tiistai 23. toukokuuta 2017

Merkintöjä

17.5.2017 Keskiviikko

Öisessä unessa seikkailin tulvaveden saartamassa kaupungissa. Sen piirteet olivat sekoitus Rovaniemeä, Tamperetta ja Kuopiota. Kuohuissa ohitse kiitävä Raatihuone saattoi olla Kajaanista. Sen avoimesta ikkunasta vilkuttivat Anni mummo ja setä Heimo. Isää katselin, mutta se oli kuulema Raatihuoneen toisella puolella kokemassa verkkoja. Siellä oli Keyritty, ja se minua kummastutti.

Vaihdoin Rellunpippanaan ja Tojotanrotteloon kesät alle. Viimeksi mainitun renkaat tosin ovat edelliskesänä alla olleet, jo silloin "loppuunajetut", nastattomat talvet. Panin ravin puolelle huonommat, että jos sattuu ratsia ja laiska polliisi, niin ei huomauta kuin tienpuoleisista.

Katselin multamaatakin kasvihuoneen takana, mutta en vielä talikkoon tarttunut. Jonkin verran olisi haravoitavaa ja kaikenlaista tontinsiistimistä, mutta eihän tuo nyt siltä tunnu, että toimeenkin pitäisi ryhtyä. Selkää edelleen aristaa ja jalkoja pakottaa, varsinkin aamuisin. Merkkejä kuitenkin on, että säryt vähitellen poistuisivat kokonaan.

Käytin iltapäivällä Puutarhuria labrassa. Sillon outoja lihas- ym kramppeja ollut jo muutamia päiviä, mutta ei kuumetta. Töissä stressiä, että jospa se siitä johtuu. Kitumarketista ja Lidlistä tarjoustuotteita jiäkuappiin. Ruuaksi loihdin kalakeittoa jonka maitoliemi meni violetiksi punasipulin takia. Makuun se ei vaikuttanut, mutta paljasti nimenomaan sen sipulin ja niinpä sitten oli nenät kippurassa yhdellä jos toisella pöydässä.

Illalla katsoin vähän aikaa keskusteluohjelmaa Ylen riippumattomuudesta. Sen riippumattomaksi se ei siitä tullut, enkä minäkään. Kaikki me olemme sidosryhmiemme johdateltavissa olemmepa yhtiöitä tai yksityisiä. Aivopesemättömiä ovat ainoastaan munasolu ja siittiö niin kauan, kunnes orgasmi heidät yhdistää. Tai koeputki. Tosin jälkimmäisessä tapauksessa johdattelu on jo ilmeistä.

18.5.2017 Torstai

Viileää on, pakkasen puolella useita asteita. Puutarhuri piti viedä töihin autolla sillä niin heikkona se on. Eikä voi jäädä töistä kun ei ole kuumetta ja tunnollisuus painaa. Ruuhkaakin rak.valvonnassa tuntuu olevan.

Nyt iltapvllä rupesi satamaan vettä ja räntää. Imuroin lattiat, laitoin ruokaa, tiskuutin toisella koneella astiat. Olisi tehnyt mieli leipoa sämpylöitä, mutta kun on tuo jauhopeukalo pahasti pykinyt, niin leipominen vain kuivattaa sitä lisää. Kipeä se on. Jalatkin edelleen. Lämmitin  uunia kevyesti ja laitan ohrapuuron sitten puolen yön jälkeen sinne hautumaan.

Luin maailmanuutiset Hesarista. Telkkarissa ½9:n uutisten ja A-talkin jälkeen Ulkolinjan "Trumpin vihaiset alamaiset". Luettavana olevassa kirjassa Kafka päättää Maalaislääkäri-novellinsa sanoihin: " Ken kerran on kuullut yökellon väärän kutsun, ei voi sovittaa erehdystään enää." Vaikka kertomuksella ei olekaan yhteneväisyyksiä asiaan, niin Trump on yönkellot kuullut eikä saa enää anteeksi, eivätkä hänet valtaan äänestäneet kansalaisetkaan.

19.5.2017 Perjantai

Tänäänkin Puutarhuri töihin, tuli kuitenkin kävellen, mutta hitaasti. Alkaa huolestuttaa jo, mutta kuumetta ei edelleenkään ole.

Raahasin peräkärryyn väistövuorossa olevan, lahoksikin kohta rupsahtavan puutarhakeinun. Panin samaan kyytiin kipsilevyjen palasia jotka laittelen Unimäessä tienvarren lupiinikasvuston päälle tukahduttamistarkoituksessa. Myös kipsi itsessään tuhkan lisänä, ainakin vaiviinnuttaa niiden eskaloitumista. Lie joku ohitsehiippaileva susivihamieheni taskustaan lupiininsiemeniä ruikkinut kun se viime kesänä siinä alkoi niin laajasti rönsytä. Mutta onhan niitä omistakin toimista sinne aikoinaan kulkeutunut, että eipäs aleta syytteleen.

Pakkasin myös poikien Unimäkikamppeet. Paulus ättäröi jo valmiiksi kun lähtösuunnitelmista aamulla puhuin. Mutta jospa se sittä illasta suosiolla autoon pakkautuisi. Pesetin koneella eilen unohtuneen pyyhepyykin ja vein ulos naruille vaikka sataa tuhnuutti vielä vähän. Illaksi katsoin sadetutkasta, että se tyystin lopettaa ja ainakin huomenna tulee kuivaava keli.

Lämmitin leivinuunia hieman lisää ja paistoin mukaanotettavaksi makaronilaatikon. Jauhelihaa pannulla ruskistaessani sekoitin siihen 1/1 Unimäen viime kesäisiä puoliksi kypsennettyjä pakasteporkkanalinttejä jotka möyhensin ensin tehosekoittimessa. Sipulitkin silppusin niin pieniksi, ettei niistä ollut kuin hieman tuoksua ilmassa. Saas nähdä, kuis kelpaa.

Illalla Unimäessä

Aika viileää oli kun tultiin jotain 19 maissa. Lämmitystouhuissa meni monta tuntia. Ilma selkeni täysin pilvettömäksi ja niinpä pojat rymysivät pitkin ja poikin ulkona eikä tarvinnut kuin vähän nohittaa niin jo tuhina alkoi patjoilta kuulua. Pantiin ojarumpu tukkoon niin onpahan sitten vettä missä sestoa. Ewe tulee huomenna, joten täsmääpähän ainakin lasten lukumäärä. Elias jäi kotiin kun hänellä on tenttien rakentelua. Ja parempi muutenkin, sillä Puutarhuriin oli nyt illasta humahtanut kuume lukemaan 39.

Lintuja edelleen ruokintapaikalla runsaasti, mutta järrit ovat jatkaneet matkaansa Pohjoista kohden.

On ollut pitkin päivää sellainen onea tunne (lukemistenkin tuloksena), että haluttaisi lopettaa kaikenlainen sanallinen nettiosallistuminen. Eikä taitaisi mitään menetettävää millekään taholle olla, jos lakkaisin päivieni kirjaamisenkin. Masentaa kun maailmanmenolle ei näillä kyvyillä (kun ei luovimmillakaan) mitään vaikutusta ole.

Radiossa olisi ollut Elias Lönrotin elinvuosiensa viimeistä matkaa koskeva Radioateljeen ohjelma, mutta missasin sen muuta touhutessani. Areenalta pitää joskus myöhemmin kuunnella.

20.5.2017 Lauantai

Haudutin kauramannapuuron kun heräsin niin aikaisin. Sen keittämisessä onkin kaasuvehkeillä omat niksinsä pitänyt keksiä.

Keitän ensin isommassa kattilassa sopivan määrn vettä kiehuvaksi ja laitan sitten maitoa sisältävän, pienemmän kattilan ripojensa varaan veteen kuumumaan. Kansi kiinni. Kun höyry alkaa nousta, vatkaan ryynit sekaan ja hämmentelen jonkin aikaa, ettei paakkuunnu. Vähän ajan kuluttua särjen kaksi kananmunaa kuppiin, rikon keltuaisen haarukalla ja sotken valkuaisen sekaan ja sitten kiivaasti vatkaten lirutan munatotin hiljaksiin jo puuroutuvaan keitokseeni. Annan hautua reilusti, yli ½tuntia. Kuumaa vettä pitää lisätä haihtymisen takia. Sitä olen keittänyt tavalliseen kahvipannuun jonka nokasta on helppo ujuttaa kapeasta rakosesta tarpeen mukaan. Suola lisätätään viimeisenä kuten maitoruokiin muihinkin, paitsi kalakeittoon laitan jo alussa. Ja sitten vain penakat vellille! Joskus käytän samaa lausetta kuin isä meitä poikia heinäpellolle herätellessä: "Se karvasempi piä ylös tyynystä..." Jos isä niin sanoi, se oli yleensä hyvällä tuulella ja oli mukava herätä vaikka tiesikin, että on raskaita hommia tiedossa.

Oikeastaan meillä oli mukava isä, mutta niin vähän kotona silloin, kun oltiin ihan pieniä ja tarvis siihenkin suhteeseen kova.

Pitäisi hankkia tännekin haudutuskattila, mutta niinpähän on vain jäänyt vaikka monasti sellaista olen kaupassa kädessäni pyöritellyt. Hintalappua kun sitten vilkaisee, niin heti ajattelee, että pärjätään sitä vielä omin konstein.

Täällä oli joskus haudutuskattila, mutta tyttäret polttivat sen siniseksi kun unohtivat kaasulle vettä lisäämättä. Riisipuuro oli syttynyt tuleen kuin Mykkäsen 7. minuutin munat. Meni niin kieroksikin sen teräksinen pohja, ettei hellanringeillä enää pysynyt.

S toi Ewen aamupäivästä. Ruvettiin porukalla mäkiautoa kokoamaan, mutta lopulta itsekseni siinä työjelin kun kakrut karkasivat mielenkiintoisempiin liejuhommiin ja tulvavesiin patoja tekemään. Koska paikalla oli tyttökin, piti autoon hieman sydäntäkin saada ja semmoisethan löytyivät pölkkypinosta kun vähän moottorisahaili. Punaista väriäkin löytyi.

Kerkesin haravoida ranterojua kasoihin kuivahtelemaan. On vielä jäätynyttä lunta niiden alla. Käärmeitä ei ole näkynyt, mutta tänäänhän varsinaisesti oli eka lämmin päivä. Tuuli yhä kylmältä puolelta puhaltelee.

Ruokintapaikalle ilmestyi värikäs lintu. Meni tovi, ennen kuin sen lajinimike päsähti päähäni; tikli. En ole sitäkään ennen täällä merkille pannut. Jäisipä taloksi seudulle. Lie niitä muitakin kuin tuo yksi rohkea?

Kävin Vinhan kanssa melkoisen lenkin lumista vapaaksi sulaneilla kankailla. Huono siellä on kulkea kun ei polkuja ole. Vanhemmilla harvennusalueilla metsäkoneiden urat ovat jonkin verran jo tasoittuneet, että niitä kömpii kun ei muistele vanhoja polkujen tallailujaan. Kun niitä pysähtyy miettimään, kiristyvät masennuksen kureet kurkun ympärille.

Penakat lupasivat pärjätä jos lähden Ilveksen avajaishumpalle. Aika uupuneita jo saunan jälkeen olivat, että eivätköhän ole unessa ennen yhdeksää.

21.5.2017 Sunnuntai

Klo on 03.15. Peruutin juuri pihaan humppareissultani. Muksut nukkuvat oikein syvää unta, eivät heränneet kun kävin jokaisen poskea sipaisemassa. Mulla on hyvä olo niin tanssinilostakin, mutta tällä kertaa muutenkin. Taivaanrannassa kaartuu keltaisenoranssia valoa, aurinko sieltä kohta pilkistäisi, mutta taidanpa nukahtaa ennen sitä.

Illalla Knissa

Olipa lämmin päivä. Tongin Unimäessä pottupeltoa, mutta on siellä niin paljon jälleen kerran ohdakkeiden ym. juuria, että jäipä sitä vielä seuraavaksikin kerraksi. Väsyttikihän tuo muutenkin. En kuitenkaan aamusta osannut nukkua seitsemää pitempään. Nousin ja hauduttelin puuron. Muksut heräilivät nekin kahdeksan jälkeen ja alkoivat normaalin hilskamisen. Munakasta syötiin päivällä ja sitten kaikki tähteet saunomisen jälkeen. S haki Ewen joskus 17. maissa. Me lähdettiin ajelemaan vasta 19. jälkeen kun oli saunottu, tiskattu, lakaistu lattiat ja pakattu pyykit ja muut kyytiin. Vinha vain ei autokyytiin halua tottua.

