tiistai 7. huhtikuuta 2015

Huhtikuu 2015 1 viikko

1 pv keskiviikko

Äiti istuu pienenä pienellä rahilla pienen mökin pienen uunin ja pinkopahvilla päällystetyn hirsiseinän nurkassa. Äiti itkee. Seppo ja Eino istuvat paljain pallein pöydänrehjan alla, Einolla on luunpalanen suussa, sama, jota Hakki juuri järsi ennen kuin sykäisi isän ja äidin päästävedettävän alle piiloon. Hannele ja Esakusteri ovat piiloutuneet peitonmutaleen alle samaiseen sänkyyn. Veijo huojuu keskellä tuvan lattiaa räkätapit sieraimista valuen. Jarmo seisoo nurkassa ja hiplaa sormenpäillään separaattorin kampea, raapii korvallistaan. Jyrki seisoo äidin vieressä, hokee: Mittee se äeti nyt, mittee se äeti nyt...
 
Aloitan keskeltä kun uusikin kerta alakaa. Tarkoitan viikkoa ja kuukautta.

Tännään toiseksi vanhimman synttärit. Samana vuonna se maailmaan putkahti kun isä kuoli (1982). Mielessäni toistan muistoa, "aprillia aprillia, ee ollukkaan poeka". Sanoin sen sille vanhalle, kärttyisälle KYKS:n kätilölle. Ukkiaan tyttö ei siis muista vaikka se sylissään kerkesi piellä.
 
Elämä on saavutettu etu. Kun sanoin tämän iäneen, joku kuuli, että savustettu. Siitä ei hevillä luovuta, eikä muista etuuksista, mitä sen varrelta reppuun rosvotaan. Ainakaan muihen hyväksi. Paitsi pommeihin vyötetyt uskonhumanistit, joiden huuhteluprosessin käyneet aivot kertovat, että luopuminen on komiaa ottamalla mahdollisimman monta viimeiselle piknikille mukaan.

Tutkimuksia ilimestyy jokaiselle päivälle monia. Tavasin lehdestä just yhtä, jossa sanottiin, että köyhyyvessä kärvistelleiden penakoilla aivojen  tilavuus sekä muunlainen kehitys jiäpi vaatimattomammaksi kuin hyvinvoivien keskuudessa. Oisikkoon tuo kuiten niin, että neuvokkuutta säätelevä lohko turpovvaa köyhillä löhöämistä edistävän aivoalueen kustannuksella. Silleen kans, että katkeruuden liemissä uiskentelevat aivosolut saavat köyhyyvessä suuremman lätäkön jossa uiskennella, ja kasvaa. Niin kuin se kuuluisa väljän veden herne.

2 pv torstai

Äiti pakkaa kukkamekon, kesäisen lierihatun, uimapuvun ja muuta kevyttä ruskeaan isoon kassiin. Ulkona on kuitenkin vielä talvikeli, sataa lunta ja on kymmenen astetta pakkasta. Aamulla kävi Tuovilan Tauno linkoamassa Fordillaan kärrytien ja lähdemme saattelemaan äitiä Kyntöläiselle. Siellä äiti nousee Ruposeen. Kun linja-auto lähtee käryten ja lunta renkaistaan tuprautellen liikkeelle, äiti vilkuttaa sivulasista ja me vilkutamme takaisin. Sinne meni. Äiti. Se voitti 100:n muun suomalaisen suurperheenäidin kanssa matkan Keihäsen seiväsmatkalle Espanjaan. Iso ihme. Minä lupasin lypsää lehmät, ainakin aamuisin ennen kouluun lähtöä. Laina-täti, joka sen kilpailukupongin äidin puolesta oli täyttänyt, lypsää sitten iltasella.

Lueksin Väinö Tannerin elämäkertaa 1937-1966 ja "Unohdetut päiväkirjat" 1943-1944.

Minulla ja yhellä Mikiksellä ohutta taivaanrannan sanaharkkaa ykkösblogini jäläkirimpsussa. Mitteepä tuosta. Koeta olla niin kun et välittäsi. Elämännyhjäämisen kivut ovatten tällä puolen ruutua. Tuolla puolella muuttuvat avaruuspölyksi. Hiukkaisiksi jotka eivät ies aivastuta. Tuskin allergiaksikaan kumuloituvat kun ei ne iholle asti piäse.
 
Hante tuopi pitkänä perjantaina moottorikelekan Unimäkeen. Kelekkuan sillä niitä tuulenkaatoja ja polttopuita metästä pääsiäiskärsimykseksi. 

Kun kuolen, jään velkaa ihmisille, joilla hyvä syvän on.

3 pv pitkäperjantai

Äiti paistaa isolla valurautapannulla kaurapuurontähteitä: Joka keetetyn paestaa se makkeemman maestaa, se sanoo ja mättää lautasille. -Syökeeten ennen kun jiähtyy, äiti komentaa.

Pieneläjällä pienet piirit. Minulla samaa toistoa vuan. Väriä teksteihin voisi saada kirjoittamalla kuten ajattelee, eli tuolla piässähän kaikki vilisevät murteiden sekamelskana, ei tämmöisinä pedantteina, pilkulleen äidinkielen oppisääntöjen orjallisina ääntämyksinä. Esimerkiksi D. Kuka savolainen sitä hampaiden vankilasta irti ilman kovaa kontrollia pihoille hillumaan laskee? PutkiEskokin sanoo äidin: äijin.
 
Edellisestä tuli mieleeni, että engelskaahan ne Amerikansuomalaiset tolskasivat. Ja nyt on joku mukavan iäninen nainen ruvennu sillä murteella laulaa luikauttelemaankin. Varsinkin sen kiekaisut ovat erikoisen meheviä.
 
Minkälainen kieli Suomeen muodostuisi, jos ottaisi lohkasun alapiästä Suomea, vuolaisun vähän ylempää, peräpuolelta desinmitalla pihkatappia, navasta raumalaista, Pohjanmeren pohjukasta ässiensäästöä ja yläpäästä kirveenlohkaisun verran hoota sekaan? 

Nukahdin eilen illalla hehkumatta kuin Puijon tikku. Heräsin äsken, eli klo 4. Lähden sinne Unimäkeen. En tiedä, montako päivää pääsiäistä siellä vietän.

Illalla Unimäessä

H toi m.kelkan. Tyttärensä oli mukana eikä ne kauaa viipyneet. Paitsi että käytiin Juhanilassa hitsaamassa yksi m.kelkasta murtunut ohjaimen osa. Unimäen tiellä oli märkää sohjoa 15 senttiä ja kelkka piti ajaa Iisalmen tieltä pihaan, mutta sehän onkin ummenajokki.

Uuni hohkaa lämmintä, seinät kylmää. Kaivon kannen päällä oli 70 senttiä lunta. Lumi on tiivistä ja kovaa. Hyvä ajaa kelkalla, mutta silti sorruin Unipuroon kun olin ajamassa sen vierustaa. Nuljahti aika syvälle kun hanki petti ja meni sitä kaivaessa muutama tunteroinen. Jäsenetkin kipeytyivät.

Edellistalvena vuolemaani hirsisaunaan ei ole kukaan talven aikana valanut lattiaa eikä tehnyt lauteita, asentanut kiuasta. Savupiippukin on muuraamatta. Laiskana on metsänväki rellottanut!

pv lauantai

Johan oli ropina sano akka kun tuohelle kusi, sanoi äiti ukkoskuuron jälkeen kun luutusi lattialta laipion lävitse lorahtanutta vesilammikkoa.
 
Heräsin auringonnousun aikaan. Kävin heti ulkona. Teeri petäjän latvassa. Ilves on mennyt tuosta perunapellon ylitse kaivonkorvelle ja siitä Pohjoismäkeen päin rajan vartta. Jäniksetkin ovat jättäneet jälkiään ympäri pihapiiriä, että kyllä metsänkissille evästä löytyy. Ja helppo sen on siellä edetä, sillä loskalunta on kovan hangen pinnalla vain muutamat sentit. Hömötintti on vallannut pottupellon laidalla petäjässä olevan pöntön ja talitintti saunan luona tuomipöntön. Muista pöntöistä en vielä tiedä millaisia asukkaita niissä on, vai onko vielä ollenkaan. Tuvassa on metsämyyrien joukko-osasto majoittuneena omiin koloihinsa. Raksuntaa kuuluu siellä ja täällä ja välillä joku rohkeampi vaihtaa asemapaikkaa lattian ylitse. Kärpäsiäkin on herännyt lämmityksen takia täpliksi ikkunoihin.

Jäsenet äkkiseltään eilisestä kelkanirrottelusta kipeinä.

Pääsiäiskysymys: Paastoaako raha(maailma)?

Uutisista uutinen, joka jostakin syystä viehättää: Intiassa makapiapinat järsivät kuitukaapeleita joita nettiyhteyksien takia on vedetty, ja vedellään, miljoonia kilometrejä.

Tulin ottamaan välillä palasta. 2 pitkää pölliä olen lapioinut irti hangen alta sekä kuorman tai pari kepeimpiä latvuksia. Taitaa olla toivoton homma. Pölleissä on muutaman sentin jääkerros ja alimmat ovat jäätyneet maahan kiinni. Painavat pirusti enkä ainakaan rekeen isompia jaksa keluta metrisistä hankimontuista. Vedin liinan avulla kelkan perässäkin, mutta tökkäävät hangen alle päänsä ja siinä jäpöttävät sitten. Vinssiäkään ei ole.

Illansuussa

Kuuntelin jälleen radiouutisia. Kuulosti siltä, että lukija purskahtaa kohta itkemään kun kerrottavana oli peräkkäin sotaa, pakolaisia ja sotaa vain.

Kävin pesulla hikisen pvn päätteeksi. Koraanin luentaa kuuntelen nyt. Ei sen tarjoama jargonia paljoa poikkea ristillisten vastaavasta. Tai uutisaiheista. Uhkailuja ja kiristystä. Sitä mitä ihmistoiminnotkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti