Helmikuu 2015 3. viikko

                                                 (kuva: azerdbaizanilaista porsliinia)

15 pv sunnuntai

Aamulla -20 , koko päivä aurinkoista, lauhtuu.

Tuorein tositv-ampumistarina Kööpenhaminassa päättyi ampujan itsensä reikiintymiseen poliisien toimesta. Pari ihmistä se kerkesi sitä ennen teloa ja muutamaa kimmokkeilla loukata. Pilaileva piirtäjä, ruotsalainen Lars Vilks joka oli ylennetty ampumisen kohteeksi, säilyi ehjänä.

Rauhannobelistimme Martti Ahtisaari oli haastattelussa sitä mieltä, että ei pitäisi fundamentalisteja piirroksilla loukata.  Toisinaan olen samaa mieltä, toisinaan en. Sanoisin saman savolaisittain: Ne kuuluvat ihmislajiin, joilta puuttuu huumorinystyrät.  Juuri minun mielipiteillä ei tosin väliä ole. En ole "asemassa".

Mutta millä resursseilla oman pilailevan piirtäjämme, Ville Rannan ympärille poliisivartiot järjestetään jos tarvetta ilmenee? Kuinkahan Palsan Kallen kävisi tällaiseksi muokkaantuneessa terrori-ilmastossa?

Politiikassa twiitinmittaiset lyhytajattelijat ovat nyt in. Niihin eivät muulla tavalla hidasälyiset pyssymiehet kerkeä reagoida.

16 pv maanantai

-12 tasaisesti koko päivän, aurinkoista, tuulee lujaa.

Ukrainassa räiskävät edelleen. Yksittäisiä kärsimysnäytelmiä syntyy joka hetki Minskissä sovitusta aselevosta huolimatta. Ei se sota ole ohitse. Sukupolvien urakka edessä jos nyt saavat ollenkaan loppumaan. Syyrian kohtalo Ukrainassakin; valtio raunioiksi ja tyrannien peukaloiden alle historiansa loppuun saakka.

Ville Kivimäen Murtuneet mielet-tutkimuksessa tuli psykiatri Konrad von Bagh esille useilla sivuilla. Tarkistin miehen ja se on elokuvakriitikko-kirjailija Peter von Baghin isä jonka toiminta psykiatristen potilaittensa hoitosuunnitelmissa tuntuu olleen sen aikaista taattua saksalaista natsilaatua. Millaista lie ollut Peterin lapsuus sellaisen isän kulmien alla?

Enpä kadehdi sodissa "tärähtäneiden" psykiatrisen myllyn lävitse käyneiden kohtaloakaan. Kirja taustavalaisee minulle niiden omituisesti käyttäytyneiden sotaveteraanien vaikeuksia joita lapsuudessanikin kohtasin. Hermanni Kakkonen mm. jota kiusasivat niin pienet kuin isotkin.

Eikä maailma viisastunut ole, siellä sun täällä uusia "tärähtäneitä" tehtaillaan jokainen punainen minuutti.

Katsoin Camorran miehet-sarjan 7. osan. Näyttelijätyö on hyvää, aihe mustinta puolta ihmistoiminnoissa. Sarja on kai tosipohjainen, ja koska  mafian toiminnoista on tietoa julkaistu runsaasti, niin eipä sitä ihmetellä tarvitse. Italia ja Venäjä, missä niiden ero on?

Julkaisin Karjalanpyöräilystäni Vazejärven leiriä ykkösblogiini.

Kaupasta egyptiläisiä appelsiineja, banaaneja, sardiineja, paahtoleipiä ja maitoa. Kaikki olivat tarjoustuotteita 1 euro kpl tai kg, sardiinipurkit 1€/2 kpl. Maito maksaa nyt 65 senttiä litra. Tein päivällä sardiinitäyteleipiä kurkkusalaatilla, tomaatilla ja juustolla. Lämmitin pellillisen uunissa.

17 pv tiistai

-8 aamulla, nyt illalla -3, alijäähtynyttä tihkua.

Unimäessä ovat vissiin alkaneet seudun viimeisen, ikiaikaisen metsonsoitimen raiskaamisen: juuttaan saksalaiset! En pysty menemään katsomaan, mutta Lassi soitti ja arveli asian niin olevan. Soila soitti metsäautotien auraamisesta jo aiemmin, ja sehän merkitsee hakkuita.

Tänään en kummoisia eväitä rakennellut, lämmitin tähteitä, muusia ja lihapullia. Egyptiläiset appelsiinit ovat nyt edullisia ja niitä tulee ostettua. Puolalaiset omenat ovat olleet myös halpoja. Niitä ostin viimeksikin ison laatikollisen (0,49 euroa kilo). Ne säilyvät toisen pään viileässä eteisessä hyvin. Joka päivä syön vähintään yhden.

