sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Merkintöjä

14.1.2017 Lauantai

Pojat ja Puutarhuri olivat koko pvn pallohallilla keräämässä koiranpaskoja ym. siivousta. Luokkaretkirahasto saa 500 euroa kahden pvn koiranäyttelyn huoltohommista.

Kolailin pihan ja polut, kannoin halkoja, lämmitin uunia ja takkaa, tein ruokia. Tuli nyt illasta vieraita jotka yötä. Telkkarissa ei yhtään mitään katsomisen arvoista. Olisi ollut Tapaus Punahilkka, mutta kun on joskus sen jo nähnyt, niin ei jaksa. Wallanderinkin toistot jatkuvat. Miksikähän telkkari on?

Aloitin Kuolemantanssin lukemisen ja väliin pistän Odessan miehiä välipalaksi koska Forsyth jälleen menettelee siinä tehtävässä. Hesarissakin oli parin tunnin verran luettavaa. Tosin nukahdin sivujen väliin toviksi kun sohvalla selälläni sitä luin.

Mietin Odessa-dekkaria. Taustatöiden tekeminen on kirjan fiktiiviluonteesta huolimatta vaatinut millerimäiset laajuudet (Miller on kirjan reportteri-päähenkilö). Onko juutalaisen Tauberin keskitysleirikokemukset, joista tarina saa alkunsa, sellaisia kuin ne alkuperäisessä pv-kirjassa kuvataan? Onko sellainen pv-kirja Forsythin kuvailemalla tavalla löytynyt? "Riian teurastajan" Eduard Roschmanin tarinalle löytyy vahvistus siihen saakka, mitä keskitysleireissä on tapahtunut, mutta sodanjälkeisistä tekemisistä ei ole niinkään varmaa. Tämä rikollinen eli kuitenkin väärien henkilöpapereiden turvin seitsenkymppiseksi niin kuin kymmenettuhannet muut samankaltaisiin pahuuksiiin syyllistyneet. Omantunnonvankilaa sellaiset luonteet eivät kykene kokemaan.

15.1.2017 Sunnuntai

Sattui päivääni surullisen sopivasti Claes Andersonin haastattelu jonka toimittaja avaa hänen omalla runollaan:

"Kun ihminen särkyy ajatukset 
kaikkoavat hänestä
kuin kohmeiset varpuset.
Siemenet valuvat hänestä ja
hän kovertuu tyhjäksi.
Se käy niin hitaasti, ettei hänen
äitinsäkään ehdi
huomata mitään."

Tyttäristä toiseksi vanhimmalla edessä jälleen vastamäki ja siinä kiverä mutka. Sen merkitystä omillekin ajatuksilleni joudun jälleen kerran mittailemaan.

Areenaa kuuntelen. Horisontissa keskustelevat eutanasiasta, sen sallimisesta ja kieltämisestä. Toimittaja aloitti heti klisheellä "elämä on lahja". Keneltä, sitä ei perustella.

Aina parempi vaihtoehto olisi vakuuttaa, että elämä on sattuma, silkka sattuma. Lottovoittokin on elämän sattuman suhteen suurempi mahdollisuus. Yksittäinen (mies)lottoaja ei miljoonia rivejä täytä, mutta siittiöitä tämä sama epeli kykenee linkoamaan miljoonia vaikka päivittäin. Koko elämänsä mitassa triljoonia.

Syntymäänsä ihminen ei voi itse vaikuttaa, mutta miksi kohtalonsa päättäminen estettäisiin sitten, jos vielä järjissään ollen kuolemanavainta elämän rikkomaan lukkoon joutuu sovittamaan?

Pappikin oli jälleen raahattu studioon todistelemaan elämän pyhyyttä. Jos lääkärin velvollisuuksiin kuuluisi määrätä kitumalla kuolevalle potilaalle sielunhoitoa kolme kertaa viikossa, niin silloin mentäisiin kirkonkattoa alas ryminällä ilman minkäänlaisia turvaverkkoja.

Lääkäri on kuolevankin kohdalla enimmäkseen fysiikan tuntija. Toki normaaleja, aivojen tuottamia henkisiä kytköksiäkin sairauksiin pitää jonkin verran tuntea. Sielu on uskontojen muovaaman mielikuvituksen tuotetta, Paavien ajan syövyttämä brändi. Ei lääkäreille ole tuhansienkaan lääketieteen kehityksen vuosien aikana kyetty osoittamaan, missä kehon osassa sielu sijaitsee. Saatika että voitaisiin täsmälääkitä sellaista tuhansia vuosia vanhaa virtuaalikeksintöä.

Mielen kipeyteen lievennyskeinoja koettavat antaa psyyken puolen asiantuntijat. He voivat jotain kädestäpitely/keskustelusessioita "määrätä" mutta varmaa on, ettei se enää auta kun elämää lopettavien sairauksien ja niihin liittyvien kipujen kanssa kamppaillaan. Morfiini on ainoa hoitokeino ja viime kädessä kuoleman jouduttaminen. Siksi eutanasian salliminen lain puitteissa on jo tällä tietomäärällä varustetulla ihmiskunnalla ehdoton vaihtoehto. Papeilta ei pidä siihen lupia kysellä. Eikä yksityispraktiikkaa bisneksenään ylläpitäviltä lääkäriasemilta.

Vieraat lähtivät aamusta. Puutarhuri ja Elias kävivät vielä puoli päivää koiranäyttelyä siivoamassa. Sitten kävelyllä kaupunkia ympäri Vinhan ja Puutarhurin kanssa.

Nyt ennen maatemenoa luin kesken jääneen jutun siperialaisesta poliisista joka oli äitynyt joukkomurhaajaksi Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. 85 paljastunutta raiskauksella maustettua murhaa, tai murhalla maustettua raiskausta. Vain yhden miehen se oli vaihtelun vuoksi päästellyt päiviltä..

Kevennykseksi tavasin vielä Tommi Uschanovin kolumnin Kuolema tietyssä mielessä ja pikku jutun suomen kieleen pesiytyneistä ärsyttävistä sanoista. Kestelläänhän-sanasta tuli mieleeni Eskon kanssa yleensä vaihtamamme hyvästelysana kärsitään.

Kärsitään siis!

perjantai 13. tammikuuta 2017

Merkintöjä

8.1.2017 Sunnuntai

Aamun Hesarissa tasokas katsaus Syyrian Aleppon suhteellisesti rauhalliseen historiaan ja jonka yhtä kunniakkaat tulevaisuudentoiveet barbaarinen nykyaika murskasi raukkamaisilla toimillaan. Katsauksen laatijana toimittaja Heikki Aittokoski.

Kalle Haatasen haastatteluohjelman Areenalta kuuntelin. Skeptismin perinnöstä filosofiassa praatasi hän Ilkka Niiniluodon kanssa. Tuli jälleen selväksi ihmisen kyky selittää jo selitettykin ja että valmiille selityksellekin saadaan vielä tulos jota täytyy selittää. Siksi filosofia/filosofointi ei kuole koskaan. Siinä meillä ikiliikkuja joka liikkuu niin kauan kun on ihmisten huulissa liikettä.

Ei millään pahalla edellinen vaikka ironiaa ei puutukaan. Puhuisivatkin loputtomasti eivätkä antaisi vain tykkien puhua.

