maanantai 2. marraskuuta 2015

Loka-marraskuu 2015, viikonloppumerkintöjä

31.10. lauantai

Aamusta oli vielä kuura maassa. Nopeasti se sulasi ja jo ennen yhdeksää nurmi kiilteli märkänä. Sumu nousi; hämärsi kuin päivä olisi aamun ja illan välistä pois jäänyt.

Venäläisten oli nyt vuoro menettää kansalaisiaan lentoturmassa Siinain hiekkaerämaan yllä. Onnetomuuden syitä ryntäävät salaliittoteoreetikot rustaamaan; molemmin puolin. Maailmahan on silleen taas jakautunut vai mitä Vladimir?

Iltapäivällä Sotkamon puolella, Korvanniemessä Puutarhurin siskonmiehen 50-vuotisjuhlissa. Juhlakalun äiti oli huonossa kunnossa, ei tainnut tunnistaa tutuimpiakaan enää, ei ainakaan minua. Alzheimerko lie taltuttanut ennen niin virkeän mielen.

Pitopalvelun tiloissa katselin kohtalaisen kokoisia tauluja jotka oli kaiverrettu puuhun. Aleksis Kiven kaikki 7-veljestäkin oli taltattu pikkutarkasti pirtin pöydän äärelle ruokailemaan. Signeeraus oli H.Lintunen -82 (vai oliko se -80?). Kysyin iäkkäältä emännältä taiteilijasta ja hän kertoi, että aikoinaan näitä tauluja talttaili joroislainen siskonmies jäätyään taksihommista pois astman takia.

1.11. sunnuntai

Normaalinharmaa syyspäivä. Useita asteita lämpimän puolella. Eilen syntymäpäiväjuhlien jälkeen Napiksenhumpat.

Hante tuli heti aamusta. Se oli käynyt metsästysreissulla Sotkamon-Rautavaaran rajamailla ja oli humpalla myös.

Pyörälenkillä Pauluksen kanssa. Toiset pojat kävivät potkimassa palloa. Edin kävi ja luki Eliaksen kanssa kokeisiin.

Luin Yrjö Jylhän elämästä loppusävellykset. Kirja väsyi viimeisille sivuille tultaessa kuten kohteensakin.

Rupesin jälleen piirtelemään käytetyille kirjekuorille. Koskaan en hyvä ole siinä ollut ja pilailuiksi se on aina mennytkin. Tänään kokeilin myös Paintissa hiirikädellä muutamat pilat.

Skanneri ei tulostimessa pelitä.

Politiikaakin olen ajatellut. Nyt olisin ehkä valmis lyömään vetoa siitä, mihin persujen omituisella Tynkkysjyystännällä muun kohelluksen ohella tähdätään: Jussi Halla-aho äestää tulevaisuutensa rotupuhtaussarkaa näiden märkäkorva-nuorpersujen avulla, ja erityisesti juuri nyt Tynkkystä muokkausvälineenään käyttäen. Vaihtaa sitten kyntöauransa isompiin siipiveikkoihin kun aika on kypsä, ihan pian siis. Nyt se tekee kapoisten hartioidensa äärirajoilleen ponnistaen töitä taustalla ja solmii tuttavuuksia Ruotsidemokraattien kaltaisiin ääriliikkeisiin EU-parlamentissa ja sen liepeillä. Hän on, herkästi punastuvista poskistaan huolimatta kaikella tapaa vaarallinen ihmistyyppi ja sopivissa asemissa agendansa huomioonottaen. Laskelmointia alusta alkaen jo Hommaforumin kautta kaikkiin some-päivityksiinsä saakka ovat olleet hänen ahkerointinsa. Kuin ideologiraamattuaan vankilassa sanellut korpraali 1920-luvulla: Provosointia kaikin mahdollisin keinoin että mies mielessä pysyvi. Taisi muutamat lohkoa, että Soini lähetti JH-a:n pois tieltään Brysseliin, mutta oletettavasti tässä on myös yhteisiä kaavailuja kartalla koska vanhempi joka tapauksessa väsyy ja jää telakalle eikä entisenlaisella persupolitiikalla tulevaisuutta tule Suomessa olemaan.

Kajahti sekin kaikkea mädäntynyttä herkästi aistivaan nenääni, että millaisethan voimat Halla-ahoa jostakin muualta käsin ohjastavat; kenen sarkaa sen merkkisellä vältillä käännetään.

3 kommenttia:

  1. valto

    hiukan hymyilyttää tuo perussuomalaiset-nimi. englanniksi se voisi olla basic finns, joka herättäisi varmasti hilpeyttä, sillä tietyissä asiayhteyksissä basic tarkoittaa yksinkertaista. yksinkertaiset suomalaiset? kyllä, mielestäni se kuvaisi puolueen linjaa hyvin.

    tai ehkä vielä parempi nimi olisi yksinkertaistavat suomalaiset, sillä muukalaispelko, kovemmissa muodoissaan muukalaisviha ja rasismi, liittyvät olennaisesti yksioikoiseen ja yksinkertaistuneeseen maailmankuvaan.

    perussuomalaisten on kumman vaikea sopeutua siihen tosiasiaan, että moniääninen, moniulotteinen maailma tuli suomeen jäädäkseen jo ajat sitten.

    meri

    VastaaPoista
  2. Meri

    Yksinkertaisten hyväksikäyttöä peruspoliitikkojen populismi. Me yksinkertaiset suomalaiset (kaikki ihmiset ympäriämpäri tämän planeetan), joissa ei sinänsä muuta onnetonta ole, kuin että emme kykene ajattelukalustomme huoltoon ja tiedostojen uusintaan (jota taidetaan sivistykseksikin irvailla), olemme vietävissä edelleen kuin niinsanottu "kansa" (se joka "tietää") on aina ollut.

    Mikään tässä kuviossa ei muutu.

    Silkka yksinkertaisesti esitetty Tieto olisi valtaa jokaisella, mutta sitä ei hankita vaikka välineet ovat kattavimmat kuin milloinkaan ennen. Edelleen mussutamme niitä eväitä joita äänekkäimmät ja röyhkeimmät syöttävät. Jobbarit menestyvät aina olipa kyse käytetyn auton, hometalon tai ääriajattelun myymisestä. Nämä ovat silti hekin vain käsikassaroita (tynkkysiä mm.) taustalla suunnitelmallisesti hääriville joilla päämäärät ovat korkeammalla; diktatuurissa esimerkiksi.

    Ikävintä se, että asiallinen ja faktatietoon perustuva informaatio oksennetaan rinnuksille ennen kuin on sitä edes ehditty pureskella. Tai edes tiedostaa, että sellaistakin on olemassa.

    Maahanmuutto on yksi esimerkki, mutta kun seuraa vaikkapa kaupan kassalla yksittäisen kuluttajan käyttäytymistä muovipussien kanssa, voi hämmästellen kysyä, onko tieto muovin luonnolle tuhoisuudesta mennyt kenellekään perille?

    Jos näin yksinkertainenkin fakta huljahtaa aivoissa lainehtivaan välinpitämättömyyden mereen niin ei tarvitse ihmetellä, jos tiedostamisen tyrskyjä eivät aiheuta monimutkaisemmatkaan asiat.

    Siksi Ruotsi-ja Suomi"demokraatit" porskuttavat ja hallaisilla ahoilla käyvät suosion leppeät kesätuulet.

    Mutta jos halla saa vallan, seuraukset tiedetään.

    VastaaPoista
  3. valto

    muovi- vai paperikassi? ainakin englannissa paperisen pussin taakkaa lisää oletus, että valmistuksen energia tulee hiilivoimalasta. suomalaisen paperikassin syntilista taitaa alkaa metsästä. muovikassin elinkaaressa ratkaisevaa on varmaankin sen ehtoopuoli. pussin kuormitus kutistuu olennaisesti, jos sitä käyttää moneen kertaan. se on suoraa säästöä ja parantaa muovikassin ekotasetta huomattavasti.

    mitä helpompaa kierrättäminen on, sitä matalampi kynnys on tehdä kierrätyksestä arkipuuhaa. jokainen pääsee oman kynnyksensä yli vaikka niin, että ajattelee sitä pohjoisen tyynenmeren roskalauttaa, joka on niin suuri, että sillä peittäisi koko australian kolmen metrin kerroksella.

    meri

    VastaaPoista