perjantai 28. elokuuta 2015

Elokuu 2015, 4 viikko

24 pv maanantai

Ei erikoista. Paitsi että jatkoin perjantaina aloittamiani tasoitetalkoita. Maalauksetkin lupasin tehdä.

Luen siis kirjaa nimeltä Maapallo ja me. Sen ovat kirjoittaneet a.D 2015 työryhmä Pekka Borg ja Maria Joutsenjärvi. Vihjeen kirjasta sain Kemppisen blogista.

Monen muun tiedon ohella teosta voi pitää mm. tiukkana pakettina ihmislajin "saavutuksista" sinä lyhyenä aikana, minkä se planeetta Maan elonkehässä muihin lajeihin ja maapallon itsensä ikään suhteutettuna on majaillut.

Kirjassa pamautetaan heti, mihin sisällössä aiotaan käydä käsiksi: Maapallomme on voimakkaassa muutostilassa. Ilmasto muuttuu ennakoimattomaksi, luonnonvarat vähenevät liikakäytön takia, ympäristövauriot, saasteet ja muut ympäristömyrkyt lisääntyvät, väestön määrä kasvaa, köyhyys ja eriarvoisuus on yhä yleisempää, elollinen luonto ja sen monimuotoisuus vähenevät ja luonnon ihmiselle tarjoamat ekosysteemipalvelut vaarantuvat.

Toiseksi luettavakseni sain kirjaston jonosta Fasismin lumouksen jonka on kirjoittanut Tarmo Kunnas. Paksu kirja.

25 pv tiistai

Talkoot jatkuvat muutaman tunnin päivävauhdilla. Tänään hioin ja pohjamaalasin seinät. Aikasten tasaisilta vaikuttivat.

Joku tuntematon soitti ja aloitti vittuilulla. Katkaisin puhelun tylysti. Sitten tuli taas kuvaviesti jossa luultavasti kuva koiranpaskaläjästä. Minulla on vanha nokialainen jonka näytöllä eivät kuvat kunnolla näy. Eivätkä tuollaiset tarvitse näkyäkään.

Kävin Kylmän takaiselta salolta poimimassa kaarnikoita eli variksenmarjoja puoli sankollista. Mustikoita ei Knin ympäristöstä löydy. Puolukoita näyttäisi olevan kypsymässä kohtalaisesti.

26 pv keskiviikko

Tänään maalasin pintaa. Asukkaan kavereita, nuoria ihmisiä, oli myös paikalla ja panin ne maalaamaan eteistilojen kapeikot ja vesijohtojen taustat. Kahdelle seinälle piti vielä tasoitetta levittää. Kävin sitten iltapäivällä nekin hiomassa ja vedin pinnat. Huomenna 2 harmaaväriseinää toiseen kertaan ja homma on siinä. Kyseli ne, että jos vielä olisin apuna lattialaminaatin laitossa ja löisin listat kun  he eivät osaa eikä ole työkaluja. Lupasin.

Naisen isän pihassa kävin kun se kutsui. Siellä oli pressujen alla kolme iäkästä Ladaa ja yksi vanha Volvo. Puhuttiin niiden kestävyydestä. Ja naisistakin se halusi lorsata. Sepähän se meiltä ukkeleilta käy.

27 pv torstai

Ajatuksenpätkiä kommenteiksi keskusteluihin muualla:

Stockmannin Hulluilla päivillä ne hulluimmat sodat kuulemma käydään.

Todella köyhillä harvoin on vara olla toisille köyhille solidaarinen. Kaikki muruset menevät omaan suuhun eivätkä riitäkään. Äidit kyllä yrittävät imettää vauvojaan viimeiseen hengenvetoon saakka vaikka olisi viisainta jättää ne heti synnyttyä viidakon pedoille. Tai syödä itse.

Siltojen alle sortuneiden henki on puolen kossupullon arvoinen.

Minulla, nykyisillä elintasomittareilla mitaten suhteellisen köyhällä ei periaatteessa ole yhtäkään roposta annettavana toiselle köyhälle. Mutta ystävällisyys ja ilman vihapuheita esiintyminen ei  maksa paljoa. Eikä auttava käsi jos joku sellaista tuekseen tarvitsee; olkapääni ei itkua säikähdä.

Olen auttanut, puhuttanut, kuunnellut, majoittanut ja ruokkinut hädänalaisia vaikka ei olisi ollut varaakaan. Joinakin hetkinä se on joskus tuntunut tosi vaikealta paikalta. Jopa vihaa olen tilanteessa tuntenut. Jälkeen päin olen kuitenkin huomannut, että selvittiinhän siitä; nykypöydiltä tippuvat murusetkin ovat isompia kuin joskus ennen, vaikkapa lapsuudessani. Silloin äitini ei jättänyt kerjäävää mustalaista lahon kynnyksemme ulkopuolelle vaan pyysi jakamaan pottu- ja sipulimaitokattilan sisällön parkuvan laumamme jatkoksi. Sieltäkin on selvitty tänne saakka.

Ulkoinen habitukseni on köyhääkin köyhempi, mutta toivoa on, että kasvan sisältäni yhtä rikkaaksi kuin äitini.

Äitini peruja siis se, mitä hädänalaisia kohtaan tunnen. Eikä se ole tässä maailmassa helppo tunne.

Kävin illasta maitoa. K kassalla. Jokunen sana vaihdettiin.


28 pv perjantai

Tällä viikolla kaksi lasta Hesassa ja Tampereella jäänyt suojatiellä autojen alle. Eilen löytyi Itävallassa moottoritien varrelta umpikuoram-auto jonka tavaratilasta on löytynyt kymmeniä, tukehtumalla menehtyneitä pakolaisten ruumiita. Yhdysvalloissa Virginiassa asemies ampui suorassa lähetyksessä kaksi toimittajakollegaansa. Latasi operaationsa nettiin ja ampui sitten myös itsensä.


Eilisiä kommenttimuistioita:

Kemppisen kirjoitukseen "Kenen perse kestää":

Tuo "Tuc" olin minä koska halusin joskus kokeilla nimimerkilläkin kirjoittamista. Sen niminen keksipaketti lojui pöydälläni ihan kuin Henning Mankellin kirjassa (Nimeltään Tea Bag) pakolaistytöllä teepaketti kun häntä kuulusteltiin ja kysyttiin nimeä.

Melkoinen joukkosessio on synnytetty ihan tuosta vain "puolustamaan" Kemppisenkin blogiin "omia arvoja ja isänmaan järjestystä", ja ties mitä muuta "puhdasrotuisten" kulttuuria kun muutama nöyräksi sotatantereilla pieksetty hädänalainen olisi tulossa tiukasti hallittuun turvapaikanhakujonotukseen (josta vain noin puolet saavat myönteisen päätöksen pitkän odottelun jälkeen), ja kun aiheen liepeille kääntyy sopivasti tällainen suosittu sivusto, jolla aivan uusia päitä agitaatiolle kuvitellaan löytyväksi.

Jos te, erilaisiin kommenttilootiin ja hommafoorumeille kokoontuvat, ja täten erityisen ilmeisesti Pohjoiseen kulttuuriin kuuluvat räksytyssessioiden jäsenet saisitte vapaasti ilmaista tahtoanne myös käytännössä, olisi lyhtypylväätkin muussa käytössä, kuin Mestari tulee -oletko valmis -julistetelineinä. Tämä huomio tulee siis silmiini sattuneista lynkkaus -ym. uhoamisteksteistä. Siitä  eivät maahanmuutto"kriittisen" suuntauksen liepeiltä kannatussubstraalit juuristoonsa imeneet kansanedustajatkaan ole puhtaita, vaikka mitä puolustuksekseen selittelisivät.

Tapsa, viimeistään nyt siis karisivat luuloni siitä, että olisit todella ottanut sivistyksen haltuusi kun olet lukenutkin niin kovin paljon; omien vakuuttelujesi mukaan jopa aivan mahdottomasti. Maailmanrannanrelluksi et viitsisi myöskään itseäsi mainostaa -korottaa- se arvonimitys ei missään nimessä istu sinuun. Sinun lävitsesi on nähty.

