lauantai 16. joulukuuta 2017

Sipaisuja

9.12.2017

Viirteelle kommenttini olisi ollut ok, mutta moderoijan aivoituksista ei tietoa; KS:n moderointi on ulkoistettu.

Lumilinnaan seinätarpeiden lapioimista. Tänään olikin sopiva, nuoskaluminen keli.

Elias vietti kavereidensa kanssa 16 v. synttäreitään jotka oikeasti ovat ylihuomenna maanantaina.

10.12.2017

Heräsin aamulla tuttuun uneen. Tälle vuodelle neljäs uusinta.

Painajaiseksi aiemmin merkitsemäni uni on nyt käsiteltävämmässä muodossa. Vivahde-ero se, että unen rakennuksessa on ledivalot ja se on kasvanut korkeutta. Kuusikkoa oli myös hakattu ympäriltä ja katolta näki Issakan järvelle.

Kaivelin erästä 1991 pvkirjaani johon painajaiseni ensiversiot olen sipeltänyt.

"Ke 20.3.1991 Iisalamessa

Eilenaamulla ennen töihin lähtöä tuli hätäinen puhelu Muuruvedeltä. Töytäisin itseni ja tytöt liikkelle ja ajoin penkat pölisten Varpaisjärven ja Nilsiän kautta sinne. Sieltä Siiliin. Jätin tytöt Gunillalle ja vasta sitten autossa holtitonna kouristeleva Satu neurolle Kuopioon. Köyttivät lepositeisiin kun riehui ja se karvaisempi hoitaja tyrkkäsi piikin käsivarteen hennomman pidellessä. Nukahti viidessä minuutissa. Verinen kuolavana norui tyynylle turpeina pakrottavien huulien raosta, pyyhin sitä pois ja sanoin hoitajalle, että pitäisikö potilas kääntää kyljelleen, ettei tukehdu jos taas tulee kohtaus. Ei voi kun täytyy pitää siteissä, se sanoi. Yöllä oli tullut grand mal ja sen jälkijunassa umpipimeä psykoosi. Rankka retki. Monesko jo? Tulomatkalla otin tyttäret äidin luota kyytiin ja vasta puoleltaöin oltiin täällä. Kannoin nukkuvat lapset autosta sänkyyn ja kaaduin heidän viereensä nukahtaen heti itsekin. Se sama saatanan painajainen kelautui välittömästi unenkankaalle eikä tahdonvoimani riittänyt poistumaan katsomosta. Toistuvan painajaiseni talo on kaksikerroksinen, pitkä, kapea ja harjalta sokkeliin asti jakautunut epäkuntoiseen ja täysin valmiiseen. Olen poikkeuksetta siellä kummitusmaisessa osassa jonka mustaksi lahonneiden väliseinärunkojen ja muun roinan seassa töytäilen kun samaan aikaan valmiilla puolella elämäänsä elävä väki, isät, äidit, mummit ja ukit lapsineen elävät ilman huolen häivää."

11.12.2017

Elias siis 16. Onpa talvinen keli siihen nähden kun päivänsankari syntyi: Kittilässä satoi vuoden 2001 joulukuussa vettä kun ambulanssi starttasi Aholantieltä kohti Rovaniemeä.

Uutisissa näyttivät kahden nykytyrannin halaussessiota Syyrian ruumiskenttien laitamille levitetyllä punaisella matolla. Päämäärä on saavutettu, rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto, vakuuttivat pyövelit; Isis on mestattu.

12.12.2017

Rakensin laudoista lumilinnan holville muotin. Puutavara ei riittänyt kuin puoleen väliin. Kestäneekö lumen painon kun  tuli kerralla niin paljon.

Viirret otti yhteyttä. Kirjoitukseni Pentti Linkolan elämäkertaan liittyen julkaistaan huomenna KS:ssa.

Olisikohan sitä pitänyt sittenkin muokata? Siitähän puuttui, kuten Viirretin kolumnistakin painotus, että Tiedefinlandialla palkittuna oli PL:n elämäkerran kirjoittaja Riitta Kylänpää eikä suinkaan Linkola.

"Tähänastiset" elossaolevien, vaikuttavissa asemissa olevien elämäkerrat pitäisi kirjoittaa muistakin kuin väyrysistä jotka tekevät sen itse.

Jonkun pitäisi, vaikka pitkillä tikuilla, tarttua sellaiseenkin ihmisilmiöön kuin Jussi Halla-ahoon ja tonkia perusteellisesti, miksi koulukiusatusta, alkoholisti/avioeroperheen pojasta alkoi rakentua mielipiteiltään natsiaatteita kannattava kiipijä. Pontimet eivät ole lähellekään samat kuin Linkolalla, se on selvää.

13.12.2017

Viime yönä satoi lumitöitä kunnolla. KS:ssa kirjoitukseni.

Kuopioreissulla meni koko pv. Tullessa koukkaus Hanten luokse Lapinlahdella.

14.12.2017

Paulus enkun kokeesta 10 ja G täydet pisteet matikasta.

Suvesi. Lumilinnan holvilaudoitus notkahti, mutta jos kestää, laipiosta tulee aaltokuvioinen.

Vastasin pariin asialliseen puheluun jotka liittyivät mielipidekirjoitukseeni. Kolmas oli sitten vähemmän asiallinen. Lopetin soittajan lannanlevityksen lyhyeen.

Venäjän Putinilla neljän tunnin televisioesiintyminen pohjoiskorealaisittain prameutetuissa kulisseissa. Siellä ei istuvan presidentin ja presidenttiehdokkaan puheita katkota joutavilla kysymyksillä. Sellaiset kysyjät on jo etukäteen lempattu takapihalle tai vankityrmään.

Oli nyt illalla meilläkin presidenttiehdokkaiden "tv-prässi". Kovasti sotaisa oli illan teema eikä sitä loppuun saakka jaksanut seurata. Kaikki muut paitsi Huhtasaaren voisin kuvitella suoriutuvan Suomen presidentin virassa. Huhtasaarikin jos hänelle määrättäisiin nieluun automaattinen sammakkovahti.

15.12.2017

Postista tuli Ilkka Taipaleen "Mielisairaalassa -lääkärin muistelmat". Aloitin jo lukemisen. Yllättävän yksinkertainen kerrontatyyli opetteluttaa, mutta ei karkoita sivuilta. