Väsyttää. 7 koneellista inkkarileirin jäljiltä pyykkiä. Onneksi sattui sateeton päivä, sopivan tuulinen ja lämmintäkin, lakanat kuivuivat naruilla nopeasti. Nyt ne kaikki on siististi tiukilla rullilla vanhassa Unimäen pyykkikorissa joka sekin käyttöesineenä tuo mieleen arkisia muistoja.
Pesin lainaperäkärrystäkin liat pois. Ei siinä ollut kuin kuivia puidenroskia, pölyjä ja vähän multaa vanerissa, ne lähtivät kun huljauttelin sangolla vettä ja harjasin. Kärryn omistajat ovat tulleet Sveitsin terveyslomaltaan ja hakevat keskiviikkona pois. Olisi se kyllä hyvä kärry kuomulla, isompikin kuin omani joka on nyt Unimäessä.
Katselen uutiskuvia Kreikasta. Onnettomalta näyttää tavallisen kaupunki-ihmisen arki kun sen ainoa toivo on pankkiautomaatti. Entä sitten kun sama julma totuus käy ylitse koko hyvinvoivan maailmanosan? "Pahoinvoiva" maailmanosa Aasiassa, Afrikassa ja Venäjällä sekä myös Amerikassa (jne.) on tottunut elämään aina samanlaisessa epävarmuudessa, ettei se ole nyt Kreikan huolista moksiskaan. Meistä ainaisista kitkuttelemalla toimeentulevista ei kannata enää edes puhetta yrittää yllä pitää.
7 pv tiistai
Kertakaikkisen taantunut olo. Otin kuitenkin ja rupesin viimeinkin huoltamaan Karjalanreissun jäljiltä olevaa vaihdepyörääni. Irrottelin takapyörän, aukaisin akselin ja rataspakan, puhdistin laakereita myöten kaiken, asettelin takaisin, laakerikupit survoin täyteen vaseliinia. Katkaisin myös ketjun ja liotin bensiinissä puhtaaksi. Se viime kesäinen pyöränhuoltaja jolle raksuvaa ja pomppivaa takavaihteistoa Tammisaaressa esittelin, sanoi kylläkin, että kaikki pitää uusiksi panna ja maksaa töineen 150 euroa. Nyt, kun itse aloin hommaan, näen tarpeelliseksi vaihtaa vain muoviset vaihteensiirtäjän rissat ja ehkä vaijerin. Rissojen hinta on kympin huitteilla. Tilasinkin ne jo.
Käpsehdin vähän puutarhassa. Mantsikat ja pottu kovasti kukassa täälläkin, mutta myöhässä silti. Voipi tietenkin kysyä, että mistä ne myöhästyvät? Paremman makuisia vain, kun kypsyminen on hidasta.
Tuomet valtoimenaan tuomenkehrääjäkoihahtuvaa. Ne ovat kalunneet jo melkoisen puhtaaksi kaiken vihreän. Lehtien sykerölle kääntyneet jämät harsojen sisässä ovat täynnä toukkia. Ne näyttäisivät kelpaavan ainoastaan pajulinnuille ja varpusille. Äsken huomasin myös, kuinka aikamoinen parvi punatulkkuja kävi kehruujennyntoukkien kimppuun. Myös kotiloetanat kiipeävät tuomenoksille, mutta syövätkö ne toukkia vai lehtiä, sitä en ole tutkinut. Tuomenkehrääjäinvaasio tapahtuu säännöllisin väliajoin, mutta tiheämmässä syklissä kuin kaskaiden, eli 3-4 vuoden välein.
Posti toi vain laskuja, jotka katkaisevat talouskamelin selän.
8 pv keskiviikko
Maailmanmenoa ei voi olla ajattelematta. Kaikella tavalla se oirehtii kuten teuraalle vietävä karja. Sisimmässään se tietää, mihin ollaan menossa ja herkimmät sen ihmisjäsenistä eivät kestä. Ne antautuvat aivopesuun, menevät ja räjäyttävät itsensä kovempisydämisten keskellä. Tai vyöttävät itsensä asein ja surmaavat silmittömästi kouluissa, busseissa, asemilla, metroissa, liikelaitoksissa, kirkoissa, gallerioissa. Sotaisimmat johtajat käyttävät tätä kaikkea hyväkseen. Saavat joukot yhäkin liikkeelle osoittamalla vakain käsien ojennuksin vihollisen olemassaolon.
Tunnen itseni sisällä syiden syytkin kun vaikkapa ajattelen lapsuuteni metsien viimeisten rippeiden hävitystä, murhaamista suorastaan ja kun sille kehitykselle ei ole enää kymmeniin vuosiin mitään mahtanut. Avuttomana itken Luikkokankaan hävityksen kauhistuksen reunalla. Kangasmaaston, joka niin paljon merkitsi ihan viime vuosiin saakka. Nyt en voi enää edes ylittää sen kohdalta raiskattua maanmartoa. Mihin siellä hautakiven pystyttäisin, mitä siihen verelläni kirjoittaisin?