Perustelen: Maailmanrantojen relluna esiintyminen oli Pentti Haanpään kaltaisten, ajattelijamestareiden aitoa käyttäytymistä hankkiessaan tietoa lajitovereiden edesottamuksista kirjoittaakseen näkemästään ja oivaltamastaan heikkoja ja köyhiä puolustavia teoksia. Vihapuhe niistä kaikista on silti hyvin kaukana. Ne jäävät eloon ja pätevät yleismaailmallisina säkeinä vielä kauaksi aikaa nykyisten vihapuhetuhertelijoiden tekstien mädännyttyä omaan mahdottomuuteensa.

Aitoja "relluja" on tämän päivän Suomessa kovin vähän. Onko yhtäkään? Kaikki pyörivät vain oman, mitään kestämättömän persesilmänsä ympärillä vaikka maailma on kokonaan paljastunut tarkasteltavaksemme jokaiselta kantilta. Oman ajattelun köyhyys on yhtä hipaisunäytöillä pomppivien pilkkujen ja pallojen kanssa.


Muuten: Tänään Ylen Ykkösaamussa oli turvapaikanhakuprosessista yksi esimerkki läheltä todellista tilannetta Marketta Mattilan kolumnissa Naiset, lapset ja kristityt ja siinä saa oikeutetusti korvatillikan itse Timo Soinikin: http://areena.yle.fi/1-2898227


Toisaalle:

”Hyvä antaa vähästään paha ei paljostaankaan.”

Vähän omistavan antajankin on ensin murhattava luolamies itsestään ennen kuin hänestä tulee hyvä antaja.

Luolamiehellä oli tarkkaan rajattu piiri ympärillään jossa hän hyväänsä jakoi. Se oli pakko koska keräilypiirikin oli rajallinen, ja kerättävää vähän. Nyt sitä pakkoa ei välttämättä ole vähänkään omistavalla; aina jää jotain jaettavaa; pelkästään ruokaa heitetään miljoonia tonneja roskiin.

Joku voi antaa paljostaankin vähän, että sitä riittäisi useammalle. Näin hän noudattaa samaa, rationaalista kaavaansa, jolla paljon omaisuutensakin on hankkinut. Tekeekö se sitten hänestä hyvän, on toinen asia. Tiedän konsulttifirmoja, jotka ovat rikastuneet järjestämällä pakolaisille perusopetusta kielestä ja yhteiskunnasta. Tällaisen hyvän jakamiseen ovat kaikki veronmaksajat osallistuneet riippumatta kenenkään henkilökohtaisesta hyvyydestä tahi pahuudesta. Ovatko konsulttifirmat, niiden paratiisisaarille varojaan piilottelevat omistajat sitten jakaneet ylijäävistä voitoista edelleen myös hyviin tarkoituksiin niin sitä raatsii kyllä epäillä häpeilemättä. Mutta kenelle silti ollaan kateellisia? Pakolaisille, jotka näin ovat saaneet opetusta.

Antavaksi elämässään kehittynyt ei ajattele antavansa. Se on luonnollista hänelle. Siksi häneltä on myös helppo ottaa. Silti saattaa olla niin, että varkaat ja hyväksikäyttäjät pysyvät loitolla sen kaltaisesta.

Tämä ajatus käsittää myös joukkoja, kokonaisia kansoja; valtioita keskinäisessä suhteessa toisiinsa, ja yksilöitä sen sisällä.

Ovatko Sveitsi ja Ruotsi hyviä, vai ”hyviä”?

Onko Sveitsi tehnyt ”laupeudentyötään” rahamaailmaa kohtaan luonnollisuutta myötäilevää hyvyyttään? Vai rationaalista ”hyvyyttään”? Siis pelkästään saadakseen olla kultaa holveissaan piilotteleva keidas sotaa käyvän maailman keskellä? Pankkina tuhoutuvassa maailmassa?

Mitä Sveitsi parhaillaankin tekee sillä kullalla, joka on silkkaa voittoa eli tekemättä varsinaisesti mitään sen eteen, joka on  ansaittua ylimääräistä korkoa koron päälle eilen tehdyistä "laupeudentöistä"?

Vastaus: Sveitsi makuuttaa voittojaan edelleen holveissaan vaikka maailman nälkä ja köyhyys vaatisivat tekemään niillä hyvyyttä. Rahalla ei ole omaatuntoa. Eikä sitä rakastavilla.

Suuri osa Sveitsin kullasta on kerääntynyt holveihin kammottavien vääryyksien kautta. Natsien ryöstösaaliita ja asekaupoista kierrätettyjä, sinne tehopesuun haalittuja. Samoja omaisuuksia joiden hankkimisteiden varsilla maailman hätää on kasvatettu. Ja yhä edelleen kasvatetaan.

Entä minkä aseman saa silmissämme Ruotsi jos kullan paikalle ajatellaan sotaa pakenevat hädänalaiset ja niiden koroiksi maailman hyväksyntä? Uusnatsit poimivat sieltä vain ne epäkohtia, jonkun suurelle maailmalle tuntemattoman malmöläisen lähiön jossa pahaolo kärjistyy paikalliseksi mellakaksi ja jonka järjestysvalta helposti rauhoittaa.


Siivosin aamusta; järjestelin eteisen kenkä-vaatevuoret ja imuroin, petasin petit ja panin pyykkikoneeseen lakanaa ja tyynynpäällistä. Tiskasin isot astiat altaassa ja latasin pienemmät koneeseen. Eilen tuhraantuneet mehustuslaitteet pesin myös. Kaarnikkamehua tuli 2 litraa. Sipelsin minä marjojen sekaan myös raparperin varsia. Mehusta tuli aika ovelan makuista.

Aion kohta lähteä Unimäkeen. Ottaisin pojat mukaan, mutta ehdotus ei ottanut tulta. Onpa se Puutarhuri kotona, että eivätköhän ne pärjäile.

Ps. Kun kävin tämän kirjoitukseni julkaisemisesta n. 2:n minuutin kuluttua katsomassa tilastolinkkiä, niin Yhdysvallat ja Venäjä olivat heti käyneet kylässä kuten nyt jo pitkän aikaa on tapahtunut kun olen tätä varten asiaa seurannut: Wellcome CIA and FSB, ihan mukavaa, että minulla on koko maailma kaverinani. Kirjautukaa toki reilusti lukijoikseni vaikka mitään ihmeellistä ja paljastavaa eivät kirjoitukseni sisälläkään. Eivät nekään muistiinpanoni ja valokuvani Karjalapyöräilyltäni.

9 kommenttia:

  1. valto

    onko se hyvä vai huono uutinen, että blogien virtuaaliseinille suolletaan sellaisia ajatuksia, joita on tyypillisesti voinut bongailla yleisten vessojen seiniltä pyttyistunnon aikana?

    uskaltaisin luonnehtia näissä megablogeissa käytävää keskusteluaktivismia yksilön omaa hyvää oloa pönkittäväksi online-aktivismiksi, jolla tuskin koskaan on kauaskantoisia, ihmisen henkeä rakentavia vaikutuksia.

    impivaaralainen kirjoittaja voi edelleen rustata ajatuksensa virtuaaliseinään muiden katseilta suojassa ja olla samalla varma siitä, ettei ole uhrannut yksityisyyttään työn touhussa. joten zeniä tankkiin ja menoksi.

    meri

    VastaaPoista
  2. Meri

    Kylläpä ne niitä hanhenselkiä ovat, ettei juuri kannattaisi omia mielipidevesiään siihen suuntaan hukkapurosiksi lähetellä. Tarkoitan noin niin kuin vastine mielessäkään.

    Muutenkin niin toivotonta kaikki. Musta aurinko nousee eikä se ole ihonvärin syytä.

    VastaaPoista
  3. valto

    nopea visiitti suomi24:en tai vauva.fi:n keskustelupalstalle riittää todisteeksi ihmisten harkintakyvystä ja argumentatiotaidoista. ihmisten kyltymätön usko omiin älynlahjoihinsa ja analyyttisyyteensä ei ole uusi juttu. olen hersyvällä huvittuneisuudella seurannut sitä tapaa, jolla me ihmiset puolustamme tapaamme jäsentää maailmaa. siihen maailmaan ei yksinkertaisesti mahdu oman toiminnan virhemarginaalia tai edes mahdollisuutta sille, että asian arvo voi muuttua näkökulmaa vaihdettaessa.

    hesarissa on tänään susanne björkholmin kolumni mamukammosta. mahdollisesti juuri se selittää tämän halla-aholaisen ajatushautomon olemassaolon.

    ja kyllä, hanhenselkiä suurimmaksi osaksi. älä tylsytä kynääsi sellaiseen.

    meri

    VastaaPoista
  4. Meri

    En jaksa edes nopeita visiittejä mainitsemillesi sivustoille siellä kun ei ole edes sisällysluetteloa josta tarvitsemaansa hakisi. Biltema tai Motonetti voisivat olla vaihtoehdot jos olisi pakko. Tai joskus onkin hakiessani polkupyörään halpoja varaosia.

    Minä en ole vielä tämän pvn Hs:a lukenut kun viikonlopunkin lehdissä riittää tavattavaa. Niistä luin juuri Jukka Huuskon lauantaiesseen "Mitä Eino Leino opettaa isänmaallisuudesta". Taitavasti siinä kirjoittaja sohaisee nykyisten nationalistien riveihin hakemalla esimerkit sadan vuoden takaa. Eivätkä ne ole todellakaan paljoa poteroistaan liikahdelleet; sen enempää miehet kuin mielipiteetkään eräiltä osin.

    Saska Saarikosken sunnuntain merkinnät luin myös. Hän katsoo Suomea nykyisin hieman kauempaa ja saa terveellistä perspektiiviä ajatuksilleen.

    "Elintasosurfareiksi" pakolaisia haukuskelleiden Poutsalon ja Halla-ahon korville rätkitään yhdessä toisessa jutussa internetin tarjoamilla karttasovelluksilla joita pakolaiset käyttävät selvitäkseen Balkanin vuorilla, tai yleensä missä tahansa vaarojen maailmoissa. Se on siis enimmäkseen hengissä pysymisen edellytys toisin kuin edellä mainituilla omien kotikujiensa turvassa vaelteleville jotka hiplaavat näyttöjään vain bussiaikatauluja tahi lähiruokaravintoloiden tarjouksia katsastaessaan.

    Elikä viisaita kirjoittajia siis on, ja se Jari Tervon kirjoitus Ylen sivuilla on ollut viime päivien saldosta paras.

    Panen linkin tähän jos joku sattuu innostumaan lukeakseen:
    http://yle.fi/uutiset/jari_tervo_seitsemansataatuhatta_rasistia/8265770

    VastaaPoista
  5. valto

    tervolta kymppikirjoitus. siinähän se juuri onkin, että rasismi ei ole vain joensuulaisten skinheadien yksityisomaisuutta. muukalaisviha elää ja voi hyvin muuallakin suomessa. ainakin rasismi on sisäänrakennettu valtasuhteisiin. siellä missä on valtaapitäviä ja alamaisia, siellä on myös rasismia. negatiiviset mielikuvat projisoidaan heikompaan, positiiviset vahvempaan. suomenruotsalaiset ovat parempia kuin mustalaiset ja mustalaiset parempia kuin somalit.

    laumaeläimiä me olemme siis siinä mielessä, että mei­dän ja nii­den lei­rit saa­daan pys­tyyn mi­ten pie­nes­tä asias­ta ta­han­sa. ja kun ih­mi­nen on liit­tä­nyt it­sen­sä jo­hon­kin po­ruk­kaan, hän al­kaa he­ti pi­tää oman ryh­män­sä jä­se­niä kai­kin ta­voin pa­rem­pi­na kuin naa­pu­ri­ryh­män jä­se­niä. ti­lai­suu­den saa­des­saan ih­mi­nen suo­sii omiaan ja syr­jii vie­rai­ta.

    mutta ei niin paljon pahaa, ettei jotakin hyvääkin: kun eri ryh­mien jä­se­net pan­naan ti­lan­tee­seen, jos­sa he tar­vit­se­vat toi­siaan, asen­teet muut­tu­vat. kah­des­ta lau­mas­ta tu­lee yk­si. se antaa toivoa, eikö.

    meri

    VastaaPoista
  6. Meri

    Viimeiseen kappaleeseen: Mikä olisi se tilanne jossa tämä kansa tarvitsee taas yhtyä, ts. alkavat tarvitsemaan niin kipeästi toisiaan, että pikkuskismat unohtuvat? Uusi talvisotako?