9.1.2017 Maanantai

Viime yönä meni myöhälle korjatessani I:n lopputyötä. Taisi olla 35 liuskaa riviväli yhdellä kirjoitettuna ja suurinpiirtein jokaisella rivillä jokunen virhe. Joitakin kappaleita piti saneerata kokonaan uudestaan ja tutkia duodecimin sivuilta mitä jokin termi tarkoittaa koska niissä oli oltava tarkkana, ettei sinänsä oikea sisältö muutu.

Opinpahan jotain taas vaikka en tiedä, pysyykö tämän katon alla enää mikään. Morfologisia unia kai ainakin näin. Tai jotenkin muuten muotoon puristettuja.

Iltasella I lähetti viestiä, että korjaukseni täsmäsi, mutta olin lähettänyt sen pdf:nä (jokin hemmetin Google dogs-alusta?) joka ei kopioidu siltään hänen tarkoitukseensa joten täytyi ottaa vielä ja muuttaa lähetys wordiksi. Eikä sekään yhdeltä istumalta onnistunut.

10.1.2017 Tiistai

Hamppilääkärissä tänään. Ylähampaiden väleihin tulleen pienen reiän paikkaus, kulmahampaan roson korjaus ja muutamasta hampaasta karieksen "tärryytystä" ultraäänellä. Tunti siinä tuolilla selällään kahden naisen välissä maatessa meni. Lahkeessakin turposi vaikka mielessä ei ollut edes Junnun rallatus elämästä ja erotiikasta. 87 euroa se turvottelu maksoi.

Vituttaa kun siteeraavat täysin tarpeettomia iltapäivälehtiä nämäkin "vakavasti otettavat" mediakanavat, kuten Yle. Tänään otsikoissa jälleen pääministeri Sipilä ja hänen nepotismista syyttämisensä. Paljon uskottavampaa asian käsittely olisi, kun se tehtäisiin normaalinkokoisin fontein. Olisi myös tehokkaampaa.

Seurattuani vuosia sananvapaudesta käytävää keskustelua, olen tullut siihen tulokseen, että sen suurimpia tuhoajia ovat ihan yksityiset tollukat, jotka rahoittavat "missiltä näkyivät nännit"-journalisimia. Jokainen 2 euronen joka niihin päivittäin parin miljoonan lukijan voimin tuhlataan nakertaa maata sananvapauden alta. Ei kai "trumbismi" tai "putinismi" muuten ylitse pursuavan oikeankin tiedon maailmassa muuten olisi mahdollinen.

Luin Imagen sivuilta kolumnin Iltasanomia hallitsevasta matroonasta Ulla Appellsinista. Aika monipolvinen juttu josta ei yhdellä lukemalla selvää ota. Sen kuitenkin  älysin, että jos on tiedollista pimeyttä suurissa massoissa niin on sen systemaattiseen hyväksikäyttöön häikäilemätöntä moraalittomuuttakin runsainmitoin olemassa. Eihän se muuten niin sikiäisi, tyhmyys nimittäin.

G haluaa kokeilla pianonsoiton opiskelua. Ilmoitettiin jo Kaukametsän tunneille. Puutarhuri varasi muutaman kympin maksavat pienet hammondit netin myynti-ilmoituksesta. Haen ne huomenna, ovat Haapajärvellä.

11.1.2017 Keskiviikko

Iltapäivällä ajelin Haapajärvelle. Pyysin siellä asuvan MiMan kaveriksi nostamaan urut kyytiin. Olivat iäkkäitä ja niveliltään kipeästi raksuvia jo ne, joilta sävelkoneen hajin. Just ja just mahtui Rellunpippanaan kun takimmaiset penkit olin kääntänyt lattiatason alle. Vein kaupantekijäisiksi vanhuksille lämpimän ruisleivän P.H:n leipomosta. Sitten käytiin erään ratsutilan hevostalleilla ruokkimassa hepat ja vielä kahvilla. Meni se aika myöhälle iltaan ennen kuin olin takaisin kotona.

Pianotuolin istuimen alapuolella lukee: "Muistoksi Tarjalle 15.10.1974 Isä ja Äiti"

Päivällä tekstari: Tilaamanne tuote on noudettavissa R-kioskilta...

12.1.2017 Torstai

Näin unta jossa kuljeskelin juuri hankkimani kirjan kantta esitellen ihmispaljouden seassa. Kaikki kavahtivat kauemmas. Kirjan nimi oli Lupaathan tappaa itsesi.

Koko päivä semmoista mötkyilyä vain. Mikä lie väsyttää. Vai olisiko viime öiden vähäisiksi jääneet yöunet? Viime yönäkin rupesin nukkumaan vasta kolmen jälkeen kun oli tekstailtavaa. Lämmitin kuitenkin takkaa. Tuuli on lujalla ja ilma sen mukainen kun on pakkastakin 8:n. Nahkiaisoja soitteli, muuten on kännykkä ollut vaiti. Hain paketin ärrältä. Siinä oli Aittokosken Kuolemantanssi. Kirjasta ajatuksen mukana kiitos erääseen suuntaan.

G harkkoihin ja pois. Se on pimputellut urkuja. Opetteli Caribian Pirates-elokuvan tunnusta jonka nuotit löysi netistä. Aukaisin taustan ja imuroitiin vuosikymmenten kerryttämät pohojanmaalaiset pölyt pois. Lie muuntaja joka resonoi kaiuttimiin huminaa ja lievää rätinää? Vaihdoin uuden sukopistokeen kun entisen juuresta oli johdon kuori irtipoikki.

Trumb tekee Amerikasta naurettavan, mutta se on myös vaarallista. Mihin päin Donald-rotta hyppää kun joutuu nurkkaan? Nurkkaan ahdistetuksi ritaksi Putinkin oli olonsa tuntenut lapsuuttaan muistellessaan, ja onhan se sitten hyppinytkin.

13.1.2017 Perjantai

Teitä ylittävän Mustan Kissin onnen päivä. Muistelen, että kehittelin kerran penakoille semmoista tarinaa johon keräsin tarinoita erilaisista uskomuksista ja käänsin ne nurinniskoin niin, että kun kohdalle sattuivat, ne tiesivät lihavien hiiripaistien päiviä Mustalle Kissille.

Pitäisi Tojotanrotteloakin käyttää tässä kuussa taas sonnilla. Jokohan nyt tulee niin paljon kallista huomautettavaa, että joudun viemään lopetettavaksi? Eihän se ole vasta kuin 26 vuotias.

Jos ensi kesänä juhannuksen jälkeen merenrantaa myötäilevä pyöräretki Eliaksen kanssa toteutuu, niin yksi kohde, jossa voisi pistäytyä, olisi Söderfjärden Meteoriihi. Siitä oli juttu Hesarissa tänään.

Samasta lehdestä luin myös kuinka Venäjän nuorisolla on nyt mahdollisuus ruveta pesettämään aivojaan militarismin rumpukoneissa jo varhain. Partioharrastukseen sitä verrattiin. Sotilaiden Äidit-järjestössä ollaan kyllä toista mieltä, mutta koska äitien ääntä olisi kuunneltu?

