Toukokuu 2015, viikonloppumerkintöjä 2

22 pv perjantai

½-yö, Unimäessä. Aika pimeää. Koppelo lenteli edessä melkein pihaan saakka. Ei osannut valokiilasta pois. Mukavan näköinen vanha rouva. Menenpä tästä peittojen sisään. Unilukemiseksi kaivelin lehtiläjästä Václav Havelin haastattelun (SK 13.9.1996, Jarno Forssel) ja ehkä nukahdan siihen.

23 pv lauantai

Heräsin ½6. ½-pilvistä. Laitoin puuron hautumaan. Keitin kahvit, hörpin sitä ja seuraan samalla, kun jänis puputtaa ruohonkärkiä ikkunan alla. Kaupungissa näiden isoserkkuja, rusakoita näkee myötäänsä, mutta koska ne ovat ½kesyjä, joskus jopa flegmaattisen oloisia nurmikoilla loikoilijoita, eivät ne ole niin kiinnostavia kuin täysin villit metsäjänikset, jotka pinkaisevat sekunnissa pakoon pelkästä rystyskopautuksesta ikkunaan. Jopa siitä, kun niille sitä rystystään heilauttaa.

Kusella käydessä kuulin käen kukkuvan. Jokos se viime viikonloppunakin kähisi?

Havel: "Olen edelleen sitä mieltä, että poliitikon pitää palvella kansalaisia, ja poliittisen toiminnan tulee pohjautua niihin ihanteisiin, joita yhteiskunnassa on. Ihanteella on edelleen oma tehtävänsä politiikassa." Miltä näyttää nyt eurooppalaisessa politiikassa? Entä globaalissa, jonka johtotähtenä on militaristinen terrorismintorjuja USA ja maailman toisen laidan pyrstötähtenä ydinaseilla uhkaileva Putinin Venäjä? Ovatko ihanteet Ihanteita vai vain epämääräisiä "ihanteita"?

Puolikkaita ajatuksia nyt. Jäsenet kankeita. Tuulella ovat rajoittimet nurin. Kolisee ja paukkaa nurkissa ja peltikatolla. Puut taipuvat lännestä itään. Kerran Tampereella näin maalauksen, johon pienen aukean takana, kukkulan päälle pitkiksi kasvaneet puut oli vangittu tuulensoiton pakottamaan koreografiaan. Muistelen, että sitä katsellessa havujen suhina mielenkorvissa.

Alanpa päivän kuopimalla siemenpotut peltoon.

Illalla

Potut on pellossa: 15 riviä, n. 38 kpl/rivi tekee 570 perunakoloa. Laitoin nimittäin perunat toisin kuin totutusti, eli lankaa pitkin kuljetin lapiolla kuoppariviä palstan päästä päähän ja seuraavan rivin kolomullalla peitin aina edellisen. Sitten lopuksi harasin pellon tasaiseksi. Päälle levitän huomenna puunmurskekatteen, että selviän vähemmällä rikkakasvien kitkemisellä. Se pääsi viime kesänä valtaamaan koko alueen, kun olin siellä Karjalassa kovimman kasvun ajan.

Tuuli reutosi koko päivän, eikä näytä hellittävän illaksikaan. Kaatoi nuo isommat raitapajutkin, joihin olin kopertanut pikkulinnuille pesät. Välillä paiskaisi vesikuuroja.

Soila kävi. Lupasin näperrellä huomenna sille pienen kasvihuoneen. Meinasin ensin sen tänne, mutta kukapa täällä tomaatteja kastelemassa jatkuvasti kävisi.

Lämmitin Hujjauksen, kylyvin. Kun klo alkaa olla ½19, lähden ajeleen Ilvekselle jossa lavakauden avajaiset. Reitti: U.mäki-Varpaisjärvi-Siilinjärvi-Kuopio-Pellesmäki.

24 pv sunnuntai

Heräsin kovaan päänsärkyyn ½6. Nukkunut en siis kuin 3 h sillä palasin humppareissulta vasta ½2:n aikoihin. Särky on nyt niskalähtöistä, ei migreeniä vaikka ensin peljästyin sen iskeneen taas. Tähän auttaa särkytabletti. Kylkeenkin on koskenut jälleen, keskiviikkona on sen ultra.

Keitin kahvit. Nyt 2 jänistä ikkunan alla heiluttelemassa valppaita korviaan. Njooiing! Pinkaisivat vieterikoivillaan karkuun kun jakkara, jolle istahdin, ramisi lattiaa vasten.

Ilveksellä melkoisesti porukkaa. Paita märkänä koko illan. Kaikkonen oli Varkaudesta; muistoja nuoruudesta. Sanoi eka pelin jälkeen huokaisten jälleen samat sanat kuin vuosi sitten: "Muistoja muistoja muistoja mieleen tulvii, ja miten hyvä onkaan tanssia kanssasi." Olen samaa mieltä. Monia muitakin tuttuja oli. Ajattelin, että ollaan me vanhennuttu, mutta niinhän sen kuuluu ollakin. Se kuitenkin pysyy, että jalka nousee edelleen ken sen taidon on nuoruudessaan hankkinut. Hante tuli myös omalta suunnaltaan. Pinnallistahan se kaikki silti on, mutta kai musiikilla ja liikunnalla sen yhteydessä on oma merkityksensä aivojen hyvinvoinnille. Ainakin itse voin kaikkien arjen hankaluuksien keskellä paremmin jos välillä käyn tanssinrytkettä harjoittamassa. Ei se keneltäkään pois liene. Paitsi että maksaahan sekin.

Eilen pottuja pannessa seurasin muutamallakin tauolla, kuinka kirjosiepot ovat vallanneet useammankin pöntön. Talitiaisilla ei taida olla kuin kahdessa pesä. Sinitiainen on ollut riukupönttönsä puolustajana sinnikäs. Näin, kun se kävi jälleen pelotta puolta isomman kirjosiepon kimppuun  tämän yrittäessä istahtaa talonsa katolle.

Onkohan kirjosieppo moniavioinen? Yksi uros lenteli kahden pöntön väliä ja molemmissa on oma naaraansa. Minä taidan inkarnoitua kirjosiepoksi seuraavassa elämässä.

Alan vasta vanhemmiten ymmärtää, miten kiehtovia pikkuiset linnut ovat. Lapsena ne olivat vain lintuja muiden lintujen joukossa. Ei sitä tajunnut, kuinka rikas sellainen ympäristö on, jossa ne viihtyvät. Kissojen hyysääminen pikkulintukantoja pihoissa rajoittivat melkoisesti. Täällä ne saavat ainakin siltä pelolta olla rauhassa. Muutama haukka käy aina jonkun napsaisemassa, närhi tai rastas lutkauttaa munien sisällöt kurkkuunsa, mutta se pysyy kuitenkin kohtuuden rajoissa, kuuluu täkäläiseen luontoon.

Huarapiäskypariskokin saapui eilen talonharjalle. Ne rakentavat pesänsä vanhaan tapaansa mökin eteläpäädyn räystään alle. Joskus tekivät aitan sisäänkäynnin yläpuolellekin. Näin myös yhtäaikaisen parittelutapahtuman: västäräkeillä aitan harjapellillä ja kirjosiepoilla kiven päällä pottupellon laidassa. Erotiikkaa kaikilla muilla paitsi mulla.

Pitää sekin merkata muistiin, että hiirihaukka liiteli Pohjoismäen puoleisella taivaalla ja viiden joutsenen parvi kalkatti matalalla ylitse.

Lähempä tässä talikoimaan puunmurskakatteen pellon ylle.

Illalla

Olipa kova päivä. Levitin kaikki katetarpeet pellolle, myös aiemmin tuodut ja lastukolta seulomani. Sitten tein sen kasvihuoneen joka nostettiin vävyn kanssa peräkärryyn ja vietiin kylälle. Siitä tuli hyvä. Pohjakoko 1,2x1,6. Sopii siinä monta tomaatintainta, tai vaikkapa kurkun-, kasvattaa. Ja yrttejä. Tuli sekin puutarhakeinun ruosteenpilkuttama metallirunko näin käyttöön. Annoin Soilalle Knista tuomani tomaatintaimet alkupääomaksi.

Rojautti päivällä rakeilla maan valkeaksi.

Tuli voimistava puhelu kaukaa eräältä huolehtivalta ystävältä.

Panin Hujjauksen kiukaan alle tulet ja lämpiämistä odotellessani raahasin ohuempia tuulenkaatoja pihaan. Pitää huomenna ainakin katkoa ne jos en kerkeä halkomaan, tahi en jaksa.

Jään siis vielä huomiseen. Piti muutama puhelinneuvottelu käydä Gaiuksen kouluun saattamisen tiimoilta. Ja kun sillä on myös koululääkärin vastaanottokin puoliltapäivin.

Uutisista kuulin, että Ruotsi on voittanut Euroviisut. Tyypillistä tämänpäivän laulujen sanoitusta. Puolet kappaleesta on yhtä "wouu wouuu wouuuuu"-ta. Olisi Pertti Kurikkakin kyllä kelvannut. Toisaalta olisivatko he kestäneet voiton tuomaa henkistä ja fyysistä jyystämistä kuinka hyvin? Sitä paitsi olisi hyödyntavoittelijoitakin ollut kaksin verroin repimässä kaiken irtoavan heidän menestyksestään. Kuivaksi tiristettyään jättäneet sitten niin kuin monelle muullekin on tässä maailmassa lopuksi käynyt.

Puolaa olen ajatellut. Jos sitten, kun täytän 60 vuotta, hyppään polkupyörän selkään ja ajan Äitimaani pitkittäin halki sen helmarantaan, laivailen itseni Viroon, polkaisen senkin pyöryläisen alueen halki ja Latvian ja Liettuan lävitse Puolaan. Nuin karkeasti ottaen.

25 pv maanantai

Taas särkee päätä! En nukkunut kuin aamuyön tähän ½viiteen saakka. Iltayöstä kävin käveleksimässä metsäautoteitä pitkin. En nähnyt mitään ihmeempiä. Sitten luin niin kauan, että olin nukahtanut.

Aurinko on jo ylhäällä. Keitin kahvit. Lämmitin paistinpannulla eilisen tähteitä aamiaiseksi. Pannun toisella laidalla kaurapuuroa ja toisella kananlihasuikaleita ja sipulia. Panin  myös tomaattia, kurkkua ja salaattia pöytään, sillä nyt on nälkä ihan oikeasti. Ruokaan sinällään ei mennyt yhtään sen enempää rahaa kuin edellisenäkään viikonloppuna. Kahvipaketti piti ostaa. Ne jänekset ovat jälleen tuossa ikkunan alla.

Nyt söin. Lähden katkomaan rangat ja lastaan ne samalla kyytiin.

Iltapäivällä

Kärry on täynnä halkomattomia pölkkyjä. Innostuin vielä  kasvimaata pöyhimään. Kohentelin seulan kuntoon ja lapioin parin neliön alalta ruokamullan karkeaa pintamoreenia (punaisenruskeaa!) myöten läjään viereen. Tasoitin pohjan, harasin isommat kivet ja levitin vanhoja (1950-60-70-lukujen Kansan Tahto, Kansan Uutiset, Kainuun Sanomat, Uusi Suomi, Kaleva)) sanomalehtiä ja niiden päälle kompostia. Sitten seuloin mullan takaisin ja keräsin siitä osinpäin kaikki rikkaruohojen juuret ja juurimadot pois. Aloitin seuraavankin "palstan" puhdistamisen, mutta homma jää nyt kesken, sillä pitää ruveta hankkiutumaan Kniin.

Päänsärky meni aamupvllä ohitse, mutta monta kertaa piti levätä sillä se vei jotenkin muuten voimia. Nyt koskee sitten olkapäihin ja jonkin verran vihloo selkääkin. Oikea kyynärnivel tuntuu myös vihoittelevan. Romuja ollaan jo!