    Jos jokin ydinkatastrofin kaltainen, niin silloin käy päinvastoin koska jokainen kynnelle kykenevä raapii kynnet verillä elantonsa siitä, mitä on jäljelle jäänyt. Tielle sattuvat muut nitistää se, joka on vahvin.

    Niin ihminen toimii.

    Talvisodan logiikkaa yrittävät (ovat yrittäneet pitkään, ehkä tiedostamatta sitä itsekään) "maahanmuuttokriittiset", mutta hyökkääjä ei olekaan joku yksittäinen valtio vaan epämääräinen joukko eri kansallisuuksia olevia pakolaisia. Joukko, joka propagandaa tämän puolesta tehtailee, ei ole päässyt tavoitteeseensa eli konkreettiseen vastustajien yhdistämiseen muuten, kuin persupuolueena jossa ei kuitenkaan yhtenäistä linjaa ole saatu syntymään.

    Jos nyt ajatellaan, että maassamme on 700 000 rasistia, niin ovatko he yhtenä miehenä vastustamassa pakolaisten maahan "tunkeutumista" vai onko se vain epämääräinen tunne tyyliin ruksi ruutuun kun kerta kysytään?

    Se on melkoinen armeija jos aseet kourissa alkavat puheenmölinän sijaan toimia. Eli tässäkin kauheassa skenaariossa olisi kyse ihmisistä, jotka tarvitsevat toisiaan.

    Mutta toivoa tietenkin on. Sen osoittaa pitkällä jänteellä naispappeuden salliminen, samaa sukupuolta olevien keskinäisten suhteiden salliminen ja vaikkapa se, että Pertti Kurikan nimipäivät kävi esiintymässä Euroviisuissa.

    VastaaPoista
  7. valto

    tänään joku brittitoimittaja kirjoitti kiinnostavasti näistä rasismin mukana tulleista arvoista. hän totesi, että eturyhmäajattelu on muuttanut arvot intresseiksi.

    arvon voisi määritellä vaikka niin, että arvo on taipumus pitää joitakin asiaintiloja muita parempina. kaikki inhimillinen toiminta taas ilmaisee jotakin intressiä. siinä on kysymys yksilön tai kollektiivin tietoisesta pyrkimyksestä johonkin tavoitteeseen. mahdollisia tavoitteita on luonnollisesti monenlaisia, joten intressi ei välttämättä ole yhtä kuin etu tai hyöty.

    sen verran oman napanöyhtämme vankeja me olemme, että ei näitä yhteisiä arvoja aina apuun löydy. siksi niiden etsiminen pelastajaksi on vähän turhauttavaa puuhaa.

    mutta entäs jos löydetään se kolmas elementti: veljeys? ainakin tässä rasismi-dilemmassa voisi käydä niin onnekkasti, että jos vapaus estää tasa-arvon ja tasa-arvo tukahduttaa vapauden, niin me ihmiset turvaudumme veljeyteen.

    meri

    VastaaPoista
  8. Meri

    Pitäisikö se Kainin merkki-tatuointi kuitenkin ensin polttaa ihmiskunnan nahkasta pois?

    VastaaPoista
  9. valto

    tuosta kainin merkistä tuli mieleen uutinen, jonka juuri luin: agatha christien and then there were none -dekkari on valittu parhaimmaksi christieksi. kolmanneksi kiri roger ackroydin murha.

    tässä ensinmainitussa kirjassahan on kainin merkki sellaisen ihmisen otsalla, joka sekä murhaa että on itse uhri.

    olisiko liian pessimististä ajatella, että välinpitämättömyys on uusi kainin merkki? eli kukapa siitä lopujen lopuksi piittaa, kuka tappoi roger ackroydin....

    meri

    VastaaPoista