Otin perjantaina hyllystä uudestaan tahkottavakseni Jonathan Schellin kirjan, jossa käydään pääpiirteittään maapallon kohtaloa ydinaseiden varjossa. Kirja on vuodelta 1982. Päivitetyt versiot ovat tietenkin selvästikin kammottavampia skenaarioita pullollaan, mutta onko sillä väliä tuhoutuuko maapallo 50 megatonnin vai miljoonan  megatonnin ydinroihussa? Tuskin välähdystä enempää yksikään maan pinnalla tallusteleva ehtii käsittää kun ensimmäisen megatonnin aalto ylitse sivaltaa.

Puutarhuri on tosi sairas. Sillä on kuume pysynyt koko viikonlopun korkeana.

Telkkarissa ei mitään katsomisen arvoista. Lie joillekin, mutta minä kakankikkarat siitä lumeesta välitän. Kuuntelen Areenalta sen Lönrotin viimeisen matkan "ylämaihin" ja nukahdan ehkä kesken kuuntelun.

22.5.2017 Maanantai

Mukava sähköposti oli minulle yöllä lähetetty. Ei se pitkä ollut eikä mitään selittävä, mutta käsi, joka sen takaa ojentui, oli kyllä lämmin. Jatkoa lauantaille tavallaan. Koetin vastata yhtä lyhyesti, mutta eihän semmoinen minulta onnistu.

Meinasin potun laittaa multaan, mutta koska eivät olleet itäneet yhtään, niin muokkasin vain maan valmiiksi. Kaivoin myös vanhaksi käyneen mansikkapenkin ylös. Lapioin mullankin pressun päälle ja korotin penkin ympärillä olevan hirsikehikon tiilikertuuksen varaan. Maa on niin kovasti noussut kompostoinnin ym. maanlisäyksen vuoksi ympärillä, että oli jäämässä monttuun koko homma. Panin sitten pohjalle kariketta, tuoreempaa kompsotia ja sitten vanhat mullat takaisin. Päälle levitin yhden säkillisen Kekkilän puutarhamultaa. Nyt pitäisi sitten raskia Hommoojalta hommata uudet mansikantaimet. Ottaisko jonsokkia kun entinen oli polkaa? Ei, kyllä se polka on syömämarjana parempi. Ja varmempi.

Vähän kerkesin haravoida pihaakin ja asetella rojuja taas uusiin asentoihinsa että ainakin näyttää jotain pihassa tapahtuneen.

Se kovasti suojelemani omenapuuntaimen on säilynyt talven ylitse; latvassa oli pari pientä punervaa silmua tulossa. Olikohan se niistä mummolan omppujen siemenistä idättämäni vai peräti kaupan puolalaista inaredia? Jälkimmäiselle saattaa Suomen ilmasto olla liian traaginen.

Syyria-dokumentti oli aivan hirvittävä kokemus! Siis jo pelkkä toisten kärsimysten katselu saatika heille itselleen koko elämän mittainen tuska kerrottuna miljoonilla kokemuksilla... Siitä ei pysty sanomaan yhtään mitään näillä kauhusta jäykistyneillä leuoilla.

23.5.2017 Tiistai

Manchesterissa pommi paukahtanut ja tappanut lapsia ja nuoria. Iso jahtimylly pyörähti käyntiin ja on armoton jos kiinni sen leukoihin syylliseksi epäillyt saadaan. Entä Syyrian lasten täysin avuttomiin niskoihin tynnöripommeja viskellyt, Venäjän Putinin armeijan tukema al Assad? Sekö saatananperkele saa vain jatkaa virassaan? Britannian Theresa Mayn pitäisi nyt ärähtää Putinille suoraan, että tekopyhää osanottoasi Manchesterin suruun emme ota kuuleviin korviin.

Viime yönä haudutin sähköuunissa ohrapuuron. Eräs hyvä perheenäiti joka on lukenut joskus juttujani, harmitteli ohimennen kerran, ettei hän saa paketissa olevan ohjeen mukaan uunipuuroa koskaan onnistumaan. Siinähän neuvotaan paistamaan se 200 asteessa puolitoista tuntia. Siinä se virhe onkin, naurattaa oikein moisella ohjeella paiskaisu. Eivät kokonaiset ohranjyvät koskaan siinä ajassa ehdi hautua miksikään. Jos siis luet tätä, niin minäpä neuvon (tämä ohje olkoon samalla kaikille puurosta tykkääville):

Ota syvänmallinen uunipata, semmoinen lasinen tai keraaminen (2 litrainen).

Voitele pata yläreunaa myöten sillä rasvalla josta itse pidät. Minä käytän juoksevaa (mikseipä vaikka kävelevääkin) margariinia tahi (pika)juoksevaa Oivariinia, joskus huitaisen raa´alla voillakin vuoan sisäkupeet kiiltäviksi.

Mittaa pohjalle ohjeen mukainen 2,5 dl ohraryynejä, mutta jos täytät 2 litran padan kokonaan nesteellä, niin sitten se 3 dl.

Ripsauta sekaan kämmenpohjallinen (n. teelusikallinen tai puolitoista) suolaa.

Lirauta siirappia jyväkeon päälle (vähän etusormellekin, että saat makeaa maistaa).

Kaada litra kevytmaitoa (tai jos tykkäät niin täysmaitoa) vuokaan. Myös hylamaito käy. Tai lehmästä suoraan pumpattu joka olisikin parasta.

Jatka nestettä vedellä jonka voit mitata sillä samaisella maitopurkilla, eli ½ litraa, tai mieluumin desi tai 2 enemmän sillä kokemuksesta voin sanoa, että pitkä haudutusaika haihduttaa nestettä kovasti.

Nokare voita pinnalle kellumaan ei ole ainakaan pahitteeksi.

Jos haudutat puuron sähköuunissa, niin pane se 250 asteeseen aluksi ja kun maito alkaa kiehua ja ruskeaa pinnalle ilmaantuu (n. 1 tunti), niin pienennä uuni 180 asteeseen ja siinä se sitten saapi köllötellä tuommoiset viisi tuntia. Jos teet tämän kaiken puolenyön jälkeen kuten minä yöllä kuhkija, niin laske lämpö 130 tai 150 asteeseen (riippuu uunin todellisista asteista jotka vain kokemuksella oppii) ja rupea nukkumaan. Aamulla kuuden-seitsemän aikaan puuro on syötävän hyvää. Varsinkin, jos olet noussut viideltä ja laittanut kannen sekä vuoan päälle tiiviisti pyyhkeitä, että puuro saa "vetäytyä" rauhassa itseensä jonkun aikaa.

Mutta ajattelepa jos tällainen puuronhaudutusohje olisi jyvälaatikon kyljessä, niin riittäisikö siinä edes ala? Tarkennan vielä, että ohjeeni on testattu muutamia satoja kertoja Myllyn Paras esikypsytetty kokonainen ohrasuurimo-tuotteella.

Käytin heikkona hoipparoivaa Puutarhuria työterveydessä. Siellä oli oululainen videolääkäri. Pitkittynyt infulenssa oli diagnoosi. Lepoa ja lääkettä kipuihin. Minulla jo poikien puolesta kouri sydänalaa, että jos jotain todella vakavaa tuo äidin horjunta onkin. Ja kyllä sitä omia tuntemuksiaankin tutkii vaikka ei niinsanottua normaalia kanssakäymistä enää ihmisensä kanssa olekaan. Ja kun on kokemusta surustakin mikä lapsia voi kohdata. Ei näitä osaa selittää vaikka kuinka vanhaksi eläisi.

Prismasta Gaiukselle mustat, suorat housut ja vyö koulun kevätjuhliin. Toisille pojille mahtuivat vielä entiset. Paitsi E:lle olivat hankkineet kengät.

Siivosin pihan melkein kokonaan. Jonnekin pitäisi halkopinojen lahonneet aluslavat rahdata, tai pirstoa ne kappaleiksi ja polttaa saunankiukaan pesässä. Aitavierusta niiden alla jäi myös siivoamatta. Siellä on kaikenlaista esiintymää. Mm. tiilenpalasia  ja -murskaa. Iltapäivällä kuokin myös porkkanapenkin möyheäksi. Syksyllä kesäisten multien alle kätkin kerroksen puoliksi käynyttä kompostia kuten pottupeltoonkin ja kylläpä olivat madot juhlavan lihaviksi patvineet. Muutama oli etusormeni paksuinen, mutta pituutta ei ollut sen enempää. Mullaksi oli muuttuneet suodatinpaperit sun muut mitä vielä niitä sinne ammentaessani talikon piikkeihin tarttui. On se tehokas mato tuo lierojen liero.


24.5.2017 Keskiviikko


On aamuyö. Valvon koska kirjoitan. Alkavat olla jutut kasassa. Myös pvk-merkintöjen höyläys. Aivot solmussa, mutta sitten kun on nukkunut, ne taas palajavat entistä ehompana typeryyksiään jahkailemaan.

Aamulla lähden Unimäkeen kunhan olen vienyt pojat koulun kevätjuhliin. Sinne ei ole aikuisia tällä kertaa kutsuttu.

Sunnuntaina on Gaiuksella jalispeli Rovaniemellä ja lähdetään siihen suuntaan jo lauantaiaamuna aikaisin kahdestaan. Tapsa vaimoineen tulee Roihin myös ja mennään sitten yöksi Kittilään. Ainakin näin on nyt suunniteltu.

Nyt otan vielä kirjan ja luen, jotta saan unen hännästä kiinni. Katotaan sitten, minne se tällä kertaa kuljettaa.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Merkintöjä

12.5.2017 Perjantai

Unimäessä. On vielä valoisaa vaikka klo on jo ½yö. Vinha uneksii lattiamatolla. Jalat nykivät ja kuono kipristelee, tuhahteleekin kuin nenää kutittaisi. Käytiin pitkä lenkki saksalaisten harvennusraiskiolla. Tuollaiselle karvaturrille, kuten Vinha rotunsa mukaisesti on, tulee vaikeuksia risukoissa sillä kaikenlaista ökästä tarttuu perskarvoihin. Yksi metrinmittainen karahka piti irrotella hännästä pätkimällä se pieniksi palasiksi kun tultiin takaisin tielle, ja kaulakarvoitustakin koristi neulasseppel.

Kytkin Tojotaan nelivedon päälle ja kokeilin, pääsenkö loppulumessa pihaan, ja niin se vain uida porhalsi valkoisen soseen halki kuin maastoauto ikään. Vauhti oli pidettävä jonkinmoisena ja jos se olisi luirahtanut ojan puolelle, niin syvälle olisi uponnut. Oli täysi kaasupullo ja muuta painavaa tavaraa, niin siksi kokeilin.

Sanoinkuvaamaton vilske lintujen ruokintapaikalla. Järripeippoja, peippoja ja viherpeippoja enimmäkseen, seassa kuin paletin muiksi väreiksi punatulkkuja ja talitinttejä, jopa puna- ja sinirintakin. Myös yksi hyvin pieni, ruskea "hemppokerttuli". En sille sen tarkempaa lajimääritelmää osaa tehdä. Sinitianen näyttää erityisen sin iseltä muiden värien joukossa ja se taitaa olla ärhäkin pitämään puolensa ruuan suhteen. Punatulkut ajelevat omiaan ja muita samankokoisia lintuja kauemmas, mutta pienempiä ne sietävät hyvin.

Tupa oli aika vilpoisa kun tultiin, mutta nyt alkaa jo lämmetä. Saunomisen jälkeen puin ylleni kolistajapuvun ja villasukat. Kun painun pehkuihin, rupean lukemaan Aittokosken Kuolemantanssia jossa joku luku on vielä osittain lukematta vaikka kirja on ollut mulla muutamat kuukaudet. Mutta ei se mikään turkulaismäen juoniköykäinen dekkari olekaan.

Viimeisimmissä uutisissa jotka kuuntelin, sanottiin, että Manu on viety aiemmin iltapvllä Meilahteen saattohoitoon ja nyt olisi jo henkäissyt viimeiset henkosensa. Jäi vähän vajaaksi se kohta kun juuri silloin muistin, että kaasupullo on vielä auki ja sitä menin laittamaan kiinni.

Vanhat ihmiset kuolevat, se on selvä asia. Mitään ei kukaan enää siinä menetä koska työt vuoronsa päättäneellä on tehty. Jatkajia, taitavia, ja vähemmän taitavia on kyllä maailmassa aina riittänyt.