Kaupan kassajonossa jututin vanhempaa naista, joka sanoi katsoneensa dokumentin puolalaisilta viljelyksiltä. Arveli, ettei enää osta siellä tuotettuja elintarvikkeita. Espanjalaisia appelsiineja nosteli hihnalle joten sanoin, että olen katsonut samankaltaisen dokun Espanjastakin ja itse kaihdan siellä tuotettua. Tulimme sitten siihen tulokseen, että meitähän huijataan kaikilta laidoilta; "Vapaan kanan" munatkin ovat valhetta. Niin kuin ne ovatkin.

Omenia kun ajattelin, niin kohta täytyy ottaa kouliintumassa olleet omenansiemenistutukseni ja ruveta pikkuhiljaa kastelemaan niitä. Jospa jokunen lähtisi kasvamaankin. On mulla muutamia oksia ulkona hangessa varttamisaikeitakin varten, mutta saas nähdä ovatko säilyneet. Aikomukseni on istuttaa Unimäkeen muutamia omenapuita lisää kun ne jänisten jo pienenä taimena kaluamat entiset kasvavat kovin hitaasti. Ovat olleet kohta kymmenen vuotta eikä pituutta ole itseni mittaa.

18 pv keskiviikko

Luultavasti plussan puolelle keli yöllä kääntyy, nyt vielä nollassa. Kummallisia talvia toinen toisensa perään.

Kirjastossa kävin sillä aikaa kun Paulus oli tanssiharjoituksissa ja toiset pojat palloa potkimassa pallohallilla.

Kaakisen näyteikkunassa oli puisia silmälasiensankoja. Hinnasta arvelin, että kuutio puuta siinä muodossa maksaa enemmän kuin kilo kultaa. Sankojen hinta alk. 419€. Tosin kun tarkistin kullanhinnan (39,7 milj./kg), niin ehkä tuo kilo pitää muuttaa sadaksi grammaksi.

19 pv torstai

Päivälliseksi keitin riisinkeittimessä kuoripottuja ja pikkukattilassa porkkanoita. Tein kastikkeen porkkanankeitinveteen ja lorautin mausteeksi uunilohenrasvaa. Nurmekselainen lohi maksoi 4,95 ja sattui tasan tarkkaan kiloinen kala haaviin Tokmannin kylmähyllystä. 5:n hengen päivällisen hinnaksi leipineen maitoineen energioineen tuli maksamaan korkeintaan 13 euroa. Minä sillä vain tuota hintaa arvioin, kun näin jonkun otsikon, että helsinkiläisen vanhuksen lautaselle oli lätkäisty 9,50 euron edestä ruokaa ja kysymys lukijoiden suuntaan kuului, "söisitkö sinä tämmöistä?". Vai oliko se otsikko "eläisitkö sinä tällä summalla päivän?".

Keskustapuolueen puheenjohtajan Sipilän 22 vuotias poika on kuollut. Siitä olivat repineet suuria lööppejä iltapäivälehtiin. Huomenna rävähtää silmille sitten Anneli Auerin murhatuomio joka oli vapauttava. En tunne tarvetta osallistua kestokeskusteluihin. Katsoin silti A-talkin asiaa puivan ohjelman. Tunnekylmä nainen Auer on kun pystyy 8 vuotta pitämään asiassa päänsä. Ja siinä välillä ryhtymään vielä lapsien hyväksikäyttäjäksi.

Mitään muuta katsottavaa en kanavilta tavoittanut. Luen nyt Erkki Tuomiojan päiväkirjoja 1991-1994. Painava on kirja käsissä pitää.

20 pv perjantai

Vesikeli, liukasta. Hajottelin omassa pihassa jäiden päälle lumipenkkoja, lumi syövyttää äkkiä jään näkkileipäpinnoiksi eikä ole enää liukasta; hiekkaa ei tarvita.

Markkinat Knin torilla. Samaa myynnissä kuin aina, mitään en sieltä juuri koskaan hanki. Huonolaatuiseksi ovat muuttuneet punoskoritkin, Viipurinrinkelikin maistuu enämpi esanssivaniljalle kuin pullalle. Kohta ei enää Sokevankaan tuotteita markkinoilta tavoita jos Veikkauksen tuki niiltä loppuu. Olen joskus Sokevan rappuluudan ostanut ja ehkä se kauemmin on kestänyt kuin Prisman muoviharja.

Instru lähetti tekstarin uusista lukulaseistani. Hain ne ja nyt on hyvä lukea. 29 eurolla siis saa ihan kunnon kakkulat kun sattuu tarjousten aikaan olemaan tarpeessa. Ainoa heikkous kai näissä nyt on, että ei ole kova- ja heijastamaton pinnoite. Sellaiset olisivat maksaneet jo 79 euroa kipale.

Illasta Lumimiilun avajaiset vesikelissä. Pyöräilin poikien kanssa katsomassa. Eivät ole kauaa ne veistokset pystyssä jos keli jatkuu tällaisena.

Huomenna olisi siskon 60 v. juhlat Vaalassa, Rokuan kylpyläviihdekeskuksessa. Sinne on matkaa täältä ajoipa Oulujärven kumpaa puolta tahansa 112 km. Hannele itse asuu Haapavedellä, että mistähän se tuon Rokuan juhliinsa keksi? Pojat tulevat Siilinjärveltä ja Vesannolta taksilla. Eikka ei tule Liperistä, mutta Antti, sen vanhin poika tulee. Sepestä en tiedä. Se asuu nykyään Järvenpäässä.