Tuulinen, kevyen lumen lauha päivä tänään. Vinha haluaisi olla irti, mutta eipä se kaava-alueella ainakaan vielä onnistu. Kunhan alkaa tontinrajat ymmärtää, niin katsotaan sitten. Unimäessä olisi senkin hyvä.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Merkintöjä

4.1.2017 Keskiviikko

Metsässä oli meneillään muuan pilkutus. Mitäpä sitä muuta huumoria päivälle jona ei huvittaisi elää.

Lopettelin Aarne Kinnusen muistelmat. Kirjassa oli suhteellisen paljon haulikolla ammutun tuntuakin, mutta muutamat perusteellisemmat osuudet pelastivat kertomuksen tarkoituksen.

5.1.2017 Torstai

Luin Donnerin haastattelun lehdestä uudestaan. Mitään mitä en hoksaisi itsekin, en siitä löytänyt. Jäin kuitenkin miettimään, oliko hän ajatellut loppuun saakka lausumaansa Suomesta puun ja kuoren välissä versus Länsi/Venäjä?

Puun poikkileikkauksesta voi lukea vuosirengaskerrostumien osuuden elävän puun menestykseen jotenkin näin:

Puun YDIN koostuu enimmäkseen tärkkelyksestä joka toimii eväsvarastona seuraavaa vuosikasvainta varten. Suuremman puun tyvipuolen ydin on kuollutta puuta joka toimii kantavana rakenteena elävälle pintaosalle. Ydinpuu on puun arvokkain osa lujuutensa takia, varsinkin, jos kyseessä on hitaasti kasvanut, vanhan, terveen metsän yksilö ja jonka osuus puun koostumuksesta lisääntyy iän myötä.

PINTAPUU (-manto-jälsi-nila-parkki-) on elävää kerrosta jossa ravinteet veden mukana siirtyvät koko rungon ja oksien käytettäväksi kasvua varten.

KUORESSAKIN on monta eri kerrosta ja niille kaikille oma tarkoituksensa joten tekisi mieleni kysyä Donnerilta mistä puu oikeasti alkaa ja miksi se olisi eri asia kuin kuori?

Kulahtanut Puun ja kuoren välissä-metafora ei siis minun (pilkunussijan) mielessä toimi muutenkaan maantieteellisiä, talouteen liittyviä tai sotilaallisia prinsiippejä aprikoitaessa. Maamme sijainnin suhteen vertailu ehkä käy, jos kuvittelee Suomi"neidon" nurin (rähmälleen) mätkähtäneenä runkona Itämerestä miltei Jäämereen saakka. Siinä tapauksessa se tosin olisi jo näin 100-vuotiaana lahonnut ja sammaloitunut pökkelöläjä vain.

Mutta ehkäpä lahosta Suomikuvasta voisikin jotain uudenlaista välissäolemisen metaforaa miettiäkin?

Tai todeta kuivasti, että Suomi sijaitsee oman, valehtelunkoristeilla lannoitetun historian ja asukkaidensa syntyperäisen typeryyden välissä.

6.1.2017 Perjantai

Loppiaisateriaksi laitoin kahdenlaista uunilohta, toisessa vuoassa oli pelkkä tillillä ja suolalla maustettu lohenpuolikas ja toisessa kevyesti suolattu toinen puolikas jonka seurana perunaa, porkkanaa, lanttua, kahdenlaista sipulia ja tilliä. Kermaa lorauttelin märkyyden varmistamiseksi. Olivat uunissa sen aikaa ja vähän ylikin kun oltiin kutsuttuina Anelman ja Arvon luona pullakahvella. Arvo muisteli jälleen sotien seutua koska lapsuus sen merkeissä on mennyt.

Uutisissa selvittivät, että loppiaisen alkuperä on ollut kolmen kuninkaan juhla. Kukaan kadulla vastaantullut haastateltava ei tosin tiennyt sitä kun ei Matti Klingekään sattunut toimittajien kohdalle. En ole minäkään koskaan ajatuksiani juhlapyhien merkityksille ja lähtökohdille uhrannut kuin joka saatanan vuosi toistettuna -siis pakosta. Toistuessaan säännölliseti ne menettävät merkityksensä. Vain, kun joku läheinen kuolee, lapsi syntyy, tulee mentyä naimisiin -tai erottua- niin jos tapahtuma sattuu pyhäksi päiväksi, niin ehkä sille sitten merkityskin muovautuu.

Niin pieni on ihmisajatuksen piiri, ja muistin vielä pienempi.

Soitin vanhimmalle lapselleni. Ja Hantelle.

7.1.2017 Lauantai

Tuiskutti hieman. 3 tuntia meni pihojen kolaamiseen. Lämpötilan vaihdos eilisestä kolmestakymmenestä viiteen pakkasasteeseen.

Toiseksi vanhimmalle soitin kun Juuassa oli ollut paha kolari ja S siellä toisinaan käy tuttaviensa luona. Kolarissa on kolhiintunut 7 henkilöä.

Kun minulla on hankala olo, niin siihen auttaa monasti kun katselee valokuvia lapsistaan. Niin nytkin.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Merkintöjä

31.12.2017 Lauantai

Olen vitsaillut pojille kauppareissuilla, että pankeepas kärryyn sitä lavantaatimakkaraa tai luonnonsuojelulenkkiä ja niinpä niistä myyntiartikkeleista on meille sitten sen nimisiä tullut. Sillijäätelöäkin ne ovat toisinaan pakkasaltaasta etsivinään, ja rasvaton maito on sarvettoman lehmän tuotosta. Ja kun joudun korottamaan ääntäni, niin en sunkaan öyhähdä, että pojat vaan että Miehet!

Illalla käveltiin torilla. Siellä Kasa Veikkonen lurautteli uudenvuodenpuheen ja kaupunki verorahoilla sekä yksityiset omillaan tuhosivat muovikuoriin vulkanoiduin ruutipanoksin rajallisten ilmastokeuhkojemme terveyttä tuiki tahallisesti, eikä ketään koskaan siitäkään rikoksesta leivättömän pöydän ääreen raijata; niinhän ne kaikki tekevät, tuuskahtavat vain vihoissaan jos asiaa kritisoi.

Ruvettiin nukkumaan kun oli saunottu, mutta itse heräsin vielä lukemaan vähän ennen puolta yötä. Rakettien möyke kuului vielä jonkin matkaa aamuyön puolelle.

Telkkarissa oli uusintojen uusintoja vain tarjolla. Uusintoina siedän oikeastaan vain kirjoja, kuten nytkin kun luen asiapitoisen kirjallisuuden välipalaksi fiktiivistä trilleriä Ranskan presidentin salamurhahankkeesta vuonna 1963. Se onkin taiten rakenneltu tarina ja ehkä suomennoskin hipoo kympin työtä. Kirjan kannet ovat tukevat ja sivupaperin laatu sellainen, ettei 45 vuoden ikä niissä näy juuri lainkaan.

1.1.2017 Sunnuntai

Ne ovat sitä mieltä, että jotain uutta rutisee esiin maailmanmenossa kun allakanlehtiä käännellään ajanlaksun mukaan uuden vuoden puolelle. Samanmoisena se kuitenkin jatkuu köyhyyden ja rikkauden, elämän ja kuoleman vastakkainasettelussa. Mitään merkitystä avaruuden olemassaololle ei ole täyttipä kuka tai mikä hyvänsä 100 tai tuhat vuotta. Toistan jo toistetun: Kosmologi Kari Enqvist on oikeassa: "Alkuräjähdyksen ensimmäinen sekunti on tärkein, millään sen jälkeen tapahtuneella ei ole merkitystä."

Ihmistekojen uutisoinnit päivästä toiseen todistavat Eqvistin ajatuksen vastapäisen sanoman; maailmankaikkeuden tuleva viimeinen sekunti pyyhkäisee ensimmäisenkin sekunnin merkityksen mustaan aukkoonsa. Mitä silloin on ollut merkitystä esimerkisi ihmislajin esiintymisellä siinä välissä?

Uuteen vuoteen herättiin siis samankaltaisiin viesteihin maailmanmenosta kuin vanhaakin lopetellessamme:

Turkissa isis-järjestön aivopesty tappokone pani rynnäkkökiväärinsä töihin ja ampui yökerhon uuden vuoden juhlijoita puolensataa kuoliaaksi. Ohiammuttuja ja haavoittuneitakin on läjäpäin kuskattu sairaaloihin paikattavaksi. Ampuja itse livisti.

Suomalaisten persujen Brysseliin majoitettu agitaattori on ilmoittanut vakavissaan harkitsevansa puolueen puheenjohtajuutta. Hännystelijät ovat jo syöksyneet  kannattelemaan mestarinsa viitanliepeitä, pesemään jalkoja ja suutelemaan kämmenselkiä. Samaan aikaan julkaisi fb-seinällään kansanedustaja Juho Eerola pamfletin Teuvo Hakkaraisen nostattamiseksi persujen presidenttiehdokkaaksi. Eräänä perusteluna "trumbismin" kannatuksen nousu. Etova ajatus: Hakkarainen pitämässä uudenvuodenpuhetta! Jo tuo ehdotus rasistisiin pöljänpuheisiin ja kielellisestikin surkeisiin esiintuloihin ja  kirjoituksiin syyllistyneestä juntturasta valtion päämieheksi osoittaa tämän päivän valtiomiesviisauden luirahtaneen kuin ripulipaska kansanedustajien lahkeisiin.

Muutaman asteen pakkasessa tämä pv., eilen vielä plussan puolella. Takkaa ja saunaa lämmitettiin. Tavallisia ruokia syötiin.

2.1.2017 Maanantai

Tuntuu taas hyvältä kun Hesari tulee. Maakuntalehtiin en ole enää osannut kiintyä koska HS on kerennyt tulla minulle vuosikymmeniä eri osoitteissa asuessani. Minua eivät rattijuoppojen puhallutukset, kolariuutiset tai luotikujien nyrkkitappeluselostukset kiinnosta. Vähiten käräjäsaleissa puitavat paikalliset, enimmäkseen surulliset jutut. Lauantain mk-lehdissä on toisinaan perusteellisiakin juttuja, mutta silti.

Nyt oli pitkä tauko Hesarin tilauksessa enkä tätäkään ole ajatellut jatkaa kolmen kuukauden jälkeen. Riippuu rahatilanteesta sitten se.

Lukenut olen Shakaalia ja joitakin pikkujuttuja muualta. Hakenut myös erääseen artikkeliin tietoja ja rakennellut juttua jota ei ehkä koskaan julkaista missään.

3.1.2017 Tiistai

Päiväkirjojani kirjoitan vain ja ainoastaan sitä silmällä pitäen, että jälkipolveni joskus isää kaivatessaan saavat niistä jotain mielenlauhduketta kaivella. Muiden en usko näistä löytävän mitään merkittävää tai yleishyödyllisesti ajateltavissa olevaa tarpeellista. Eikä yleinen kirjallisuuskaan näistä rikastu vaikka kuinka olisi suomenkieli ja sen pilkutus kohdallaan. Arjen elämässä ei ole juonta saatika pitävää suunnitelmaa vaikka joku sellaiseen luottaisikin. Elämä ei ole etukäteen kirjoitettavissa oleva trilleri kun se harvoin on sitä jälkeenkäsinkään tarkasteltuna. Itsekin kostun vain kipeät ranteet ja ristiselän pakotukset. Valvomisista vuotavat silmät.

Sitäpaitsi valitsen kuitenkin, mitä päivieni tapahtumista, kulusta ja ajatuksistani paperille piirrän. Ja se on vähästä vielä vähempi.

Tämä tuli mieleeni ylöskirjata toistamiseen kun aloitin Aarne Kinnusen kirjan Päätoiminen elämä. Minullakinhan aamuisten heräämisteni funktio nimenomaan tarkoittaa juuri sitä.

lauantai 31. joulukuuta 2016

Merkintöjä

27.12.2016 Tiistai

Unimäessä. Paikalla Eve, G, P, E ja minä. Tietenkin myös Vinha.

On pilkkosen pimeää, keli muutaman asteen pakkasella. Tultiin vasta iltapäivällä, hämärän kiivaasti rynnistäessä maisemanpiilotukseen. Tie oli aurattu Nälkämäen tienhaaraan saakka ja lopun matkaa kävin tamppaamassa Lynxillä lunta kovaksi. Neliveto päällä tyrskyttelin sitten Tojotan pihatien suulle saakka. Tavaroita oli kuitenkin jonkin verran kun on tätä sakkiakin.

Lämmitin uunia, mutta saunaa en viitsinyt kun ei keretty vielä puusouvin kanssa hikoilemaan.

Luen Martta Koskisen ompelijattaren elämäkertaa ja kun nukahdan, liu´un 1930-luvulle kuin olisin itsekin sitä ollut elämässä. Vintageuniin sekoittuvat tietenkin vain kaikki luettu ja sitähän riittää Haanpäästä alkaen.

Olisi se kyllä lysti jos kykenisi muuttumaan aikaukausissa rajattomasti siirtyileväksi astraalihahmoksi. Unet jäävät aina neljänneskokemuksiksi vaikka kuinka kuvailevaa dokumenttia mistäkin aikakaudesta näkisi tai lukisi.

Pääasia kuitenkin, että vähän kerrallaan jotain on edes ymmärtävinään ihmisten motiiveista elää aikaansa. Sen ainakin tajuaa, ettei historiasta oppiminen ole ilmiselvää, ja etteikö ihminen samoja virheitä olisi valmis toistamaan. Lähitulevaisuuden suhteen saa olla pessimistinen sillä eihän historiaa enää lueta eikä kunnolla yritetä opettaakaan enää. Ei kai uusnatsiryhmittymienkään elossa sinnittely ja esiinnouseminen muuten olisi mahdollista.

28.12.2016 Keskiviikko

Klo nyt ½4. Heräsin unennäköön jossa olivat Kongon pojat Jozue, Jonathan ja Roger. Käveltiin afrikkalaista savannitietä joita olen telkkarissa ja kuvissa vain nähnyt. Pitkään jo taivallettuamme, etsimme teltalle paikkaa, mutta sitä ennen juututtiin punaisen saven mäkeen. Minä vajosin haarojani myöten, mutta poikia vain nauratti kun kiskoivat minua keppien ja narujen avulla pois. Pääsinköhän pinteestä?