Viikko sitten Kari Enqvist kolumnoi radiossa kuvitelman, että entä jos ihminen löytäisi ikuisen elämän avaimen eikä kuolisi koskaan. Oli aika ankea kuvitelma se, kuten hänkin lopuksi kuivaan kosmologin tapaansa itsekin totesi. Liki 100 vuottakin on ihan liikaa.

 Tuulemaan rupesi.

13.5.2017 Lauantai

Oikein minä eilenillalla uutisten loppuhenkoset tulkitisin: Manu on kuollut. Minulla ei ole itse loppuun asti eläneen ihmisen kuolemaan mitään sanottavaa. Kurkkua vähän kuristaa tietyt muistot jotka hänen aikakauteensa liittyvät. Isä kuoli saman vuoden joulukuussa kun hänet oli vuoden alussa asetettu pressan virkaansa. Luultavasti isä oli valintaan tyytyväinen, mutta en muista, että asiaa olisi koskaan sivuttu. Ja kun  Manun toinen kausi alkoi olla lopuillaan, könysi kynnykseni ylitse ja tuvan perille saakka muita murheita.

Manu oli syntynyt samana vuonna kuin isäni.

Tuulinen päivä. Illasta pilvistyikin, mutta ei oikeastaan satanut kuin joitan pisaroita. Tämä pv meni melkein siihen, kun kärräsin kaikki pienetkin sälöt rantteelta literiin. Niin  ja menihän siihenkin aikaa, kun  tein niitä varten oman laarin johon kannoin laatikoilla kaiken puunpärrön jolla ei säännöllistä mittaa ollut jotta pysyisivät minkäänmoisessa pinossa. Tuli kattoa myöten sitä lajia.

Välillä kävin Vinhan kanssa metsälenkillä. Lunta siellä on vielä aikasten reippaasti, mutta kun kierrätteli pälvipaikkojen kautta ja lumesta paljaita kangasharjuja pitkin, niin ei mennyt lunta kumisaappaaseen ennen kuin metsästä tielle tullessa koska luiskahdin  ojan pohjalle nenälleni. Vettäkin oli ja niinpä meni kaikki rytkyt vaihtoon kun pihaan retkeltäni lotistelin.

Yksi metonkonttura rymisteli Unipuron risukosta karkuun ja pyy ja kaksi teertä lähti seuraavaksi Uniaholle nyrhityn aukkohakkuun laitamilta. Unilammin kallioilta käännyttiin pois. Niillä kivisillä alustoilla oli paljon liukasta sammalensekaista jäkälikköä ja joitakin tuulenkaatoja. Yhden nurin nuljahtaneen männyn rungolla pomppi kuukkeli. Silläkään vanhojen kuusikoiden asukkaalla ei kovin suuret alat enää ole oleilla. Se pikkuinen, muutamia kymmeniä suuria, vanhoja kuusia käsittänyt metsätylyväkin Unilammin laskupuron kahta puolen oli sämpätty maailman kaiken rouskuttavaan Moolokinkitaan. Mennyttä metsää on myös Pohjoislampien yläpuolinen, Pohjoismäkeä vasten kasvanut ikikuusikkokin.

Joku päivä sitten oikein psykiatreja myöten radion ohjelmassa hehkutettiin, kuinka metsä hoitaa ihmismieliä. Että kun sinne vain menee, niin verenpaine laskee. Mutta perkele jos yhtään ymmärtäisivät vilkaista kolikon toiselle puolen meidän kohdalta, joilta ne ainoat oikeat metsät on vaihdettu jo moneen kertaan ensin rumiin, vältein viillettyihin maanmartoihin  ja sitten lävitsepääsemättömiin risukoihin ja puupeltoihin joita taas on alettu harventamaan ja lyömään aukoiksi, niin eivät saatana puhuisi metsän terveysvaikutuksista mitattuaan meidän verenpaineemme. Ja entä ne kyynelten määrät joita olemme sammaleeseen pärskineet kun emme enää ole löytäneet tuttuja puita joita halata. Monetkohan kymmenettuhannet itsemurhatkin ovat saaneet lopullisen kimmokkeensa aukkoraiskioiden äärellä...
14.5.2017 Sunnuntai

On satanut koko päivän, mutta eipä se meitä metäneläjiä ole haitannut.

Vinha se tempun teki; molskautti maantienojasta sorsapaistin.

Kurkien lentolaivue oli aika huiman näköinen kun liisivät puidenlatvoja hipoen talonharjan suuntaisesti mökin ylitse. Tänään ovat taivaanjääräpariskokin asettunut jo pesämätästä katselemaan. Toivottavasti ei Vinha sitä sitten löydä kun munat pyöräyttävät. Viime kesänä ne pesivät Villelänpolun suulla olevan rapakon vieressä ja sillä suunnalla ne nytkin kyökkivät nousten välillä soidinhurruutukseensa.

Vielä jäi huomiseksi ikävimmänoksaiset närepölkyt pienimättä. Sitten ei ole kuin siivoamista jos en lisää raahaa halottavaa metsästä. Tuulenkaatoja olisi tienvierellä monet rungot, ja tuolla entisen Pakomaan alueelta on kaatunut raviojan ylitse mäntyjä, mutta sinne pitäisi lupa osata joltain pyytää. On yksityissijoittajan nimissä se nykyisin. Ensi talven puut kyllä ovat jo kasassa, että voin sen puoleen huokasta. Tänne mökille tietenkin tarvitsisi jonkun verran vielä hakata.

Hiljaista on kulkijoista seutu. Tuovisen Eero oli lenkillä eilen ja jututti kun satuin olemaan pottupellon laidalla. Muita ei ole näkynyt. Soilankin porukka oksennustaudissa niin eivät käyneet.
15.5.2017 Maanantai

Metsässä kömpimistä jonkin verran. Pari teertä lähti ja Vinha töytyytti jälleen jänistä, mutta ei haukkunut. Sen pyydystämänsä sorsan nyljin ja paistoin, mutta ei se syönyt sitä. Peitteli lihanpalat moneen paikkaan piiloon. Onpahan taas kaiveltavaa kun ne siellä mieluisiksi mätänevät. Koirilla on semmoiset tavat jos niille luontonsa mukainen mahdollisuus sallitaan. Itse en nyt jostain syystä sorsapaistista, tai muistakaan paisteista enää välitä. Pala nousee vain kurkkuun jo ajatuksesakin.

Tänä viikonloppuna iski pikkulintuparveen uusi saalistaja piekana, tai harvinaisemmassa tapauksessa se oli sinisuohaukka. Kumpaakaan en kovin hyvin tunne. Kolme kertaa sen olen kerennyt näkemään ja hyvin vaalea se on, melkein valkealta näytti kun lensi vihreää männikköä vasten. Kuvaa siitä ei kerkeä ottamaan, on se semmoinen sissi.

Kyykäärmeitä ajatellen kokosin klapipinot isompia halkopinoja vasten loivaan asentoon ja peitin pressulla. Pitää ehkä laittaa vielä matelijoiden kiipeämistä ja auringonottoa helpottamaan joku vinolauta. Mutta ei niitä ole vielä näkynyt kun ympäristössä on lunta. Osannevatko miten koiraa pelätä?

Meni pihaa siivotessa ja muutakin käpsehtiessä niin myöhälle, etten viitsinyt enää lähteä saunan jälkeen ajamaan.
16.5.2017 Tiistai

Tänä aamuna heräsin ensimmäisen kerran klo 03 kun Vinha haukahti. Se kuuli kai jonkin jäniksen pihassa pistäytymisen tai jotain muuta. Tai omaan unennäköönsä heräsi. Käytiinpä sitten kusella ja ihailtiin vajaaksi jo möksähtänyttä kuuta, joka juuri oli painumassa aamusinistä taivasta Keyrityn suuntaan. Toisaalla alkoi jo nousevan auringon kajokin kellata taivaanrantaa. Ja rastaat lurittelivat. Meinasin lähteä metsään, mutta kun ojentauduin pitkäkseni, niin unihan se voitti. Heräsin sitten kuudelta ja jo oli korkealla keltainen lämmönlähde.

Lämmin päivä. Käytiin jälleen metsässä. Näin keväällä näkymät muuttuvat siellä jokainen hetki. Viimeisetkin lumet mättäiltä humahtaen sulavat ja jo siinä siunaamassa alkaa silmua työntää mustikanvarpu. Jos kuulo olisi vielä nuoren miehen, niin kiusaksi asti lintujen laulu korviin kantautuisi. Nyt niitä kiusaa vain omat soitannat. Tosin kuulen minä vielä aika paljon kaikenlaista, jopa pyyn vihellyksen kun istuin kannonnenään mietiskelemään.

Viivyteltiin lähtöä tänne iltaan saakka että viilenee eikä Vinhalla olisi sitten niin tukalaa pelätä autossa. Lämmitin saunan, pesin astiat, lakaisin lattian, keräsin pyykättävät ja keitin vielä lähtökahvit joita tässä nyt hörpin kun viimeiset merkinnät vihkooni piirrän, ja yhden kiukkuisen ukon kuvankin tein mökkikirjaan. Kiukkuisen siksi, koska pitää lähteä vaikka mielekkäitä hommia täälläkin olisi. Muistin vielä kompostisankonkin käydä tyhjentämässä. Olisi turhan muhevat hajut ollut sitten seuraavalla kerralla tuvassa kun se olisi ruvennut täällä käymään.

Vinha taitaa arvata, että kohta lähdetään. Se meni pöydän alle karkuun kun tarjosin kaulapantaa. Voi poloista sitäkin.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Merkintöjä


3.5.2017 Keskiviikko

Mitähän mieltä olisi maamme kitkuisesti edistyvästä Sotesta? Kyllä siinä ainakin puolueohjelman mukainen kokoomuspolitiikan vaikutus on suurinta. Samassa reessä tosin istuvat pääosin muutkin hallituspuolueet vaikka persut malliksi kritisoivatkin koska "tietävän kansan" kannatus on laskussa.

Leikolan kirja oli liian paksua tavaraa (liki 1000 sivua) kokonaan luettavaksi joten menin hampsimalla sen lävitse. Jäikö mitään käteen, tai aivoihin, niin se ei minussa koskaan selkeänä näy. Ehkä yhden lauseen kokoisena "viisastumisena" jos aiheeseen jokin ärsyke viittaa. Aihealue tosin oli niin laaja, että ihme jos ei ärsytysreleitä tule räpsähtelemään.

Veikon Koneesta huipparin uusi ohjauskeskus, siis liesikupu. Huuvaksikin sitä sanotaan kun  siinä ei ole moottoria itsessään. Vain säädinpainike jota näpelöimällä katolla alkaa hurista ja huuvan lipan alle syttyy valo. Laitteessa on myös viiden minuutin viiveellä imurin sammuttava ajastin. Aloinpa jo rassautumaan sen paikoilleen saamiseksi. Johto, jota pitkin sykäistään käskytys katolle, on liian lyhyt, virran tulojohdossa, syötössä, kyllä pituutta riittää. Upotan kattoon yhden ihanan asian/jakorasian että saa pistotulpallisen piuhan siihen ja hankalan pintajakarin saa unohtaa. Pitänee särkeä muutamat laatat joiden takaa kaivelen huipparille menevää mmj:tä esiin. Muistaakseni siinä on koolausten välissä sen verran löysiä.

Niin että pikkuhomma.

Selkä perskele ja jalat kipeät.

4.5.2017 Torstai

Tilasin viimeinkin nettidivarista (Hki) sen kadottamani kirjaston Aarne Kinnusen Seitsemän Veljestä ja lukemisen taito. Maksoi 10 euroa +postimaksu 2 €. Onkohan mulle koskaan ennen sattunut tämmöinen kadotus? En ainakaan muista.

Sähkömiehen sain samoille ääniaalloille. Lupasi käydä lauantaina tekemässä liesituuletinkytkennän. Huipparin johtoa löytyi rakenteista yltähypäten reilusti. Korjasin uusilla laatoilla särjetyn kohdan. Olinpa onneksi pannut talteen samaa klinkkeriä, vaikka ei sillä väliä olisi ollut koska ne jäävät piiloon huuvan taakse. Huomenna saumaan ja asennan ohjauskeskuksen paikoilleen.

Puutarhuri oli töissä iltakahdeksaan. KAO:lla Digitaalinen Kainuu-messut jossa hän oli esittelemässä rakennuslupien sähköistä hakemusprosessia.

G lievässä yskässä, mutta meni se kuitenkin jalisharkkoihin. Kulkee jo sinnekin pyörällä koska kaupungista ovat talvikelit ohitse. Lunta vielä aukeilla paikoilla on. Mäntykankaat ja kuusikoissa puidenjuuret jo täysin paljaat. Välillä rojauttelee lumikuuroilla, mutta pian ne sulavat pois.

Jalkoihin koskee.

5.5.2017 Perjantai

Ei mitään merkillistä, tavallisen tavallista arkielämää ruuanlaittoineen, pyykinpesuineen, tiskauksineen. Tänäänkin rustasin yksinkertaisesti mustaamakkaraa ja muusia ja makkaralle ehdolle paistettua porkkanakanaa. 5:n litran kattilallisen tein myös salaattia. Koetin laittaa varovasti puna- ja valkosipulia, mutta liikaa kuulema sitä tuli. 1 pieni p.sipuli ja 2 v.s-kynttä. Onko se paljon?

Kävin Vinhan kanssa kävelyllä. Se ei haluaisi ymmärtää, miksi pitää narun jatkeena häntä kuljettaa. Hyvin Paulus sen kuitenkin on liikennevaloihin opettanut. Se istuu asvaltilla kiltisti niin kauan, kunnes vihreä ukko tolppaan ilmaantuu. Jokohan se ymmärtää piipityksen vaihtumisesta kulkuluvan? Kaikkien vastaantulevien koirien persiit se haluaisi ehdottomasti käydä haistelemassa ja pahoillaan sitten vinkuu niiden perään kun estetään.

Jalka- ja selkäsärky on aika mahotonta.

6.5.2017 Lauantai

Torilla markkinat. Kävin kierroksen rojutarjousten seassa kuleksimassa, mutta ostanut en mitään, Katiskantekijältä olisin yhden ahventen surman voinut hankkia, mutta 49 euron hinta karkoitti minut hänen pyydyksestään. Varmaan tekopalkat, kuljetukset ja materiakulut kun laskee niin kohtuullinen hinta hänelle on, mutta minun lompakolleni ei. Hyvintehtyjä ja tukevasta materiaalista valmistettuja ne kaikki olivat. Elikä kun ajattelee, millaista sekundaa halpakaupat sille rintamalle tuo ja niistäkin pitää useampi kymppi maksaa, niin eipä kannata hintaa kritisoida tämän enempää. Oma köyhyyshän se vain estää kunnollisen tuotteen hankkimisen. Vituttaa ihan. Ahvenen kilohinta kaupan tiskillä on kuitenkin melkoinen, varsinkin valmiiksi fileoituna. Harvoin sitä sieltä ostoskoriinsa onkii.

On se absurdia kun muistaa, kuinka ahventa ja haukea lapsuudessa Luikkolahdelta tai Nimettömästä kannettiin selkä vääränä eikä kalansaalis koskaan pyyntivermeistä kiinni ollut. Isä rakensi harva se vuosi uusia katiskoita ja rysiinkin se itse katajavanteet haudutteli. Verkkoja toi kai Helsingistä asti koska niitä meillä kyllä riitti. Ensimmäiset saaliit jotka se niitä kulkurinkassista nostaessaan taisivat olla kuitenkin kossu- ja jallupullot.

Sähkömies kävi. Kytki kolminapaisen mmj:n ohjauskeskukseen ja ruuvasi pistorasian kattoon upottamaani jakorasiaan jonne taululta tuli syöttö. Viiden minuutin homma jonka olisin itsekin voinut tehdä, mutta kun ne määräykset... Nyt kuitenkin lieden yllä käy vaimea humina silloin kun tarvitsee ja käryt harakoiden nokkaan katolle ujuu. Parasta uudessa huuvassa ovat kirkkaat ledit joiden valossa näkee ruokiansa keitellä.

Sähkömies sanoi olevansa kotoisin Roista kun kysyin koska hänellä oli pohjoiseen viittaava sukunimi. Mulla aikoinaan oli samansukuinen kaveri Sallasta. Sanoin, että mekin muutettiin Kniin Kittilästä, mutta ei olla sen perän alkuasukkaita. Kysyi, kaduttaako niin kuin häntä Pohjoisesta poismuutto? Vastasin, että ainakin vähän, mutta missäpä sitä kerran liikkeelle tönäisty kotoisan ja pysyvän sijansa saa ennen kuin haudassa.

Tokmannilla möivät 68 sentin kilohintaan loput auringonkukan siemenet. Otin yhden 25 kg:n säkin koska Unimäessä jäisi pahimmoilleen ruokinta kesken kun tämä kevät näkyy olevan kunnon vanhanaikaisesti edistyvä, mutta lintuja on kuitenkin niin mahdottomasti.

G koko illan Hakan edustusjoukkueen pallopoikana. Oli junnuilla ollut sitten omakin pikkupeli lopuksi.

Alaraajojen säryt hermostuttavat. Selän revähtymästä kai se johtuu edelleen?

7.5.2017 Sunnuntai
 Ajoin aamusta mutkan Unimäessä. Vein linnuille syötävää, mutta en jäänyt sen edemmäksi aikaa sinne kuppaamaan. Tie kerkesi kuitenkin aamukohmeesta pehmetä liejuiseksi ja Tojotasta repesi etulokasuojan roiskeläppä. Muutenkin alkaa auto pehmetä. Sen ikään kuin "kuulee" tai tuntee istuinlihaksissaan kuinka ruosteinen metalli lohkeilee, ratkeilee ja puhkeilee. Maalit karisevat ja moottori ja voimansiirto valittaa. Kalliiksi tulisi perussaneerauskin, että eiköhän tuon japanilaisen 27 vuoden mittainen Suomenvaellus alkane olla lopuillaan.

Kylmä sää jatkuu, mutta se ei haittaa. Normaalilta tuntuu vuosien epänormaaliuden virrassa tämä. Unimäestä tultuani pesin lakanat ja tyynynpäälliset. Tuuletin tyynyt ja petauspatjan. Nyt huoneessa tuoksuu raikkaalta sillä pestytkin kuivuivat hyvin keväisessä ahavassa ja sain ne jo pukea paikoilleen. Sama pitänee tehdä poikienkin petikamppeille ensi viikolla.

Kävin illalla Vinhan kanssa lenkillä. Kun se näki sorsia Kyynäspään rannassa, syöksyi sutena niitä päin, ja koska en kerennyt flexiin peukalojarrutusta tekemään, niin molskahti se lintujen perässä uimasilleen. Sitten se yritti samaa kauempana rannasta oleville kahdelle joutsenelle. Ne hönkäisivät torvestaan töräkästi ja lähtivät uimaan kohti. Tulipahan todistetuksi, että Vinha tulee oppimaan uimasilleenkin aika helposti koska ei pelkää vettä. Eikä isojakaan lintuja.

Yöt ovat olleet unen puolesta katkonaisia alaraajasärkyjen takia. Enkä hoitoo muihinkaan vaivoihin saa. Vähiten yksinäisyyden tunteisiin.

8.5.2017 Maanantai

Mitähän lienen tänään huolehtinut?

Mietin ainakin virsirunoutta. Keskusteluissa joudun jumalattomana ja uskonnottomana kieleni taakse kätkemään syvimmät aprikointini. Uskonsa kanssa "kamppailevia", varsinkaan vakiokuvioihin niissä fakkiutuneita ei saa epäilijät loukata, mutta me jumalattoman uskonnottomat ja moisen aiheen kanssa kamppailemattomat ovat siinä suhteessa täysin vapaata riistaa. Jo se on ilkeästi sanottu, että uskonnotonkin on uskovainen koska hän uskoo, ettei jumalia ole. Mutta ketkä, ja mihin oppeihin tukeutuen käsityksen "usko" ja "uskovaisuus" maailmaan on lanseerannut? Ei ainakaan uskonnoton jolle elämänkierto ihan siltään on tarpeeksi arvokas ilman tuonpuoleiseen ja todistamattomaan, "salattuun" kurkottelu. Arvokkaamalta tämä sattumalta tänne elämään syntyminen  nyt tuntuu, kun kaiken rujouden taustaväreihin on kyennyt heijastamaan myös sen kauneuden joka mielen mykistää.

Virsien säkeistöt ja niihin sovitettu musiikki on jumalien palvonnan tukijalkoja ja aivopesuun tarvittavaa jauhetta, eivät mitään muuta. Ei niiden sisältö ja sanoma kummoisenkaan kriitikon pilkkomista kestä. Minäkin jopa kykenen siihen. Esimerkiksi virren 266 Jeesuksen Kristuksen paikalle kun kirjoittaa vaikkapa Adolf Hitlerin nimen (tai minkä tahansa nykyisinkin vaikuttavan diktaaattorin, tai Jussi Halla-ahon), niin ymmärtää jo paljon ihmisen palvonnan kohteiden tarpeesta, ja mihin se pahimmillaan johtaa. Niin kuin on johtanut uskontojen koskaan konkretisoitumien jumalienkin palvonnassa kun oikein joukkopsykoosiin on vaivuttu.

Synnymme, elämme, kuolemme. Siinä koko elämän arvokkuus, tai irvokkuus, miten nyt kukanenkin tämän pätkänsä täällä dallaa.

A lähetti Treelta sähköpostia ja pyysi jälleen asuntoasiaansa apua. He eivät ostaneet sitä joulukuussa tarjolla ollutta koska myyjä ei tullut vastaan hinnassa vaan pani osakkeen vuokralle. Nyt kyse oli okt:sta Takahuhdassa, mutta se oli purkukunnossa ja tonttinakin liian kallis; 170 000 €. Kerroin, että remonttiin menisi satoja tuhansia, tai jos purkaisikin ja rakentaisi uuden, niin jo purkukustannuksiin menisi niin paljon, että rakennusaikeet päättyisivät siihen.

Maahanmuuttajille, vaikka nämä olisivat kuinka täydellisesti omaksuneet kielen, ovat käytännön sanastot ja niiden käsittäminen kuitenkin vaikeaa. Mitenhän paljon asunto- ja autokaupoissa heitä silmään kustaankaan?

Kävin Ykkösmetallilta kysymässä, pokkaisvatko huuvan yläosaan lisukkeen. Niillä oli sellainen prässi, joka tekee metalliin kiharat jäljet joten ei se onnistu. Suosittelivat peltisepänliikettä ja alumiinipeltiä.

Koipiin vain pakottaa. Ja selkään.

9.5.2017 Tiistai

A oli käynyt katsomassa erästä kerrostalo-osaketta Hervannassa. Lähetti minulle asunnon myynti-ilmoituksessa olevat tiedot ja isännöitsijän todistuksen. Osake on kuvista päätellen erittäin siisti, keittiökalusteet uusittu äskettäin ja kaikki pinnat remontoitu. Myös kerrostaloon kokonaisuudessaan on taloyhtiö tehnyt mittavia uudistuksia. LVI-puolella ovat kuitenkin vasta suunnittelemassa parin vuoden päähän tutkimuksia jotka luultavasti sitten myös toteutetaan. Tässä onkin sitten se ainainen asunnonostajan painajainen, että kuinka paljon tuleva remontti lisää vastikemenoja ja miten paljon siitä aiheutuu asukkaille remontinaikaista haittaa. Lähetin asunnonvälittäjälle sähköpostia, että soittaa minulle niin kyselen tulevista remonteista tarkennuksia. Ainakin tinkiä pitää hinnasta jos kerta jo ostovaiheessa on taloyhtiössä tiedossa mittavia remonttikuluja.

Maalasin yläkerran keittön lattian. Väri on siniharmaa.

Tänään hieman loivempaa on koipien särky.

10.5.2017 Keskiviikko

Asunnonvälittäjä soitti Treelta. Juteltiin aikamme ja lähetin A:lle sähköpostia muodstuneesta mielipiteestäni asunnon suhteen. Ehdotin hintatarjoustakin jossa alin tarjous oli 10 000 pienempi kuin lähtöhinta ja parin tonnin korotuksilla sitten pari yritystä. Saa nähdä, mitä tekevät. Tampere on uutistenkin mukaan kuitenkin niitä lähitulevaisuuden kaupunkeja jossa asuntojen hinnat tulevat nousemaan, joten sijoitus saattaisi olla jopa kannattava, ja että sen saa sitten aikanaan helposti vaihdettuakin kun sijainti Hervannassa on hyvä ja talo kokonaan peruskorjattu. A:lla ja S:lla on jo lastenhankkimiskaavailujakin, että nyt toimeen on tartuttava kun se mahdollista töiden ja muun suhteen näyttäisi olevan mahdollista.

Tein itse edellisen huuvan osista sen yläosan. Vähän piti rälläköidä, mutta kyllä se kelepaa. Ja yksi ylimääräinen saumakin tuli kun ei riittänyt pellissä pituus. Saapi se välttää, oli ainakin halapa.

Lähtisinkö Unimäkeen jo tänään?

En lähtennä. Aloin polkupyörien huoltamisen kanssa noitumaan. Puutarhurin Tunturista meni ähertäessä vaihteet sekasin ja kun alkoi sataa lunta, lopetin homman sadatellen. Ja kaikissa pyörissä satulatkin päin persettä!

Eliakseltakin puhkesi ensin uudemmasta ja sitten vanhemmasta varapyörästä takarengas. Kohta tietysti sama toisillakin pojilla. Keväällä esiintyy lasisirotelmia ajoväylillä.

11.5.2017 Torstai

Pidän äitienpäivää pojille niin tärkeänä, että vaikka lasteni äiti ei enää minusta välitä millään tavalla, niin hain Hommoojalta ruusun ja Prismasta täytekakun. Meinasin ensin, että paistan pohjat ja teen itse, mutta ehkä parempi tuo ostettu, ainakin ulkokuoreltaan nätimpi. Paikallisen leipomon kakkujen hinnat järkyttivät: 32 euroa halvin ja kallein neljäkymppiä. Siksi Prismasta, siellä se maksoi 14 euroa. Halvin olisi ollut 9,90. Iso ruukkuruusu maksoi 15 euroa. Ostin myös anopille yhden pienen, keltaisen ruusun. Sen hinta oli ainakin kohtuullinen: 2,95.

Yritin vielä korjata Puutarhurin polkupyörän vaihteita, mutta kyllä siellä jokin muoviosa on niin kulunut, ettei ne toimi. Tai sitten en yksinkertaisesti osaa sitä oikein vaikka katsoin juutuupista kyseisen Shimano-mallin huoltovideonkin. Tympii tuommoinen rassaaminen jossa ainoa näkyvä on rasvasta mustat nyrkit.

Vaihdoin E:n pyörään ehjän sisuskumin ja hjatkoimme eilen aloittamiamme huoltotoimenpiteitä. Lähinnä vaihdevaijereiden kiristelyjä, rasvausta ja satuloiden nostamista. Myös jarruja piti säätää ja ilmaa renkaisiin lisäillä.

Jää tänäänkin  Unimäkeen lähtemättä. Ehkäpä sitten huomenna.

Selkä-jalkasärky on valumassa minusta poispäin. Nyt koskee vain oikean jalan pohkeeseen, ja tosi kovasti.

Jäin tollottamaan Pauluksen kanssa vuonna 1947 rakenneltua mustavalkoelokuvaa Rouva Muir ja kummitus. Sopivan kiehtovasti lapsellinen elokuva vaikka en aikoihin ole viitsinyt vanhoihin elokuviin aikaani tuhlata. Enkä paljon muihinkaan. Luen mieluummin vaikka kesää kohden se vähenee.

Kirjoittaa tekisi mieli. Mielikuvituksessa on pyörinyt 28 novellin sikermä, mutta en ole saanut kuin ensimmäisestä kirjaimen A kirjoitusohjelmaan painettua. Siis aika mahdotonta, että siitä mitään tulisi.

Trumpin viimeinen tempaus CIA:n pomon poispotkiminen palliltaan on pannut pyörremyrskyn amerikkalaiseen politiikkaan. Huvittavaa, sanoi jääkiekkovarusteissa "sattumalta" haastattaeluun tavoitettu Venäjän diktaattori.

12.5.2017 Perjantai

Aamulla heräsin harvinaisen miellyttävän unen näkemisen loppuhuipennukseen. Se oli kuin elokuva jossa itse näyttelin. Oli hyvä nousta päiväänsä semmoisen jälkeen.

Nyt, kun pojat ovat lähteneet koulutielle ja Puutarhuri töihinsä, alan pakkaamaan ja lähden pikkuhiljaa viikonlopuksi Unimäkeen. Minulla kun ei äitiä eikä hänen sijaistaankaan enää ole, niin sepä on sama sitten synnyinsijoillaan äitienpäiväkin viettää. Pojat saavat omin päin herätä su-aamuna äidille kahvin keittoon ja korttienjakoon. Sanoin  heille, että on se hienoa, että teillä on hyvä äiti joka rakastaa ja huolehtii. Ja onhan hän, en sitä voi mitenkään toiseksi mennä väittämään. Suren vain sitä, että suoria tunteita ei enää meidän aikuisten välillä esiinny.

Mutta entäs jos se on ihan luonnollinen asia kuten Puutarhuri kerran tiuskaisi; "Lapset on tehty, ei tässä muuta enää tarvita kuin heistä huolehtimista."

torstai 4. toukokuuta 2017

Merkintöjä

29.4.2017 Lauantai

Tänäkin eloni aamuna maapallo vieri asentoon jonka hetkellä varjot vielä pitkiä kun poluilleni suuntasin.

Vinha innoissan vinttasi missä huvitti, sillä sitä hanki kesti kaikkialla. Pyitä pöläytti lentoon rajapolun suulta ja Villeän rinteessä kuului metsonkin rymistely. Käytiin Vanhassa Toimilassa saakka johon päättyivät yöpakkasessa kovaksi rapsakoituneet kulkemisten jäljet. Lunta on yhä niin, että menee kumikkaan suusta sisään.

Tullessa alkoivat jo lumipenkat liestyä auringossa. Unipurokin liritteli niin kuin se on vuosisatoja liritellyt. Ehkä senkin paikalla on muinoin ollut suuri joki ja Pohjoislammit ja suolaaksot sen yläjuoksulla ovat olleet pitkulaisen järven vallassa. Mitättömien puroseutujen kasvatti minä siis vain olen, ja niin ovat mietteenikin kuin keväisen puron lirinää.
Aamupuuroa kitusiini lappaessa seurasin ikkunasta lintujen ruokintapaikan vilskettä. Laitoin jo viimeksi muutaman makkaran ruokinta-automaatin päälle kun ne jäävät nykyisin joka kerta syömättä. Sainpahan nyt tietää senkin, kuinka makkara kelpaa mustarastaallekin. Kun toinen mustarastas lennähti paikalle, ne ylivoimallaan antoivat päälle päsmäröinneelle närhelle kyytiä.

...ja hangen päällä Vinha vilahti piiloistaan kaivelemansa jäniksen takaraaja suussaan...

Politiikasta sen verran, että Sampo Terhon valinta tulevaksi Eurooppa- ja kulttuuriministeriksi edustaa sitä järkevää linjaa, että ääriajatteluun taipuvaiset otetaan valtakunnan politiikan eturiviin yksi toisensa jälkeen ja näin he ovat lujassa kontrollissa jossa liiat luulojen höyryt vähitellen päästellään pois ja heistäkin tulee tavallisen lyhytikäisiä kuolevaisia.

Kun ja jos Jussi Halla-aho valituttaa itsensä persujen pj:ksi niin puolue kokonaisuudessaan siirtyy marginaaliin jossa lakastuu hiljaa pois. Toisaalta taas Sampo Terhon valinta pitää Soininkin ministerinä vielä vaalikauden loppuun ja tätä tietä puolueen kasvussa oleva tappioputki ei niin pahalta tunnu niissäkään, jotka halla-aholaisissa  "hommeleissa" ovat jykältäneet. Kätketty katkeruus maustettuna häpeällä ei ole sekään hyvä tulevaisuuden politiikankuvioita ajatellen.
Soila ja kakrut kävi. Kelkkasin ne tienvarteen sitten kun läksivät. Susi oli kulkenut Pikku Karipuron kohdalta tien ylitse ja jo yksi maastoautokyylä oli jälkiä lukemassa. Olisi pitänyt pojannulikalle käydä sanomassa, että elä kulje isäisi typeriä mielipideuria petoasiassa. Anna raiskioiksi pieksettyjen metsien vapaiden jäsenten olla jo. Mutta luultavasti se nostattaisi vain typerää uhmaa koska näihin päihin ei enää muuta mahdu.

Halkoja hakkasin ja korjasin sortuneet pinot. Muutamat mäntyrangat parkkasin kuorista puhtaiksi ja panin kuivumaan hirsipinojen katteiden päälle. Aamupäivällä lenteli useita joutsenkolmikoita ja useampia yksilöitä sisältäviä kurkiparvia ylitse, yksi suuri hanhiparvikin korkeuksissa kalkatellen. Iltapvllä saapuivat taivaankattavat pilvet ja nyt tuuli suorastaan raivoaa. Yksi tuima pyörre kieräytti sukset ja pulkat aitan seinustalta nurin ja kuljetti niitä jo kauas hangelle ennen kuin kerkesin kunnolla edes hätkähtää. Huussin oveakin boforeilla mitattava, itäkaakosta työnnältävä voima yritti irroitella kun se on täällä ollessani melkein aina avonaiseksi punaiseksi maalatulla kivenmurikalla tuettuna. Panin ilkeästi eestaas jyystävän lautaläven salpaan ja kävin muutakin irtoavaa tavaraa keräilemässä painojen alle. Pressujakin muutamat oli jo lähdössä tuulenpurjeiksi, ja Vinhalla puuhea häntäpuska hauskana huljusi kun se niiden perässä kirmasi.

Saunonut olen ja niin raukea on olo. Selkää pakottaa. Lähtiskö Hojoon humpalle? Säätiedotus lupailee lumimyräkkää koko Suomeen.

30.4.2017 Sunnuntai

Heräsin ennen kahdeksaa. Vettä sataa ropisemalla ja tuuli on yhä lujalla. Öinen lumimyräkkä oli lupausten mukainen. Meni 2 tuntia Tuusniemeltä humpallusten jälkeen yöllä pois ajaessa. Täysmärkää lunta jäi vielä sulamisenkin jälkeen maahan 10 senttiä. Tänään en ulkotöitä tee jos pakko ei ole.

Kirjakerhossa kalusivat Jari Tervon julkista ja kirjallista rankaa. Sitten kuuntelin Tarja Närhen iskelmäradiota. Siivosin samalla lattiat ja lapoin komerosta säkkiin vaatteenrytkyjä. Jospa ilma paranisi niin ottaisin kaasupullo-vesijohtohuoneen vanerilattian ylös. On käyttämättömästä vesijohdosta tulppa irronnut ja vettä pulpunnut koolausten väliin levyjen alle. Vaate- ym. rojua on sekin huone täysi.

Ilma parani kerrassaan loistavaksi kahden jälkeen. Purin sen lattian ja valokuvasin vakuutusyhtiötä varten vaikka materiavahinkoja ei juuri kastumisesta tullut. Ainoastaan töistä voi jonkun satasen koettaa tinkiä vaikka omavastuu syökin siitä osan. Kun lattia kuivaa, niin ruuvaan vanerit takaisin ja asia sillä selvä. Pitää vain tuo vesijohdon sulku miettiä pätevämmäksi. Siinä on nyt veneeseen tarkoitettu koirankullitulppa, mutta ei kai siihenkään voi oikein luottaa sillä jäätyessään vedellä on kova voima ja jäätapin kyljet liukkaat kun se pois putkensuusta haluaa. Käsipumppu Nira 9 on haljennut sekin vaikka ei ole ollut vuosiin kiinni vesijohdossa. Eli sen sisään on sittenkin jäänyt vettä, tai valunut yläsäiliöön jääneet tipat ja ne jäätyneet. Maksaa sekin 200-300 eurova jos äkkitunne tulee, että nyt veden raahaaminen sankoilla saapi loppua!

Lämmitin taas saunan. Lauteilla makaillessani ajatusten lirinä täytti jälleen pääni, mutta mitäpä niistä näkyville kirjaamaan. Olen jo yöpetillä pitkälläni ja yksinäisyyden puristus tuntuu tässä hetkessä harvinaisen konkreettiselta. Kuunsirppi ilmestyi tähtitaivaalle valaisten alakuloisesti kevätpakkaseen vaipuvaa myöhäiltaa. Tai siis katselijan mieli on alakuloinen, mitäpä älytön kuunvalo alakuloisuudesta ymmärtää. Otanpa kirjan ja luen, nukahdan siihen sitten kuten niin tuhannesti ennenkin. Se pelastaa tällaisen ihmismielen kerta toisensa jälkeen päästämästä alakuloisuuden ja yksinäisyyden tunnetta masennuksen portin synkemmälle puolelle.
1.5.2017 Maanantai

Hieno vappuaamu. Jälleen aikainen mutka pakkasessa kovenneilla hankipoluilla. Vinhalle tuli uusi kokemus, eikä niin miellyttävä. Kusiaispesän laelle olivat asukkaat kerääntyneet aamuaurinkoon lämmittelemään ja niitähän piti tietenkin mennä nuuskaisemaan. Taisivat kusaista aika inhasti, sillä vielä vartinkin päästä koiruli metsässä aivasteli.

Lapsuudesta viimeksi muistan vielä vappuna näillä korkeuksilla olleen näin hankiset kelit. Silloin oli usein äitienpäivänäkin Keyrityssä jäät ja Nimettömään viriteltiin vasta toukokuun puolessa välissä ahvenkatiskoita varten katajaiset tai näreiset kuturyväkset. Nyt unohtui niiden oikea nimitys, niin panin että "ryväkset". Ehkä oikea nimitys kohta nuljahtaa takaisin mieleeni jonka repeämästä se uida polskautti pyrstöään notkauttaen avarammille ulapoille. (Turot)

Luonnonnäytelmääkin sain juuri seurata ikkunastani. Isolepinkäinen syöksyi metsänrajasta ja tempaisi kynsiinsä pikkulintuparvesta vihervarpusen. Sitten se pudottautui hallitusti hangelle jossa muutamalla nokankopautuksella otti saaliistaan hengen ja nousi koivunoksalle. Kerkesin juuri ja juuri tarkentaa kameran ja laukaista. Seuraavaksi lepinkäinen lensi ruokailemaan kauemmaksi kuusen oksistoon. Höyheniä vain hangelle sieltä hiljaksiin leijaili, ja kohta pienestä piipertäjästä ei muistoakaan liene. Mutta ruokintapaikalla oli kyllä pitkä hiljainen hetki.

Pitääpä laittaa muistiin ruokintapaikalla ja lähistöllä vierailleet, tunnistetut lintu- ja muut eläinlajit.

Närhi. mustarastas, isolepinkäinen, helmipöllö, kanahaukka, varpushaukka, pulmunen, viklo, taivaanjäärä, järripeippo, peippo, talitiainen, sinitiainen, töyhtötiainen, hömötiainen, keltavästäräkki, västäräkki (tänä aamuna hangella!), vihervarpunen, viherpeippo, urpiainen, jänis, metsämyyrä, päästäinen, lumikko ja kärppä.

Hehtaarin pihapiirillä muualla jäljistä tunnistetut: Ilves, susi, kettu, hirvi ja ahma. Myös karhu muutama vuosi sitten.

Kesällä kyykäärmeitä ja rantakäärmeitä sekä lukematon määrä eri pikkulintulajeja sekä myös isompia. Maakotkakin on muutaman kerran päällä nähty eikä hiirihaukan loivaa kaartelua sovi unohtaa.

Mutta palokärjen vihellystä ei enää tänä keväänä ole kuulunut, eikä käpytikkaa näkynyt. Viimeisen Vanhan Metsän murhaamisen myötä murhaantuivat myös he. Perkeleesti kiitoksia siitä UPM ja Saksalainen sijoittaja. Olisipa helvetti edes teitä, kasvottomia varten olemassa ja pörssinne palaisi siellä, hitaasti.

Nyt jälleen ilta. En lähtenyt vielä Kniin sillä jäi muutama pölkkyläjä vielä pienimättä. Ja jää huomisenkin jälkeen ainakin pienemmät klapitarpeiksi katkotut. Olkapää sanoo jo aika pahasti "knirrr ja knarrr". Kipeäkin on, eikä selkäkään ole kunnossa, mutta kun alkuun pääsee, niin kummasti sitä vain asialle vertyy.

Vappu meni siis lauluja laulelematta, simaa nauttimatta enkä marssin askeleitakaan  tapaillut. Taisin minä yhden kerran aloittaa, että "työn orjat hangen alta nouskaa...".

Nyt rupean ajoissa nukkumaan. Yle Puheessa päättyi juuri dokumentintapainen Suomen pystykorvista.
2.5.2017 Tiistai

Jälleen aurinkoinen aamu ja samat kulkemiset jäätyneillä urilla. Unipuron kohdalla lumisilta on romahtanut joten ei siitä enää Lynxillä ylitse kastumatta kurautettaisi. Mutta eiköhän tuo kelkkailu tältä talvelta saa jo jäädä. Autolle vien tavarat sen reessä sillä loppupään auraamaton tieura upottaa lähdön hetkellä iltapvllä pohjia myöten.

Melkoisen törkypihan se ihminen melkein paljain käsin aikaiseksi saa kun muutamat päivät pehertää. Mutta tämä pihapiiri, joka saattaa kapunkipihojensa nurmikoita parturinsaksilla sipsittelevän bedantin mielestä olla kauhistus on minulle erittäinkin elävän monimuotoinen ja tuoksuinen. Viihtyisäkin, ja onhan siinä sitten oma askareensa tiedossa kun oikeasti on siivottavaa kunhan lumi sulaa ja ruoho viheriöitsee. Ja mitenkä hyvää maanparannusmateriaalia kaiken hyödyllisen typerehtämisen tuloksena onkaan samalla rukkasista ja hakkuupölkyiltä varissut.

Nyt ollaan lähdössä. Vinha arvasi kun panin pannan ja liean kaulaan, että taas se helvetin kyyti on edessä. Surkeaa, otan osaa, sanoin sille, ja lellittelin muutenkin, mutta mitäpä se pelokasta koiraa auttaisi. Tärisee ihan kun autokyydistä puhelen.

Olisi tänne kyllä mukava jäädä sillä keli on keväisen hieno eikä sitä kaupungissa sillä tavalla koe kuin täällä kaikenlaisen puuhastelun parissa. Ihan oikeassa Vinha on, että mitä sitä eestaas rahtautumaan.

torstai 27. huhtikuuta 2017

Merkintöjä

25.4.2017 Tiistai

Pääni sisältö puuskuttaa toisinaan kuin höyryjuna koskaan päättymättömiä raiteita siellä matkaisi. Kolisee, nirskaa, kurvissa heilahtaa. Asemien ohitse se porhaltaa pysähtymättä, pilliään vihellyttäen. Soivista korvista tunne kai johtuu, tai sitten mielikuvituksesta, joka ei kaikelle sanoja löydä, toisinaan vain värikkäitä kuvakavalkadeja, tai pelkkiä aistimuksia, tuoksuja. Viimeksi torkahtaessani kesken lukemisen, sanoitin kertomuksen repliikkeineen kaikkineen ja kun aakkoset törmäsivät seinään, alkoi unen piirtäminen, rakentaminen, värittäminen. Sanoista ja lauseista sahasin lankkuja, lautoja, höyläsin paneleita, kattopontteja, leveistä lankuista pystytin runkotolpat, naulasin vitokkaat ja koolaukset, räystäät ja kattojen lappeet. Pian ajatuksen tontilla seisoi talo, taloon muutti asukkaat, ja kohta taloja oli kokonaisen kylän tarpeiksi, ja asukkaita kaikissa. Jokaisella oli oma suku, nimet ja lapsissa elämisen tarkoitus. Ympärillä oli perunapeltoja, kasvimaita, ohrapeltojakin joiden takaa aurinko nousi. Tuomi kukki, mehiläinen pörräsi, järvenrannan töyräällä veneitä teloillaan, ja aamutyvenessä jo joku pyydyksiä kokemassa.

E lähti luokkaretkelle Kroatiaan. Kytki minullekin WhatsApp-yhteydet ja jo bussissa matkalla Seutulaan kokeili toimivuutta.

26.4.2017 Keskiviikko

Lento Kroatiassa perillä. Hotelliin majoittumisesta viesti klo 13.31.

Postista tulee yleensä vain laskuja ja mainoksia. Tänään tuli harvinaisempi kuori. Siinä oli selvitys potilasvahinkoilmoitukseni tämän hetken tilanteesta. Olivat pyytäneet hampilääkäriltä selvityksen hampaanjuuren poistosta. Näytti vastaus siltä, ettei vahinkoa ole tapahtunut; normaali kiruginen keissi.

Postithan lakkaavat pian kokonaan tulemasta paperisena kun laskutkin pääosin jo nyt ääntä päästämättä odottavat sähköpostin aukaisijaa. Ja yhä enemmän vain hämärtyy suhde laskuttajan ja laskutettavan välillä kunhan robottiautomaatit sillekin rintamalle 100 %:iin yltää.

Äsken tuli kotivakuutuksen päivityksestäkin kyselylomake sähköpostiin. Kun luin lähettäjän tekstiä, niin hirvitti virheiden määrä, pilkkujen ja pisteiden sekä isojen etukirjaimien puute tai päin prinkkalaa asettuminen sanojen sekaan sekä yleensä koko 2:n liuskan mittaisen kirjeen yleisilmeen sekavuus. Kysymyksetkin ilman kysymysmerkkiä. Ei mitään järjestystä, ei mitään kunnioituksen tapaistakaan lukijaa kohtaan. Tekstin tuottamisessa ollaan kuin motokuskit harvennusleimikolla. Pinoja kyllä syntyy teiden varsille, mutta hakkuualueella jälki on aivan hirvittävää.

Kun ihmispoloisia entisen mallisissa kouluissa kiusattiin tekstin tuottamisen siisteydellä ja pilkunnussinnalla ja myöhemmin näitä samoja poloisia metsätyömailla millintarkoilla pöllinmittavaatimuksilla ja kuorenparkkuun tarkkuudella niin nyt ei kummallakaan työmaalla ole tuloksen jämptiydellä paskankaan vertaa väliä. Äärimmäisyydestä toiseen ajelehtii tämä pisatuloksilla siunattu, valittu kansa.

Sähköisesti käryten päättyi tämä päivä: Liesituulettimen käämit surahtivat tuleen. Niin meni sekin uusiksi. Saas huomenna tuta, mitä vakuutus korvaa vai korvaako mitään. Mutta olipa kuiten onni, ettei se yksikseen alkanut kärytä, olisi tuhkaa tullut isompi läjä tälle tontille ja sitten sitä kusessa olisi oltu. Letut tuli silti paistetuksi, ja syödyksi.

Selkäsärky ei ihan kokonaan ole ohitse, vihleksii varsinkin istuillaan ollessa.

Illasta E lähetti iloista viestiä lauttamatkasta Bracin saarelle.

27.4.2017 Torstai

Jotain myönteistäkin väliin: Vakuutusyhtiö pani heti maksuun sen liesituulettimen kun hommasin uuden tilauksen ja hintatiedot Veikonkoneesta. 700 se oli tässä vaiheessa ja siitä pois 6%:n laitteen ikävähennys sekä 150:n omavastuu. Maksettavaa siis jäi ihan tarpeeksi itsellekin. Vielä pitää sähkömieskin kytkentään rekrytoida, mutta sen maksaa kokonaan vakuutusyhtiö. Osaisin itsekin ne muutamat johdot kai paikoilleen tökätä, mutta virallista takuuleimaa en sellaiselle asennukselle sitten saisi. Tein jo kärynneen laitteen purkutyöt ja siivosin taustat. Olikin kaakelinpintaan, putken varjoon ja kaappien kylkiin kertynyt jo tuuman paksuisesti rasvaista pölyä sun muuta töhnää, että tulipahan puunattua. Purkaessa sain pienen sähköiskun ranteeseen kun en älynnyt sulaketta käydä painamassa ales. Olin johtojen päät kyllä jo vanhanmallisiin, keltaisiin suppareihin eilen laittanut, mutta kaipa ne "vuotivat". Panin sitten uudet ja paremmat etteivät penakat kärvenny kun syöttöjohto roikkuu jokaisen ohitse kulkijan näppien ulettuvilla. Sulaketta ei voi pitää alhaalla koska kaapistojen valot ja muutama pistorasia on saman räpsyn takana.

Hallituksessa tuli ministerivaihdoksia ja lisäyksiä. Persujen Sampo Terhosta kulttuuri-, urheilu- ja eurooppaministeri, kokoomuksen Antti Häkkäsestä oikeusministeri ja maa- ja metsätalousministeriksi kepulainen Jari Leppä.

Hesarissa kolumni jossa aprikoitiin le Peniksen saattavan vaikka voittaakin Ranskan presidentin vaalit. Luultavasti siihen ei tarvita kuin yksi provosoitu pommi-isku jonka tekijätausta jää epäselväksi niin kansa ryntää sen noidan taakse. Tätä ei kolumnissa kuitenkaan esille otettu vaan ehdokkaiden henkilökohtaisia ominaisuuksia siinä enimmäkseen punnittiin.


28.4.2017 Perjantai

Puuron panin uuniin hautumaan illalla ja heittäydyin sänkyyni miettimään, minkähän penkillä lojuvitsa neljästä kirjasta ottaisin luettavakseni. Nukahdin sitä miettiessä. Muutaman tunnin kuluttua olin heräävinäni siihen, että joku kaapunainen tuli sängyn viereen ja osoitteli isolla lusikalla keittiön suuntaan hokien "puuro on tulessa, puuro on tulessa...". Läksin katsomaan, mutta ei uunissa mitään puuroa ollut, saatika tulta missään. Tulin takaisin ja paneuduin sänkyyn kun kohta hautuvan puuron tuoksu tunkeutui oikeasti unen lävitse nenääni. Nousin ylös, menin keittiöön, katsoin mikron kelloa joka oli ½3 ja ajattelin, että kyllä sen täytyy olla nyt jo hautunutta, mutta onkohan siellä uunissa mitään kun äsken ei ollut. Sujautin kourat uunikintaisiin ja avasin luukun. Kyllä siellä ruskeakuorinen puuro padassaan poisottoa odotteli. Nostin padan sähköhellalle ja kannen päälle. Kiedoin pyyhkeitä ympärille, että se siinä hautuu lisää ja jopa säilyy aamuun saakka melkoisen lämpimänä. Mietin kyllä, että olenko minä varmasti hereillä vai edelleenkö näen unta ja kohta taas nousen sängystä katsomaan, missä se puuro palaa...

Enpä sitten alkanut enää nukkumista yrittelemään vaan aloin kirjoittelemaan näitä ja nuita. Alan kohta pakkailemaan Unimäkeen lähtöä varten vaikka ei kai mulla olisi varaa sinne matkaa taittaa. Jos olisi vapun ylitse niin tulisi ehkä joku pölkky pinoon halkaistuksi.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Merkintöjä

22.4.2017 Lauantai

Aamulla varhain kun aurinko jo nousi.

Näin unta jossa olin humalaisen kirurgin leikkelyn kohteena. Se käsitteli veistä kuin Esa Pekka Salonen tahtipuikkoa viillellessään avohaavoja olkapäähän, käsivarteen ja sormiin. Ryyppyjä naukkailevan kirurgin rinnalla oli niin ikään vahvassa kännissä soperteleva sairaanhoitaja joka ompeli sitä mukaa haavoja umpeen. Käsivarteni ulottui kahden sairaalasängyn ylitse ja verinen kämmeneni rohjotti puudutettuna ikkunalaudalla saviruukun vieressä jossa kukki mustia ja ruskeita ruusuja. Leikkelyn kohteena oleva olkapääkin oli muualla kuin kaulan vieressä ja muutenkin katselin niiden touhuja kauempaa kuin elokuvaa. Kun humalainen pariskunta alkoi nussia viereisessä sängyssä kyynärpääni päällä heräsin. Käsivarsi oli aivan puuduksissa ja olkapäätä särki vietävästi.

Pieniä vihreitä lintuja ainakin näennäisessä sovussa muunväristen kanssa tuossa ikkunan alla ruokinta-automaatilla. Mainio kontrasti harmaampivärityksellisten urpiaisten violettibaskereihin nuo vihervarpusten mustat päähineet. Paikalla on myös punatulkkuja, peipposia, pari keltasirkkua ja iso katras viherpeippoja. Lie nuita pieniä eläviä satoja jos kaikki puissa istujat ja hangella hyppijät arssinoi?

Lintujen ruokailutouhuja katsellessa tunki niinkin epämiellyttävä ilmestys mieleen kuin kansanedustaja Hakkarainen. Ei se sahuri ole sittenkään oikea ja aito rasisti. Jos olisi, ajaisi se rotupuhtauslakia joka sallisi ainoastaan Hakkaraisilla maailman täytettäväksi. Ja että kaikki olisivat Viitasaarelaisia.

Ajelin siis eilenillalla myöhällä tänne Unimäkeeni. Vinha surkeili kyydissä ja oli hyvin, hyvin loukkaantunut vaikka iloisena lähtikin tutkimaan ympäristöä sen vapaaksi kyydistä päästettyäni. Tuleekohan sille henkisiä ongelmia tästä toistuvasta, vastentahtoisesta autokyydistä Unimäen vapauteen ja taas takaisin kaupungin puolipakolliseen vankeuteen?

Mökki oli ehtinyt jäähtyä, mutta kyllä se puoliltaöin oli jo kohtalaisesti haalistunut kun uunia ja hellaa pooruutin. Lämmitin saunankin. Pihapiirissä lunta on puolimetriä ja Lynxillä tiivistelemäni polanne alkaa pettää pahasti jalan alla. Ei se muuten haittaa, mutta kaivolta vesien haku on aikamoista läikyttelyä. Kelkan kyydissä jos sitä haen, niin ei ole puoliakaan sankoissa jäljellä vaikka kuinka varovasti ajaisi. Pitäisi olla kannellisia astioita.

Vinha kävi herättelemässä puoli viiden aikaan ja käytiin yöpakkasen kovettamilla kelkanjäljillä tavanomainen lenkki Villelään. Kohta alkaa taas aurinko sulattaa hangenpintaa, että täytyy ennen hölseilyä lähteä tästä vielä muutama tuulenkaato pihaan hillumaan.
Iltasella

Tätä se mun uneni tiesi, voisi sanoa jos unien ennusteisiin uskoisi. Selkä meni sellaiseen kuntoon kelkan ja puukuormien kanssa rymytessä, että mitenhän tässä mitään enää kykenee tekemään? Polvillani konttasin tänne pikkuhuoneen sänkyyn tuvan sohvalta johon erehdyin oikaisemaan saunomisen ja iltakahvin jälkeen. Jos nyt saisi edes nukutuksi. Vituttaa. Sormetkin niin halkeilleet ja kipeät ettei kynää kärsi pidellä.

Puita olisi pölkyttäväksi ja halottavaksi miehenmitan verran jos kykenisi...

Rupean lukemaan, jospa uinahtaisin vaikka vahingossa. Unet saisivat olla vähän verettömämpiä kuin viimeöiset.

23.4.2017 Sunnuntai

Tulipa surkea sunnuntai. Selkää särkee niin, etten jaloilleni kunnolla kykene. Kävin kuitenkin kömpimässä takakontista kauppareissulla tieltä löytämäni, auton alle jääneen jäneksen. Raahasin sitä narun jatkeena kelkan urilla ja piilotin sulapälveen kannon päälle ja vasta sitten päästin Vinhan ulos. Hyvin veti vainua ja aika pian se saaliin löysi. Nyljin ja paloittelin jäneksen sille raakaruuaksi. Oli hauskaa seurata kun Vinha kanneksi lihapaloja piiloihinsa ja jätti vain yhden takakoiven kaluttavakseen. Olisi pitänyt ottaa lihat talteen ja säännöstellä, mutta ehkä se sen osaa itsekin. Eihän tuo mikään kansakoulunopettaja V.Föhrin ajokoiranhutaleen kaltainen ole. Sehän saattoi pesuvadillisen koulunruokalasta tarjottuja keitontähteitä horaista minuutissa sisuksiinsa. Toisaalta olisi jäneksessä ollut syötävää vaikka itsellekin. Raato oli vielä lämmin kun sen tieltä korjasin ja vain pää sillä oli murskaantunut kolarissa. Jostakin syystä ei keväisen jäneksen liha houkuta. Melkein yököttää ajatuskin, joka vanhaa metsästäjäminääni kummeksuttaisi kovasti jos se vielä elossa olisi.

Puurokattilaa liedelle asetellaessani vilkaisin ulos ja näin, kuinka isolepinkäinen sujahti metsänreunasta pikkulintuparveen saalistamaan. Tyhjän se haras! Nopeasti tarkensin kameran ikkunan lävitse ja sain pari kuvaa näpsäistyksi ennen kuin se siirtyi pellonlaidan petäjänlatvaan uutta yritystä harkitsemaan. Hieno lintu sekin.

Mutta olo ei ole hieno. Pakko makailla vain ja katsella ulos jossa pöllipino odottaa pienijäänsä.
Illalla

Olo ei ole yhtään parempi. Pakottaa niin perkeleesti! Luen kirjoja. Yhden välissä oli litistynyt itikka kuin kasvi koululaisen kansiossa. Lienen lukenut sitä kesällä aitassa. Tämä painos on vuodelta 1998. Itikkamuumio on erityisen näköinen vaikka raajat ovatkin irtoilleet.

Otin Buranan, ja kohta toisen. Pakko, sillä ei tästä muuten uneen pääse.

24.4.2017 Maanantai

Vähän loivempana selkäsärky nyt, mutta ei kirvestä käteen kärsi ottaa. Saatika että moottorisahan kanssa kumartelemaan kykenisin.

Radiossa käsittelevät Ranskan presidenttivaalia. Hyvä oli, ettei le Penis voittokakkua päässyt leikkaamaan. Macronistahan kukaan ei vielä osaa mitään takeita antaa, että kuinka hommansa sitten toisen kierroksen mahdollisen voiton jälkeen tulee suorittamaan, mutta ei sillä ainakaan mitään ääriajatuksia ole kampanjassaan ilmennyt kuten syntymälahjana niitä saaneella vastapuolellaan. Muut hävinneet presidenttiehdokkaat lyöttäytyivät jo Macronin taakse, että kyllä le Penis saa voittohaaveensa haudata. Mutta on se ihmismassan ajatuksenjuoksu kaiken historianopettelunkin jälkeen aivan merkillinen kun noinkin pitkälle täystyrannin elkeet omannut henkilö pääsee. Melko varmasti tuhoamisleirit vielä jonain päivänä Euroopassa jälleen käryävät. Kui ei osattaisi jo kaiken nähdyn jälkeen valmistautua yksituumaisesti nurkan takana tulossa oleviin ympäristökatarstrofeihinkaan vaan niitä (tai mitä tahansa katastrofia) odottaville ääri-ääliöille annetaan täydet valmistautumismahdollisuudet ponkaista tekemään tekosiaan muutenkin kärsimään joutuvien kansakuntien faunaan. Tai ehkä sittenkin on opittu jos Macron valitaan suurella enemmistöllä tulevalle ranskalaiselle hengähdystauolle ja se akanvötkylä kokee roiman häviön eikä sieltä enää tule nousemaan.

Hollandea haukutaan nyt huonoksi ja mitään aikaansaamattomaksi presidentiksi, mutta virkansahan hän hoiti eikä syyllistynyt mihinkään yliampuvaan ryyhällykseen kuten monet "aikaansaavat" kansojen johtajat joskus syyllistyvät. Se mies esiintyi toimessaan sympaattisena nallukkana ja oli perin sopiva vastakohta ranskalaiselle temperamentille verrattuna ilkeänoloiseen ADHD-Sarkozyyn. Kovasti karismaattisia johtajia tulisi pelätä eikä jokaisen pölynimurikauppiaan sitikan kyytiin erehtyä. Harvassa johtajassa karisma onnistuu kuten Obamassa.

Auringonnoustessa muiden syömärilintujen joukkoon pomppi maata raaputtelemaan mustarastaspariskunta. Niille näkyy kelpaavan lanttukukon kuorikin joka lojui pehmeäksi marinoituneena koivunjuuren hangessa. Paikalla vilahti jokin oudompikin lintu, mutta oli niin nopea käväisy, etten kerennyt tunnistamaan. Vaalea häivähdys se oli, ja ehkä pikkuisen pienempi kuin mustarastas. Pulmunen luultavasti joita näkee nykyään ylen harvoin. Lapsuuden miljöössä ne jo maaliskuun pakkasilla saapuivat savottalaisten reenjäljille hevosmunkkeja hajoittelemaan. Taisivat olla ensimmäisiä alkavan kevään merkkejä silloin. Pulmusparvetkin olivat kohtalaisen kokoisia. Viikon luontoäänen metsäkirvisen esittely tuli radiosta. Sitäkin lajia panevat pataan Italiassa ja muualla etelänmailla, paitsi Afrikan talvehtimisalueilla ja siksi sen kanta on jonkin verran taantunut monen muun lajin lisäksi. On se tuo ihminen...

Puhelimessa kulahti tunnin verran. Se keskustelu vähän auttoi mataloitumaan pyrkivää mieltä. Saunaa lämmäytin sen verran, että kylvettyä on mukavempi lähteä.

Pitää pakata. Pääsiäiseltä jääneet liinavaatteet ja pyyhkeet on jo kasseissa ja niistäpä tuleekin sitten monet koneelliset kaiken muun pyykin lisäksi. Voisi kai niitä padassa pestä täälläkin, mutta annanpa konevoiman helppouden työteliäältä ajatukseltakin ponnen taittaa.