Sanoin H:lle ettei lahjoihin ole varaa, syömässä vain käydään. Kyllä se sen tietää eikä mitään vailla olekaan. Kortin vien, ja ehkä kukan. Kopsarissa monistutin äitimme syntymäkodista otettuja valokuvia ja tein niistä A5-kokoisia "käyntikortteja" joita saavat vain tärkeät ihmiset. Ei siis kovin monet.

21 pv lauantai

Vesikeli jatkuu. Oravat, tilhet, rastaat, varpuset ja tiaiset käyvät kompostinkannella sotaa sinne ripottelemistani leivänmuruista ja auringonkukansiemenistä.

Kiovassa viettivät eilen (vai oliko se toissapvnä?) Maidanin mylläkän vuosipäivää. Porosenkoa jo alkaa kansa karsastaa kun ei se saanutkaan rauhaa aikaiseksi niveliään naksauttamalla, eikä Ukrainan muitakaan oloja kohennetuksi. Sotakin vain itäisissä osissa yltyy, mutta se on selkeästi Venäjän julmuutta. Kohtuuttomia vaatimuksia yhden miehen kontolle. Miten ihmiset ajattelevat? Suuret laivat kääntyvät hitaasti. Eihän tavallisenkaan ihmisen muutostoiveet omassa arjessa tapahdu heti. Paitsi Facebookissa ja Twitterissä.

Kreikasta en ole huolissani. Siinäpähän nakkelevat toisiaan rahasäkeillä ja pörssikäyrillä kuten olen aiemminkin sanonut. Parempi ne kuin pommit. Sotakin maksaa ja silloin hinta olisi kaksinkertainen. Virheet kumpaankin tilanteeseen johtumiseen ovat aina yhtä typeriä. Ennen aikaanhan Kreikan tilanne olisi ollut syy sotimiseen eikä moista loistavaa tilaisuutta olisi missattu.

Heräsin jo aikaisin lämmittämään uunin. Paulus oli kyllä jo herännyt aiemmin kun se nukahti illalla sohvalle saunan jälkeen. Eivätkä toisetkaan pojat kovin pitkään vuoteillaan venyneet vaikka ei ole kouluun lähtöä.

Pitää valmistautua lähtemään sinne Rokualle vaikka ei kyllä olisi varaa bentsiiniin. Mutta ehkä siellä näkee sukulaisia joihin ei muuten törmäile vuosikausiin.

Julkaisen siis kuluneen viikon mitättömyyteni nyt.

Helmikuu 2015 2. viikko

8 pv sunnuntai

Lämpötila humpannut pvn mittaan 5 ja 10 miinusasteen välillä. Norjan rannikoita ryskyttäneen hirmumyrskyn hännät täällä vähän puiden latvoja ravistavat.

Olen ollut melkein koko pvn sisällä Gaiuksen kanssa koululle ja sieltä pois kävelylenkkejä lukuun ottamatta. Olen vain kirjoittanut ja lukenut. Sain Vazejärven leireilyäni julkaistuksi. Kuvia en ole loninut isosti. Ne tulevat vasta toiseen KH:n numeroon sitten keväämmällä, mutta jos en nyt ala tomeutua asialle, niin se viivästyy ja viivästyy.

Putinin Venäjä ja sen valheet Ukrainan rajoilla; ymmärtääkö sitä tältä portaalta katsoja?

Pertti Kurikan nimipäivät pääsi kotimaankarsintojen ev.finaaliin.

Puutarhurin suuntaan "jäätynyt konflikti" jatkuu ennallaan.

9 pv maanantai

Jotain kaipuuntapaista unissa usein koen.

Muutaman blogistin julkaisuja tulee seurailtua. Taitavankin tekijän käsissä niillä on yleisinhimilliset taipumuksensa ja lankeavat samojen teemojen sämppääjiksi. Blogiareenoille syntyy vähitellen uskonnollisiin lahkoihin verrattavia jäsenkasaumia. Vuosia toimintaansa jatkaneesta blogistista kuoriutuu lahkopappi, tahi ylipapitar, ja seuraajista jalkojen nuolijoita. Muutamat besserwisserit nousevat korokkeelle pappinsa vasemmalle ja oikealle puolelle. Professori Jukka Kemppinen on yksi tunnetuimmista ja hänen seurakuntansa on kasvanut jo huomattaviin mittoihin. Kyllästyttää. Oma toimintanikin alalla tympii. Lohtu; minulta ainakaan ei nurinpuhaltamattomia kirjoitusrakennelmia koskaan synny.

Tämänaamuisella kävelylläni huomasin, että vasemmistoliitto on rempannut uuden propakandahuoneiston Kauppakadun päähän, lakkautetun bingohallin tiloihin, melkein vastapäätä poliittisen kartan toisen laidan kokoomusta. Eduskuntavaalit lähestyvät ja tukikohtia täytyy agitaattoreille rakennella. Missähän kepu paikallista hoviaan ruokkii? Demareille käynti on huomaamattomasti keskivaiheilla Kauppakatua, samassa korttelissa Intersportin ja muiden pikkuliikkeiden puristuksessa JHL:n naapurina. Vihreiden ja muiden pikkupuolueiden toimistoja en tiedä. Kommunistien rippeet kokoontunevat Luotikujan kapakoissa. Persujenkaan luo en osaisi suunnistaa jos nyt asialle laitettaisiin. Puolueena se kiikuskelee nyt  pienten ja "suurten" välimaastossa. Putoaa eduskuntavaaleissa vihreiden kannatuksen alapuolelle. Toivottavasti. Kokoomuksen alamäestä olen pelkästään hyvilläni niiden jättämiä mustelmia yhteiskuntaruumiissa tarkastellessani. Kepun kovaa nousua pelkään sillä se on kaivannaispuolue jolle eivät ympäristöasiat merkitse muuta kuin lumeluomua. Uskottavaa vasemmistoa meillä ei ole ollut vuosikymmeniin. Mikä politiikassa voisikaan olla pysyvästi "uskottavaa"? Kyräily.

10 pv tiistai

Lämpöasteita. Lumia puottelee peltisiltä katoilta kuin maaliskuussa. Tähän taloon naputtelin remonttivaiheessa palahuopakaton ja lumet sulavat paikoilleen niin että rännit lorisevat yötäpäivää.

Rapsutin tarjouslohesta (2,45 €/kg) suomut, pesin, fileoin ja panin paksumman puolikkaan alimmaiseksi vuokaan (ruotoja ei pois) suolasin kevyesti. Kuorin potut, lantun ja porkkanat ja pilkoin ne lohenpuolikkaan päälle. Maustoin valko- ja salottisipulilla ja morttelissa murskaamallani mustapippuritölömyllä josta siivilöin karkeat kuoriosat pois. Ohuemman fileen lätkäisin nahkapuoli ylöspäin kaiken päälle ja lorautin vielä tuorepuristamaani sitruunamehua sekaan sekä reilusti rypsiöljyä. Leivinuuni oli eiliseltä lämmitykseltä sopiva (180 ast) ja kun ruoka oli ollut iltaan saakka, loppuvaiheessa alumiinifoliolla peiteltynä uunissa, se oli hautunut niin, ettei paksuinkaan selkäruoto enää kaulaa hangannut kun sitä lappoi kitusiinsa. Alimmaisen fileen nahkakin oli sulanut ettei siitä kompostiastiaan joutanut kuin muutama laitimmainen riekale. Lantun antama vivahde on erityisen hyvä tässä sekasotkussani.

Kaupasta kävin salaattitarpeita. Piti maksaa creditillä joka kauhistuttaa aina vain. K oli kassalla ja vaihdettiin muutamat sanat keväisestä säästä.

Espoossa alkoi oikeudenkäynti 8-vuotiaan tytön murhaan johtaneista viranomaistoimista, tai oikeastaan niiden puutteesta.

Itäukrainassa valtiotason murhaamiset jatkuvat sillä välin, kun eurooppalainen valtaeliitti sukkuloi amerikoita myöten kyselemässä, mitä asiassa pitäisi tehdä. Putin pyrähti Venäjältä Egyptiin hakemaan tukea ja opastusta tyranninhankkeilleen; siellähän sellaisesta on tuoreinta kokemusta.

Mediassa on ollut amerikkalaisten arveluja Putinin "aspergerista". Sanoisivat perkele suoraan, että  Putin-merkkisessä tyrannikloonissa on erinomainen esimerkki psykopaatista joka ei hätkähdä lasten, vanhusten ja naisten murhaamisten näkemistä. Vaikka valta ja voima separatistiensa suhteen olisi hänellä sormiennäpäytyksen päässä, ei hän halua käyttää sitä koska kärsimys ei hänelle ole tunteen asia. Joku asioita tutkinut  varoitteli kuitenkin artikkelissaan vertaamasta Venäjän (Putinin) toimia Natsisaksan (Hitlerin) toimiin ennen toista maailmansotaa. Mutta minkäs teet kun vertaukselle yksiin käyvät historian tapahtumat kättä toisilleen lyövät.

11 pv keskiviikko

Aamulla 0, päivällä 5 astetta lämmintä. Tuuli lujanlainen. Lumipenkat vajuvat kuin maaliskuussa.

Kadotin lukulasini jonnekin kaupungilla käydessäni. Kävin kulkemassa jälkeni välittömästi ja kirjastoltakin kysymässä, mutta tuloksetta. Pitää huomenna käydä löytötavaratoimistossa. Vituttaa. Kalliit lasit. Näillä yleislaseilla joissa lukuosuus on neliönä alalaidassa, ei kauaa pysty kerralla lukemaan, tai mitään muutakaan tekemään. Vastus tämäkin taas. Milläs ostat uudet?

Minskissä Putin, Porosenko, Holland ja Merkel istahtivat illasta saman pöydän ääreen pohtimaan Ukrainan sotaa ja sen lopettamista. Putin ja Porosenko kättelivät vaikka ilmeistä näki, kuinka niiden teki mieli pyllistää toisilleen.

Eilen kehitysvammaillan keskusteluun olisin lähettänyt pottuiluviestin, mutten osannut sitä pirun witteriä enää käyttää. Esakusterin ovat siirtäneet Siilinjärveltä Vesannolle palvelutaloon ja olisin piruillut jotain soteperseestä. Kusteri on asunut kuitenkin Siilinjärvellä yli 40 vuotta, siellä ovat vielä elossaolevat veljet ja isän ja äidin haudat sekä kaikki tutut paikat. Halvempaan asuminen varmaan on, mutta onko se oikein? Ikävää potevat kehitysvammaisetkin, ja ehkä rankimman kautta, sen minä kyllä tiedän.

12 pv torstai

Tänäänkin plusasteita, kova tuuli ja liukasta kuin maaliskuussa. Poikaoravat juoksevat jo kiimarauhaset turvoksissa tyttöoravien perässä. On ne vikkeliä väkkäröitä pyöriessään puidenrunkojen ympäri ja ylös-alas. Noinkohan ihmislajikin on käyttäytynyt vielä bonobon serkkuna liaaneissa kiikkuessaan...

Silmälaseja en löydä enää mistään, eikä kukaan ole niitä töytyyttänyt löytötavaratoimistoonkaan. Kävin Instrussa kysymässä halvimpia mahdollisia. Maksaa sankoineen linsseineen 29€. Jos toisesta telineestä otan, niin halvimmat sangat 39€ ja linssit niihin 79€. Sitten pompahtaakin seuraavat jo satasiin eikä kai ylärajaa hinnoista löydy jos mirhamia taskuista vain löytyy. Optikko oli tarjouksessa 0 euroa ja sen tilasin huomisaamulle.

Luen välipalaksi kenraaliluutnantti W.E. Tuompon jatkosota-aikaista päiväkirjaa joka on viime vuonna uudelleen julkaistu. Edellinen 1968. Helppoa luettavaa Olavi Paavolaiseen verrattuna. Tuompo ei mainitse kertaakaan Paavolaista merkinnöissään, mutta päinvastoin Olavilla oli useitakin merkintöjä ja luonnehdintoja muiden kapiaisten ohella Tuompostakin. Melkoista toistensa nuoleskelua ja ärhentelyjä se on ollut herrojen elämä, ja juopottelua vaikka kaikkia ryyppyjä Tuompo tuskin on muistiin merkinnyt. Huvittaa niiden mitalien kanssa ketristely myös.

Luettavana olleista kirjoista Murtuneet mielet on yhä kesken, muita olen vienyt jo pois ja lisää tilannut. Lauri Kr. Relanderin jätin kesken lukemisen, oli liian painava kirja pidellä ja liian paljon sellaista lauseiden rimunramua, jolle en omassa tajunnassani sijaa löydä.

Yksi tilaamani kirjaston kirja on Touko Perko-nimisen historiantutkijan kirjoittama A.I. Virtasen elämäkerta. Sen arvostelun huomasin Suomen Kuvalehdestä. Teoksella ei muita varauksia ollutkaan kunhan edelliseltä lukijalta saapuu.

Minskin rauhanneuvotteluissa saivat aikaan "hauraan" aseleposopimuksen jonka pitäisi alkaa la-su-välisenä yönä. Tykit siellä ovat silti vain kiihdyttäneet murhaavaa toimintaansa. Venäjältä ovat ajelleet kymmeniä panssariajoneuvoja ynnä muuta kalustoa rajan ylitse kapinallisille Itäukrainaan. Millainenhan ketunhäntäpehko Putinin kainalosta vielä paljastuukaan kunhan, ja jos, "rauha" sille maailmankolkalle laskeutuu?

13 pv perjantai

Kävin aamulla optikolla. Vasemmassa silmässä oli tapahtunut edelliseen verrattuna pienenpieni muutos heikompaan suuntaan, 0,25 tai jotain se sanoi. Muuten ennallaan ja silmät "puhtaat" sekä paineet ok. Tilasin ne halvimmat 29 euron lukulasit. Parin viikon sisällä saapuvat.

On se Hector iso mies. Oli Citymarketissa asioilla ja meni lihatiskille suoraan kärrynsä kanssa. Mitähän se täällä teki? Samassa siihen tuli K jonka kanssa vaihdoin lauseita ja yst.pv toivotukset. Olin Eliaksen kanssa kananmunien hankintareissulla.

Ukrainan itäosissa on kuollut ja haavoittunut taas siviilejä. Mitä ovat ihmisten laatimat lait kun ne menettävät merkityksensä sotaa rakastavien päästessä mellastamaan? Kuka tappaisi tappajat ... sukupuuttoon? Naiset, äidit, lakatkaa synnyttämästä, ei kai ne muuten  lopu koskaan.

Lämmitin päivällä uunia. Myöhällä illalla paistoin 2 marjapiirakkaa omatekemällä pohjalla. Yritin katsoa telkkaria, mutta ei siellä ollut kuin ennen nähtyjä kohelluksia. Luin sitten Tuompon loppuun. Kesken se tuntui jäävän muutenkin. Olisi saanut jatkua asemien purkamisen ja saksalaisten lopullisen tappion ja Lapista pois hätistelemisen ylitse. Liekö Tuompo kirjoittanut päiväkirjaa vain siihen saakka, kun joutui siirtymään valvontakomission epäilyjen alta Mannerheimin käskystä Ruotsiin? Lopettiko muka piintynyt kirjoittaja muistiin merkkaamisensa kuin seinään kun käsky kävi? En usko. Pintaraapaisuja todellisuudesta silti kaikki vaaranaikojen päiväkirjat joita vastuussa olevat ovat rustanneet.

14 pv lauantai

Pikkupakkanen. Pumpulilunta oli satanut yöllä tasaisen tuiskuttamattoman kerroksen jäisien tantereiden päälle. Panin aamulla uuniin silakkasipulikasvispadan. Oli lämpöä vielä 130, mutta arinahan on aina kuumempi ja niin muutaman tunnin hauduttelun tuloksena oli jälleen halpaa ja hyvää syötävää. Keitinpottuja lisukkeeksi ja marjatorttua jälkiruuaksi.

Kävin kirjastossa. Vein Tuompon ja lainasin HS:n ulkomaan reportterin Pekka Hakalan vuonna 2008 julkaiseman kirjan Suuri ja sekava Venäjä. Olen kerennyt sitä jo muutamat kymmenet sivut lukea. Selkeää tekstiä. "Neuvostoliittoa ilman Ukrainaa ei voi olla", on yksi lause jonka nyt irrotan selitysosastaan tähän. Entä jos käsittämäämme Neuvostoliittoa ei ole ollutkaan kuten kirjassa aprikoidaan? Tai että jos on ollut, ei Neuvostoliitto ole kuollut, vain "kutistunut"? Putin on siis päätellyt, että olkoonpa kotimaansa nimi mikä hyvänsä se suuruutensa vuoksi, ja sen tueksi vastaan muu maailma tarvitsee ehdottomasti Ukrainan.

Kirjastolta tullessani näin Tsaikan lasin lävitse, että Khaled istuu siellä tyttärensä kanssa kahvilla. Menin jututtamaan. On eronnut suomalaisesta vaimostaan ja muuttanut Lempäälään. Saanut töitä Ideaparkista sieltä. Oli tapaamassa tytärtään. Jututin nyt myös Tsaikan omistajanaista joka on kotoisin Vuokkiniemestä, mutta omaa suomalaiset sukujuuret. En aiemmin olekaan käynyt tuossa teehuoneessa.

Tänäkään iltana ei telkkarissa ollut paskaa kummempaa. Uutisissa kertoivat Tanskassa sattuneesta ammuskelusta. Yksi kuollut, muutama poliisi loukkaantunut. Ampuja karkuteillä. Kohde oli kai ruotsalainen pilapiirtäjä Vilks. Pariisin tapaus sai siis jatkoa.

Vrk on nuljahtanut sunnuntain puolelle joten on aika julkaista vajavaiset mietteensä ja tapahtumat viikon varrelta.

Helmikuu 2015 1. viikko

1 pv sunnuntai

Eilisiä lumia vielä kolasin. Kiinteistöt piileskelevät jo nyt korkeiden lumivallien keskellä. Rusakotkin ylettyvät kadunvarren orapihlajan latvoja kaluamaan. Pitkäkorville kelpaa niiden myrkylliset marjatkin.

Juukaan rakensivat "maailman suurimman jääkatedraalin". Eilen Puutarhuri ja pojat ajoivat sitä katsomaan. Minunkin piti, mutta migreenin jälkimainingit vielä vasenta lohkoa jauhoivat, ja sitä paitsi oli riitaa Puutarhurin kanssa, niin mitä sitä suotta muiden retkeä pilaamaan.

Yöllä päänsärkyyn liittyviä painajaisenpoikasia. Remuava porukka hääri avarissa tiloissa kädet rasvassa ja taikinassa. Ruokia ilmaantui keittiöiden pöydille. Joku paistoi kananmunia tulisella liedellä. Rasva liekehti valurautapannussa ja kananmunien valkuaisreunat käpristyivät mustiksi. Minulle tungettiin maistiaispalaa suuhun. Päänsärky yltyi, oksensin kuumalle pannulle. Oksennus paistui ruskeanrapeaksi letuksi ja joku tuntematon keksi ruveta palastelemaan sitä takaisin kitaani. Oksensin taas. Heräsin ylettömän lujaan pääkipuun. Ja tietenkin oksetti.

Aamulla vankkana kuin kuusimetsä mielessä lapsuus ja koetut painajaiset, päänsäryt, korva- ja hammaskivut, lumihanget ja pakkanen. Isän kertomustentäyteiset humalat.

2 pv maanantai

Tänään ei erikoista. 10 astetta pakkasta, vinkka tuuli. Rastaita ja tilhejä parvittain vielä lentelemässä. Tuskin ne, jotka ovat jääneet, muuttavatkaan tälle talvelle enää. Päänsäryn jälkeinen olo on herkkämielinen, hauras. Aivot kelluvat kuin liisterisankossa. Lujana pitää silti esiintyä.

Migreenin aikana, ja heti sen laannuttua ihminen ei hetkeen ole oma itsensä. Olo on kuin kuolemanporstuassa jonka ainoana kalusteena on masennus. Minkään tekemisessä ei näe mieltä. Vähäpätöisempiinkin askareisiin on pakottauduttava vaikka tekisi mieli vain maata ja lukea jos silmiä ei ala täpästämään. Painajaisen kaltaiset unet vaivaavat, ja muistot, ne ikävimmät, sellaiset, jotka on luullut jo unohtaneensa, tunkevat välähdyksinä kesken tekemistenkin tajuntaan. Niin kuin tänään eräs kymmeniä vuosia sitten tehty ambulanssikyyti joka vei hihnoissa tempoilevaa lähimmäistä mielisairaalaan. Se oli aivan tuossa, kuin juuri tapahtumassa; selitä tämä niin, että joku toinenkin sen tajuaisi, ja että miten sellainen näky vaikuttaa ihmiseen nyt ja tässä. Ja että voisi pyytää sen nojalla: Ymmärrä tämän päivän lähimmäinen minua nyt!

Gaius oli kaatunut koulun luistelutunnilla ja lyönyt leukansa jossa pieni haava. G:n koulutoveri Hilla tuli meille. Paistettiin Runebergintorttuja. Ruuaksi keitin kuoripotut ja tekaisin jauhelihakastikkeen. Puolukkahillon maustoin vanilliinisokerilla. Panin pöytään myös salaatinlehtiä ja tomaattia. Ruisleipää meni yksi kokonainen ja kaksi litraa maitoa kun isommatkin pojat tulivat koulusta.

Illemmalla istun tässä työpöytäni ääressä kirjoittamassa. Ajattelen äitiä ja isää. Niiden hääkuva on seinällä tietokoneruudun sivulla. Jos äiti olisi tiennyt, millaista elämä juuri tuon miehen, jota hän niin rakastuneena silmiin kuvassa katsoo, kanssa tulee olemaan, niin olisiko silti uhmannut kohtaloa ja sanonut "tahdon"? Isän vuorenkorkuiset viat olivat ne tavalliset, sodan arvet ja mielenlauhdukkeena viinanjuonti. Äidin sukurasitteena oli saada meidän hieman onnistuneimpien lisäksi sellaisiakin lapsia joilla oli kehitysvamma. Toisaalta nyt minulla on syy äänestää ensimmäisen kerran elämässäni euroviisuissa kehitysvammaisten punk-bändiä ja toivoa sille voittoa maailmalla. He näyttävät veljienikin puolesta pitkää nenää rodunjalostajille joiden suunnitelmat ovat yksi toisensa perään epäonnistuneet. Sekä postuumisti niille, jo vainajoituneille lapsuuteni perheen kiusaajille, joille olimme koko perhe pelkkä iljettävä kasvain yhteiskuntaruumiissa.

3 pv tiistai

Mitäpä sitä tänäänkään. Ukrainan tilannetta ajattelen välillä mieli sykkyrällä. Ja monia muita maailman murhapisteitä.

Paulus aloitti viime viikolla tanssiharrastuksen. Helposti poika opettajan askelmerkit oppii. Pariksi järjestyi saman luokan tyttö Emmi. Elias hallitsee jalkapallon, harjoituksia on kyllä liian usein. Elias on myös opettajiaankin hämmästyttävä, lahjakas piirtäjä. Gaius on ollut nyt mukana tanssitunneilla, mutta ei oikein vielä ilkeä ruveta askeltamaan. Hänelläkin on piirtäjän kykyjä, humoristisia. Ehkä G jatkaa keväällä sitten jaliksessa. Kalliita harrastukset ovat. Jos oikeinpäin ajattelee, niin ei talous niitä kestäisi. Ruuasta jo tingitään, muuta ei ole, josta voisi. Uutta tietokoneen sontalaatikkoa en olisi tietenkään tarvinnut kun entinen, moneen kertaan fuugattu tilttasi. Ei  tietokone, ja vielä vähemmän sen tupaan tunkema sisältö, ole elämälle oikeasti tärkeä. 24 vuotiaan Tojotanrottelon panin seisontavakuutukseen kun siinä on tuulilasi rikki, vilkunvalo säpäleinä, pakoputki pörisee saumojen ratkeamista ja venttiilinvarsienkumit fuskaavat niin että sininen savu vain perässä leijuu. Ei se menisi katsastuksesta läpi. Kohta kai meillä ei autoa ole jos vielä Rellunpippanaankin isompi vika tulee.

4 pv keskiviikko

Pauluksella ensimmäiset lattarirytmit ja heti kuviot sattuivat kohdilleen. Maksoin Pauluksen kevään tanssikurssin 115€. Elatusmaksu, asuntolainan lyhennys, viime kesäinen reissulaina ja uuden tietokoneen osamaksu veivät loput rahat tililtä. Kaupassa käynnin jälkeen tili miinuksella 35€. Ei uutta köyhän kuukaudenaluntaivaan alla tämä.

Paulukselta oli hävinnyt koululla jääkiekkokypärä. Paljonkohan uusi maksaa?

Miikka oli töninyt Eliasta käytävällä. Poika oli joutunut kuraattorin puhutteluun kun se oli sattunut näkemään. Tuhdiksi paisuneella Miikalla jo nyt ongelmia ja purkaa sitä pienempiinsä. Nuuskaa ja tupakoi.

5 pv torstai

Lunta tuli viime yönä jälleen. Meni yli puoli päivää niiden kolailuissa ja lapioinnissa. Naapurin Arvon pihan kolasin myös kun sillä ei enää jalka nouse. 86 taisi täyttää viimeksi.

Pitäisi lonia K-H-lehteen valokuvia, mutta ei oikein uskalla vielä pitkään olla ruudun äärellä. Pelkään päänsäryn uusiutumista. Parikymmentä kuvaa olen jo erotellut, mutta lonimismatka on vielä yhtä pitkä, kuin kesäinen pyöräilyni Karjalassa. Olisi jatkettava selostustakin siitä retkestä. Vazejärvellä kirjoittamiini päiväkirjateksteihin olen juuttunut. Mutta väliäkös sillä tämmöisessä maailmassa jonka toisia kylkiä rakennetaan ja toisia särjetään.

Merkel ja Holland menevät huomenna Moskovaan tapaamaan Putinia Ukrainan sota ja sen rauhoittaminen mielessään.

Luen Lauri Kr. Relanderin elämäkertaa. Hannu Lauermalta selvittelin tajunnanpötsin röyhtäiltäväksi Pahuuden anatomian ja Hyvän kääntöpiirin. Vielä on vähän kesken Ville Kivimäen Murtuneet mielet. Hannu Salaman uusinkin on pöydällä levällään, ja Jaan Krossia. Välipaloiksi luen 2,5 tuhannen vuoden takaa Demokritoksen ja Epikuroksen juuri suomennettuja säkeitä. Nyt sattui tämä kun kirjan aukaisin: "Lapsille isän itsehillintä on paras opastus."

6 pv perjantai

Joni Skiftesvik sai Runeberg-palkinnon. Haastattelivat kirjakerhossa. Muistan hänen ensimmäisen kirjansa. Asuttiin silloin Siilinjärvellä Jokitiellä. Sonja täytti 3 ja Soila 1 vuotta. Sinä vuonna kuoli Pentti Saarikoski. Muistan sumeilematta senkin, missä pisteessä täsmälleen silloista maailmannapaani olin kun uutisissa kuolemasta kerrottiin.

Holland, Merkel ja Putin ovat pierreet saman pöydän äärellä Moskovassa.  "Rakentavaa toiveikkuutta" lukivat uutisissa. Ottaisi nyt Putin ja Lavrov vasarat ja sahat käteensä ja menisivät  rakentamaan minkä tuhoamiseen ovat luvat antaneet.

7 pv lauantai

Ukrainan Petro Porosenko esitteli venäläisten sotavankien passeja Münchenissä: "Mitä muita todisteita venäläisten sotilaiden läsnäolosta 100 km rajalta Ukrainan puolella enää tarvitaan, että maailma uskoo Venäjän sekaantuneen Itäukrainan sotaan?", hän kysyi melkein itku silmässä. Putin ja Lavrov tietenkin keksivät tuohonkin mieleisensä vastauksen jotta siviilien tappaminen ja häätö kodeistaan saa jatkua.

Tänään kävelin kaupunkia ympäri. Plussan puolella keli. Varikset luulevat jo kevään koittaneen, niin raakkuivat kuin maaliskuussa. Linnanraunioiden luona joen sulassa näin satojen sorsien lisäksi yhden talvehtimaan jääneen joutsenen. Muistaakseni pelastivat sen Sotkamosta Tenetinvirrasta joka oli ruvennut jäätymään.

Takaisin tullessa huomasin, että monivuotinen varpuspariskunta korjailee talomme sähköpääkeskuksen kohdalla, räystäskainalossa jälleen pesäänsä. Vaihtuukohan siihen joskus uusi parisko vai niin kauanko sama pesii kuin avioliitto ja elämä niillä kestää? Olisipa ihmisenkin niin.

Nyt on myöhä jo. Eliakselle tuli koulutoveri Santeri yökylään ja pojilla oli "elokuvailta" sipseineen, karkkeineen. Saunottiin. Teemalta tuli hauskahko 60-luvun mustavalkoelokuva. Katsoin sitä hajamiettein. Elokuvaironian suunta oli kuitenkin sen aikainen Itäblokki, jaettu Berliini ja Coca Cola ja pisteltiin siinä täyskapitalisoituneen Amerikankin suuntaan.

Siirryn toiselle helmikuun viikolle eikä se haitanne, että teen sen sunnuntaina.