Linkola sentään yritti luonnon puolesta kaikkensa, mutta variksenpelätiksi hänet vain hyvinvoivien joukoissa on ristitty. Ei teollisuus ja kaupankäynti ole lovea kukkaroonsa Linkolan prognooseista saanut. Ja vaikka maailman sairaus on jo etäpesäkkeensä kaikkialle säteilyttänyt, ei sitä oikeasti tunnusteta kuin harvojen, maailman tilaa tutkineiden tiedemiesten kainoissa kolumneissa jos he sellaisia julki saavat. Mieluummin kuunnellaan optimisti valtaojia, jotka keskuuteemme on pantu kiertämään paniikin estotöihinsä. Löpisemään kepeitä ajattelevien helien kanssa joutavia telkkarin väreissä ja värinöissä -näin tulevasta ohjelmasta buffin ja melkein oksensin.
9 pv torstai
Tänään tein pakastimessa olevista, käyttöikänsä päässä olevista tarpeista ison pitsan. Otin myös karpaloita ja puolukkaa viimeiset pussit sulamaan. Täytyy tehdä niistä raparperin kanssa ainakin piirakka ja loput syödä siltään tahi sopaksi kiehauttaa. Mehuja on vielä yltähypäten monet pullot. Mihinhän ne tunkisi sulatuksen ajaksi ja uuden sadon tieltä?
Vettä on satanut ja rajusti koko pvn. Minua on vituttanutkin yhtä rajusti. Ikäväkin vaivaa, mutta en kellekään voi sanoa, mitä se koskee. Koetan jatkaa Karjalareissuni kirjoittamista, mutta helvetinkö hyötyä siitäkään kenellekään lie. Hyötyä? Hyötynäkökohtia vain ajattelen itsekin vaikka siitä muille vittuilen alati. Ihmisestä mitään hyötyä maapallolle muutenkaan ole, vähiten itselleen tai edes läheisilleen.
Joku punaniska on kiusannut minua tekstiviesteillään ja puhelujen ynähdyksillään. Tuli sellainenkin multimedia viesti, jossa ei ollut kuin sinisenmustaa sadetaivasta tai vastaavaa. Siinä puhelinnumero oli eri kuin niissä muissa. Kaikki ovat prebaid-liittymistä koska fonectakaan ei kerro omistajia. Puhelut sijoittuvat sitten iltayön tunteihin, tai sitten kolmelta aamuyölle. Nyt olen laittanut kännykän äänettömälle yöksi, että sillä tavalla ei ole mieltäni pahoittaneet. Jos soitteleva mulkero luet tämän, niin suraavaksi astelen poliisiasemalle ja teen rikosilmoituksen. Minua vaivaa myös eräs auto, merkiltään 1980-luvun Volvo joka on muutaman kerran ajanut jälkeeni kun olen ollut pyörällä liikenteessä itse.
Mitä kyttäämistä minussa on? Tässähän kerron koko yksinkertaisen elämäni yksinkertaiset käänteet. Vain kaikkia ajatuksiani en jaksa näkyville kirjata eikä niistäkään mitään vaaraa ole, koska joukkoontumaan en kykene. Yksinäinen mielensäosoittaja on kuin koiranpaska torialtaassa, inhottava kelluja, mutta iltaan mennessä jo pois korjattu.
10 pv perjantai
Tänään ei sada, mutta viileää on. Puhutin alapuolen Harryä. Se tekee pieteetillä kasvihuonetta tontinrajalle. Puuseppä kun on niin puusepän tarkkaan on kasvihuoneenkin osat laadittu. Kaunis siitä tuleekin, sen näkee jo nyt. Omanihan minä rutaisin muutamaan päivään kuten tuumatimpureiden tapana on. Voisinhan minä ensi keväänä, jos se vielä itselleni koittaa, purkaa tuon entisen ja rakentaa yhtä kauniin itsekin. En kilpaillakseni, mutta siksi, koska on minullakin silmää asioille. Harmittaa ainainen rahapulassa toispuoleinen kötöstely.
Huomenna aamupvllä Gaiuksella Paltamossa peli. Sen jälkeen pääsen vasta lähtemään Unimäkeen jossa hommia olisi jos sää sallii. Puutarhurilla on sukuseuran bileet eikä ole paikalla koko vkonloppuna. Paulus on edelleen mummilassa ja tuntuu viihtyvän mummin kanssa hyvin. Sellaisista kesistä jää hyvät muistot kuljettaa aikuisuuteen, uskoisin näin.
Julkaisin Laatokan Valamon osuuden toisessa blogissani. Paljon olinkin muistiin kirjaillut. Se nainen oli kyllä mehukas juttu; jäi sopivasti vähäksi aikaa mieltä kaivelemaan. En ole soittanut, mutta jospa hän sitten, kun on lukenut juttuni. Jos on lukenut.
Tänä päivänä en jaksa enempää kirjoittamisen parissa. Selkää ja reisiä pakottaa tämäkin istuminen jo. Miten ne jotkut jaksavat koko ikänsä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti