Maaliskuu 2015, 1 viikko

1 pv sunnuntai

Kun kalanmyyjä tiskin takana kysyy, paljonko laitetaan, niin näytän kouralla, että nosta nuin pari kertaa. Siinä on silloin yleensä liki 300 g.

Tein pienen kalakukon muikuista. Silavaa laitoin suurin piirtein saman verran kuin kaloja. Panin kukon illalla uuniin hautumaan, lämpö oli 140. Jos lämmityspuille ei hintaa ajattele eikä uunin kuoletuksia asuntolainasta pilko, eikä omalle työlle palkkaa laske niin ruisjauhoineen kotoisen kalakukon kilohinnaksi tulee korkeintaan viisi euroa. Kaupassa valmiin kukon kilohinta on n. 16 euroa. Karkeasti laskien sama hintasuhde on pelkällä ruisleivällä, sämpylöillä ja pullalla. Kuppimakkarakeiton hintaa ravintolan lautaselliseen ei kannata edes laskeskella. Mutta ei me ravintoloissa käydäkään kun jo niiden kahvikupposen hinta hirvittää.

Kehitysvammaisten punk-bändin voitto euroviisukarsinnoissa pani hihittelemään ja vähää vaille itkemäänkin; melkein kuin omat neljä kehitysvammaista veljeäni olisivat palkintopallille nousseet. Äitimme kannalta tämä kehitysvammaisten "jytky" tuli postuumisti, mutta kuitenkin. Olisi se isäkin korvallistaan raapinut kahdesti. Tapaus tuntuu samanarvoiselta kuin abartheidin (rotusorron)  loppuminen Etelä-Afrikassa 1990-luvun alussa.

Viisuvoiton jälkeen huvittavimmat, sekä ilkeimmät mielipiteiden esittäjät löytyvät netin keskustelupalstoilta.  Kommenttien törkyläjissä sekoittuvat rasistissävytteiset ölähdykset maahanmuutosta muhammadiin. Asiaan sotketaan jumalista rustatut pilapiirrokset, Venäjä, sukupuolisuuntautumiset ja miljoona asiaankuulumatonta kärpäsenpaskaa. Siellä rivienväleissä lymyävät sitten mustapaitaiset rotupuhtauden rajavartijat kuohitsemisvälineitään teroittamassa.

Eiliseniltaisissa Napiksen tansseissa tuli pyöriteltyä retonkia rullalle niin kuin Savon puolessa tavattiin lohkoa. Eräs nainen sanoi muistavansa minut 90-luvun alusta Iisalmen Seurahuoneen tansseista. Naistentunnilla eräs toinen, pitkä nainen taas kertoi olevansa Kiteeltä kotoisin. Oli puhelias ja maustoi tarinoitaan perkeleillä jotka tulivat niin luontevasti hänen suustaan, ettei se häirinnyt. Ehkä olisi jäänyt vain outo aukko lauseeseen jos olisi jättänyt ne pois. Sillä oli jäykkäkankainen, sinisävyinen mekko asusteenaan. Sanoi, että siinä on perkele kerroksiakin kuin mustalaisnaisen hameessa. Kun olin jo lähdössä pois ennen viimeisiä valsseja, tuli käytävällä vastaan nuori nainen ja pyysi tanssiin. Vein lavalle, mutta ei tyttö osannut edes alkeita, haisi tupakalle ja viinalle. Sillä oli jokaisessa sormessa rinkuloita, korvanlehdissä lävistyksiä ja kaulassa ainakin kahdet riipukset. Kankeita työnneltäviä semmoiset, mutta ei ilkiä lattiallekaan jättää.

2 pv maanantai

Pojilla alkoi hiihtoloma. Ovat siis koko viikon kotosalla. Tai saattaa joku mennä mummolaankin.

Paulus täytti 11 v. Kävi kymmenkunta vierasta, mummo, Pena ja Ailakin. Oli kakkua ja muuta hörtöä pöydässä, ja se kalakukko pottuhuavikkaiden ja ruskean kastikkeen kera.

Olen Tuomiojan päiväkirjoissa jo lopputaipaleella. Paavi Lipposesta on tullut SDP:n puheenjohtaja ja presidenttiehdokas Ahtisaari-keissi on ohitse. Kävin kirjastolla lueskelemassa Lipposen kirjoittamaa viimeisintä kirjaa politiikassa olonsa vaiheista, mutta en ottanut lainaan kun en pienintäkään vetoa siihen tekstiin tuntenut. Jonkun muun täytyy hänestä poliittinen elämäkerta kirjoittaa, ei herran poliitikon itse. Poliitikoilla on peili, joka näyttää heidät erehtymättöminä ja sen totuuden ne väkertävät muisteluksiinsakin. Lisäksi tunkevat kaikista läviköistä Minänenä edellä. Selasin samalla reissulla myös esille pantua Keijo Korhosen kirjoittamaa Mahtimiehistä maan matosiin-opusta, mutta omalla egolla pullistelua se oli sekin. Tuomioja tietää myös arvonsa ja osaamisensa, mutta millä aivojensa osalla hän lopulta ehtii ajatella tavallisen ihmisen elämää, ja erototenkin mitä siitä ymmärtää, sillä se kai hänen yksi työnsä ponnin pitäisi olla? Kirjoituksissaan hän ei kuitenkaan tunnu inhottavimmalla tavalla minäminä-tyypiltä.

Itselleni pienuutensa tajuamiseen riittää puu jonka juurella taivastelee, joillekin ei minkäänmoiset maailman pilvenpiirtäjien juurilla ryntäilyt.

Kalevin kommenttiin vastasin (olikohan se vastaus mihinkään?) toisessa blogissani lyhyillä lauseilla:

Uskon ympärille löytyy uskottavia selityksiä; puolesta ja vastaan, siltä väliltäkin.

Ainoastaan siihen voi uskoa että joku uskoo; Usko on totta, jumala ei.

Usko Yrttiaho on ihmisenä totta, mutta uskonko hänessä muuhun kuin nimeen?

Terho Radikaalipappi on aikansa lapsi joka halusi olla muuta kuin aikansa lapsi. Ainakin erottua muista.

Ihmisen ajattelu on synnyttänyt filosofianteorioita joita lukemalla on syntynyt uusia ajattelijoita, filosofeja ja filosofioita, ei mitään sellaista, joka kertoisi, mistä kaikessa on kysymys vaikka sitä koko ajan kysytään.

Ajattelu on kuin suuri sipuli jonka äärelle filosofi toisensa perään käy elämisenmittansa verran itkemään. Käänteinen tulos: Jokaisen filosofin jäljiltä on sipuliin kasvanut uusi kerros.

Ajattelu vie ihmiskuntaa valheen ja totuuden selityksestä toiseen ja niiden selityksestä kolmanteen, neljänteen, viidenteen. Loputtomasti. Taivaanrannalle kohoaa lopulta kuitenkin suuri, myrkyllinen sienipilvi.

Ajattelun tulokset ovat vain ajattelun tuloksia joita edelleen ajattelun tuloksilla pyritään kumoamaan.

Jumalaa ei ole, sitä ei tarvitse kumota. Eikä selittää. Ydinpommi on, sitä ei voi edes kumota. Eikä enää selittääkään.

Katsoin Camorran miesten viimeisen jakson. Tuomari Espositon pahimmalle vastustajalle, mafiapomo Maleselle koitti mittansa mukainen loppu, mutta uusi mafioson alku astui jo verisiin saappaisiinsa. Tässä elokuvassa parasta oli näyttelijöiden osaaminen, huolellisesti suunnitellut ja toteutetut kohtaukset, eli henkilövalintoihin, juonenkulkuun ja käsikirjoitukseen oli paneuduttu koko italialaisen osaamisen (ja rahan) edestä.

3 pv tiistai

Tasaisen lauha keli jatkuu, välillä sataa vähän räntää.

Korjailin eilisiä "aforismejani" hieman. Kommenttiini en koskenut. Mitätön ajattelija silti olen. Enkä tällä itseni vähättelyllä tarkoita korottautua yhtään mihinkään.

Näpertelin myös aittakehikon hirrenpulikoiden parissa muutamat tunnit. Kylkeen, käsiin ja selkään koskee. Oikeaa jalkaa pakottaa myös, kun pitkälleni pötkähdän. Mausteeksi on ollut aamupäänsärkyä.

Tuomiojaa olen joulukuussa 1994 menossa. Kohta kirja loppuu ja sitten aloitan AIV:n lappamisen pönttööni. Ikäni olen ihmetellyt, mihin ne kaikki sanat ja lauseet tarkoituksineen minussa menevät kun ei sitä viisastumista ala tapahtua? Tuomiojan kirjakin on liki 700 sivuinen ja kai sieltä jotain opiksikin otettavaa luulisi olevan vaikka "vain" päiväkirjakirja onkin. Hetken tarina kummittelee mielessäni, sitten haipuu pois kuin iskelmien kaihoisat jakeet.

4 pv keskiviikko

Unessa olin pieni poika joka istuu isän polvella. Isä haisi viinalle ja piipunihvelle. Suu kävi ja tarinaa riitti. Pojan siinä oli ylen hyvä olla; isä kotona! Herätessäni kauhistuin: Olen ratkennut ryyppäämään!; suussa maistui ja nenässä haisi viinalle. Havahduin siis niin todellisiin maku- ja hajuaistimuksiin, että kyselin sitten itseltäni, onko lapsuuden alkoholin- ja tupakanhajujen osuudella suurikin merkitys aikuisiän viehtymykselle niihin? Onko koukkuuntuminen helpompaa jos viinaa käyttävä isä on ollut humalassakin se isä, joka tuntuu läheiseltä tarinointinsa kautta, ottaa syliin ja kuljettelee matkassaan, ei pieksä eikä muutenkaan kaltoin kohtele?

Elias ja Gaius menivät mummilaan.

5 pv torstai

Heräsin, sillä nukahdin AIV- appeen ääreen ennen puoltayötä. Klo nyt 1:35. Tuomioja loppui siististi joulukuun viimeiseen 1994: "Ahtisaari on tänään vahvistanut EU-lait -mukaan lukien valtiosääntömuutoksen -mutta sanellut pöytäkirjaan lausuman jossa katsoo ettei perustuslakivaliokunnallakaan ole valtiosääntöön tulkintaoikeutta."

Kirjan muistiinpanoista saa Ahtisaaresta hieman toisenlaisen kuvan kuin mikä itsellä on ulkoapäin nähtynä ollut. Vittumaisen hankala joissakin asioissa välillä. Kuin olisi kusikin päässä välillä loiskunut. Erkin Maralle kirjoittamassa, lähettämättömässä, mutta päiväkirjaan kopsatussa kirjeessä presidentin edesottamuksien arvostelulle löytyy tiukkoja perustelujakin. Kansalle Mara kelpasi presidentiksi maakuntamatkoineen, lonkkavikoineen, kaikkineen.

Huvikseni kaivoin oman 1994 pv-kirjani. Loppuun asti senkin vuoden allakanlehdet on tullut käänneltyä. Viimeinen päivä on ollut perjantai ja olen käynyt Kuopiossa: "Ostin Sokokselta alekorista Mia Bernerin Tyrninmarjan ja divarista Steinbeckiä. Kysyin myös Saarikoskea, mutta divarinpitäjä sanoi, että ne menevät heti eteen päin alta viiden minuutin ja viidestätoista on varaus päällä. Olin vailla myös muutamaa E.Paasilinnaa, mutta sama niilläkin."

Petroskoissa Carelia-lehden päätoimittaja Armas Mashkin hyrrää tyytyväisenä Moskovassa tehdyn oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin murhan vuoksi. Kävin lukemassa hänen Carelian "kolumninsa" ja aika karseaa kieltä hän siinä käyttää. Kun tapasin Mashkinin viime kesäkuussa Petroskoissa, sain  tekotouhukkaan kuvan hänestä. Nuori, venäläinen vaimo sillä vanhuksella on. Olisikohan valtion järjestämä 24h päällystakki? Mediahan on tiukassa valvonnassa siellä ja sen kyllä havainnointia harrastava huomaa Petroskoissa ilmestyvän Karjalan Sanomien lukijakin.

Illalla

Maksoin asuntolainanlyhennyksen ja muut pakolliset. Siinäpä ne raha-asioiden vatvomiset sitten taas tälle kuulle ovat.

Päivä meni näperrellessä hirrenpulikoiden kanssa. Nyt 7 varvia päällekkäin. Muistin porata tapinreikiäkin valmiiksi. Teen vain 10 mm reiät aina kolmen-neljän hirren lävitse siksakkiin. Niihin äikytän sitten puisten tappien sijasta kehikkoa lopullisesti kootessa harjateräksen pätkät. Kyllä se niillä kasassa pysyy sata vuotta.

Hommailujen jälkeen kävelin kirjastolla. Vein Tuomiojan pois, sillä oli varauksia. Lipposen uusin nökötti esittelypöydällä orpona ja koskemattomana. Ei taida kukaan sitä jaksaa? Panin varaukseen Peter von Baghin muistelokirjan kun siitä oli muualla puhetta. Heikki Räisästäkin olisi ollut vapaana, mutten jaksa sitä jumaluuspuhetta. Selailin ja lueskelin ja muutamia kiinnostavia kohtia löysin, mutta niin  kuin muutkin tällaiset kirjat, sinnekin on sijoiteltu enkeleitä ravistelemaan tärppejä kokemattomiin päihin. Puhtaan analyyttinen kirja ei ole. Eikä pysty olemaankaan.

