maanantai 27. helmikuuta 2017

Merkintöjä

20.2.2017 Maanantai

Lumi kolan mustassa kyydissä kuin pumpulia.

Flunssaista unta jossa soudetaan paljon.

TV:ssa Dokumenttiprojektissa Nälkämaan Sampo: Likaisen kaivoksen likaisenlyhyt historia.

Lopusta puuttui: Jatkuu huomennakin.

1700-luvulla kahtaalle kallellaan kuljeskellut Jean-Jacques Rousseaulla jo samat tilastot:

"Muutamat etuoikeutetut kahmivat ylellisyystuotteita samalla kun nälkiintyneiltä massoilta puuttuvat elämän perusedellytykset."

21.2.2017 Tiistai

Flunssa karhitsee keuhkoja. Kuume veriä varii, öitäkin painajoittaa.

Tuulentuiverrus lomassa seinälautojen, sokkeleissa kuura, ikkunoissa jäinen tähditys. Tulisijoissa levottomat liekit, laipiossa varjojen tango.

Puolustusministerin asevarustelupuheiden rivienväleissä: Idästä tykinpiiput kohti sojottavat. Ruudinkäry leijuu rajoilla. Lapsiakaan älä viattomiin uniin enää tuudita.

Turha reissu P:n kanssa labrassa, ei löytytnyt koneelta lähetettä.

Viime yönä heräsin 03.30 laittamaan ohrapuurot uuniin. 2 pataa joissa molemmissa 2 litran satsi.

22.2.2017 Keskiviikko

Unessa aforismitolppana neljän tien risteyksessä. Yhdessä viitassani luki: Vastatuuleen huutajille kustaan suuhun; helppoa myötätuuleen kuseksijoille se.

Samassa unessa luin kuolinilmoituksesta reväistyn lainauksen: "aja rankasti ja kuole nopeasti".

Helppoa luettavaa en löydä. Hakeudun yhä vain raskasta asiaa sisältävien pariin. Tänä yönäkin Wirginia Woolf, Klaus Ove Knausgård ja Heikki Aittokoski leikkivät kukin kuolemalla tanssittaessaan lauseitaan lukijansa aivoihin.

Lukaisin Eliaksen koululukemisena olleen Remeksen Hornan kuin vastenmielisen välipalan. Teknisiä asioita selostaessaan siinä kai asiat ovat kohdallaan, mutta ihmiskuvauksissa saisin itse irti enemmän viholaissäkistäkin kuin Remes päähenkilöistään.

23.2.2017 Torstai

Alkaa helpotttaa flunssa.

Kirjaston Aarne Kinnunen seitsemine veljeksineen on kertakaikkiaan hävinnyt. Putosi varmaankin pöydältä paperikoriin jonka sisällön kumosin takansytykkeiksi viime viikolla. Viisainta hankkia divarista tilalle samanlainen. Halvin maksaa kympin + rahti.

Joku römeä-ääninen mieshenkilö soitti ja kirosi minua ja mielipiteitäni. Mistä niitä lie tällä kertaa lukenut, mutta öitään ei niiden takia kuulema kunnolla nuku. Susista ja sinne tänne muuttelevista maapallon asukeista hänellä kai olisi ollut jotain isostikin sanottavaa, mutta en antanut mahdollisuutta; olisi aloittanut puhelun asiallisella aksentilla niin ehkä sitten.

24.2.2017 Perjantai

Yöllä heräsin uneen jossa olin tukehtumassa itsekirjoittamieni sanojenkasan alle. Unen genre oli savotointinsa merkityksellä suurentelu sanojen ja lauseiden ryteiköissä jonne ilman karttaa olin harhautunut. Railakkaasti laukkaavia hevosiakin näin ja ajattelin maahanpoljetun tunnoin, kuinka helposti lahjakkaimmat osaavat ravurinsakin valita.

G pianoon ja sen jälkeen uimaan. Oli hiihtolomalaisia jonkin verran. Saunassa puheliaita pappoja. Kaupasta maitoa ja salaattitarpeita. Menin itsepalvelukassan kautta. Paikalla ollut T opasti kun se on minulle vielä outoa. Vaihdettiin jokunen sana omiakin asioita.

Jos jaksan, tekaisen vielä sämpylöitä kunhan uuni jähtyy hieman, nyt vielä 270*.

25.2.2017 Lauantai

Yölliset sämpylät vissiin onnistuivat koska ei niitä aamupalalta montaa tähteeksi jäänyt. Nakkikasviskeittoa päivemmällä. Pauluskaan ei nyrpistellyt vaikka oli sipuleita seassa. Viime kesäisistä pakasteporkkanoista ja -lantuista alkaa olla yli puolet syöty. Puolukkaa on vielä, karpaloitakin ja mansikkaa. Mustikkaa eniten. Jokunen lakkapurkki.

Vinhaa on opetettu syömään samoja ruokia kuin itsekin ja hyvin näkyy pärjäävän. On sille valmista koiransapuskaa toisinaan tarjolla.

Telkkarista katsoin Tom of Finlad-elokuvan teosta kertovan haastattelutuokion. Mitähän Toukopoika ja muut sen ajan kaapeissa elämänsä tuhlaamaan joutuneet tuumaisivat siitä nosteesta jossa hänen taiteensa nyt alkuperäisessä kotimaassaankin on?

Myöhemmällä olisi ranskalainen elokuva vastarintamiehistä. Katson jos jaksan.

Kirjoittamista olisi ainakin yhden tarinan verran. Aloitin sen viime yönä, mutta deletoin kaikki kolme "liuskaa" sinne kuuluisaan bittihelvettiin. Päässä se kuitenkin on, ja muistiinpanoissani. Pitkä se ei saa olla.

26.2.2017 Sunnuntai

Oli vähän häpsinyt pakkaslunta ja aura kulkenut. Kolaamista siis sunnuntaiverryttelyksi.

Eliaksella kaveri yökylässä. Aamupalan aikana puurojen lisäksi hieman enämpi leipää ja maitoja pöydässä. Pojat pitivät karkkipäivän kun sattuu viikolle kuidenvaihde jolloin normaalisti ovat karkkinsa saaneet.

Paulus täyttää ensi perjantaina 13 vuotta. Polkupyörä hänellekin olisi uusittava ja kai ne Puutarhurin sukulaiset siihen sijoittavat. Taitaa olla kolmannet polkupyörät pojilla menossa. Ovat ajaneet ne kaikki niin loppuun, ettei ole juuri kiertoon annettavaa. Jos pikkuisen laittelisi, niin voisihan niitä Unimäkeen viedä rummuutettavaksi.

27.2.2017 Maanantai

Illasta vanhempainyhdistystä ja G:n harkkoihin kuskaamista. Gaiuksella oli päivällä kavereita kylässä, paistoin terveyslettuja kaikille.

Nyt kun on jo myöhäilta, teen kirjoitushommia sillä aikaa, kun puurot ja isojen pottulohkojen alle piilottamani fasaanipaisti uuninarinalla kypsyvät. En maustanut lintupataa millään muulla kuin pippurilla ja suolalla. Fasaani oli kerran 70% alessa kaupan pakastealtaassa, muutenhan niitä ei raskisi ostaa. Tein myös mustikkapiirakan joka paistui jo valmiiksi.

Wirginia Woolfin elämää ajattelin. Hän on sitä omissa päiväkirjoissaan tuonut laajalti ja häpeilemättä esille. Toisaalta elämä toi hänelle menestystä kirjoittamiensa romaanien myötä, mutta toisaalta mielen mustumiseen ei siitä apua aina ollut. Kovasti on pitänyt loppupuolellakin mieltä kouria kun meni ja hukuttautui 59 vuotiaana. Siihen on tosin vaikuttanut jo toinen maailmanlaajuinen sota saman elämän aikana.

Monissa masennuksen lähestyessä tekemissään merkinnöissä hän silti osasi nähdä ja ihastella taivaanrannan värit ja nummien vihreyden, tai merkitä muistiin, kuinka ihanalta tuntuivat aamukasteisten sananajalkojen hipaisut paljaisiin varpaisiin. Hän harvoin lohduttomaan mustan mullan syyskynnökseen henkisiä olotilojaan vertaili niin kuin vaikkapa minä sorrun tekemään.

Trump metelöi edelleen amerikoissa. Nyt viimeisimmän twiitauksensa mukaan 54 miljardia dollaria ehdottelee lisärahoitukseksi asevoimille eikä ole vielä peruuttanut Meksikon rajamuurin rakentamisenkaan suhteen. Osaako tuollaisesta ihmisestä kukaan maltillisia mielipiteitä sanoa? Meidän presidenttiehdokkaaksi jo ilmoittautuneet Vanhanen ja Haavisto A-studiossa pystyivät sillä tavalla, että väistivät menemästä henkilökohtaisuuksiin ja puhuivat vain valtioiden tasoisia arvioita. Niin  varmaan onkin parasta. Minä kuitenkin tohdin toivoa, että Trump kompastuisi Air Force Onen rappusilta...

Menee jo runsaasti tiistain puolelle. Puurot ja lintupottu tai pottulintu ovat kypsiä. Nostan ne uunista, peittelen pyykeitten alle hautumaan, tallennan kirjoitukseni, sammutan tietokoneen ja työvalot, sytytän hyllyjen alla olevan lukulampun, käärin päiväpeiton sängyltä, riisuudun ja sujallan peiton alle. Luen ja nukahdan. Havahdun tunnin tai parin päästä ottamaan lukulasit pois, sammutan valon ja nukahdan uudestaan. Luultavasti näin.

maanantai 20. helmikuuta 2017

Merkintöjä

15.2.2017 Keskiviikko

Tänään yhteiskunnalliseen keskusteluun:

Telkkarissa esitettiin eilen dokumenttielokuva (elokuvana huono, näytellyt osuudet epäonnistuneita suorituksia) Adolf Eichmannin oikeudenkäynnistä. Lopussa kuitenkin sanottiin asia niin kuin elokuvan alkuperäinen, valistuksellinen tarkoitus luultavasti oli. Oikeudenpalvelija lausui näin: "Jokainen josta tuntuu, että hänet luotiin muita paremmaksi, on seisonut samalla kynnyksellä kuin Eichmann. Jokainen, joka on antanut toisen ihmisen nenänmuodon, ihonvärin tai tavan, jolla toinen palvoo jumaliaan, myrkyttää mielipiteensä, on tuntenut saman hulluuden, joka sai Eichmannin valtaansa. Siitä kaikki alkoi niillä, jotka syyllistyivät näihin tekoihin."

Tällä kynnyksellä seisovat nykyäänkin paremmaksi itsensä tuntevat propagandistimme ja heidän laahustensa kantajat joita riittää jokaiseen, vähänkin merkittävään sometoimintaan jakamaan vihapuheitaan toisarvoisia ja meitä ”heikkoja” kohtaan ja mitätöimään pahuuden läsnäolosta varoittelijoiden ininöitä.

Eikö tätä nykyisenmallista ääriliikkeen kehitystä kyetä enää pysäyttämään? 

Kotoisaksi pysäytettävien esimerkiksemme nostakaamme jälleen brysselinrenkimme Jussi Halla-aho joka näkyvimpänä Eichmann-kynnyksellä jämäkkänä huojuen seisoo. Vaaralliseksi hänet tekee se, että kynnyksen etumaisten takana näyttäisi fb-peukutusten ja kommenteissa avointa muukalais-ym.vihaa hehkuttavien mukaan olevan jopa miljoona muuta itsensä seisottajaa. Hyvin vähän sinne on vastaan sanojia jaksanut kampeutua; en minäkään oksennuksentunteiltani jaksa. Seinien ylläpitäjän moderointia ilmenee tuskin lainkaan. 

Mielikuvitustani siis hirvittää, mitä kauheuksia tämä Jussimme ihailema, äärioikeistolaisista Ranskan Marine le Peniksestä Hollannin Geerd Wildersiin (jne.) jo ketjuuntunut, eurooppalaisen ääriaatteen syöttöporsaamme vielä tuleekaan aikaan saamaan jos sen annetaan vain lihoa. Tämä järjestelmä, organisaatio alkaa olla kannattajineen miltei täydellisesti koossa, he tarvitsevat vain sen Suuren Palopuhujan, Ilmestyksen joka hypnotisoi väkivaltaiset porukat Eichmann-kynnyksiltä liikkeelle.

Sietää siis edes Suomessa Timo Soinin todella käyttää hevoskilpailuissa tarpeellista, taktikoivaa järkeään tunteiden sijaan miettiessään jatkoa puolueessaan kuten kirjoittaa päivän Hesarissa Marko Junkkari.


Keskusteluketjusta irroitettuna kommenttini saattaa olla hieman epämääräinen, mutta talletan sen siksi, että onpahan jonkinlaisena todisteena periaatteistani joihin eivät natsiaatteet kuulu.

Uimassa G:n kanssa kun ei sitten perjantaina keretä.

16.2.2017 Torstai

Kävin Taidemuseossa silmäilemässä kiinnostusta herättävän Caj Bremerin Takaisin Karjalaan-valokuvanäyttelyn vuosilta 1979-1982. Rakennukset vinksottivat kuvissa kuten vielä 2014 kesällä kun itse siellä kuljin. Ajoneuvoja, lautasantenneja tai metsiin kasattuja jätevuoria ei Bremerin kuvaamissa pihoissa näkynyt. Itse kun yritin kuvata mitä tahansa rakennusta, niin kuvakulmaa ilman autoa ei taida montakaan kuvissani olla ja kaikenlainen saastuminen on siellä räjähtänyt kokonaan hallitsemattomaksi. Sekä jättiputkimetsät entisten kolhoositilojen pelloilla.

Elokuvamies Kaurismäeltä yritti uutislähetyksen toimittaja haastattelua saada. Herra oli monta viikkoa kestäneessä jurrissa edelleen, ettei sanomisista mitään tolkkua saanut. Sen jotenkin, että on väsynyt, jää eläkkeelle. Juupa juu.
                               (Kuva Venäjän Karjalan Porajärveltä 19.6.2014)
17.2.2017 Perjantai

Unet olivat taas yhtä mäenlaskua ja kiipeämistä.

Kirjastosta Sakari Pälsin elämä ja työt, Knausgårdin kuudes taistelukuvaus ja Antero Alpolan muistelukset. Minulta on hävinnyt yksi kirjaston kirja. Se käsitteli seitsemää veljestä.

Levytin toisenpään vessan kuilunpuoleiset seinät. Sisäpuolihan on ollut jo kauan valmis, mutta nuo muutamien levyjen palastelu ja paikoilleen ruuvaaminen on vain jäänyt. Onhan siinä vielä pakkeloinnit ja maalaukset. Listoituksetkin puuttuvat koko porraskuilusta. Käytävänpään vaatekomerokin jäi kesken kun pitäisi hankkia siihen hyllytarpeita. Peiliovet kyllä roikkuvat jo yläliu´uistaan katossa.

G pianoon ja sitten pallohallille peliin. Oli poika väsynyt ryyhällysten jälkeen.

Keväisiä ilmoja on pidellyt taas melko pitkään.

Hesarissa keskiviikon kommenttini aiheeseen vahvistusta John Kornblumin haastattelusta.

18.2.2017 Lauantai

Heikki Aitokosken kolumni "Trump ei ole epävarmuuden syy vaan seuraus" osuu asian ytimeen.

Eilenillalla aloitin ja yötämyöten luin Pälsin elämästä sen, mitä siitä kannatti lukea, eli painavasta kirjasta alkupuolen elämäkerran. Loppu lienee tarkoitettu enämpi tutkijoiden käyttöön, paitsi että on siinä muidenkin näkemyksiä Pälsistä ja sitten kuvia melkolailla. Ei siis tavallinen elämäkerta. Jäi ainakin se mieleen, että kovin hunajaisesti eivät hänenkään avioliittonsa ole sujuneet.

Aloitin myös Knausgårdin kuudennen. Sujuvaa tekstiä ainakin alussa. Olisinko kypsynyt lukemaan kokonaankin? Seitsemän sentin paksuinen kirja on paha pieltävä. Sitä ei voi kannatella käsissään eikä se pysy lukualustalla isoillakaan nipistimillä joita olen ruvennut viime aikoina suosimaan. Elias tekee koulun käsityötunnilla minulle lukutelinettä, mutta se malli, joka hommaan etsittiin, ei käy sitten selällään sängyssä lukijalle. Invalidisäätiöllä on erilaisia lukutelineitä olemassa, mutta ovat kalliita ei-invalidin niitä ostella. Itse pitäisi ruveta tekemään mieleinen jonka ruuvaisi naamansa yläpuolelle seinään kiinni kuin telkkarin telineen.

19.2.2017 Sunnuntai

Hesarissa Anna-Stina Nykäsen kirjoitus inhosta. Asiaansa paneutuva essee. Osaisipa itsekin kirjoittaa tuollaisia niin ei olisi koskaan tarvinnut näitä nurkantakusiaan ilmaiseksi tahkota. Toiset saavat ilmaisukykynsä jo syntymässä ja toiset ... eivät ehkä koskaan.

Pojille tosahtelin, että jos eivät ne kalikat liukene käsistä jo pois, liiskaan ne seinälle. No, pojathan teippasivat itse kännykkänsä käytävän palomuuriin.

Tein juuritatikinan hiivaleipäjauhoista, annoin muhia uutamia tunteja ennen kuin sorkin sekaan sämpyläjauhot. Nostelin taikinasta alustelematta epämäärisiä lohkoja pellille, kohotin ja paistoin päivällä lämmittämässäni uunissa ja ai että kelpasivat jälleen kerran. Muuten syötiin aamulla uunipuuroa ja päivemmällä eilisen kalakeittoa. Ne "kahden- tai kolmenkalan" valmiit pakastekuutiot eivät kyllä kaksisia maultaan ole. Vanhoista, sitkeistä, liikasuurista kaloista lohkottuja lienevät.

Hioin vessaseinät ja sipaisin lisätasoitteet.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Merkintöjä

8.2.2017 Keskiviikko

"Kun tuijottaa tarpeeksi kauan kuiluun alkaa kuilu katsoa takaisin."

Minun kuilussani takaisin katsoo oman eiliseni lisäksi maailmanpolitiikka. Molemmat yhtä rikki. Omat, eletyt päiväni voisin vaihtaa. Nyt tietäisin, millaisiin.

9.2.2017 Torstai

"Minkä taakseen jättää sen eestään löytää." Tässä luterilaisessa ähäkutissa on raskas syyllistäminen mukana, anteeksiannon mahdollisuuteen se ei pohjaudu. Se on julma väline vihollisen käsissä, lähimmäiselle täsmäase.

10.2.2017 Perjantai

"Tunne oma arvosi, anna arvo toisillekin." Kuka nollasi nämä arvot? Ei se ollut Trump ei Jussi Halla-aho eikä Vladimir Putin eivätkä muidenkaan äärinationalistiset tavoitteet. Se oli äänestävä kansa joka unohti oman arvonsa. Täsmälleen kuten kansallissosialismin suosion alkaessa kasvaa. Sitten arvo oli vain kidutuksella ja kuolemalla jonka lapsia olemme.

11.2.2017 Lauantai

Pääni sisällä on paljon enemmän vipinää kuin arkilauantaissa.

Nyt puoliltaöin heräsin unesta jossa olin radikalisoitumassa mitä se sitten kaltaiseni kohdalla saattaisi tarkoittaakaan. Koska en saa nyt ajatuksiani asettumaan luen Aittokosken Kuolemantanssista sivuja, joilla hän harppoo Idässä. Luen myös pätkiä toisaalla levällään olevasta kirjasta josta sattuu silmiini Nietzscheltä radikaaleihin ajatuksiini sopivat lauseet: "Kaikista kirjoituksista rakastan vain sitä, joka on kirjoitettu verellä. Kirjoita verellä ja huomaat, että veri on henkeä." Oltiinpa kyseisestä, aikanaan hulluksi tulleesta filosofista mitä mieltä tahansa, niin tässä hän on oikeassa. Hikeä, verta, kyyneleitä ja paskaa kun tekstissä on se kyllä vetää lukijan mukaansa.

12.2.2017 Sunnuntai

Olihan sitä jotakin tänäkin päivänä; mm. makkaranpaistoa koulun talviriehassa.

13.2.2017 Maanantai

Se on aika erikoista, ettei kykene kynäilemään akuuteista kipeistään vaikka niiden tulehtuneet juuret kuinka kauaksi menneisyyteen kurkottaisivat. Jos lääkäri näkisi nyt sisimpäni, niin välittömästi se määräisi näkemäänsä antibiootteja. Ja eristyksen.

14.2.2017 Tiistai

Adolf Eichmann-dokumenttielokuva televisiossa. Käsikirjoitus lienee ollut kuin hatara harakanpesä ja näyttelijävalinnatkin epäonnistuneet jokseenkin täydellisesti, joten siltä osin elokuvallinen osuus tupakoitiin kirjaimellisesti pilalle. Aidon Eichmanin autenttiset lasikoppiolot ja yhtä aitojen todistajien alkuperäisistä tallenteista valitut vilahdukset onnistuivat täysin; he eivät näytelleet.

Lopussa lausuttiin kuitenkin nämä sanat jotka pitäisi toimittaa jokaisen rasistin facebook-seinälle suurin, mustin kirjaimin: "Jokainen josta tuntuu, että hänet luotiin muita paremmaksi, on seisonut samalla kynnyksellä kuin Eichmann. Jokainen, joka on antanut toisen ihmisen nenämuodon, ihonvärin tai tavan, jolla toinen palvoo jumaliaan, myrkyttää mielipiteensä on tuntenut saman hulluuden, joka sai Eichmannin valtaansa. Siitä kaikki alkoi niillä, jotka syyllistyivät näihin tekoihin."

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Merkintöjä

30.1.2017 Maanantai

Tuskastumisen tunteita koko päivä täys. Eilisen muistelukset ovat vaivanneet ajatuksia edelleen. Koko Siilinjärven aika tuli käytyä jälleen kerran lävitse. Kai sitä tuli silloinkin elettyä kun se noin vaivaa.

Iltasella koululla vanhemp.yhdistyksen kok. Paikalla oli 5 äitiä ja minä. Suunniteltiin talviriehaa joka on 12.2. koulun alueella. Mokomaan piti hakea viranomaisilta lupa ja laatia turvallisuus- ja pelastussuunnitelmakin. Äärimmäisyyksiin on mennyt tämä amerikkalaispohjainen turvallisuushakuisuus. Ne lupien leimat vielä maksavatkin eikä ne niitä papereihin, sähköisiinkään, toimistoissaan palkatta näpsi.

Kirjoitin Kemppisen blogikirjoitukseen "Huonompi parempi" kommentin jossa pohdin mm. millaisten kirjojen tekijä Jussi Halla-ahosta sukeutuisi.

31.1.2017 Tiistai

Katsoin elokuvan Thomas. Haikean hidastempoinen kuten vanhukset joista Thomas (Lasse Pöysti) lopussa salpasi kellariloukkonsa ainoan ikkunan kiinni, kääri räsymaton tukkeeksi ulko-oven eteen,   aukaisi kaasu-uunin hanat, otti paloviinahömpsyt ja jäi pöydänrenkkanansa ääreen odottamaan viimehenkäystä. Vähintään yhtä armollinen loppu kuin että olisi viimeiset vuodet dokannut paloviinaa 2 pulloa päivässä ja löydetty sitten oksennukseen tukehtuneena samaisen pöydänrenkkanan ääreltä.

Muuten yhtä harmaamielinen päivä kuin eilinenkin. Paitsi että hain PP:n avustamana ja sen pakettiautolla pianon Entringistä. Ne hyväksyivät tarjoukseni. Nyt on G:lla soittimia millä pimputella. Jos poika näillä hinnoilla saa perusopin pianonsoitosta, niin ei se paljon ole. Pianotunnit maksavat erikseen, mutta ei Kaukametsän kevätlukukausimaksu ole kuin toistasataa euroa.

PP istui sitten pianon raahaamisen jälkeen kahvilla hetken aikaa. Se on Ivalosta kotoisin. Kertoili, että torienpuistikot ja linnat tutuksi tulivat ennen kuin "perhonen mukin syrjälle siipensä levitti". Muita yhteisiä tekemisisä meillä ei aiemmin ole ollut kuin että poikamme ovat samoilla luokilla Keskuskoulussa.

1.2.2017 Keskiviikko

Elinkö minä tämän päivän? Kirjoittanut ainakin, mutta niistä lauseista nyt ei kannata numeroa tehdä. Kemppisen kommenttiani oli jälleen Matias K. nimimerkki yrittänyt pureskelluilla sormillaan kynsiä. Ei hetkauta kun ei se ymmärrä. Tai ymmärtää, mutta ei sallisi analysoida mestarinsa persoonaa ja agendaa, jonka alueella ähertää.

2.2.2017 Torstai

Vastasin sille Matias K.:lle vaikka turhaa ko. asioilla janttelu lie.

Lukenut olen kolmea kirjaa päällekäin. Asia on painavinta Aittokosken Kuolemantanssissa.

3.2.2017 Perjantai

Lunta satoi yöllä. Kolasin jonkin verran, mutta pihan puoli ja toinen sisääntuloväylä jäivät silleen.

G:lla piano ja sen jälkeen jälleen uimassa.

Jussi Halla-ahon elämästä ehkä osuvinta pohdintaa edustanee Hikibediaan kootut luonnehdinnat. Mietin silti, mille puolelle miehen perhe, täysjärkinen vaimo ja jo teini-iässä olevat lapset kallistuvat jos miettivät isin poliittista toimenkuvaa ja sen äärimmisiä ristiriitaisuuksia? Vai eivätkö suostu ajattelemaan ja ottavat sen vain isin paskaduunina josta tulee paljon rahaa ja joka tietää hektistä elämää vailla huolia huomisesta?

4.2.2017 Lauantai

Ei mittään. Vituttaa. Vai lie masennusta jo?

5.2.2017 Sunnuntai

Riitelyä. Vei voimat, eihän niitä paljon olekaan.

6.2.2017 Maanantai

En paljon osallistu nettikeskusteluihin, mutta Unkurissa on melkein aina alustuksia, että ne toisinaan pakottavat ääneen ajatteluun. Tietenkin kun Ei-oppineelta pohjalta osallistuu Kyllä-oppineiden väliseen vuoropuheluun niin jos järkeä olisi enämpi päässä, niin häpeäisi eikä pilkkuakan kävisi jäljikseen tunnustamaan.

Huomaan usein ajattelevani "kaiken ylitse", puhun helposti ohitse eikä se tunnu aina oikealta. Harmittaa. Pitäisi osata toimia niin, ettei syyllisty itsevarmana asiantuntijana alueilla, jotka edellyttävät vähintään perustietoja keskustelunkohteesta.

Tuo "kaiken ylitse ajattelu" tarkoittaa jotenkin sitä, että tajuan ihmislajin olemassaolon tähänastisen lyhyyden, mutta myös sen äärimmäisen kauheuden, johon se tässä lyhyessä vallassaolon aikana on syyllistynyt. Siis kaiken tuhoamiseen vain, että itse pysyisi mahdollisimman kauan kaiken valtiaana. Missä sen kuuluisa järjellinen käyttäytyminen tässä asiassa on?

Kirjastosta 1974 ilmestynyt kirja "Gestapo Suomessa". Luin sitä jo jonkin matkaa. Siinä kerrotaan mm. Remmleristä, Kajaanissa villieläintarhaa tukikohtanaan pitäneestä Gestapon vakoojasta.

Hampilääkäri teki arvion yhdestä implantista hammaskalustoni yläeturivistöön. 2025 euroa! Perkele, että pitää olla kallista. Milläpä sen hommaisi. Hammaskoloineen hautaan kelpaan, ei se minua huoleta, mutta on se ollut hankalaa olla ilman nämäkin vuodet. Luulin, että siihen olisi proteesitekniikalla saanut 600 eurolla edes koristeen, mutta ei kuulema voi minun lujan purentatekniikkani takia ja muiden hampaiden kuluneisuuden vuoksi semmoista edes suositella.

Tallinnassa teetetty implanttijuurihammas olisi muutaman satasen halvempi, mutta vähintään neljän hoitokerran matkustuskulut tekisivät siitä vielä kalliimman. Unkarissa saattaisi alle tonnin saada hampaan, mutta matkustuskulut tekisivät todellisuudessa siitä kolme kertaa kalliimman kuin täällä teetettynä. Knissa on yksi ainut hammaskirurgi joka tekee implantteja ja kerran siellä muissa asioissa käyneenä minulle tuli hieman epämiellyttävä olo koko äijästä. Kuopio, Oulu ja Helsinki on tutkimatta, mutta sama se matkojen kanssa kuin ulkomaillekin meno.

Mutta mitäpä näistä vaikka ottaa se päähän kun valmiiksi kelvollisen purukaluston omaavat hakevat 10 tuhatta maksavat pelkät kuoret hampaidensa suojaksi että näyttäisivät hyvältä kun yöelämään sukeltavat bailaamaan; näin asiasta dokumentin.

7.2.2017 Tiistai

P:n hampi. Suussa öisin pidettävä muotti on siirtänyt hammaskaluston ja laeukaluuston "vinoumaa" 1,5 milliä suunniteltuun suuntaan. Tarkoitus on, että 4,5 milliä kun on menty, venytys on ohitse. Siihen menee siis ensi syksyyn. Toukokuussa seuraava kontrolli.

Ilmoitin P:n koulun lennokkikekrhoon jossa opiskelevat kopterikuvausta. P kieltäytyi heti kun kuuli asiatsa, mutta pidän kyllä nyt pääni, että ainakin käy katsastamassa, miltä siellä näyttää.

Elias on upppoutunut Remeksen trilleriin niin, että ei meinaa lopettaa lukemista. Äsken vielä luki kun kävin katsomassa. Toisaalta tuntuu se kyllä hyvältä. Kysyin E:lta, että joko alat ymmärtää, miksi iskä lukee niin paljon? Joo.o, oli vastaus. Klo on nyt 23.45.

Jotta pääsisin tästä mielen alakulosta, aloin suunnitella vaatekomeroa käytävän päähän jossa sille tila on odotanut jo vuosia. Tänään tasoittelin sen kolokkeron levyseinät. Huomenna hion ja pohjamaalaan. Seuraavana päivänä liimaan lasikuitutapetin, sitten pintamaalit. Alaosaan teen pyörillä esiin liukuvan laatikon jossa voi pitää vaikka kenkiä, tai jalakapalloja niin kuin G aikoi. Kaappiin itseensä fuukailen hyllyt ja vaatetangon. Tila on senteissä 120x60x230.

Hylly- ym. tarvikkeet tulevat maksamaan jotain 150-200 euroa. Tasoitteita ja maalia on purkkien pohjilla omasta takaa. Uudenveroiset peiliovet liukuineen olen saanut eräästä saneerauskohteesta.

Kun kokosin työkaluja ja tarvikkeita, alkoi elämä jälleen virrata kalloni sisällä sijaitseviin, herkästi alakuloistuviin aivoihini. Nyt ne yläkuloistuvat kuin Röllillä.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Merkintöjä

24.1.2017 Tiistai

R.vaaralle mutka: Vein sohvan S:lle. Näin Juhanilan väkeä leipomossa: Ei olisi ollut Janne kotona, joten jäi Tojotanrottelon ruostereikä hitsaamati. Leipomosta ostin piirakoita, 30:n sentin toisenlaadun rinkeleitä ja yön ylitse uinuneitten tarjouskorista ruisleivän. Join kupposen kahvia ja juttelin Keinäslassin kanssa joka jostain syystä sattuu usein olemaan siellä vaikka onkin kiireinen yrittäjämies. Sitten ajelin aurinkoisessa pakkassäässä takaisin. G:lla oli koulun jälkeen jalisturnaus pallohallilla ja siihen piti keretä. Kaupasta normaalit 10 l maitoa ja muuta hörtöä.

Viime yönä nukkuminen jäi kolmeen tuntiin joten täytyy ruveta se velka kuittaamaan. Klo nyt 21.30.

25.1.2017 Keskiviikko

P:n nimipv. Käytiin koulun terveydenhoitajalla. Laittoi lääkäri- ja labrajonoon kokeita varten. Jotain allergiantapaista poikaan yrittelee. Pituuden ja painon mittasi: 153,9/37,2

Uimassa illasta. Vesijuoksin toistakymmentä kertaa altaan ympäri, kuumavesialtaassa löhösin kun olin ensin hierottanut vesiruiskuissa kupeita ja selkää ja pulahtanut kylmäjorpakossa. Päänsäryn sain siltä reissulta. Juuri olin hyvillämielin miettinyt, ettei ole aikoihin päätä pakottanut.

Omasotesta hain tulevasta eliniästä ja terveydestäni ennuskäyrät. Sukurasítteena tulevan vanhuusiän diabetesriski oli hieman koholla, mutta kolesteroleja barometri väitti sopivaksi. Näistä otettiin kokeet vähän aikaa sitten. Jos pudotan hieman painoani ja lisään edelleen kasviksia ja hedelmiä ruokavaliooni niin lupasi jopa 7 terveempää elinvuotta. 86 vuotta oli pisimmän ennustevärin päätepiste. Nivelkivuista ja niiden toimintavarmuudesta hautaan saakka kävelyä ajatellen se ei osannut tähtiä tulkita.

Trumppi perkele uhkailee maailmanjärjestyksen muutoksilla! Jos en ole itseäni tomppelimpaa ihmistä vielä tavannut, niin siinä olisi sellainen.

26.1.2017 Torstai

Hesarissa Merete Mazzarellan ja Yrsa Steniuksen tuoreista kirjoista kiinnostava juttu. Ne olisi hyvä lukea.

Toisaalla läimäistiin päin näköä taantumusta ennustavalla uutisella: Venäjän duumassa on hyväksyttävänä laki, joka ei enää tuomitse perheväkivaltaa kuin "hallinnollisilla" tuomioilla eli sakoilla ja/tai yhdyskuntapalvelulla. Pian venäläisissä kouluissa sallitaan karttakeppi ja nurkassa seisottaminen jos se on kokonaan edes saatu loppumaankaan. Ja kun pikkuprilli väkivallan hyväksymiselle näin ojennetaan, se laajenee jälleen koko yhteiskuntaa koskevaksi; pamppu- ja piikkilankakauppa virkistyy. Nokia herätys!

Jussi Halla-ahon myötäjuoksijaksi itsensä paljastanut Matias K. nimimerkki heräsi Kemppisellä arvelemaan kommenttiani vihapuheeksi kun pari provokaattori- ja myötäjuoksijamantsikkaa nimesin Jussiksi ja Teuvoksi joita pitäisi poimia jo ennalta väkivaltafantasioilla lorsaamasta. Naurettavaa, kuinka ne yrittävät meitä mitättömiäkin päitä tuhahdustensa turpeeseen painaa omaa propagandasaastaansa kritisoimasta. Matias K. on tyypillinen myötäjuoksija muutaman muun sivistyneeksi itseään väittävän lisäksi. Siltä juoksumatolta on jotakuinkin mitta lyhentynyt vajaassa sadassa vuodessa, mutta perkeleellistä siinä on se, että tämä alati jatkuva asian ylläpito auttaa aatetta sitkistelemään hengissä ja odottelemaan aikoja otollisimipia.

Europarlamenttiin verovaroilla palkkaamamme tyhjänlouskuttaja on tänään repäissyt sontajournalismille otsikkotarpeita kertomalla mielipiteenään olevan, että Välimerellä partioivat vapaaehtoisjärjestöjä pitäisi rangaista pakolaisten pelastustöistään.

Miksi me maksamme Jussi Halla-Ahon Europpanytimeen Suomea edustamaan kun se ei varsinaisiin töihinsä keskity? Mielipiteilläänhän hän on vain vahingoittamassa Suomen mainetta maailmalla ja sekö hänelle on toimenkuvaksi laadittu.

Pojat ovat nyt käyneet huvikseen luistelemassa ja kiekkoa mätkimässä kavereidensa kanssa. G:lta oli katkennut maila erään Eevertin toimesta ja siitä tämän illan poru.

27.1.2017 Perjantai

Eevertin isä toi G:lle uuden mailan, että se asia kunnossa. Pojalla piano kahden jälkeen ja sitten käytiin uimassa. Juoksin jälleen solukumia vyötäisilläni kymmenkunta ympyrää. G myös muutaman kierroksen ennen kuin meni matalimpiin vesiin.

Lämmitin pvllä uunia. Illalla leivoin sämpylöitä ja paistoin arinalla. Ei niitä montaa jäänyt yön ylitse kuleksimaan kun pojat lämpiminä mättivät menemään niin, että sulavoi suupielistä tirsusi.

Eilen tein ison kulhollisen salaattia jossa oli paprikaa, kiinankaalia, kurpitsapikkelsiä, valkosipulinkynsiä, purjoa, kasvisöljyä, tonnikalaa ja tomaattia. Jääkaapissa vahva valkosipulinhaju ja siitä pyyhkeitä Puutarhurilta. Pojatkin olivat maistavinaan maun maidossa ja voissa.

Nyt on ohrapuuro hautumassa jälkilämmössä ja sen valvon ennen kuin alan koisata.

Luin juuri Lupaathan tappaa itsesi kirjasta kohdan:

"Uusi valtakunnankansleri Hitler sitä vastoin panosti ensi hetkestä lähtien dynamiikkaan. Hän saattoi yhteiskunnan kovan vauhdin ja kiihtymyksen tilaan, jonka oli tarkoitus kestää loputtomiin. Tuskin hän oli ottanut paikkansa hallituksen johdossa, kun hän jo ilmoitti valtiopäivien hajottamisesta ja uusista vaaleista. Oltuaan kaksi vuorokautta tehtävässään hän ryhtyi taas vaalikamppailuun. Tässä paraatilajissa hän oli omimmillaan: tärkeintä oli liike."

Nii´in, tärkeintä oli liike niinkuin Trumpillakin, ei vaihtoehtojen ajattelu, harkinta.

28.1.2017 Lauantai

G lähti koulukaverinsa ja sen vanhempien kanssa Hyrylle. Ovat siellä yötä yli. Me käytiin sitä pianoa vielä Entringissä katsomassa. Tarjosin 70 € siitä. Maanantaina selviää. Sattui siihen joku musiikkimies joka testasi koskettimet ja sanoi, että sekä duurin että mollin puolen ceet ovat hieman epävireiset, muuten pelittää mainiosti. Ulkokuori siitä on kärsinyt, viilut irtoilleet ja koristeet lohkeilleet pois. Naisella ollut, että isoilla sormilla sitä ei ole hakattu, kait.

Lady laitteli tekstaria että haluaisi vielä ovet uusia. Vastasin, että ne tulisivat kalliiksi koska eivät ole mitään nykystandardeja mitoiltaan kun on 60-luvun osakkeesta kyse. Parasta olisi pinnoituttaa ammattilaisverstaassa niin halvimmalla uudenveroiset saa. Samoin komeroiden liukuovet. Kysyi, voisinko hoitaa tarjoukset asiasta. Kaipa se on tehtävä.

Nyt iltamyöhällä koetin katsoa Areenalta tuoreimman kirjallisuusnobelistin Bob Dylan-dokumentin. Puoleen väliin jaksoin kerralla. Paljon on merkityksetöntä sekaan saatu, mutta jos kaikki ei minulle avaudukaan, on siinä varmasti jollekin  toiselle runsaastikin imettävää. Kuunnellessa ja katsellessa vasta tajusin, etten ole Dylania nimen lisäksi juurikaan merkille elämässäni pannut, mutta ymmärsin, että jossakin hypotalamuksen hämäränkatveessa se on elämääni vahvasti silti kuulunut. Kaikkia musiikinmestareita ei tarvinnekaan erityisesti palvoa. Tekevät ne elämän taustakankaaseen oman jälkensä kuitenkin.

1970-luvun kavereistani ainakin Jorkki taisi fanittaa Cashin ja Glitterin lisäksi Dylania. Huovisilla levyt ja kasetit rahisivatkin soittimissa aamusta iltaan. Kun minä "rahisin" Jorkin siskon kanssa niiden elukoista tyhjennetyn navetan vintille rakennellussa kesähuoneessa, niin sekaan soi kasettimankasta myös sen aikaista suomalaista joista edelleen lavoilla keikkuvat ainakin Matti, Teppo ja Frederik. Virve Rostikin alkoi olla kova sana. Dannya ei kuunneltu, mutta Babitsinin sisaruksia kaikkia. Irwiniäkin ilimanmuuta! Sleepy Sleepers ja Hurricanes menivät hölmöileväomenaviini-sorbus-kiljuhumalassa kyllä tajuntaan, mutta kun juomiset sitten aamulla tulivat hirmuisen yökkimisen kanssa hangelle, niin jotenkin jäi oksennuksen maku siitä musiikinlajistakin; Kaavin Iloharjulle tai Nilsiän Halssille ei selvin päin kekäläisten poikien Mossen kyytiin lähdetty sillä Hössi oli täyspöljä autonrattiin päästettynä.

Juice livahti äänimaailman suosikiksi vasta myöhemmin muualla asuessa vaikka se oli melkein naapurista, Juankoskelta lähtöisin. Tai ehkä juuri siksi.

Suomalaisista lauluntekijöistä ei taida kuitenkaan olla Nobelisteiksi koskaan. Paitsi Hiski Salomaa jos olisi tämän ajan eläjä. Aukeaisivatko Tuomari Nurmion tekstit maailmalle?

29.1.2017 Sunnuntai

Eilisistä musiikkimuisteluista johtuvia lie unet olleet. Niissä vaelsi laumoittain ihmisiä, joita olen joskus tuntenut. Niinkuin nyt Dylania ja Glitteriä kuunnelleen Jorkin perhekin, ja kekäläiset.

Jorkin isä Arttu oli alkoholisti. Äiti, väsynyt ja pahantuulinen Heta jotenkin yritti viedä isoa porukkaa aamusta iltaan ja illasta aamuun.

Muistaisinkohan kaikkien sisarusten nimet vielä Jorkin (Jorma) lisäksi? Kauli, Jouni, Kari, Kauko, Kalevi, Raili ja Raija. Olikohan siinä kaikki? Rappuihin riimulla kytketyn, sekarotuisen ja aina kinttuja hampittamaan pyrkivän koiran nimi oli Kaesa.

Heidän myöhemmistä vaiheistaan tiedän seuraavaa:

Kauli muutti siskonsa Railin perässä Göteborgiin, alkoholisoitui, mukaan tulivat myös huumeet ja vankilakierre. Muutti takaisin Siilinjärvelle jossa jatkoi isänsä malliin, mutta nyt en tiedä, elääkö enää. Puhutin viimeksi Siilintorilla 1990-luvun lopulla onnetonta Kaulia joka puliremmissä siellä pyöri. Oli surullinen kohtaaminen kertakaikkiaan.

Jouni asui kotonaan Pikku Koikan rannalla kuolemaansa saakka joka kai ei ollut kovin luonnollinen. Riippuu siis, mistä päin asiaa tarkastelee. Jouni otti raskaasti sen, kun ajoi moottoripyörällä vanhuksen kuoliaaksi Pöljällä. Aurinko häikäisi, minulle tavatessa selitti. Juopotteli viikkokausien putkia. Oli hyvä soittamaan kitaraa joka sillä oli aina mukana kun liftaili. Pukeutui musiikillisten esikuviensa mukaisesti hapsuhelmaisiin nahka- tai farkkupusakoihin ja -housuihin, lierihattuihin, huiveihin, cowboysaappaisiin... Sympaattinen muisto niin kuin Kaulistakin josta meidän äiti tykkäsi kovasti.

Kari kiersi linnasta linnaan. Oli väkivaltaisena ja mieleltään arvaamattomana Niuvassakin, mutta ei se koskaan meille mitään tehnyt. Sillä oli päihteisiin ja pikkuvarkauksiin altistuvainen romani naisystävänä. Kauniin tumman nimi oli Säde ja ainakin kerran se humalassa strippasi meille Pikku Koikan saunarannassa kuunnellen samalla tummaa musiikkia joka isolla kivellä kaljapullojen seassa keikkuvasta Grundikin kaseteilta kaikui. Taisi tykätä soulista ja bluesistakin niin kuin Karikin joka oli myös hyvä kitaranrämpyttelijä.

Jorkki soitti minulle viimeksi muutama vuosi sitten ollessani polkupyöräretkellä Päijänteen ympäri. Olin juuri irtaantumassa Kangasalta ja valokuvaamassa hevostilan pihassa olevia kuljetusvaunuja.

Arttuisä oli silloin vielä elossa; melkein 100 vuotias! Tuskin enää kuitenkaan elää.

Hetakin on nyttemmin kuollut. Kun hänet viimeksi näin Siilissä palvelutalojen lähettyvillä, se veisasi tavallisen puheen lomaan täysillä virsiä ja kehotti minuakin Jeesusta seuraamaan. Oli aikalailla sekaisin, että se palkinto hänelle kaikesta elämän vaivasta.

maanantai 23. tammikuuta 2017

Merkintöjä

16.1.2017 Maanantai

Ladyn kanssa rautakaupassa ja valaisinliikkeessä. Kiinnitys- ym. tarpeita wc-remppaan, joka on vähän venähtänyt minusta riippumattomista syistä. Pikkujuttu kuitenkin.

S on mennyt Juukaan pariksi päiväksi. Eilenillalla nukkumaan mennessä asia vaivasi. Kiinni painuvien luomien takana kaiveltiin kaikki vanha esiin. Uni: Yksityisyys halkesi ja puolikkaat kelluivat ajatuksen avaruudessa kuin perskannikat.

Akuutista kriisistä kirjoittaminen on aina ylen hankalaa. Varsinkin, kun siitä kärsii lähin mahdollinen ihminen, oma lapsi. Olkoonkin että jo aikuinen.

17.1.2017 Tiistai

Pieni uutinen lehdessä: "Iäkäs mies ampui puolisonsa ja itsensä"

Taustoja ei kerrota. Oliko heillä edessä toisistaan erkaneminen ja muiden huolehdittavaksi joutuminen? He ovat olleet 91 vuotiaita kun omaehtoiseen eutanasiaan vakain tuumin ryhtyivät, aikuisia siis jo. Ampumisesta keinona jää tosin rumat jäljet, mutta yhtä rumaa se on kitumisenkin seuraaminen.

Melkein kaikki ovat valmiita sanomaan, että eivät halua päätyä lopulta toisten käänneltäväksi, avuttomiksi vanhuksiksi, mutta aniharva kuitenkaan sitten osaa, tai ehtii tehdä ajoissa päätöksen lähteä itse. Välineitäkään ei kaikille ole tarjolla.

Kammottaahan tätä ajatella, mutta keskustelua siitä ovat nyt käyneet kiivaasti viisaammatkin. Olihan tässä se eutanasialakialoite-nimienkeruukin juuri käynnissä eikä siinä kauaa tarvinnut odottaa, kun 50 tuhannen nimen raja ylittyi.

Itsekin olen sen verran jo kolhuja kokenut, että väkisin alkavat loppulitviikin ajat mietityttämään. Hupun voisi tietenkin mielensä silmien ylle vetäistä niin ettei vaivaisi.

Heikki Aittokosken Kuolemantanssia lukiessa totesin, että harvoin on kirjailijalla niin tasaisenvarmaa mesenaattia kuin hänellä; oma työnantaja.

Ladylle tasot, malja-altaan liimaus ja letkujen sekä liitinten kytkentä. Viisi tuntia hommaan uhrautui.

18.1.2017 Keskiviikko

Lukenut Aittokoskea ja Lupaathan tappaa itsesi-teosta vuorotellen. Vuosi 1945 ja 2000-luvun alkupuoli eroavat toisistaan vain murhaamisvälineiden kehityksessä. Politiikka ja ihmisluonto eivät ole muutoksia kokeneet vaikka tyynnyttelijät muuta väittäisivät. Vähän kun kynnellä rapsuttaa niin peto ärjäisee.

1918 veljesmurha-aikojen revanssihenkikin elää ikäänkuin valkoiset sittenkin olisivat hävinneet sen mittelön.

Persujen kansanedustajan, J. Eerolan Punahuora-lauluesityksessä ja sen tarkoituksessa on ristiriita.

Kaksi on vain väriä, valkoinen ja punainen eikä kerrota, kumman värin työväestöstä kannatuksensa keräävä persupuolue valitsee. Tosin Eerola väittää, että laulujen tekeminen on hänen yksityistä harrastustaan eikä politiikalla sen kanssa ole mitään tekemistä. Kumma juttu kun kuitenkin poliittisesti värittyneen aiheen on valinnut. Ymmärtääköhän tämä "senaattori", kuinka kalliita lunnaita ko. aiheesta tehdyistä lauluista on jo maksettu? Entä onko valmis maksamaan itse, jos joku laskun hänellekin  esittää? Aihe on arka edelleen ja sen äärimmäisen surullisia syntyjuuria olisi kunniaa tehden, varoen lähestyttävä. Varsinkin jos ymmärrys puuttuu niin kuin ilmi Eerolan kohdalla käy. Ilkkuminen panee jonkun tarttumaan kravattiin, ja kiristämään.

Laulussa itsessään dramatiikkaa on ainoastaan otsikossa. Taidottomasti sommiteltu levykannen kuva lähinnä vaivaannuttaa, naurattaisikin jos sen olisi joku teini jollekin some-seinistään julkaissut.

Siemenet on kuitenkin tuuleen kylvetty:  Kohde on nimetty, kuurojen kuuntelijoiden ja lukurajoitteisten aivot valloitetut.

Ladylle peili lasikeskuksesta. 116x130 cm, että aika hankalankokoinen asennettava kapeaan tilaan. Imukupeilla se kuitenkin onnistui. Silikonipohjaisella liimalla kiinnitin. Asensin myös uuden valon. Paperitelineet ja pyyhekoukutkin ruuvasin paikoilleen, ja pillunpesimen niin kuin Esko bideetä nimittää. Muutapa siellä sitten ei ollutkaan, mutta aikaa tuhrautui jälleen useita tunteja.

19.1.2017 Torstai

Mötkyilin ankeiden ajatusten töyräillä. Alas pimeään on vielä matkaa, ajattelin, mutta jos herpaannun hetkeksi, rojahdan matkaan. Jos se tällä iällä tapahtuu, takaisinpaluuta ei ole.

Lukeminen auttoi hieman, ja nämä pakolliset perhekuviot. Paitsi että tuo Lupaathan tappaa itsesi-kirjassa kuvattu itsemurhien ja laajennettujen itsemurhien aalto venäläisten rynniessä kohti Euroopan ydintä 45-keväällä on karmaisevaa luettavaa. Kylä kylältä, kaupunki kaupungilta päälle työntyvää väkivaltakoneiston vyöryä pelkäävä väestö hirttää, ampuu, myrkyttää itseään, lapsiaan, vanhuksiaan ettei näiden tarvitsisi kärsiä venäläisten käsissä raiskauksista, kidutuksista, murhista. Lukiessa voi miettiä koston mielekkyyttä kun se kohdistuu avuttomaan väestöön. Olkoonkin, että se on sitä samaa kansaa, joka 12:n vuoden ajan on syyllistynyt hirvittäviin rikoksiin niin sanottua ihmisyyttä kohtaan keskitys- ja tuhoamisleireissään.

Kun täydentää kertomusta Aittokosken selostuksella nykyajasta, niin voi lakonisesti todeta vain, että mihinpä ihmiskunta poteroistaan on vieläkään kömpinyt. Mainostamansa ihmisyyden aikaan ei ainakaan.

20.1.2017 Perjantai

Trumbia ja presidentiksi vihkimystään koko pv! Ei vituttanut kun Obama kahdeksan vuotta sitten oli samalla viivalla, mutta nyt vitutuksen määräänsä ei voi edes mitata. On se erikoislaatuisen takapajuinen maa se Amerikka. Satoja miljoonia (319 milj.) pipoja siellä heiluu, mutta vain kaksi löytyi johtajaehdokasta joista kehnoista kehnompi valittiin. Hampurilaisaivot sen tekivät!

Aamupvstä ajoin mutkan R.vaaralla. Vein S:lle sängyn ja vuodevaatteita patjoineen päivineen. Nippu lakanoita unehtui Puutarhurin viikkaamina pakastimen kannelle. Vanhempi S oli tullut myös auttamaan muutossa. Siskokset rupesivat nipsimään verhoja paikoilleen, minä ruuvasin lamput ja kokosin sängynrungon. Kahlasin myös Unimäessä, kohentelin lintujen ruokinta-automaattia ja tarkistin paikat. Kaikki oli niin kuin joululta jäivät. Aitan ovi ei ollut lukossa, mutta mitään ei ollut hävinnyt. Tosin sellainen lukko ei varkaita muutamaa sorkkaraudan jyrsäisyä kauempaa pidättele.

Piti keretä takaisin kahdeksi kun G:lla ansimmäinen pianotunti joka meni mukavasti. Oli rauhallinen vanha herra Kärppä opettajana (haisi tupakalle ja köhi). Jospa G sitten jatkaa kun sormet jo kilkuttimilla sousivat. Itse en ymmärrä pianonsoitosta nuottiakaan.

21.1.2017 Lauantai

A ja J kävivät. Tytöllä judokisat täällä ja siksi. Vein kameran kisapaikalle lainaan. Hain Vinttikirppiksestä ruokaryhmän, pöydän ja 6 tuolia S:lle. Ruuvailin ja liimailin niitä vähän, muuten täyspuisina olivat suht tukevaa tekoa eikä kolhujakaan ollut. Koristeellisissa selkänojissa oli vintagesapluunoilla maalatut numerot yhdestä kuuteen. Penskoilla hetki mukavaa, kun varaavat omat jakkarat mieluisan numeron mukaan. Koko höskä 150€.

Laitoin seitikeiton, kahvit ja kaakaot, Vieraat söivät ja joivat kanssamme ja lähtivät Joensuun kautta kotio. Ovat muuttaneet Kuopiosta Rautalammille, melkoiseen korpeen josta vuokranneet talon. Kyse on siis nuorimman veljeni pojasta ja hänen perheestä.

Iltasella ajoin jälleen mutkan R.vaaralle, vein sen ruokaryhmän ja pari lampunvarjostinta. Vinha oli mukana. Kuolaa edelleen sillä pelkää niin kovasti autokyytiä.

Eve oli lapsista paikalla ja varasi ykköstuolin.

Tullessa suru jäyti mieltä.

22.1.2017 Sunnuntai

Matalapainetta pään sisällä edelleen.

Hesarissa oli paljon asiaa. Eutanasiajuttu oli laadittu vaikeasti sairastuneen, nyt jo kuolleen Pasin ympärille. Sitten oli kertaus vuodelta 1992 otsikolla "Jeltsin oli Suomen ainoa toivo". Hyvin juttu oli perusteltu, että uskotaan. Kouluruuan historiaa ja Elina Hirvosen Kiehumispistettäkin selostettiin, ja paljon muuta. Meni ainakin 3 tuntia lukiessa ja vielä nyt iltasella tarkennuksiin tovi.

Nykyradikalisto röyhyää, ettei Hesarissa luettavaa ole, ja että se on epäluotettava media. Tämän päivän "trendi" on, että kun kerta jokaiselle välineet on annettu, niin niitä täytyy käyttää kaiken pää punaisena panetteluun. Kritiikki, se on tarpeellista, mutta että nyrkit pystyssä huutaminen jokaisella somen palstamillimetrillä (vai miksi gigatavuilla ilmaistavaa tilavuutta kutsuisi) murtaa asialliseltakin polemiikilta pohjan.

Kävin Bio Rexissä istumassa kaksi turhauttavaa tuntia. En ilennyt lähteä kesken pois kun istuin kahden pariskunnan välissä keskellä teatteria. Elokuva, jota oli hieman kehuttukin kritiikeissä, osoittautui jälleen kerran mitääntekemättömäksi elokuvatarpeiden haaskaukseksi. Jos edes sinänsä ammattinsa osaavat näyttelijät, joista pääosan esittäjä toimi ohjaajana, olisivat hallinneet lähihistoriaa (60-luku) niin tuskinpa olisivat hommaan ryhtyneet ennen kuin se olisi myös sisäistetty. Millainen lie Philip Rothin alkuperäinen romaaniteksi josta ek oli juonnettu?

Miten äkkiä historia katoaakaan nykypäistä! Miksikähän KS:n Turunenkin antoi peräti 3 tähteä arvostelussaan? Paikallisen elokuvateatterin kassavarantojen turvaamiseksiko? Puolikastakaan minulta ei olisi irronnut, niin äklön ja onton juotin se jätti aivoihini.

Me Naisista luin nyt netin kautta, että ihan turha elokuva. Ontoksi oli arvosteltu kuten juuri itsekin kirjoitin aivojeni tunteista.

Harmittaa, sillä menin elokuviin saadakseni mieleeni muutakin kuin ikäviä aiheita. Nyt ne vain korostuvat. Nuku tässä sitten...


23.1.2017 Maanantai

Löysin Entringistä S:lle melko uuden sohvan seitsemälläkympillä. Hain sen Puutarhurin kanssa illasta. Paketoitiin peräkärryyn kevytpeitteillä ja jeesusteipillä kun tuiskuttaa lunta. Alkaa tosin laantua ja pakastuu. Siellä olisi ollut oikea, viritetty ja kunnostettu pianokin G:lle ja vain 125 euroa, mutta eipä pystyneet kynnet siihen enää. Ja mihinkä se meillä mahtuisi kun yläkertaan sitä kukaan ei jaksa raahata. Sopisiko portaistakaan?

Ladyn sataset hupenevat heti kaikenlaiseen. Niin kuin nyt Tojotanrottelon katsastukseen. Muuten kelpaisi tien päälle, mutta oli ruosteen puhkoma reikä takarenkaan edessä lokasuojassa jonka käski hitsata. Viidennen kerran tuulilasista sekä pakosarjan vuodosta pani korjauskehotuksen paperille. Jos huomenna lähden viemään sohvan, niin käyn samalla Juhanilassa hitsauttamassa sen reiän.

M soitti aamupvllä. Mietin paljon sitä ihmistä ja jos ei olisi tätä ns. omaa arkea akuutteine ongelmineen olemassa, niin miettisin varmasti enämpikin.

Mitään konkreettistahan ei ajattelu voi käytäntöön vaikuttaa. Ajattelen Syyrialaisten siviilien kärsimyksiäkin toisinaan  niin, että kynsien aluset tuntuvat menevän verille, mutta mitään se ei auta. Eikä auta, vaikka kaltaisiani tilanteen tajuajia olisi miljoonia jos kukaan meistä ei pysty muuta kuin päänsä sisäisiä ahdistavia kuvia siirtelemään kallon laidalta toiselle.

Konkretiaa on sängyn ja sohvan hankinta niitä tarvitsevalle.

Tietenkin ajatuskin auttaa, jos sen voi myös kohteelle kertoa. Ainakin hetken verran, joka voi joskus olla ratkaiseva hetki. On minuakin ajateltu, en muuten tässä olisi.

Donnerista mieleen: Pysähtyykö ajatuksen mylly ennen kuin haudassa sellaisella ihmisellä joka jo pentuna alkoi mietiskellä eritavalla kuin muut? Niin kuin nyt Jörn Donnerilla joka juuri oli Femmalla Efter Nio-ohjelmassa haastateltavana? Ukkohan on pian 90 ja eikun ajatus heiluu. Tässä haastattelussa oli varsin entisenlaisensa eikä takellellut kuten Kirjamessujen erään ohjelman aikana jolloin ajattelin, että se on nyt menoa tuolla miehellä jo.

Minua ja Donneria ei tietenkään ajattelijoina voi verrata, eikä oikeastaan pitäisi samassa yhteydessä edes nimiämme lausua. Toisaalta miksipä ei. Ajattelijaksihan voi köykäisempiinkin mietteisiin kykenevää kutsua. Vähän kuin Huovisen Havukka-aholaista.

Lie sukurasitekin kun on tämmönen piä.

Heikkisten puolella on sorruttu politiikkaan ja tuovisissa uskontoon ja histroriaan, sekä luettu paljon; saarnaajiakin lie niin poliittisia kuin muita. Paljon on myös suoranaista tyhmyyttä ja perinnöllisiä sairauksia, henkistä kyvyttömyyttä, alkoholsimia ja masennusta. Itsemurhiakin omiksi tarpeiksi. Murhaajia löytyy ja varkaita, vankiloita kierrelleitä ja merille eksyneitä. Sekä amerikoihin politikoimaan. Neuvostoliitton onnelaa rakentamaan päätyäkseen tuhottavien listoille.

Niin lie useammassa muussakin suvussa, että mitäpä tässä pröystäilemään.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Merkintöjä

14.1.2017 Lauantai

Pojat ja Puutarhuri olivat koko pvn pallohallilla keräämässä koiranpaskoja ym. siivousta. Luokkaretkirahasto saa 500 euroa kahden pvn koiranäyttelyn huoltohommista.

Kolailin pihan ja polut, kannoin halkoja, lämmitin uunia ja takkaa, tein ruokia. Tuli nyt illasta vieraita jotka yötä. Telkkarissa ei yhtään mitään katsomisen arvoista. Olisi ollut Tapaus Punahilkka, mutta kun on joskus sen jo nähnyt, niin ei jaksa. Wallanderinkin toistot jatkuvat. Miksikähän telkkari on?

Aloitin Kuolemantanssin lukemisen ja väliin pistän Odessan miehiä välipalaksi koska Forsyth jälleen menettelee siinä tehtävässä. Hesarissakin oli parin tunnin verran luettavaa. Tosin nukahdin sivujen väliin toviksi kun sohvalla selälläni sitä luin.

Mietin Odessa-dekkaria. Taustatöiden tekeminen on kirjan fiktiiviluonteesta huolimatta vaatinut millerimäiset laajuudet (Miller on kirjan reportteri-päähenkilö). Onko juutalaisen Tauberin keskitysleirikokemukset, joista tarina saa alkunsa, sellaisia kuin ne alkuperäisessä pv-kirjassa kuvataan? Onko sellainen pv-kirja Forsythin kuvailemalla tavalla löytynyt? "Riian teurastajan" Eduard Roschmanin tarinalle löytyy vahvistus siihen saakka, mitä keskitysleireissä on tapahtunut, mutta sodanjälkeisistä tekemisistä ei ole niinkään varmaa. Tämä rikollinen eli kuitenkin väärien henkilöpapereiden turvin seitsenkymppiseksi niin kuin kymmenettuhannet muut samankaltaisiin pahuuksiiin syyllistyneet. Omantunnonvankilaa sellaiset luonteet eivät kykene kokemaan.

15.1.2017 Sunnuntai

Sattui päivääni surullisen sopivasti Claes Andersonin haastattelu jonka toimittaja avaa hänen omalla runollaan:

"Kun ihminen särkyy ajatukset 
kaikkoavat hänestä
kuin kohmeiset varpuset.
Siemenet valuvat hänestä ja
hän kovertuu tyhjäksi.
Se käy niin hitaasti, ettei hänen
äitinsäkään ehdi
huomata mitään."

Tyttäristä toiseksi vanhimmalla edessä jälleen vastamäki ja siinä kiverä mutka. Sen merkitystä omillekin ajatuksilleni joudun jälleen kerran mittailemaan.

Areenaa kuuntelen. Horisontissa keskustelevat eutanasiasta, sen sallimisesta ja kieltämisestä. Toimittaja aloitti heti klisheellä "elämä on lahja". Keneltä, sitä ei perustella.

Aina parempi vaihtoehto olisi vakuuttaa, että elämä on sattuma, silkka sattuma. Lottovoittokin on elämän sattuman suhteen suurempi mahdollisuus. Yksittäinen (mies)lottoaja ei miljoonia rivejä täytä, mutta siittiöitä tämä sama epeli kykenee linkoamaan miljoonia vaikka päivittäin. Koko elämänsä mitassa triljoonia.

Syntymäänsä ihminen ei voi itse vaikuttaa, mutta miksi kohtalonsa päättäminen estettäisiin sitten, jos vielä järjissään ollen kuolemanavainta elämän rikkomaan lukkoon joutuu sovittamaan?

Pappikin oli jälleen raahattu studioon todistelemaan elämän pyhyyttä. Jos lääkärin velvollisuuksiin kuuluisi määrätä kitumalla kuolevalle potilaalle sielunhoitoa kolme kertaa viikossa, niin silloin mentäisiin kirkonkattoa alas ryminällä ilman minkäänlaisia turvaverkkoja.

Lääkäri on kuolevankin kohdalla enimmäkseen fysiikan tuntija. Toki normaaleja, aivojen tuottamia henkisiä kytköksiäkin sairauksiin pitää jonkin verran tuntea. Sielu on uskontojen muovaaman mielikuvituksen tuotetta, Paavien ajan syövyttämä brändi. Ei lääkäreille ole tuhansienkaan lääketieteen kehityksen vuosien aikana kyetty osoittamaan, missä kehon osassa sielu sijaitsee. Saatika että voitaisiin täsmälääkitä sellaista tuhansia vuosia vanhaa virtuaalikeksintöä.

Mielen kipeyteen lievennyskeinoja koettavat antaa psyyken puolen asiantuntijat. He voivat jotain kädestäpitely/keskustelusessioita "määrätä" mutta varmaa on, ettei se enää auta kun elämää lopettavien sairauksien ja niihin liittyvien kipujen kanssa kamppaillaan. Morfiini on ainoa hoitokeino ja viime kädessä kuoleman jouduttaminen. Siksi eutanasian salliminen lain puitteissa on jo tällä tietomäärällä varustetulla ihmiskunnalla ehdoton vaihtoehto. Papeilta ei pidä siihen lupia kysellä. Eikä yksityispraktiikkaa bisneksenään ylläpitäviltä lääkäriasemilta.

Vieraat lähtivät aamusta. Puutarhuri ja Elias kävivät vielä puoli päivää koiranäyttelyä siivoamassa. Sitten kävelyllä kaupunkia ympäri Vinhan ja Puutarhurin kanssa.

Nyt ennen maatemenoa luin kesken jääneen jutun siperialaisesta poliisista joka oli äitynyt joukkomurhaajaksi Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. 85 paljastunutta raiskauksella maustettua murhaa, tai murhalla maustettua raiskausta. Vain yhden miehen se oli vaihtelun vuoksi päästellyt päiviltä..

Kevennykseksi tavasin vielä Tommi Uschanovin kolumnin Kuolema tietyssä mielessä ja pikku jutun suomen kieleen pesiytyneistä ärsyttävistä sanoista. Kestelläänhän-sanasta tuli mieleeni Eskon kanssa yleensä vaihtamamme hyvästelysana kärsitään.

Kärsitään siis!