden määrä kotimaassa normaali.

Nyt klo 22.40 eikä telkkarissa ole mitään mielenkiintoista tänäänkään.

P:n kanssa oli hieman jykällystä, mutta siitä se laantui. Hänen kanssaan on osattava olla taitava jotta kiukunpuuskat saa hallintaansa.  Vielä kovemman työn takana on oman itsensä hillitseminen.

Isä-tytär suhteen olemattomuus Taru Maaretin suuntaan jyskyttää takaraivossa.

Meitä isiä näissä tilanteissa on helpompi useimmiten syyttää, ja syyllistää muutenkin.

Alkuasetelma ennen kuin tyttö oli edes syntynyt, oli kannaltani mahdoton. Olin ehkä edesvastuuttomassa tilassa monesta syystä, mutta en silloinkaan alkoholista; ihmissuhdesotkuja oli kerroksittain ja lisäksi vanhempien lasten omat irtaantumisriitit, jotka eivät nekään hoituneet niin kuin olisi turvallisesti ja vaurioita tuottamatta kuulunut tapahtua.

Silloin kyllä tein myös sen katalan teon, etten halunnut muuttaa Kittilästä Vantaalle vastaamaan isyydestäni arjentoimissa. Se eräänlaiseksi hylkäämiseksikin katsottava ratkaisuni  varmasti on aiheuttanut katkeruutta äidissä. Mutta toimiko hänkään kovin tahdikkaasti entisen perheensä suhteen, tai myöhemminkään kun on lisääkin lapsia yksinhuollettavakseen synnyttänyt? Minä voin vain sanoa, että nain kun tarjolla oli. Niin kuin urokset aina ovat tehneet. Mutta eivät naaraatkaan sitä yksin tee.

Jatko T:n suhteen on ollut joka tapauksessa  tyyten tytön äidin hallussa. Hän on määrännyt tapaamiskerrat eikä muuta sovittavaa ole edes tarjottu. En ole kyllä osannut vaatiakaan, tai jos olen ehdottanut, ei ole sopinut. Sekin, kun olen sanonut, ettei minun tapaamisen kanssa tarvitse kumpailla, sen kun tulee, olee ja poistuu omaan tahtiinsa jos siltä tuntuu.

Voin siis puolustautua ainoastaan sillä, ettei minulle ole annettu mahdollisuutta vaikuttaa asiaan vaikka sattuman oikusta me kaikki muutimme tänne Kainuuseen, he sieltä etelästä ja me pohjoisesta. Mutta kaksikaan kilometriä pitkää kättä ei kenelläkään ole joka Tarun ja minun välinen matka nyt on.

Paskaisän manttelia en ylleni ala pukea, sillä missäpä se tässä asiassa olisi päässyt paskaantumaan?

Sonjan luota palattuaan Taru tekstasi perjantaina muutamat viestit mulle, mutta koska se lähti niin tutuille teinijanttelujen raiteille, en jatkanut itse enää. Jätin viimeisen sanansijan hänelle. Tytölle isäasia tulee olemaan joka tapauksessa mietinnän aiheena elämän varrella usein.

Pitäisi kai kirjoittaa testamenttiin, mikä tilanne oli, kun hänkin alkunsa sai. Hormakummun savusaunan löylyjen syyksikö laittaisi, vai Lapin kaamosta enteilevän syyspimeyden.

Kesäkuu 2015, 3 viikko

15 pv maanantai

Sateinen pv. Pitänyt jöötä muksuille, lukenut, kirjoitellut, laittanut ruokaa, lämmittänyt uunia; on kostean kolakka ilmanala. Pistäydyin kirjastolla jossa luin Kanavasta Timo Vihavaisen  loppukaneetin. Venäjästä siinä oli kyse, kuten niin monella saitilla nykyään avasipa minkä tiedotusvälineen tahansa. Suomen Kuvalehdessäkin Venäjää puitiin, ja Isis-terrorijärjestöä, kurditaistelijoita, Syyriaa; sodat journalistien  kestomateriaalia. Sain varaukseni "Paavo Haavikko, isä", kirjoittanut ko. isän poika Heikki ja on aivan tuore julkaisu.

Taru Maaret on mennyt tänään Sonjan luokse. Panin tekstaria T:n äidille, ja sain vastauksen. Laitoin sitten vielä yhden, jossa purin pahaa mieltäni siitä, ettei se osaa komentaa tytärtä tulemaan isänsä luokse. Luultavasti viestini otetaan vittuiluksi vain. Oli kai siinä sitäkin, mutta kun on jo kaksi vuotta siitä, kun Taru on tässä käynyt, niin eikös se outoa ole? Ja matkaa ei ole kuin 2 km. Joskus oli minulta jäänyt huomaamatta elatusavun indeksikorotus, jotain 1,5 €, niin siitä kyllä muistutettiin. Viime jouluna ostin Tarua varten kauppaan kolmenkympin lahjakortin, että jos se joulunpyhinä pistäytyisi, mutta mitäpä sitä turhaa. Ei tullut kutsua, tai edes tiedotusta, että on konfirmaatiojuhlat keväällä olleet, ei tule isänpäivä- eikä synttäri onnitteluja. Itse olen lähetellyt kortteja ja aiemmin tekstiviestejäkin, jatkossa sekin saattaa olla vaikeaa. Lapsen syytä tilanne ei ole. Aikuisen, joka lapsiperheissä auktoriteetin valtikkaa heiluttaa, on vastuussa tällaisista asioista.

Minussakin syytä: Taru sanoo pelkäävänsä minua. Se johtuu siitä että täällä on kuri joka saattaa tuntua kovalta varsinkin nettikäyttäytymisetä rajoitettaessa jos siitä ei kotona huolehdita. Ja koska se kielenkäyttö fb:ssa kavereiden kanssa oli yhtä vittumulkkupersereikää josta mielipiteeni kerroin, enkä nätissä äänensävyssä. T oli silloin 12 vuotias.

16 pv tiistai

Sadetta, ja aivan kuin ilveilyksi muutamat auringonsäteet koivujen lehdille sekunneiksi ilakoimaan.

Kynäni haluaa siirtää muutamat unieni aforismit näkyville vaikka niiden variaatiot jo pätevämpien unienajatuksina niin usein ovat ihmiskynnöksien lannoitteeksi ravauteltu:

Rikastumiselle ei lainsäädännällä  rajoja ole asetettu. Niin on köyhyydenkin laita vaikka luvuin muuta väitetään.

Köyhälle raja tulee vastaan nälkäkuolemassa, rikkaalle ei edes ylensyönnissä.

Rikkaiden valikoinnin mahdollisuudet ruuan laadussakin aiheuttavat köyhien nälkäkuolemia.

Köyhän poteman nälän tappamaa rikasta eivät aikakirjat vielä tunne. Nälässä tappamia kyllä.

Aamupuuro kelpaa jälleen Pauluksellekin kun en raksuja esille laita. Olen sanonut Puutarhurille, ettei niitä hyllyille hanki sillä sen turhempaa evästä ei maailmassa liene. Ehkä olenkin väärässä ja joku päivä saan lukea tiedepalstalta, että puurolla päivänsä aloittamaan pakotetuista lapsista tulee laidasta lukien pöljiä.

Päivälliseksi rakensin nakkikeiton jossa nakit olivat sivuseikka. Kuorin ja lohkoin potut, porkkanat ja lantunpuolikkaan kuumaan veteen, lisäsin purjon, tavallisen sipulin ja valkosipulin kynsien sipellykset, rojautin pinnalle kellumaan pikkubasilikaa ja mäkimeiramia mausteeksi, yksi pöläys myös paprikajauhetta ja suolaa. Keitinastiana käytin jälleen riisinkeitintä joka on osoittautunut erittäin hyväksi muunkinlaisen ruuanlaittoon kuin mitä tarkoitusta varten se on tehtaissa valssattu. Riisiä keitän ylen harvoin, joten suotta sekin laite hyllyntäyttönä majailisi. Maitopohjaisen riisipuuron hauduttaminen siinä ei onnistu. Muu ruoka hautuu hyvin ja pysyy kuumana kun naksauttaa katkaisijan yläasentoon pottujen alkaessa olla kypsiä. Tällä kertaa keitokseni kelpasi pojillekin vaikka lanttu yleensä on ollut semmoinen laji, että ruokapöytä kierretään kaukaa jos sitä joukkoon on veistetty.

Jälkiruuaksi raparperikiisseliä.

Kun ruoka milloin hyvällä halulla muksujen kitusiin uppoaa, tulee siitä eittämättä ihan mukava olo kokillekin.

Pyykkikoneeseen tuli jokin vika, rumpu lakkasi pyörimästä. Hihna poikki tahi nuljahtanut pois sijoiltaan. En viitsinyt enää tälle illalle ruveta sitä kääntelemään ja takapeltiä aukomaan.

17 pv keskiviikko

Raparperit ovat nyt parhaimmillaan, tein siis hyvin ja leipasin niistä ranskankermalla, munalla, vanilliinilla ja kanelilla höystetyn piirakan. Makiaa oli ja kelpasi kaikille. Joskus olen pannut raparperiä wokkiruokien sekaan ja ainakin itselleni se on maittanut. Pitää varmaan joku pv jälleen kokeilla. Jos olisi lohi tarjouksessa, niin laittaisin sen uuniin raparperilehtiin käärittynä, perunoita, sipuleita sun muita törkyjä täytteenään. Oliivit olisivat täytelisänä myös hyviä, mutta ne karkoittavat muut syöjät.

Nostin pyykinkuivurin (mitähän varten sekin on joskus hankittu kun juuri koskaan se ei hyrskäse?) pesukoneen päältä poies, käänsin raskaan Indesit-nimisen pyykkipiian selkäpuolen näkyviin ja ruuvasin kuusi ruuvia auki ja otin peltisen kannen irti. Rummun pyörimättömyyden syy oli heti siinä edessäni; hihna uristaan poissa. Veivasin mustan kumisen takaisin paikoilleen, imuroin pölyt ja ruuvasin kannen takaisin. Pesin nurkkauksen ja lattian ja taluttelin palvelijakoneet takaisin sijoilleen. Panin pyykit pyörimään.

Piti karhentua taas poikien kännykkäpeleistä. Unohtavat, että on sääntö, joka määrää vain yhden tunnin pelaamista päivää kohti. Nyt ovat 2 pvää ilman. Kun  on lujana ja johdonmukaisesti jonkun asiallisen asian takana, kiukuttelu ja viha "paskaiskää" kohtaan ei kauaa kestä.

Käytiin kirjastosta kirjoja. E lainasi Reetta Onkelia, G erilaisia kuvakirjoja ja P Caribian of Pirates-seikkailukirjan.

Sateiden lomassa istuin Pauluksen kanssa ulkoportailla. Koetettiin laskea, kuinka monta lintulajia kaupunkilaispihoiltakin voi äkätä.

Leppälintuparisko, joiden pesä on naapurin Riston aitan seinän välissä, oli varsin ahkerana. Vuoronperään ne kävivät nokkaisemassa hyönteisiä nurmikolta ja pensaista ja pujahtivat koloon syöttämään poikasiaan. Uroksella näytti olevan aina poikasten kakkapökäle nokassaan kun pesästä pois puikkaisi. Eikä se sitä heti kotinsa edustalle pudottanut, vaan teki kierroksen kauemmas naapurin naapuriin ennen kuin löysäsi. Paulus huomautti, mistä uroksen erottaa naaraasta; sillä on punaista rinnassa, naaraalla siipien alla ja pyrstöntyvessä selän puolella. Sitten Riston viinimarjapensaiden alle pölähti neljä poikasta ja emon käsittävä peippopoikue. Kasvihuoneen nurkalla oli punakylkirastas ja silläkin oli opastettavanaan 2 pikkumatkoja lennähtelemään ihan äskettäin oppinutta lasta. Räkättejä oli puolenkymmentä, niistäkin osa tämän kesän satoa. Varpuset, joiden pesä on räystään suojassa, lennähtelivät ruuanhankinnassa ahkerasti myös. Ja harakat hazattivat alapuolen naapuritiitiäisten kukkivan omenapuun oksilla. Pääskysiä täällä ei näe kuin joskus kesähelteiden ilta-auteressa korkealla liitäviä törmäpääskyjä.

Näin myöhemmin kuinka räkätti käänteli kotiloetanaa kasvimaan laidalla ja koetti nokkia sisuksia siitä irti. Kun tulin häirinneeksi sitä, se nokkaisi kotilon mukaansa ja meni muuanne jatkamaan paistinsa selvittelyä. Eli kyllä harmitusta aiheuttavat etanaisetkin ekologisten rajoitintoimien piiriin kuuluvat. Luulisi, että myös harakat ja varikset saavat helpostikin lujilla ruokailuvälineillään sitkeän etananlihan lutkautettua mahaansa.

Mutta minne ovat oravat hävinneet?

Illalla mukavalla kävely/pyörälenkillä.

18 pv torstai

Poikien kanssa pyörälenkillä. Käytiin myös liikennepuistossa, mutta sitten alkoi taas kaataa kylmää vettä niskaan. Kävin ostamassa 10 litraa maitoa Kitumarketista. Sanoin kassalla K:lle, että toiset kantavat selkä vääränä juhannuskaljoja, toiset maitoa. Kuitti ja hipaisu. Hyvää juhannusta. Pitkä katse.

SK:a jututin parkkipaikalla. Suruja hänenkin elämässä taitaa riittää. Oma terveys ei ole enää parasta laatua, eikä vaimonkaan. Huono kuuloni teki tepposet, mutta olikohan tyttärensä sairastunut ulkomailla ja hoidossa ongelmia? Vakava se sairastuminen kuitenkin on.

Illalla Unimäessä

Varsankellot kevätvuohenjuurien nuupahdellessa alkavat ottaa kukintavuoron mökin seinustalla. Käet kukkuvat joka puolella kuin vuosi sitten Karjalan metsissä telttaillessani. Olin Suojärven tienoilla menossa ja majoituin hyvin myöhään juhannusaatoniltana korkeiden petäjien alle Hautavaarassa. Se oli retkeni parhaita yöpymispaikkoja. Jyrkähkön mäen tyvessä sekä sen päällä oli karhu hajottanut kaksi kusiaispesää. Olivat nekin hakkuupalstojen leimaustolpat kummasteltavanani. Isoja haapoja, kuusiakin petäjien joukossa. Mäen alta alkoi vetinen aapasuo jonka takana väikkyi järven tahi lammen vesi. Peittymässä oleva onkimiesten polunpohja kulki telttapaikkani vierestä alas suonlaitaan ja hävisi käyttämättömyyttään kuntteikon kasvustoon.

Tulin tänne Unimäkeen pinoamaan polttopuita katokseen. Ja siksikin, kun oli semmoinen "hepuliolo". Ajelin vähäisiä nurmikoita ja haravoin leikkuutähteitä lisäkatteeksi porkkanapenkkiin. Näkyy olevan sitkeää rikkaruohoa kun tunkee hiekankin lävitse! Löylyissä ajattelin, että pressusaunassa kuulee käenkukunnan ja muut luonnon ääntelyt sisälle hyvin. Kunhan joskus hirsisaunaan täälläkin jälleen päästään, niitä ei kuule ennen kuin tulee löylyistä pois ja kuistille itikoiden iskettäväksi istahtaa. Kaupunkien kerrosihmiskoloissa näihin elämyksiin ei pääse edes lasitetuilla parvekkeilla.

Ennen saunomista vein Eveliinalta jääneitä tavaroita kylälle. Ryynäsen Sauli toikkaroi tienlaidan nurmikoita pitkin ja seisoksi kauan kunnantalon edessä suuren kiven kylkeen ankkuroituun messinkilaattaan pakotettuja kirjoituksia tavaamassa. En minäkään muista, mistä kyltti kertoo.

Onkohan Saulilla Alzheimer? Joskus keväällä kun jututin, niin oli se aika paljon erilainen kuin ennen. Sanoi unohtelevansa ihmisiä, paikkoja ja missä on. Onhan hän jo iäkäskin. Seurasin kaupan parkista, että kotiinsa päin Pappilanmäen suuntaan se osasi joka tapauksessa lähteä.

Ryynänen oli R.vaaran MHY:n toiminnanjohtajana kymmeniä vuosia. Joskus meillä oli epämiellyttävä neuvottelu kouluasioista kun hän kuului opetuslautakuntaan puheenjohtajana (SMP) ja minä olin vanhempainyhdistyksen pj. Sauli tuli seuraavana pvnä toimistoni (joka sijaitsi kunnantalolla MHY:n kanssa samalla käytävällä) ovelle kädet täristen kysymään minulta, että onko mulla joitain vanhoja antipatioita koulun rehtoria kohtaan. Ja että olisihan me voitu täällä käytäväkeskusteluina se valitusasia hoitaa. Koululla olevan henkilökunnan välit olivat pahasti homeessa ja siitä jo lehdissäkin kirjoiteltiin. Vanhempainyhdistys alkoi asiaa ajamaan koska se alkoi vaikuttaa opetustoimeen itseensäkin.

Uusi rehtori aikanaan sitten entisen paikalle valittiin, ettei se nyt vanhempien antipatiajuttu ollut. Entinen oli yksinkertaisesti vanha ja väsynyt, mutta ei itse sitä tajunnut. Eivätkä muut poliittiset Lions-klubitoveritkaan Ryynäsen ohella jotka kunnanhallituksessa ja -valtuustossa olivat asioista päättämässä. Pikkukylien ja -kaupunkien suhdeverkostojen aiheuttamat ongelmat ovat aivottoman ikäviä. Irti ne iäksi minusta.

Heikki Haavikon kirja isästään selventää sotkua, jonka Mauno Saaren "elämäkerta" ja sen ympärillä käyty seiskalehtimäinen kohuilu samasta miehestä aiheutti.

19 pv perjantai

Juhannusaatto. Hyvin nukuin yöni. Sataa vettä, mutta pinosin pilkkeitä jonkin verran. Mantsikkamaalla muovien rei´istä kasvavia juolavehnäntupsuja repiessäni tuli juurien mukana keltiäskusiaisia. Revin muovit vek, tasailin multapenkkien reunukset ja harasin kivet ja juurakot kasoihin. Kusiaisparat alkoivat hätäpäissään säntäillä eestaas ja kerätä ympäriinsä levinneitä, valkeita munavarastojaan ja kanneksia niitä, mutta minne? Pesät olivat levinneet ja hajonneet kun jokin taivaallinen luuta alkoi lakaista, tai tuhoisa maanjäristys iski muurahaisvaltakuntaan. Julma on ihminen! Toissakesänä samaiset kusiaiset söivät mantsikoista kukinnot ja myöhemmin ne muutamat marjatkin, jotka kypsiksi saakka kehittyivät. Kun sitten join sisällä kahvia ja katselin ikkunasta märkää maisemaa, lennähti kasvimaalle mustarastas ja kirjosieppo joille näyttivät kusiaisten munat kelpaavan.

Muurahaisyhdyskunnista mantsikkamuovin alla olisi hyötyäkin sillä ne pitävät tehokkaasti kurissa seppien toukat ja muut kasvien kannalta tuhoisat vipeltäjät, mutta eipä mantsikoita muurahaisiakaan varten viitsi kasvattaa. Ilman muovia kusiaiset eivät multapenkoissa viihdy.

Pesen astiat, kohennan vuoteen, lakaisen roskat, tyhjennän likasankon kompostiin ja lähden pois.

Knissa iltapvllä

Ajelin kaatosateessa pois Unimäestä. Tullessa kävin erään parin kilometrin tienpätkän katsomassa koska minua on vuosien ajan mietityttänyt, miksi rekat sinne soraa rahtaavat säännöllisessä letkassa Maaselän kannakselta alati. Tie vei Mondo Mineralsin kaivoksen taakse ja sinne oli kylteissä pääsy kielletty-teksti. Puomikin oli, mutta ei kiinni. Selvisipä sekin  pikkumysteeri. Luultavasti soraa ja muuta maa-ainesta käytetään sielläkin patoamisiin ja tieverkoston ylläpitoon. En ole koskaan käynyt ko. kaivoksen alueella, etten tiedä, kuinka suuren alan sekin luonnosta lohkaisee. Luultavasti satoja hehtaareja kuten lähellä oleva Talvivaarakin.

Kukka Marittalta, serkulta, tuli tekstari ja jussinonnittelujen lisäksi osoitteenmuutos. KM:n mummi, isänsä Kalevin äiti, on syntynyt Unimäessä, eli oli Anun (Ananias) ja Marin lapsi. Minun isäni äidin, eli mummini sisko. Mäniköhän oikein? Kalevin jäämistöstä löytyi isäni ja äitini hääkuva ja muitakin kuvia jotka sain Kukan kautta itselleni. Se oli hyvä juttu.

Juhannusta mennään viettämään Napikselle koko porukka. Mukaan lähtee Nepalin Rupa.

Kesäkuu 2015, viikonloppumerkintöjä 2

12 pv perjantai

½yö Unimäessä, Gaius ja Paulus nukkuvat jo. Elias jäi kotiin kun sillä on pelit la Knissa ja su Puolangalla.

Pienet vihreät miehet ja naiset kalustoineen ovat maisemasta häipyneet. Jälkiä jättämättä sellainen kolonna ei ole kyennyt hiiviskelemään, mutta roskattomina ovat kuitenkin "tapelleet". Näkyy vain polkuja, teltanpaikan kulottumia ja renkaiden painaumia.

Pidin hellassa tulta ja kun iso valurautapadallinen vettä alkoi kiehua, levisi sopiva lämpö majaan. Piti silti laittaa villasukat jalkaan. Iltapalaksi pojille leipää ja maitoa. Itselleni kupillinen kahvia.

Tuvassa on närepölkky jonka toin sisälle joskus viime syksynä. Nyt sen uumenista kuoriutuu lukematon määrä jääriä joita epäilen papintappajiksi. Päällikuori losahteli liuskoina irti jo aikoja sitten jolloin pölkystä valui paksu kerros toukkien ohueksi jauhamaa nilajauhoa. Nyt, kun toukat  ovat majailleet talven ajan kaivamissaan pölkynpätkäkodin käytävissä, ovat ne kypsiä kuoriutumaan. En viitsi kantaa pihalle, sillä jääräinvaasio tuvanlattialle näyttää kiinnostavan poikia kovasti. Vitsailin, että siinä menee hukkaan paljon proteiinipitoista ravintoa jos ei oteta niitä ja paahdeta leivänpäälliseksi. Tikoista ja palokärjistäkin mainitsin mahdollisina kuoriaistoukkien tarvitsijoina.

G koppasi laukustani lukemisekseen pienenpienen vihkosen Diogenes Apollonialainen. Minä luin Jörn Donnerin Kuolemankuvia. Kohta G mutisi lattiapatjaltaan sänkyni vierestä, että mitähän se tuokin karvajuttu tarkoittaa. Hieman myöhemmin G kysyi mitä tarkoittaa perusasia. Näytti minulle kolme riviä käsittävän mietteen: "Siksi mielestäni tämä perusasia on hyvä, ja se tavoittaa kaiken ja on kaiken järjestäjä ja on kaikessa." Selitäpä se niin, että ymmärrät kokonaisuuden itsekin! Aiemmalla karvamutinallaan hän tarkoitti varmaankin sitaattia "Kuinka karva voi kasvaa  sellaisesta joka ei ole karvaa?".

Älysin vasta nyt, että tämän Diogenesiksen suomennos on "Pois työpöydältä"-Reijo Vallan käsialaa. Vallaton juttu. Ja Valta-sukunimestä taas assosioituu mieleeni Matti Valta joka oli pitkään pomonani kun nuornapoikasena ennen armeijaa olin Siilinjärven MHY:ssä töissä. Mitähän Matille kuuluu tänään, ja hänen kaikuvalle naurulleen? Kun viimeksi hänestä kuulin, oli hän "erakoitunut" kokonaan Juuruksen Ruukinsalon saarelle. Siitäkin tiedosta on aikaa ainakin 15 vuotta. Liekö alkoholisminsa pystynyt pitämään aisoissa, tai kenties kokonaan lopettamaan? Tai sitten kuollut siihen? Matti oli naimisissa Leena nimisen naisen kanssa kunnes rupesi suhteeseen naispuolisen työkaverinsa kanssa. Ilmeisesti he muuttivat lopulta saman katon allekin. Leenan kanssa se taisikin olla aikasten riitaisaa eloa. Heillä oli kaksi poikaa, mutta nimiä en muista enää. Matin työnjohtajakaveri, toisinaan myös minun pomoni Jorma, ampui haulikolla itsensä saunanlauteille kun vielä asuin Siilinjärvellä. Hänelläkin oli silloin pieniä lapsia, viinakin taisi maistua. Sen muistan, että Jorman vaimo oli töissä nimismiehen kansliassa ja kävin sanomassa osanottoni hänelle työpaikallaan välittömänä reaktiona kun olin kuolinilmoituksen nähnyt lehdessä. Hämmästynyt oli ilme, senkin muistan. Kuolemankuvia nämäkin.

P ei lukenut tuvan sohvalla mitään vaan nukahti niille sijoilleen kun selälleen heittäysi.

Hämärää, mutta ei pimeää. On tyyni nyt. Pikkuinen lintu istuu pottupellon laidalla kepakon nenässä.

13 pv lauantai

Jälleen ½yö. Koko pv sellaista raatamista, että tulee miettineeksi sen järjellisyyttä. Käsiin koskee aika julmetusti, pitänee ottaa tabletti ennen kuin rupean nukkumaan.

Rahtasin 7 peräkärryllistä hiekantapaista Luikkolahden polunsuun montusta. Peitin sillä  porkkanapenkin ympärystän paksulti, ja melkein riitti pottupellolle lisäkatteeksikin kun puunmurska ja kusiaispesän törky ei näytä rikkaruohoa tukahduttavan. Huomenna jos haen vielä pari kärryllistä, niin eiköhän se riitä. Hiekkakuutioita tulee toistakymmentä. Painoa en hirviä edes ajatella niin litteänä olivat renkaat jälleen. Matkaa on onneksi vain puolisen kilometriä. On se ollut aikoinaan tosi työtä kun ovat lapioilla ja hevospelillä soraa paikasta toiseen rahdanneet. Kuorma-autojen alkuaikoinakin lastit on käsin lapioimalla kyytiin heitelty, ja vielä sieltä poiskin. Niin sen pitäisi olla edelleenkin.

Kasvimaalla puuhasteluni ei näytä häiritsevän västäräkkejä, pääskysiä eikä riukupöntön sinitiaista, mutta kirjosiepot ovat varuillaan eivätkä tule lähellekään. Mustarastas käy toisinaan kietaisemassa madon keltaiseen nokkaansa, sillä on pesä jossain metsässä ja siellä poikaset. Räkäteilläkin näkyy jo lennossa olevia lapsia.

Esko tuli iltayhdeksän maissa tätä kautta pois Kiuruvedeltä. Saunottiin ja paistettiin parit makkarat, juotiin kahvit ja muisteltiin menneitä. Sitten E lähti vielä Suonenjoelle ajelemaan vaikka kehotin jäämään yöksi. Olivat päivän aikaan saaneet Sonjalle lämminvesivaraajan asennettua ja se oli alkanut työnsä. E oli ottanut koko hommasta pelkästään satasen bensarahaa. Jos putkiliike olisi käynyt, olisi lasku ollut 1500 euroa koska silloin olisi pitänyt ostaa uusi varaajakin. Varaajan hankkiminen olisi kyllä siten jäänyt ties minne tulevaisuuteen niin tiukkaa heilläkin talouden puolesta on. Vakuutus korvaa vanhasta halki pasahtaneesta ehkä muutaman kympin. Vesivahinkoa ei tullut, sillä varaajan alle tehtiin remontin yhteydessä lattiakaivo ja tausseinät kaakeloitiin.

Mutta Eskon tapaiset ystävät ovat kalliimpia kuin kulta, se on jälleen koettu. Hän on myös kävelevä esimerkki siitä, että aivohalvauksen jälkeistäkin elämää on kun jättää tupakinpolton pois ja vähän kohentaa muutenkin elintapojaan. E täyttää tänä vuonna 67. Sen isä, Otto eli 80 vuotiaaksi ja hänkin oli jättänyt tupakanpolton kun oli verenkierto alkanut sassaroida. Ovat Ermei Kannisen kanssa samaa sukuhaaraa.

Tänään tuli Eveliina poikien kaveriksi leikkimään. Tuolla ne "viitakossa" seikkailivat yömyöhälle.

Vieraan poistuttua tiskasin astiaröykkiön ja paistoin 2 litran taikinasta lettuja vinon pinon: kaik mäni. Samalla keittelin myös raparperi-lakka-mantsikkakiisselin valmiiksi huomista varten.

Nukkumaan ruvetessa Paulus luki Välkkyä, Eveliina Lassie palaa kotiin ja Gaius jatkoi Diogenesta ja kyseli välillä, mitähän tämä ja tämä tarkoittaa. Nukahti kirjanen nenällään niin kuin Evekin. P oli myös sohvalla täydessä unessa kun kävin panemassa hellanpellin kiinni. Kohensin peittoa ja hätistin itikan, joka aikoi kairata verenpumppausaseman keskelle P:n otsaa. Minä luin Donnerin kirjasta kuinka taiteilijasielut, kirjailijat jne. ovat itsekeskeisiä ihmisiä. Mutta perustelut olivat ihan pätevät, joten kysymys jäi ilmaan, että ovatko sittenkään? Minä edellä täällä kirjoittavat päiväkirjansa kirvesmiehetkin.

14 pv sunnuntai

Nyt klo on aamu6. Heräsin koska särki jokaista yläraajan liitoskohtaa, oikeaa olka- ja kyynärniveltä eniten. Särkyjen takia tulee taas univajetta. Otin tabletinkin, mutta paskat ne mihinkään auta.

Katselin äsken nukkuvia lapsia mieli jälleen kipujen ja kehnojen unien takia herkällä vaihteella. Väistämättömät "jos"-muotoiset kuolemankuvat tunkevat mieleeni. Siis jos olisin murhannut itseni vuonna 1990 tai -91 tai -92 jolloin henkilökohtaisia vaaranvuosiani elelin ja aietta vakavissani mietin, näitä lapsia ei olisi olemassa. Eveliina ehkä, mutta mihinkä äitinsä suunta olisi isän väkivaltaisen poistumisen jälkeen kääntynyt, se jää kokonaan arvoitukseksi. Ja saa jäädäkin. Sekunnin verran olen täysin tyytyväinen siihen, että elän. Olisin mieluusti enemmänkin, jos eivät ainaiset huolet mielen päälle pakkaisi.

Aurinko paistaa. Eilinen olikin epävakaa, sadekuuroja melkoisen tuulen kanssa koko pvn.

Keitin pannullisen kahvia ja laitoin kahteen termokseen päivää varten. Kupillisen siemailin puuroa keitellessäni. Katoin pöydän valmiiksi vaikka eivät nuo nukkuvat vesselit taida ihan heti herätä kun jyrsälsivät illalla niin myöhälle. Antaapi heidän korsata, puurokattila pysyy kuumana monta tuntia isompaan kuumavesikattilaan suuvittuna hellan laidalla.

Lähden hakemaan kärryllisen hiekkaa, se on kolmen vartin keikka. Siiten syödään ja tiskataan. Lapset saavat hilskata päivän omiaan ja mitä keksivät, minulla on sipulien ja avomaa-kurkuntaimien istutus, mutta ensin niillekin penkin teko mullan siivilöimisineen, lannoittamisineen jne. Illalla Kniin taas.

Kesäkuu 2015, 2 viikko

8 pv maanantai

Kun olin jo kotiutunut, soitti Sonja asianaan, että lämminvesivaraaja oli halki pasahtanut ja sitä hätäili, että mitenhän kalliiksi sen uusiminen asennuksineen tuleekaan. Netistä olivat katsoneet hintoja ja melkein tonnin halvin on. Sanoin kysyväni Eskolta. Kohta sain soittaa Sonjalle takaisin, että Eskolla on pihassa äskettäin jostain kulkeutunut, kunnossa oleva käytetty 300 litrainen eikä maksa mitään muuta, kuin että hänelle bensarahat Suonenjoelta Kiuruvedelle. Hän sen myös asentaa paikoilleen, mutta ei jouda nyt, kun on menossa pistäytymään Helsingissä. Ehkä lauantaina sitten.

Nyt S joutuu kuitenkin lämmittämään muilla tavoilla kaikenlaiset pesuvedet. On se hyvä, että näkivät jo penskana itse, ettei veteen liittyvän pakollisuuden järjestäminen saa olla lämminvesivaraajasta tahi sähköstä kiinni. Ulos vain muuripata ja tulet alle. Mukulathan mielellään nurmikolla lutraavat vesien kanssa. Mutta onhan se kuitenkin... Jos mania olisi, niin soitto vain putkiliikkeeseen ja kohta olisi uudet vastukset vettä lämmittämässä.

Vähävaraisuus ei kekseliäille kuolemaksi ole. Tätä vitsiä eivät ymmärrä ne, joille köyhyyden rikkautta ei elämä suo.

Vituttaa se kyllä minua kun en kykene tämän enempää avittelemaan.

9 pv tiistai

Hajin G:n ja E:n mummolasta. Puutarhuri kipeänä, samassa taudissa kuin minä ed. viikolla. Köhii ja röhii. Ei kyennyt eilen eikä tänään töihin. Minäkään mitään ole tehnyt, paitsi kotihommia. G:lla jalisharkat, mutta E ei muistanut omiinsa lähteä; itku tuli.

P:lle pitäisi löytää kesäharrastus. Se ei tykkää pallojutuista, mutta olen ehdotellut jousiammuntaa. Vaan miltä oksalta raha sellaiseen poimittaisiin? Kunnolliset välineet jousiammuntakerholta vuokrattuinakin jäsenmaksujen kera maksaa jonkin verran, ja nekin tekevät sitä vain talvella. P olisi kyllä rauhallisuutensa takia ehkä siihen lajiin passeli tyyppi jos vain itse innostuisi. Tanssiharjoituksia ei kesäisin ole ja se harmittaa.

Kirjastosta lainasin filosofiahyllyltä lukemista. Donnerin Kuolemankuvia-kirjasenkin jonka olen aiemmin jo lukenut. Nyt heti alkusivuilla tarrautuivat silmäni lauseen mittaiseen kömmähdykseen: "Puiden kellastuviin lehtiin on kertynyt energiaa tulevaa kevättä ja kasvukautta varten."

10 pv keskiviikko

Kaukainen huolehtijani soitti. Keskusteltiin jälleen huolien kärkiä taitoksiin. Toivoisin toisinaan, että olisi joskus kantavienkin rakenteiden olemassaolosta kerrottavaa, mutta kun aina tuntuu siltä, ettei kuivalle maalle jalkani koskaan tässä elämässä kapua. Ja toista elämäähän ei ole eikä tule.

Keitin seitikeittoa ruuaksi Juhanilan lehmänmaitoon. Pojat ahmivat sitä halukkaasti.

Hallituksen leikkausaikeita yritän tarkastella siten, etten heti hökäise aiheesta jotain typerää.

Minulta kai ei voine mistään suoraan leikata joten elämä sillä tavalla pysyy entisenlaisena epävakautena. Mutta jos leikkauskaavailut kohdentuvat aiotuilla tavoilla kokonaisuutena  enämpi vähempiosaisten kontolle, niin silloin kärsitään kaikki vähempiarvoiset ja -osaiset verotuksen kautta, terveydenhuollossa sekä koulutuksessa. Paitsi tietenkin ne, jotka eivät ole ennenkään tarvinneet kärsiä.

Entäs jos yltähypäten hyvin voivien kermakannuista  kuorittaisiin näissä talkoissa varoja siten, että heille(kin) jäisi elämiseen juuri ja juuri se, minkä kuukausittain kussakin elämisenpaikassaan ihminen tarvitsee, niin olisiko se heille kuolemaksi? Jos joillakin ei olisikaan yht´äkkiä budjettiin huomioituna tankata  miljoonan maksaneeseen huvijahtiin bensaa, tai että joutuisi perheen kakkos- kolmos-nelosauton ja penakoilta skootterit ja mopot laittamaan puoleksi vuodeksi seisontavakuutukseen,  tai rajoittamaan vuotuisia lomamatkoja ulkomaille, niin olisiko se todella sellaiseen tottuneiden hengelle vaaraksi? Ahistuisivatko se ja menisivät hirteen? Jos Wahlrooskin tilinsä muutamalla sadalla miljoonalla vajumisen näkemiseltä varjelemiseksi pudotettaisiin helikopterista sokkona Unimäkeen repussa kuukautta kohti 750 euroa ja tyly viesti, että elelepä miten kuten kesän verran tällä tontilla ja että kauppa on kuuden km:n päässä, niin löytyisikö se herra korttojen kalvamana luurankona pottupellon laidalta syksyllä?

Reippaasti rikkailta miljardileikkurilla leikkaillen vuoden ajan valtion velka luultavasti vähintään puolittuisi, jos ei tulisi jopa kokonaan maksetuksikin. Jos näiden ylivaurauden turvottamien kansalaisten piilotettuihin sijoitusrahastoihin ei koskettaisi, niin hehän pääsisivät hyvin nopeasti samaan elintasoon kuin aiemminkin. Olisi vain se homehtunein varallisuuskerros vähäksi aikaa otettu tarpeelliseen  käyttöön.

Suomen valtion velkahan on liki 100 miljardia euroa eli se tekee jokaista kansalaista kohti vajaat 20 000 euroa. Kuvittelisin, että Suomen 100-200 äveriäintä, jopa satoja miljoonia vuodessa tienaavaa yksittäistä jeppeä voisi maksaa valtion velan kokonaan pois eikä se heitä vielä tälle tasolle, jossa esimerkiksi minä perheineni sinnittelen, pudottaisi toimeentulossa lähellekään. Eivätkä ne tarvitsisi tyttäreni perheen lailla käytettyyn lämminvesivaraajaan turvautua, saatikka sen asentamista odotellessa penskojaan ulkona muuripadassa lämmitetyllä vedellä puhtaiksi hinkata.

Lapsellisia tuherteluja edelliset hymähtelevät ne, joilla lapsellisuuksille vara on hymähdellä.

11 pv torstai

Pitkään mietin aamulla, että uskallanko vinguttaa Visaa 25 eurolla peräkärrylliseen Ojavuon Puutarhan ruokamultaan koska mansikantaimet, jotka viime syksynä panin valeistutukseen, kaipaisivat penkin tekoa. Uskalsinhan minä, eli kävin poikien kanssa lapioimassa kärryn kukkuroilleen niin, että renkaat littanana ajeltiin sieltä pois. Nyt mantsikat on istutettu kompostilla vahvistettuun multaan ja mieli on hyvä koko pvn puurtamisesta. Multaa riitti vielä muutamien nurmimonttujen tasaukseen ja jäi vielä ison kusiaiskeon verran muuhunkin. Siistin lisäksi paikkoja puutarhantyngässämme, konttailin kitkemässä pensaiden juuria ja semmoista. Kuljetin teloituspaikalle kymmeniä kotiloetanoita raparperien lehtien alusista. Istutin myös sipulia kun Puutarhurin täti niitä oli tuonut melkoisen läjän. Jäi Unimäkeenkin vietäväksi.

Illasta saunottiin. Telkkarissa ei ole ollut mitään vaivautumisen arvoista katsottavaa koko viikolla. Olkapäihin ja käsiin rupesi ikävästi kolottamaan. Nukkumisesta tuskin mitään tulee.

12 pv perjantai

Valvoin aamuyölle kuin Olavi Paavolainen. Kirjoitin muutamaa tekstiä ja kun alkuun pääsin, editoin Karjala-pvkirjastanikin ennen Sortavalaan saapumistani, Rautalahden leiritapaamismuistoja. Olisi mukava kirjoittaa sitäkin, mutta koko ajan tulee jotain muuta, niin kuin nyt viimeksi se kuumetauti. Ja kaikenlaisia kevätkiireitä. Kotihommistahan ei saanut puhua kuin hauskana ja halpana harrastuksena. Ruuanlaittoihin, pyykinpesuihin ja siivoamiseenhan menee vain muutamat hassut tunnit vuorokaudessa. Tälläkin hetkellä potut tulella ja nälkäisiä poikia hoputtamassa, millonka syyvään. Niin ja tänä aamuna puuron jälkeen meni ainakin tunti, kun nuorin istui sylissä ja höpötettiin porukalla ihan vain joutavia.

Päivälliseksi tein kattilallisen pottumuusia. Kastikkeeseen ruskistin kanansuikaletta ja sipuleita ja lorauksen kermaa ja maustoin hyvin. Salaatiksi raastoin kymmenen porkkanaa. Ja kappas vaan, kelpasi kaikille! Tuli joku poikien kaverikin ohtinalle, että piti annostella jotta riitti kaikille.

Pitää ruveta laittamaan kampetta kasaan ja oijustaa Unimäkeen. Sieltä ovat armeijan porukat jo häipyneet, että rauhassa saapi puuhastella.

Kesäkuu 2015, viikonloppumerkintöjä

5 pv perjantai

Viikkopöllönä ollessa edellinen merkintä Knissa mennyt torstaiksi. Se pv jäi kokonaan väliin kynän käytöltä. Mutta paskaaks se merkkaa merkityksettömän ihmisen elämässä.

Nyt on kuitenkin myöhäinen perjantai-ilta Unimäessä. Kun päivällä tulin, oli täällä normaali eliökanta paikalla; pikkulinnut, rastaat, käet, itikat, kärpäset, perhoset, koppiaiset, sitsontiaiset ja kastemadot, mutta iltapäivän aikaan alkoi ilmestyä pieniä ja vähän suurempia vihreitä miehiä ja naisia lukemattomine ajoneuvoineen alueelle. Niillä oli myös vihreitä, metelöiviä hyönteisiä, joiden roottorit kumisuttivat peltikattoa ylitse rämistellessään. Nämä olivat oman radiokanavankin  perustaneet. Se kuului mökkiradioni alkupään asteikon kohdalla, melkein Radio Puheen päällä: "Maali, 3906 vapaa, Lima 05. Entä rivistö?" "Maali, 3739 November Kilo 11 etelään." Maali 3906, jatkaa ringissä."

Kahvinjuonnin aikana meni tiellä 2 pakettiautoa, muutama maasturi, 2 ambulanssia,  2 Masia, 3 lavettirekkaa joissa yhdessä kontti takana. Myös vuokrattuja siviiliautoja kulkee eestaas. Mies-naisotilaita lompsii raskain varustein löyhissä muodostelmissa kävellen ohitse. Mitenhän tässä nukkua osaa kun tuntuu niin rauhattomalta? Huussin oveakaan ei viitsi auki pitää kun vahtirinkiin metsäteiden ristaukseen on suora näköyhteys.

Kyllä sivilisaatiomme kassoissa tappamisharjoituksiin rahaa riittää.

Aija Puurtisen rallatus Amerikan kontinentti on hauskasti esitettyä engelskaa. Tuli Radio Suomesta.


6 pv lauantai

Armeija höylää tiellä, helikupterit pärrää. Rauha on poissa aina sieltä, minne nämä asemansa perustavat. Yöllä näin julmuuksista unia. Niihin sekoittuivat Ukraina ja Putin ja Syyrian murhaamiset. Muutama pyssymies oli muka kolistelemassa ovellakin kun tuuli yltyi ja humahteli nurkissa ja peltikatolla. Kahden aikaan rymisi kopteri ylitse ja lisäsi turvattomuuden tunnetta.

Ruohonleikkurista paksahti terä katki. Ei täällä paljon leikattavaa ole, mutta vanhalla Huskulle silloin tällöin olisi annettava tekemistä ettei mäntä juminkekoa tekisi. Joku lepänkanto marjapensaiden alusia kolistellessa katkeamisen aiheutti. Olikin terä jo hiutikulunut, varmaan 70-luvulta saakka alustassa pyörinyt.

Seuloin multaa tuntitolkulla, sitten rakensin porkkanapenkin ympärille hirrenkelleksistä reunatuet. Multapenkki tuli melko korkealle perustastaan. Sitä on helpompi kitkeä kun laitoin vielä yhden pyöreän hirren polvistumista varten kuin alttarin äärelle ikään. Toempaa se kasvimaalla polvistelu onkin kuin autioissa kirkoissa nöyristely. Niiden tornit ovat tuhansia vuosiaan pilviä piirtäneet, mutta yhä vain vaivaisesti mato matkamiesmaan kulkuaan käy.

Sadekuuroja kovan tuulenpieksännän kanssa on kuljetellut koko pvn. Lämmitin Hujjauksen ja nyt tässä lanttia heitän, että menenkö humpalla Kajasteelle Nurmekseen vai Kasinolle Maaningalle. Vai lähenkö ollenkaan, joka olisi lompsan kannalta viisain ratkaisu; Maaningalle lankesi kruuna, samoin lähtemisarvonnan kanssa, sinne siis.

7 pv sunnuntai

Päänsärkyyn ½ 7 heräsin, kurkkuakin karhentelee. Klo oli melkein 3 kun olin humppareissulta pois. Menoreitti U.mäki-Varp.järvi-Alapitkä-Kinnunlanlahti-Kasino 93 km. Tulo Maaninka-Siilinj.-Nilsiä-Hankamäki-R.vaara-U.mäki ja matkaa oli 111 km. Oli siellä jonkun verran tuttuja. Ihan mukiinmenevät jykällykset muutenkin vaikka alakulo meinaa toisinaan vaivata, ainakin jos jää hetkeksi tarkkailemaan muiden hytkyttelyä. E oli, ja se aina ilahduttaa.

Sotakalusto vain matelee tiellä eestaas, välillä joku pyyhältää mönkijällä tai henkilöautolla. Toisen JSP:n ambulanssikuski on poninhäntäinen nainen. Yhden Masin ratissa on tumma poika. Kävin jututtamassa yhtä ryhmää, mutta eivät olleet kovin puheliaita. Tympi niitä vissiin. Kantoivat lämpökattiloilla ruokaa metsässä piileskeleville. Kun eilen illalla oikaisin Kyntöläisen kautta humppareissulleni, oli Jampron maiden kohdalla puomi jota maastopukuinen jeppe hyppäsi aukomaan ensiksi emmittyään. Kahta puolen pikkupetäjien kylkiin oli teipattu siniset leikkimiinat joiden sininen yhdysjohto oli koperrettu tiehen ohuen multakerroksen alle. Huvittavaa, mutta entä jos tilanne olisi tosi?

Tein raparperikiisseliä kattilallisen. Ei ole oikein ruoka maittanut, leipää, maitoa ja kahvia vain. Omenia muutamat. Kananmunia paistoin, mutta jäi syömäti nekin. On vähän alakuloinen olo. Röllipeikolla vain on välillä yläkuloinenkin.