Nyt tässä mietin Jonathania joka kotiutui viime viikolla Suomen armeijasta siviiliin vänrikkinä. Fb-päivitystensä mukaan hän on jälleen saanut lukemattomat määrät uusia ystäviä, enkä sitä ihmettele yhtään on se niin harvinaisen avoin ja mukava kaveri.

Iltamyöhällä jälleen.

Aamupäivän valostuessa menin ensiajelulle ajourille. Kahden ison koiraeläimen jälkijotos oli Unipuron varrella. Ovat siis vielä elossa, mutta missä kolmas, tai mahdolliset kesän lisääntymiset?

Laitoin sitten ruokaa ja jo piti lähteä maidonhakureissulle. Toin myös munia, leipää sun muuta ruokaa kassillisen. Knissa tehdyn makaronilaatikon annoin lämmetä päivän mittaan kuumahkolla uuninarinalla.

Koko valoisa aika ajettiin puita. Minä lastasin ja pojat ajoivat vuorollaan kuorman pihaan jossa nakkelin pölkyt pinoon. Eve ei halua kokeilla ajamista edes tasaisella, mutta kyydissä kyllä istuu mielellään.

Vinha on elementissään lumisessa maisemassa. Ei lähde itsekseen pihapiiristä mihinkään, mutta juoksee kelkan perässä puunhakulenkit. Eikä käy muksuillakaan aika pitkäksi vaikka älyvehkeistä akut loppuivat. Kun tekivät nyt saunan jälkeen illalla parvelle asennon, ei mennyt kauaakaan kun olivat unessa.

Luin Martta Koskisen loppuun ja olen samaa mieltä kuin telkkarissa esitetyn, samaan kirjaan perustuvan dokumentin katsomisen jälkeen, että tasavallan presidentti Risto Ryti oli lopullinen syyllinen Suomen viimeisen teloitettavan naisen lynkkaamiseen. Hänellä olisi ollut voima ja valta panna sille typeryydelle piste ennen laukausten kajahtamista. Hän on syyllinen myös Martan teloittajien mahdollisiin loppuelämän painajaisiin. Mikähän heidän kohtalonsa lie ollutkaan? Niitäkin voisi joku tutkia.

Teloitettava kuolee sekunneissa, mutta teloittajat eivät pääse vielä pitkään aikaan piinastaan jonka toiselta hengen riistäminen ainakin herkimmille käskyläistappajille aiheuttaa. Vai tunteeko historia yhtäkään selväjärkistä, onnellista pyöveliä?

Kuin uneni olisi jotain ennettä merkinnyt niin Jonathanilta tuli viesti, että olisi Kajaanissa nyt ja tulisi käymään huomenna. Vastasin, että harmittaa kun ollaan täällä. Olisi ollut mukava nähdä.

Ei meinaa uni tulla. Kun klo vyöryi juuri ylitse puolenyön kävin Vinhan kanssa ulkona. Siellä alkaa ilma suvikelin puolelle kääntyillä. Ei sada kuitenkaan. Ei tullut muita kirjoja mukaan. Tämä pvk-kirjoittelu ei kohdallani mitään uutta luo.

Kääntelemästäni lehtipinkasta tipahti lappu, johon olen vuosi sitten pannut muistiin muutaman päivämäärän. Niiden merkinnöistä voin päätellä, että yhden tulos selvisi jo, mutta kahdelta taholta en ole vastausta edelleenkään saanut.

29.12.2016 Torstai

Kameralaukku jäi Kniin. Olisi pitänyt ottaa muutama kuva muksuista jotka ajelevat puukuormien kanssa metsästä pihapiiriin Lynxillä, ja kun Vinha vinttaa perässä. Kännykkäkameralla en näköjään hoksaa kuvia ottaa vaikka omassani on akkuakin jäljellä.

Aamupäivällä mentiin Villelän rinteeseen laskemaan mäkeä. Ajettiin ensin jälki umpihankeen Lynxillä ja sitten pulkilla puhallettiin muutamat kerrat alas. Ei oikein pulkanpohjat luistaneet, mutta kunhan malliksi jykällettiin. On ihan nuoska keli. Vinhan perskarvoissa roikkui raskaita lumipalleroita eikä se oikein tykännyt, kun niitä piti litistellä välillä pois.

Puupinoja ei montaa jäänyt huomiseksi. Lynxi temppuilee taas.

Lämmitin jälleen saunan. Penskat tykkää kun on pitkälti ja leveälti lauteita jossa makailla. Lumessakin kahlattiin löylyjen välissä. Onni on Sauna täällä pimeän keskellä. Lyhty ikkunan takana jää varmaan nousevankin sukupolven muistiin ja sitten aikanaan löytää heidänkin saunanikkunan taakse tuijaamaan. Panin merkille, etteivät edes muista pelätä kun huussiin tulee vaikka kesken unien asiaa. Sinne Elias sytytti kynttilän joka jopa yön ylitse siellä häilähtelee.

Ruuaksi laitoin seitikeittoa josta unohdin sipulin ja sen takia se kelpasi paremmin. Muuten syötiin aamupuuron jälkeen leipää ja munakasta. Kylän kaupassa oli tarjousmaitoa 50 centtiä/l. Ostin 10 litraa, mutta näyttää siltä, että se on kohta kaikki.

Kun en muuta luettavaa löytänyt, aloitin F.Forsythin Shakaalin lukemisen. Etulehtien merkinnän mukaan olen saanut sen joululahjaksi 1972 ja sen jälkeen lukenut sen ties kuinka monasti. Hyväkuntoisena se on säilynyt vaikka on varmasti kulkenut paikassa jos toisessakin ja monet muutkin sen lukeneet jännityksen tarpeeseensa. Ainakin tyttäret.

Meni ihan märäksi keli. Huomenna varmaan sataa vettä.

30.12.2016 Perjantai

Niin satoi. Loppuja puita metsästä roudatessa kastuin litimäräksi. Pojat ja Ewe rakentelivat kaiken aikaa lumesta teoksia, eivät lähteneet kuin parille metsäkeikalle. Mutta ei puukasoja montaa enää ollutkaan.

Lynxistä piti kaasutin purkaa ja puhdistaa, mutta ei se silti tahtonut töitä tehdä. Sitten vaihdoin tulpat ja alkoi taas rallattelemaan, eli jokin virtapiikki särkee edelleen niitä. Viimeisen kuorman jälkeen alkoi nykimisensä uudestaan, mutta kerkesin ajaa viimeisillä voimillaan lavojen päälle parkkiin.

50 litraa bensaa kerkesi kuluttaa näinä päivinä se.

Keijon Lauri käveli ohitse ja kohta takaisin vaimonsa ja ison koiran kanssa. Ne olivat kiertäneet Kyntöläiseltä vastaan. Jokunen sana vaihdettiin.

Lämmitin saunan, kävin Eliaksen kanssa, toiset eivät halunneet kylpeä. Kotiin lähtö jo mielessä. Soila haki viiden hujakoilla Ewen ja mekin lähdettiin samoilla ovien naukaisuilla. Oli vain melkoiset lähtöselvittelyt sitä ennen. Likapyykit, astioiden pesut, märät vaatteet, koira, likasankko, vesien kaatelut astioista pois, pellit auki, tarkistusten tarkistukset ja silti varmaan jotain jäi. Ainakin joitain paitoja ja kalsareita, hanskoja, sukkia. Vajaaksi syöty leipäkin keskelle pöytää.

Oli kurja ajella pimeässä ja vesisateessa, liukastakin loppumatkasta kun koloisen polanteen päällä vesi ajelehti.

Olisi tehnyt mieli kaatua suoraan sänkyyn kun tultiin, mutta piti vielä tuhkasankko käydä tyhjentämässä että sopi takan pesästä uudet siihen. Muuta en nyt kyllä tee kuin alan lukemaan ja nukun. Puutarhuri on hieman kireällä päällä, mutta olkoot.

maanantai 26. joulukuuta 2016

Merkintöjä

24.12.2016 Lauantai

Sattui viikonlopuksi joulu. Siivottiin vielä aamupäivä kun eilen jäi jaksamisen puutteessa kesken kaikilta. Kerkesihän tuon. Muutenkaan ei ole hötkyilty joulun takia.

Mummolaan mennessä käytiin Ristijärven hautausmaalla jossa Puutarhuri kävi poikien kanssa viemässä kynttilöitä sukulaistensa haudoille. Minä soitin sillä aikaa Heimolle joka istui lapsen lapsensa Bemarin takapenkillä menossa joulua viettämään Oulunkylästä Vantaalle. Niitä näitä jouluisia sanoja vaihdettiin ja hyvät joulut toivotettiin. Muistutti vielä siitä reseptistä joka kipuja lievittää: inkivääriä pari palaa, 8 kpl valkosipulin kynsiä, 2:n sitruunan mehu, hunajaa desi ja ruokaöljyä toinen desi. Tehosekoittimessa sekaisin ja jääkaapissa säilytettävää seosta ruokalusikallinen tai kaksi päivässä. En ole vielä kokeillut.

Mummolassa ruokailtiin, availtiin muutamat lahjat, joissa mummin kutomia sukkia ja G:lle legopaketit ym. Ukki ei enää paljon puhele, kävely on hiipimistä ja ruokamäärät niukkoja joita sisäänsä saa. Laihtunuthan tuo oli viime näkemän. Lääkemäärät ovat joltisenkinlaiset. Paritalon toisenpään asukas, ukin veli, Penttikin sairastelee. Hänellä aivoverenkierronhäiriöitä. He ovat kaikki reilusti alle 80 vuotiaita, lapsena tirripaistilla ja voilla voideltuja eikä vieläkään punainen maito ole pöydästä väistynyt. Miksi pitäisikään.

Kotona takaisin kahdeksan huitteilla jo. Lämmitin saunan, pojat availivat lahjojaan ja askartelivat sisällysten kanssa jonkin aikaa.

Yritin illan päätteeksi katsoa Wallanderin Jokeria, mutta ei niitä toisintoina enää jaksa. Paulus jatkoi jonkun robottiohjelman töllöttämistä, kaikki muut ovat nyt unessa jo ennen puoltayötä. Nukahdanpahan itse sitten Ompelijatarta lukiessani.

25.12.2016 Sunnuntai

Pitihän sitä kolata vähän lunta tänäänkin. Nippanappa plussan puolella keli.

Pojat ovat pelailleet lautapelejä ja lukeneet akuankkoja joita tuli lahjakääreissä. Panin elektroniset vehkeet piiloon. Poikien pöytäkoneeseen tuli jokin vika, joten siitä ei tarvinnut "trageta".

Vinhapirkele oksensi matolle ja kohta toiselle. Niiden pesu olikin sitten hyhhyh. P meinasi niitä siivotessa oksentaa vuorostaan pöydälle johon voipuneena nojasi. Meinasin nauruun tikahtua. Sitten kakoilin itsekin tovin. Miten voi pienen koiran oksennus haistakin niin hirvittävälle?

Lukenut olen. Ompelijatar Martta Koskisen tarina kaikkine aikansa ilmentymineen on kiehtova. Tarinan ympärille kietoutuvaa 1920-30 lukulaisuutta kun vertaa nykyhetkeen, niin eipä asiat ole kuin agiteerausvälineiden osalta muuttuneet. Nehän mahdollistavat paljon tehokkaamman ja pelottavan globaalin illegaalisen toiminnan kuin silloin. Eikä enää ole kyse edes mistään aatteen palosta monellakaan maanalaisella toimijalla. Mikä aatteenpalo esimerkiksi Jussi Halla-ahon poskia punastuttaa? Ei mikään. Kunhan vain omaa, surkeaa itsetuntoaan helpolla populismillaan alkoi pönkittämään ja sattumalta siihen vastasivat ne samankaltaiset ajattelemattomat lajityypit jotka aikoinaan ovat miestä ala-asteella ja jo päiväkodissa retuuttaneet. Mitään mahtavaa yhteiskunnan pelastamisskenaartiota joltakin tuholta hänen teeseihinsä ei kuulu. Martta Koskiselle kuului vaikka sen aatteen kokeilusta tulikin sitten julman tuhoava voima niiden voimien toimesta, jotka kokeilun järjestivät.

Satuin selaamaan facebook sivustoja. Tamperelainen äärinatsi Lehto Seppo räkäisee seinällään seuraavasti:

"Elämä on kuolemista: Joulupäivän uroteko: Ammuin matun pihaan (rusakko vierasperäinen Suomen valkoisen jäniksen syrjäyttäjä). Kurasta rusakkoa en ala nylkemään. Nytkähteli kuiviin ensimmäiset 3 harakkaa sitä jo nokkivat, varikset puissa valmiina tulemaan paloittelemaan. Toimikaa tekin Hymiö wink;) toimikaa vääränlaisen toiseuden torjumiseksi käytännön toimin aina ja kaikkialla. Luonnon vastarinta ei auta kun ihminen hölmöyksissään päästää luontoon toiseuden edustajia. Joulupukin joulupäivän esimerkki muulle Suomen kansalle. Muistakaa: Valkoisen alkuperäisen jäniksemme raiskaajista ei pääse eroon kuin tappamalla ne kaikki, sukupuuttoon. Kansallinen hätätila on julistettu: Vierasperäisten torjuntatalkoot käynnistetty: Ei pidä kansamme keskuuteen päästää koleraa, hiviä, neekerisankkeria, ne kaikki ymv loiset tulevat toisten loisten mukana oli sitten tarkastamattomista koirista, kissoista tai pahemmista kyse. Toimikaa! http://kansanmurha.blogspot.fi Kansakuntamme joutunut liki vastaavan joukkotuhonnan kohteeksi Bryssän ja Ryssän väestönsiirroin ja alueriistoin. Vuoden 1918 ja vapaussotiemme talvi- ja jatkosodassa osoitimme elinkykymme kansaamme lahdannutta imperialista miehittäjä-Ryssää kohtaan. Toivokaamme ettei ko geeni ole kadonnut. Kansakuntamme selviytymisen vuoksi olennaisinta on se että kansa nousee ja taistelee, uhreja on jo tullut väärinpäin. Todellisuuden ohittaminen toteutuu hallituksenkin kansakuntaamme raatelevana: Meillä on unelma-projektina. Seppo Lehto Joulupäivän sanomaa kansakunnalle"

Kuinka on mahdollista, että Lehto on saanut pitää aseensa vaikka lukuisat linna- ja sakkotuomiot ovat tulleet viharikoksista joihin tuokin teksti viittaa? Vai tritsallako se rusakon? Tuon tekstin se on jakanut esim. JH-A:n seinälle eikä tämä Brysseliin palkkaamamme edustaja ole sitä poistanut joten siitä voimme päätellä paljon.

Puna-armeijan kuoro räiskähtänyt Tupolevin mukana Mustaan mereen. Olivat lähteneet Sotsista armeijan kuljetuskoneen kyytiin päämääränään Syyrian Latak. Osallistuin Hesarin jutun kommenttirimpsuun asiallisella kommentillani asialliseen kommenttiin.

26.12.2016 Maanantai

Aamupv lumien kolaamista. Sitten meni iltaan Unimäkireissulla. Uunia, hellaa ja saunaa lämmitellessäni tamppasin metsässä ajouria pinolta pinolla. Pihaankin sataneen lumikerroksen litistelin tasaiseksi ja tällä kertaa Lynxi ei sammahtanut. Puita en alkanut kelekkuamaan metsästä koska oli jo pimeää kun menin sinne.

Paistoin hellalla lohta, söin näkkileipää. Kahvitkin horaisin. Saunoin kunnolla ja sitten ajelin lumisia maisemia pöllyytellen maakuntarajan tullitta ylittäen takaisin. Pari aura-autoa ajoi vastaan, muuten oli liikenne hiljaista.

Autossa kuuntelin Taiteilijan joulusaarnan. Tehokkaasti sen lateli eetteriin Elina Knihtilä. Teatteri-ihmisiä hän. Papeilta ei tuollaiset saarnat onnistuisikaan.

Huomenna jos saisin pojat ja Vinhan nosteltua kyytiin niin mentäisiin pariksi päiväksi ajamaan puita Unimäen rantteelle.

Joku kuuluisa muusikko oli kuollut 53 vuotiaana. En muista koko miestä, mutta kun kuulin jonkun sen lauluista, niin sen kyllä tunnistin. Huvitti kyllä, kun uutisten lukija vakavalla äänensävyllä kertoi Elton Johnin twiitanneen menneensä sokkiin tapauksen vuoksi. Miten twiittaaminen sokissa onnistuu?

Muusikoita onkin tänä vuonna mennyt runsainmitoin mananmajoille. Venäläisiä musikantteja tälle joululle kerralla yli 40.

Telkkarissa ei mitään katsomisen arvoista. Kirjoittamaan, lukemaan ja nukkumaan.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Merkintöjä

19.12.2016 Maanantai

Isän kuolinpäivä. Siitäkin jo 34 vuotta, mutta päivämäärä kun koloonsa vierähtää, yhä vain muistan.

Paulus kuumeessa. Aamulla vajaat 38 astetta. Kun kävin välillä otsaa koettamassa, niin oli varmasti enämpikin. Nukkui miltei koko päivän. Nyt illalla näytti vähän helpottavan.

Turkissa kuula kulki, tällä kertaa venäläisdiplomaatin selkään kesken puheenpidon. Myös ampuja tapettiin. Kun katsotaan huomiseen, tapettuja tulee lisää kun nämä molemmat surmat puolin ja toisin kostetaan.

Juutuubesta näin videon jossa lähettiläs ammutaan, ja aika kivuttomasti hän lähti. Toisin kuin venäläisten pommittamien kaupunkien sadattuhannet lapset. Elikä ymmärrän kyllä ampujan motiivit eikä toimeen ryhtymisensä sen kummempia selityksiä tarvitse.

Sitten murhauutisia Berliinistä: Joku tuntematon ajoi jouluiseen väkijoukkoon puoliperävaunurekan. Kuolleita tietenkin tuli sekä loukkaantuneita. Onko selitys yhtä yksinkertainen kuin venäläisdiblomaatin murhassakin; aivoihin laskeutui sinisen hämärän hetki.

Siinä missä joku maatalon emäntä lellittelee ja paijaa suden sukulaista, ihmisen kauan sitten väen vängällä kesyttämää, koulimaa, jalostamaa, sairaaksi syöttämää koiraeläintä niin kohta se samainen emäntä löytyy kiväärin kanssa samanlaista karvaturria, vapaana metsässä jolkottelevaa sutta murhaamassa.

Tästä "naisnäkökulmasta" on todisteena luontokuvaaja Kimmo Ohtosen video oikein telkkarissa esitettynä. Ohjelman jälkipyykkimylläkässä lukuisten naistenkin verenkarvaiset lausunnot löytyvät facebookista. Miesten lausunnoistahan ei tarvitse erikseen mainita, kyllä ne yhtä vähäisen järjen kanssa mietittyinä sinne sekaan on huudeltu.

Naisia onkin jo kauan houkuttanut tappamaan opettelu. Toistaiseksi se on verhottu puolustuksellisilla näkökohdilla, mutta päämäärä on tiedossa, että "jos, ja mahdollisesti kun...".

Mistä tämä murhanhimo, joka maapallon pyörimisliikkeen mukaisesti on alati voimissaan pysyttelevä tahtotila, on alkusysäyksen saanut? Selityksiä etsiessämme menemmekö ihmishistoriassa viidakoissa mesoamisiimme saakka vai vaikka vain ns. arabikevääseen josta tappamishistorian tämänkertainen sivupyörre nytkähti liikkeelle?

Lyhyin tie vastaukseen on kurkistaa oman pääkoppansa sisälle.

20.12.2016 Tiistai

Se tuli suvikelit ja puotteli lumet ja kuurat puista ales.

P jäi vielä kotiin. Kuume on pois, yskä jäljellä, ja kurkkukipu. Gaiukseen vuorostaan nousi kuume nyt iltasella, ja nopeasti. Meni nukkumaan, mutta kohta jo näki painajaisia. Rauhoittui vasta kun otin syliin. Vein sitten äitinsä viereen jossa tuntuu vieläkin levottomia juttelevan. Iso se on jo poika, kohta en jaksa enää syliin ottaa.

Vinha on osoittatunut melkoisen kivaksi otukseksi. Huoltahan siitä on, mutta kai se siinä menee niin kuin kaikki nämä muutkin huolet.

Luin Tuomiojan pvkirjat loppuun. Ei se tule mitenkään helposti toimeen "norsu Lipposen" kanssa. Tuomiojan taksista kieltäytyminen Arkadialta rautatieasemalle ja samaan syssyyn jonkun typerän korttelirallin hyihyittely näyttää oman matkustamisen paljoudessaan mitättömältä tekopyhyydeltä. Varsinkin jos vaivalloisten lentomatkojen päässä pidetty kokous osoittattuu turhaksi lätinäksi. Siinä on ehtinyt kuitenkin polttaa ilmakehäämme sellaisen saastepilven, että hyi hyi tosiaan. Ja näitä matkoja on useita jossa ainoa hyvä ja kannatettava puoli on ollut, että on saanut syödä, juoda ja majoittua hyvin. Kirjoittaa se pentele kyllä hyvin. Norsu Lipposelta se ei ole sanottavammin onnistunut vaikka valtio kustantaa työhuoneet ja välineet.

21.12.2016 Keskiviikko

Aivomyrskyjä aiheuttavia puheluja tänään aamupvllä. Odotettavissa myös tinkaisa työmaa suomenkielen parissa. On "suomennettava" jo "suomennetut" lopputyötehtävät eräille niitä kipeästi tarvitseville.

I siis soitti lopputyönsä tiimoilta, ja paljon oli muutakin juteltavaa. Muunmuassa uimahallin burkhajuttu jota ei kannata monelle selittää. Sitten olin vielä M:n kanssa juttusilla. Tuli äkkipäätös lahjasta, jonka hoidin. Se pitää huomenaamulla laittaa Matkahuollon kautta etp. Jotenkin sellainen kutittava tunne ujui hihoista sisään tästä prosessista. Ei millään muotoa epämiellyttävä.

Puutarhurin käyttäminen sen ruokatunnilla Seppälän maatalouskoululla. Sieltä kukat mummolan porukoille ja itsellekin yksi valkoinen atsalea.

Rautavaaran fb:ssa pöljät jatkavat susi"keskustelua" samaan aikaan kun pommit kylvävät tuhoa lasten niskaan Syyriassa. Taitaa se kuitenkin nyt loppua kun ei ole enää mitä pommittaa. Kaikki on tuusannuuskana Aleppossa. Kymmeniltä-sadoiltatuhansilta lapsilta päät halki, äidit ja vanhukset pommitettu lihaluujauhoksi ja miehet, jotka kiinni on saatu, on sysitty seinää vasten, tai ammuttu juoksuun kuin jänikset.

Helsingin asemanaukion potkijanatsi oli ensi kertaa tuomionluvulla käräjäoikeudessa. Viittä ja puolta vuotta käräjäsalissa virnuillen esiintyvälle poikaparalle luvataan istumista.

22.12.2016 Torstai

Vein heti kahdeksalta aamulla Pauluksen ja Eliaksen kouluun ja kävin hakemassa Gaiuksen todistuksen joka oli enemmän kuin hyvä. Samoin isommilla pojilla keskiarvo pilkkua vaille 9.

Lahjapaketti Matkahuoltoon, jospa se ehtisi määränpäähänsä ennen joulua.

Siivosin koko päivän, mutta en päässyt etenemään eteisestä ja sähköpääkeskuksesta minnekään kun siellä on paljon kaikenlaista työkampetta ja tarviketta joiden siirtelyssä paikoilleen meni jälleen tovi. Samoin poikien vaatenaulakkojen järjestelyssä. Lattia jäi kaaoksen valtaan. Kerkesin kuitenkin lumipestä pöydänalusmaton, ja karvalankaisen olohuoneesta. Pojat imuroida huitaisi ja illalla, kun Puutarhuri luutusi, piti sen kuljettaa harjaa ja rikkalapiota mukana loppuroskien takia. Vinha oli jälttänyt muutamaa halkoa ja sälöjä oli siellä sun tääällä.

Eliakseen nousi kuume kun toisilla alkoi hellittää. Minullakin tuntuu enteenä kurkussa ja lihaksissa, että flunssa kynsii huokosia huomenna.

Romppainen soitti veriarvot. Sokerit ja kolesterolit samalla tavalla hieman koholla kuin 20 viimeistä vuotta, joten ei mitään hätää. Muut kaikki ok. Luuhäkkiin rinnassa silti pakottaa kun selälleni alan. Yöllä heräjän muutamat kerrat kivuntuntemuksiin. Romppainen tarjosi taas aloitettavaksi kolesterolilääkityksen, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Yksi pykälä ylitse suositusten ei merkitse mitään. Ja sitä paitsi korkeahko "hyvä"kolesteroliarvo on kompensoimassa sitä huonoa. Tavoitteeni on, kun laskeskelen nuorimman lapseni ikää, että jos elän 80-vuotiaaksi, niin sitten ne poistumiseni ikävän jo kestävät. Eli jos röörit ilman lääkitystä vielä 22 vuotta tukkeentumatta verta kuljettavat, niin mulle tämä elämisenherkun ahtaminen riittää, kiitos.

Rekkamurhaajaksi epäillyn joutuivat vapauttamaan ja nyt ovat eilisestä lähtien hakeneet pitkin Eurooppaa jotain tunisialaista tyyppiä jonka nimi on Anis, mutta toinen nimi ei Pentti.

Aloitin Ompelijattaren luvun.

23.12.2016 Perjantai

Vinha oli vääntänyt yöllä vetelähkön tortun olohuoneen lattialle. Kukaan ei ollut tietenkään sen vinkumiseen havahtunut. Vai liekö edes vinkunut?

Ne ampuivat sen Berliinin joulutorimurhaajan Milanossa.

Venäjän Putin haluaa tehostaa ydinaseistusta vaikka entisilläkin murentelisi koko Telluksen tomusokeriksi. Ja koska ketjureaktiosta seuraisi, että muiden tuhoaseiden yhtyessä infernoon, tulisi viimeinen välähdys entisen maapallon seutuvilla olemaan vain yksi ydinpieru koko tämän murikan haihtuessa avaruuteen takaisin siihen olemattomuuden asentoon, jossa se ennen alkuräjähdyksen ensimmäistä sekuntia vielä oli.

Sekö skenaario on ihmisaivojen tuloshakuisuuden perimmäinen päämäärä?

Erkka Mikkonen, toimittajamme Moskovassa kertoi kylläkin, että Putin on esiintynyt kaikkiin ilmansuuntiin rauhaatahtovasti.

Uskotaanko me?

Nehän vetävät vain henkeä nyt, kun Aleppo on murskattu ja Assadin veriset kourat tarttuvat entistä lujemmin vallankahvaan. Seuraavaksi aloittavat Donetskin "puhdistamisen" ja jos homma näyttää hyvin luistavan, saapastelevat Kiovaan ja sivu siitäkin.

Herääkö Venäjän kansa milloinkaan ajoissa?

Paketti on nyt perille mennyt, eli ehti se ennen joulua. Suorilla reiteillä matkahuolto näkyy olevan nopeampi kuin posti. Hintakin taisi olla vitosen halvempi.

Tänään meinasi nostattaa kuumeen, mutta nukuin 2 tuntia, niin meni ohitse. Veltto on kyllä ollut olo koko pvn. Eivätkä pojatkaan ole seinille loikkineet. Yskittää kaikkia pirusti.

Rakentelin uunissa ruuat tälle ja huomiselle päivälle. Puuronkin aamuksi haudutin.

Katsoin Teemalta Ikuiset liittolaiset-elokuvan. Idea eläkeikään ehtineiden aktivistien menneisyyden haamujen ylösnoususta oli hyvä, mutta toteutus ei mennyt kaikilta osin nappiin. Ohjaajan olisi pitänyt omata tulisieluisuutta asialleen tässäkin toteutuksessa.

I lähetti kiitollisen tekstarin lahjapaketin noutoretkestään.

Ehkä se flunssa todellakin sivuutti minut vain vähän nipistämällä?