Katsoin äsken Areenalta "Putinin tie"-dokumentin Venäjän presidentistä. Tällaiselle hallitsijalle ei täsmällisiä esikuvia vielä olekaan vaikka jotkut vertaavat sitä tsaariin. Dokumentin loppu oli synkkää ennustetta: Mitä Putin tekee seuraavaksi? Varsinkin, jos hän tuntee olevansa nurkkaan ahdistettu rotta niin kuin lapsena sanoo olleensa? "Rotta hyppää ahdistettuna." Millaisen hypyn tekee Putin? Hänen peukalonsa alla on ydinaseiden tuhovoima.

6 pv perjantai

Räntää rätki tänäänkin. Pojat tulivat mummolasta. Ne olivat käyneet eilen mummin kanssa Kiannon kuohuissa, Paulus kävi täällä koulukaverinsa kanssa Kaukavedessä rypemässä.

Luin Hesarista, että joku oli kokeeksi elänyt neljä vuotta tarkoituksella ilman rahaa liftaillen maailmalla ja toinen kokeilija viime  syksystä alkaen makuupussin kanssa kotimaassa. Mikä sen jutun pointti oli? Jos ihminen on yksin itsestään vastuussa, se voi kituuttaa rahattakin elossa jonkin aikaa jos vain omistaa paikan missä jotain viljellä, tai edes nukkua siinä makuupussissaan rauhassa, mutta sellainen paikka maksaa jo kiinteistöverona vähintään satasia vuodessa. Paljonhan ihmisiä on pahvitelttoihin sortunut tahtoen tai tahtomattaan, mutta... Enpä jaksa moisesta asiasta jatustella tämän enempää.

Nahkiaisoja soitti Oulusta. Hirnuttiin vähän aikaa vanhoille vitseille ja niistä terävimmillä halkaistiin tämä läpimätä maailma kahtia. N:n kanssa meillä oli muutamallakin Levin rakennustyömaalla hauskaa ja on pidetty yhteyksiä niidenkin jälkeen.

Muutamat tunnit ähersin hirrenpulikoita. Kymmenkunta varvia valmiina. Seinät eivät senttimäärältään kerrallaan paljoa nouse kun tarpeet ovat vaatimattomia (100-150 mm tyveltä). Sahattavia varausmetrejä tulee kuitenkin yhtä paljon kuin jos paksumpaakin tavara olisi. Nyt keksin vahvistaa varausraudan heikon piirron tukkimiehenliidulla niin sen näkee, vaikka saha työntää purua viivan päälle, saapi reilummin terää juoksuttaa hirren mahalla. Koirankaulat kurauttelen nekin kokonaan Husqulla, en viitsi talttaa niiden sipistelyyn käyttää koska kehikon käyttötarkoitus on aivan muuta kuin edustuksellinen. Ja väittäisin, että aika tarkat saumat mulla tulevat ihan sahallakin. Kun kesällä sitten kokoan tuon aitan Unimäkeen, niin riivaamiseen aion käyttää entisvanhaiseen tapaan kangassammalta. Päivällä mietin, että voisin sen kyllä myydäkin jos joku rahakas kehikosta 5 tonnia maksaisi.

Pauluksen kummi, Juha toi synttärilahjan. Sekin asuu Oulussa.

Kirjoittamiset takkuaa.

Lohen paistoin uunissa. Oli jälleen tarjouksessa.

7 pv lauantai

Mikäpä se ilmassa tänäänkään vikana olisi ollut, räntää ja lunta sateli. Nyt illalla paistaa kuu, tuulee lujasti ja on niin lämmintä, että kattojen lumet tirisevät vedeksi ränneihin lorisemaan.

Päiväsyömen oli ulkohommilla. Kävin hakemassa kukkuran peräkärryllisen Akkukaupan varaston seinustalta trukkilavoja (luvalla). Tarvitsen niitä kohta telineiksi hirsikehikkoni ympärille. Nyt on jo toistakymmentä hirttä päällekkäin. Saman verran vielä, niin tasavarvissa ollaan.

Tv:n tarjonta mitätöntä. Lopetin AIV:n elämäkerran lukemisen sadan sivun jälkeen. Ei ole minun makuuni kirjoitettu se. Lukaisin loppuun Pekka Hakalan Suuren ja sekavan Venäjän. Se kirja on jäänyt jo jälkeen Venäjän ja Putinin nykyitilanteen suhteen, mutta kyllä siitä sillekin kartta on jo kirjoittajalle alkanut hahmottua vuonna 2008.  Kleptoratiaksi jo monet kuorot Venäjää väittävät. Ei maailma mitään sille kuitenkaan mahda.