Uutisissa kertoivat, että Putin on italialaislehden mukaan sanonut sodan Naton kanssa olevan mahdoton mielikuvituksissakin. Uskooko ken hänen sanojaan joka omaa vähänkään mielikuvitusta?

Heimolle soitin eilen ajellessani. Sirkka mennyt yhä vain huonompaan suuntaan, ei tunnista kaikistellen enää läheisintäänkään. Heimo arveli omankin jaksamisensa olevan jo kortilla. Oli ne kuitenkin vielä mökille kesäksi jälleen matkanneet. Surullista sekin. Vuodesta 1977 lähtien jokaikinen kesä Helsingistä Vuolenkoskelle, niin kyllä siinä lopun häämöttäessä haikeus iskee. Ja kun ei voi sitä haikeutta edes elämänkumppanin kanssa potea. Heimo arveli realistisesti, että nyt se on varmasti viimeinen kesä. Se meillä isän puolen Heikkisissä onkin mainiota, että totuutta uskalletaan silmiin katsoa. Ja kuolemaakin.

Kylvin porkkanansiemenet. Katoin penkin ohuella hiekkakerroksella jota siilasin maatuneesta läjästä vanhan hetekanpohjan lävitse. Istutin myös Puutarhurin mukaan lykkäämät loistonauhusten juurimöykyt. Niitäkin varten tein vanhasta ikkunanpokasta multapenkkiin reunukset. Peitin taimien ympärykset hiekalla.

Kevätvuohenjuuret kukkivat keltaisena penkissään ja niissä pörrää moniaita poutiaisia ja muita kärpäsiä. Mukuloista jo keväthölseen lävitse tunkevia tulppaaneja ym. ovat jänikset käyneet verottamassa. Vain pari jänöille kelpaamatonta sinnittelee tilassa, jossa näyttävät empivän, aukaistako terälehtiä vai ei. Saattaa olla, että multa on käynyt köyhäravinteiseksi kun en siitä puolesta ole suuresti huolehtinut. Aiemmin keväällä raivaussahalla "hoitamani" ruusupensaat ovat entistä runsaslukuisampana vartena nousemassa pihatien pientareelle, että kai se täytyy ruveta ruohonleikkurilla kurvailemaan, jotta kurissa pysyvät. Jonkun tupsun jos antaisi pensaiksi saakka kasvaa.

Mortit ovat kukassa, myös kaikki pensasviinimarjat. Tampereelta toissasyksynä tarjouksesta äkkiostona hankkimani karviaisentaimi järkyttyi savolaismaisemista niin, että kuoli pois. Tai sitten kiero savolaismyyrä napsi juuret suihinsa kun ei se hämäläisenä karkuun kerennyt.

Luen iltasadukseni jälleen Suomen Kuvalehtiä n. 20. vuoden takaa. Kaukasuksella tshetsheenit ovat ottaneet kokonaisen sairaalan henkilökuntineen ja potilaineen panttivangiksi, pelätään kaameaa lopputulosta sillekin kriisille kunhan Venäjän "turvallisuus"joukot saavat kaluston ja tappajansa paikalle. Jutussa ruoditaan myös Venäjän armeijan järjestelmällistä tuhonkylvöä tshetseenikylissä, tappamista, raiskaamista, tulta ja murhaa. Käy myös ilmi, että Januskasvoinen Länsi on näiden valtioterrorin harjoittajien yksi rahoittajista.

Paraniko mikään Neuvostoliiton hajoamisen myötä? Vainko se, että nyt kaikki julmuudet tulevat yhä selvemmin koko maailman näkemäelimiin kun ne entisessä järjestelmässä pysyivät rautaesiripun takana visusti piilossa? Valehtelun Putinkuvioinen verho Itäukrainan eteen on viritetty, mutta lävitse kaikki paistaa. Voidaanko asioille siellä silti yhtään mitään sillä, että vedetään moskovalaisen Prisman kylmähyllystä Valion tuotteet pois?

Paavo Haavikon satiirista näpsäisin valokuvan. Siinä sanotaan Natosta aika mojovasti. Pätee tämänkin päivän Nato-keskusteluun.

Pari sitaattia samaisista lehdistä muistiin.

"Markkinatalouden pahimmat viholliset ovat koti, uskonto ja isänmaa." (Matti Wuori)

"Maapalloa johdetaan apinan aivoin." (Leena Vilkka, fil.tri)

8 pv maanantai

Nukuin kuitenkin aika hyvät yöunet, klo nyt harvinaisen paljon eli 08. Yrittää aurinkoista pilvien raoista. Armeijan väki vain vuuhkasee väsynein askelin edelleen, ja ajoneuvot tulevat & menevät.

Tänään en tee muuta, kuin haalin peräkärryyn romukuorman jonka vien mennessäni Kuusakosken varikolle litisteltäväksi. Pari puhkipalanutta kiuasta ainakin on, ja yksi kaasugrillin raato, Stihlin takaosa kahvoineen, ja loppuunviilattuja ketjuja kymmenen kiloa. Sitten kaikenlaista pientä metallinpalaa ja lommoutunutta sankkoa, purtiloa ja pönttöä. Erään Pirjon linkkuun taittunut suksiboksikin on kuljeksinut tontilla paritkymmenet vuodet. Ei sitä kannata tämän kauempaa muistonakaan pitää.

Vuosi sitten olin polkemassa Kuhmon Lentiirassa kohti Vartiusta jossa olin yötä ennen kuin polkaisin rajan ylitse Venäjälle. Samanlainen kolakka ilma oli. Nyt lisäksi on tuuli aivan myrskylukemissa. Ja sadetta välillä rojauttelee

Iltapäivällä

Satoi äsken aika rankasti muutaman tovin. Kävin Juhanilassa ja sain tuoretta lehmänmaitoa 4 litraa kotiin viemisiksi. Myös salaatteja antoi Annu koska heillä oli ollut eilen rippijuhlat ja tarjoiluja oli jäänyt tähteiksi asti. Lassi oli keksinyt innovoida koko talon etusivun mitalle kuistipation uusista, betonisista lietelantaritilöistä, ja sepä sopikin ison talon kuvaan hyvin.

Leipomosta hain leipää ja riisipiirakoita pojille viemisiksi. Pienkonekorjaamon Oivan varastoista löytyi ruohonleikkuriin edullinen terä ja ajelin vähän pahimpia paikkoja äsken matalaksi.

Nyt pitäisi ruveta lähtemään Kniin vaikkei huvittaisi yhtään.

Sattui vielä silmiini, kun käkiparisko kiksautti metsänlaidan lepän oksalla. Kovaa kähinää piti se alimmaisen pyrstönjuureen tunkeva päälimäinen; kiima näkyi teeskentelemättömimmillään. Tulkitsin, että uros hihkui "Tekkööpä se tuasj makijaa, hihhuuu!"

Kesäkuu 2015, 1 viikko

1 pv maanantai

Eilinen iltamyöhälle Unimäessä. Pojista P ja G oli mukana. S toi Eveliinan ja tyttö lähti sitten tänne.

Vähän jaksoin kasvimaata kuokkia ja multaa seuloa, kesken se jäi. Romuska jatkuu, räkä lentää, yskittää. Äänikin käheä kuin vanhalla vaakulla.

G:lla hamppi klo 08.20 (kumitollot takahamp. väliin joiden rakovenytys keskiv. varten). E:lla tavallinen tarkistus klo13.00. Ei reikiä, oikomisraudat pysyneet paikoillaan.

Ruuaksi sipeltelin mausteista uunikanaa ja riisikeittimellisen (joka toimii potunkin kypsentämisessä) uusia ruotsalaisia perunannaperoita jotka olivat aika lötkymaltoisia, väkisin keinolannoitteilla peukalonpäänkokoiseksi ennen aikojaan turvotettuja. Mutta kun olivat halpoja ostaa...

Pötkyilin ja vötkyilin kun särki päätä; romuska vaivasi edelleen. Siivosin silti talven jäljiltä lastenhuonetta ja eteistä. Entrinkiin (kierrätys) rahdattiin 2 peräkärryllistä roinaa. Lastensänkyjen patjat ja peitot hilattiin trampoliinille, ja koko päivän jaksoivat kakrut niiden kanssa muokkautua. Luulen, että parempaa tamppausta ei voisi keksiä. Tuuli oli pirun lujalla asteikolla koko päivän. Liinavaatepyykkiä mylykkysi kone viisi rummullista. Kuivuivat hyvin ulkona, mutta piti laittaa tuplasti pyykkipoikia, etteivät lennelleet puhurien mukana matkoihinsa. Isot lakanat ovat veemäisiä yksin naruille viritellä. Ensi kerralla faksaan erikoisekonomisti Juhana Vartiaisen pyykkipojanojentelijaksi. Olisikohan siitä sellaiseen tehtävään?

2 pv tiistai

Aamiaiseksi keittelin riisipuuron vaikka ei olekaan sunnuntai. Päivälliseksi paistoin vokissa kaalia, sipuleita, oliiveja, tomaattia ja porkkanaa, liraus siirappia paistuvalle kaalille ennen muiden ainesten sekoittamista. Tavallisella pannulla ruskistui samaan aikaan lihasuikaleita ja eilisiä pottuja sekä tietenkin erilaisia sipuleita. Maustoin mäkimeiramilla ja pikkubasilikalla sekä suolalla ja paprikajauheella.

Maksoin melkein kaikki laskut. Tilille jäi 88 € kun jätin terveyskeskuskäynnin ja Soneran maksamatta.

Yhä vain olo romottaa huonona. Koko ajan pitää kuitenkin puuhastella kun kerta siivouksen on aloittanut. Legot kerättiin kahteen suureen pahvilaatikkoon ja pitäisi miettiä niille paikka. Kierrätykseenkään ei niitä vielä viitsi kiikuttaa. Purin kolmannen kerroksen sängyn irti ja koottiin H:n tuoma, tukevampi lattialle. Se ylin nitisijä joutaa viedä pois. Isot, kömpelöt lokerikkolaatikostot, jotka kerran hilasin Norssin poistoista vietiin Entrinkiin.

Vettä satoi melkein koko pvn.

3 pv keskiviikko

Aamiaiseksi puuroa ja muroja, leipää ja voita. Keitin myös kananmunia. Päivälliseksi eilisiä tähteitä ja leipää. E ja P paistoivat jälkiruuaksi vohveleita.

Onkohan oikein jakaa aamiaiseksi ja päivälliseksi meidän ruoka-aikoja? Syödään kun  alkaa olla nälkä ja kerkeän jotain keitästelemään tai paistamaan. Osaavat muksut leipää louhia välipalaksi itsekin. Sitä meneekin päivässä yksi iso ruisleipä ja muita leipiä laskematon määrä. Se on mukava, kun Eveliina sekoittaa tavallani marjoja aamupuuroonsa tai napsii jäisiä vattuja suoraan kupista suuhunsa. Pojille eivät tahdo marjat maittaa, paitsi G:lle mustikka ja mantsikka. Omenia menisi kanssa vaikka kuin. Puolalaiset ovat edelleen pysyneet edullisina ja hyvänmakuisina.

G:lla hamppi klo 14.30. Muotin teko jonka yhteydessä pojalta tuli oksennus. Kipsi ehti kuitenkin heti kovettua joten muuta haittaa ei tullut, kuin että syödyt ruuat meni hukkaan. Kerkesin siihen  avuksi talouspaperin kanssa niin eivät vaatteet eivätkä paikat muutkaan sotkeutuneet. 

Oikomishamppilääkäri  on mukava nainen jolla on erikoinen sukunimi Aroma.

Siivosin yläkerran keskeneräisiä tiloja. Vein alakerran eteisestä tilaa ahnehtineet työpöydän, ompelukoneen ja saumurit ym. tarpeiston yläkerran valmiimpaan ja valoisimpaan huoneeseen. Järjestelin eteistilojen kalustuksen kokonaan uusiksi vaatteineen naulakoineen kenkälaatikoineen päivineen. Ensin jynssäsin oikein käsiluutulla ja erilaisilla hankausaineilla kaakelit niin puhtaaksi, etteivät ne ole olleet sitten paikoilleen asennuksen ja sen jälkeisen hinkkaamisen jälkeen niin hyvässä hohdossa. Nyt eteisessä on tilaa muksujenkin kengille ja lukemattomille vaateparsille eri tavalla. Ompelukone säksättää lyhyesti 2-5 kertaa vuodessa keskimäärin, joten jouti homma järjestää toisin vaikka ei kai siitä kiitosta ehkä heru.

Liimasin kolmiosaiseen, 1950-luvun "retroa" edustavaan laatikostopiironkiin uudet pohjat ja panin painon alle kuivamaan yöksi. Siitä saa pojille hyvää tilpehööritilaa lastenhuoneeseen. Olen jo aiemmin pakkeloinut kolot, hionut ja maalannut (keltaiseksi) ja se on vain odottanut käyttöönottoa. Jalat siihen pitää vielä tekaista, entiset olivat aivan sälöillä ja panin ne saunansytykkeiksi. Naapurin Risto oli viemässä tuota laatikostoa hävitykseen, mutta satuin paikalle ja pyysin itselleni.

Epämääräinen olo jatkuu edelleen. Nenä ei lakkaa vuotamasta.

Viking-lotossa 1,80 euron panoksella 28,90 voitto. 2 lisäosumaa niin olisin mutamaa sataatuhatta rikkaampi.

Vettä satoi kuuroittain ja välillä pitempiäkin jaksoja. Tuulee edelleen epätavallisen kovasti, sanottiin säätiedotuksessakin, mutta mikä tuulesta epätavallisen tekee?

4 pv torstai (pitää olla 5 pv perjantai, to meni kynää käteen noukkimatta)

Mummi, Aila ja Pena tulivat asioille kaupunkiin. Ottivat E:n ja G:n muutamaksi päiväksi mummilaan.

Ruuaksi paistoin ison vuoallisen uuniperunaa ja nirppanokille makaronia ja keitinporkkanoita.

Siivous jatkui, mutta ei ole vieläkään valmista. Pesin jälleen pyykkiä, vasta illasta vein ulos koska kuuroja kuljetteli.

Kaupasta maitoa, leipää, tarjouskanaa, vai oliko se kalkkunaa. Kahvijauho unohtui. Vein Maxi Kodintukkuun tehosytkärin joka oli Karjalassa mukanani. Vetosin tuotevastuuseen koska se sytkäri syttyi täytön jälkeen enää kahvan kohdalta, eli alkoi siis vuotaa. Sain hinnan (10,90) pois, en tiedä, lähettävätkö kyrpiintyneen oloiset kolme miesmyyjää laitteen takaisin sinne, mistä kauppaketku on sen tilannut vai heittivätkö lähetekirjeineen pois, kun asiakas, eli minä poistuin.

Kuulin, että Taru on pyytänyt Sonjalta, että voisi mennä heille Kiuruvedelle juhannuksen jälkeen kun äitinsä lähtee humputtelureissulle ulkomaille pariksi viikkoa. Ei ole kuulemma muuta paikkaa! Miten minua loukkasikaan. Miksi tyttö ei tule tänne, isänsä luo? En kertaakaan ole sanonut, että ovia ei hänelle auota. Missä on mennyt pieleen? Siinäkö, että meillä täällä on toimivat rajat esimerkiksi internetissä majailemisessa?

Se on ikävää sitten, kun hautakivelläni käydään itkemässä. Mutta ei sen ääreen tarvitse ainakaan minua syyttelemään mennä, että "missä isä olit silloin..." Täällä olen ovet aina avoinna. Kaikenlaiset ovet. Siellä läsnä olevalla äidillä eivät taida kaikki auktoriteetilta vaadittavat langat olla oikein päin käsissä.

Nyt on lähdettävä R.vaaralle. Eveliinalla on sirkusharjoitukset illalla ja mulla Unimäessä se kasvimaa kesken ja kesä alkaa olla jo pitkällä.