Nyt kun saisin vielä Vinhan kiinni ja autoon talutelluksi. Se arvasi taas, että olisi lähdön aika ja kipaisi saunan taakse lumitönkyrälle makaamaan. Voi koira parka.

Eliaksella illalla luokkaretkelle lähtö. Kroatian pitkälle edennyttä kevättä ovat jo huomenna kokemassa. Mukavia asioitakin tapahtuu monesta elämän vastamäestä huolimatta. Piti sitäkin retkeä varten monet kakkuvuoat voidella, mutta kun tietää, miten ilo nuorilla mielissä kuplii, niin eipä sekään vaiva pahalta ole tuntunut. Eikä tunnu.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Merkintöjä

11.4.2017 Tiistai-13.4.2017 Torstai

Rahat on jälleen melkein kaput, masentaa. Yritän olla kuluttamatta, mutta se onnistuu vain olemalla aloillaan, siivet supussa. Jos liikahdat sataa metriä kauemmas, täytyy kaivaa kuvetta. Silti omaa tupaa tai pihaakaan ei edes minuutiksi voi ilmaiseksi olemisvyöhykkeeksi väittää. Äkäinen laskelma vuosittaisista vakuutusmaksuista, lainanlyhennyksistä, tontinvuokrista, veroista sekä muista asumisen yleis- ja korjauskuluista tekee minuuttihinnaksi 30 senttiä, ja jos otan "huvittelu"paikkani Unimäen mukaan laskelmiin, niin jokainen minuutti vie minusta poispäin 50 senttiä. Eihän siinä mitään olisi, jos tulopuoli olisi edes samalla tasolla. On siis keskityttävä säästämiseen oman ruumiin kustannuksella koska kasvavien penakoitten ruokalautasesta ei voi paljoa tinkiä. Einehdin vaatimattomasti. Syön leipää ja salaatteja, puurolautasiltakin kaavin tähteet omaan kupuuni. Juomiseksi raskin parhaimpina päivinä kaataa piimää jota haen saksalaisesta koska se on siellä 30 senttiä halvempaa kuin muualla. Piirakat ovat myös halpoja, 25 senttiä/kpl, ja närpiöläiset tomaatit, jotka ovat paremman makuisia kuin paikallisten kasvihuoneiden tuottamat, mutta kalliimmat. Maito maksaa sielläkin nykyään saman kuin muualla ja ruisleivässä hinnanero on vain muutama sentti. Muuten en tykkää Lidlistä kauppana. Se on suorakaiteen muotoinen halli täynnä epäkuranttia rojua jota ilman ihminen tulisi toimeen. Tällä viikolla alkaa pääsiäinen, on keskityttävä sen ylitse pääsemiseen. Lastaan kyytiin kakrut ja koiran ja menen Unimäkeen joka sekään ei ole ilmainen olemisen paikka, mutta halvempi kuitenkin, tai no, sekin on suhteellista. Ainainen lompakonkauhistus on jokatapauksessa bensiinimittarilla käynti.

13.4.2017 Torstai-17.4.2017 Maanantai

Pienennän ajatuksen liekkiä. Kynääkin pykineisiin sormiini otan vain harvakseltaan. Suljin suuren maailman trumpeineen ja le peniksineen mielestäni pois kun läksimme Knista tänään torstaina. Ajattelen nyt sutta, joka oli käynyt Unimäen pihassa edellisenä yönä. Suren sen laahustavaa askellusta vastasataneessa lumessa ja tunnen avutonta vihaa sitä rikollista lajitoveriani kohtaan joka vapaudessaan vaarattomaan eläimeen on haulia tulikepistään syytänyt, ja ehkä saanut tapetuksi lauman muut jäsenet, ne sudelle yksilönä elintärkeät kumppanit. Soila toi kylältä vanhan ukkometson nyljettäväkseni. Se oli lentänyt tien ylitse kulkeviin, käytöstä jo poissuljettuihin puhelin- ja sähkökaapeleihin. Oli vielä lämmin, että ihan just se oli sattunut. Säälitti kaunis, komea lintu, ja miten tarpeellinen se keväisillä soitimilla olisikaan. Miksi se keskelle kirkonkylää oli eksynyt, niin  kai sen jokainen luonnon tuhoa seurannut ymmärtää jos haluaa.

Kännykät ovat lojuneet akut tyhjinä vanhan pulpetin päällä jo kolme päivää (nyt su) eikä yksikään ole niiden hiveltämisiä kaivannut. Pojat nukkuvat jo. Ewekin on täällä ja hän taisi olla ensimmäisenä unessa. Ovat myrynneet monessa mäessä; Juhanilassa, Villelän rinteessä ja Uniaholle auenneessa hakkuuaukean törmässä. On kovat hankikannot vaikka viimeksi epäilin, ettei rakeiseksi mennyt lumi enää kovetu. Öisin on pakkasta yli 10 astetta eikä päiväksikään kuin jossakin katveessa edes auringossa lämpiä sillä pohjoistuuli on lujalla asteikolla. Tulisi hyvää kuivalihaa ja kapakalaa jos kohdallamme ruokakulttuuri sitä suosisi.

(Ma) Pääsiäisvalheet on jälleen monella maailmankulmalla syötetty vanhoihin ja tuoreisiin päihin täytenä totena. Ja jollotukset kuorrutukseksi. Unimäessä tuo järkevää ajattelua säröttänyt pakkoperinne ei ole näkynyt, vain korviin radiosta asemia etsiessä joku passionluirahdus tai ortodoksipapin liturgia häivähtänyt.

Hakkasin kaikki aiemmat pölkyt haloiksi, mutta en malttanut olla ajamatta samanmoista läjää rantteelle tuulenkaatojen runkoja koska hanki kesti kurautella myös ikävien murrokoiden taakse. Nyt on selän lihakset ja raajat saatanan kipeät. Niin taitaa olla muksuillakin kun niin raukeina laittautuvat kotimatkalle. On ollut hyvä pääsiäisloma, mutta nyt taas, kun kaupunkiin lähtö on edessä, alkavat alakuloiset mietteet päätä jyystää.

Ennen kuin keräsin luettavana olleita kirjoja kassiin, luin Pentti Saarikoskelta muutamat lauseet jotka hän on kirjoittanut 60-luvun lopulla Dublinissa ja olemiseni sietämätön keveys (Kunderan luonnehdinta) tiivistyy nyt niihin: "Ihmisen elämällä ei ole mitään tarkoitusta niin kuin kasvien ja eläimien elämällä on, ihminen on ajatteleva olento. Maailma on vyötäröstään alaspäin täynnä nälkäänäkeviä ihmisiä. Nälkää näkevä ihminen on eläimen tasolla. Hänen elämällään on tarkoitus. Maapallo ei ole potkupallo, niin kuin Johnsson kuvittelee, niin kuin Hitler kuvitteli, ihmisen voi tappaa mutta aurinkoa ei, aurinko kuolee, mutta sitä ei voi tappaa. Aurinko on kaikkivaltias. ... ..."

18.4.2017 Tiistai - 21.4.2017 Perjantai

Armottoman väsynyt pääsiäisen rehkimisestä. Selkä on ollut pahana, mutta en osaa olla huolestunut sillä nikamienvälien pullistumasta ei ole kyse. Kahta puolen alaselkää tämä rouhea särky jäytää, ja nivusiin pakotti eilen niin, että toinen kives pakeni onteloon kyyröttämään. Tällä tavalla ei muistaakseni ole monasti koskenut, eikä pelkkä työjelystä syntynyt lihassärky yleensä kovin montaa päivää ole loiventumattomana pysynyt. Ehkä se tästä...

(Ti) G lievässä kuumeessa joka alkoi jo Unimäessä. Jäi pois koulusta. Nukkui melkein koko pvn ja tauti oli nyt illalla vek. Olisi ollut jalishartkatkin, mutta parempi olla menemättä. Selkään koskee yhä. Ja peukalo on pykinyt. Siinä on halkeama keskellä kosketuspintaa samoin kuin molempien etusormien kynnen vieressä Sama on ihonrakenne kuin oli äidilläkin; käsien nahka keväisin kuin auringossa halkeileva savi.

(Ke) Kirjastosta lainasin Markus Leikolan tuhatsivuisen "Uudenmaailman kadun". Kaupasta olen voinut ostaa vain tarjousruokia. Sattui olemaan 50%:n ale kanaviillokeissa, niin niitä muutaman rasian. Puutarhurilta sain kakskymppisen maitoihin ja leipää on monta pakettia pakastimessa. Marjojakin, ja mehuja. Porkkanapusseja vielä joku ja muutakin jäisissä rasioissa, että niiden avulla on kuljailtu. Tontinvuokra, sähkö- ja vesilaskut tulivat samoille eräpäiville kerralla, että onpahan taas jokaisen tili koluttu melko kuiviksi. Jos joudun EU-pyöräilytililtäni ottamaan, niin se haave pitää sitten ruveta uneuttamaan vaikka kuinka kirvelisi. Mutta ei se ensimmäinen haave ole jolle niin käy. Joka päivähän niiden hautajaisia saa viettää.

(To) Jos ystävyys- ja muut kontaktini olisivat somen varassa, niin eipä paljoa lehti liikahtaisi sillä suunnalla. Eikä puhelutkaan häiritse. Yksin oot sinä ihminen, niin yksin... Onneksi ovat nämä poikulaiset, että jotain tarkoitusta olen löytävinäni arkeeni. Äsken käytin Paulusta jälleen hammashuollossa ja sitten soitti G, että saako hän mennä vähäksi aikaa kaverin luokse koulun jälkeen ja kun tuli sieltä, teki läksyjä joissa tarvitsi apua. Piti keksiä pitkäsanainen hyötykone (oikea tai mielikuvitus-) ja ehdotin lintupöntönsorvinteränteroitinta. Piirrettiinkin sitten semmoinen kone terineen päivineen ja ehkä sen voisi hyödyntää vaikka oikeastikin jos olisi talli ja tallissa hitsausvehkeitä, rautaa, moottoreita ja muita jyrsimiä sen tekoon. Sitten tuli E ja hänelle piti etsiä lehdistä ympäristöuutisia bioskan tunnille. Ja siinä meni tämäkin päivä iltaan eikä lämmintä kättä Puutarhurikaan tarjoa että silittäisi iltaisin suremaan taipuvaa päätäni. Se on kova ihminen. Tai sitten vain on, eikä mikään sitä kutita miltään kohti. En minä tiedä. Ei sellaisia uskalla arvioida koska voi olla täysin väärässä. Mutta suu olisi, jolla sanoa jos liikahtaisi jokin sanottava. Muutakin kuin että taas on roskia lattialla ja hesarit levällään sohvalla. Niin tulee vähitellen mykkä minustakin ja viimein kun kuolen, teen sen sanaa sanomatta. Selkään on edelleen särkenyt. Otin vasta tänään särkylääkkeen ja se vähäksi aikaa helpotti, mutta kovin oli mitätön vaikutusaika.

(Pe) Aamulla heräsin uneen jossa toive oli suhteesta naiseen. Joku siinä liitelikin, mutta niin sekin pitkäletti vain hajosi unenusvaan kuin tämä todellisuutenikin, jossa nainen olisi, mutta täysin jo karannut tavoittamattomiin, omiin oloihinsa kuin minua miehenä ei hänelle enää olisikaan. Vain kiinteistön lämmitys- ja huoltomieheä ja sellaisena, joka siinä sivussa pyykkää ja tiskaa ja lakaisee ja ruuatkin käristää, vaihtaa autoon renkaat, rasvaa polkupyörien ketjut, lapioi lumet poluilta... En yhtä hakattua halkokuutiota kohtaan saa lämpimän naisenkäden kosketusta niin on unehduksissa se, eikä asiasta sanominenkaan tule kyseeseen. Kaipa se sitten minulle on ihan oikein, mutta todellista oikeutusta on vaikea punnita, kaipuu on kuitenkin hirvittävä, se sattuu muuhunkin kuin arpiseen mieleen. Miten kauan enää kestän? Siivosin eilen talvisia halkopinojen pohjia ja tukipuita pois, mutta kaikki on vielä kovan lumen ja jään sisässä, etteipä homma oikein edennyt. Kolme kuutiota kuitenkin puuta on vielä täällä, ettei uusia tarvitse ennen kesää Unimäestä rahdata. Kasvihuone pitäisi ruveta laittamaan kesäkuntoon, mutta ei kai sillä kiirettä ole kun puoli metriä on valkoista talvea vielä maassa.

Menovesi Unimäkeen ehkä riittäisi, että pitäisikö sitä lähteä täältä alakuloistumasta käsintekemisten äärelle...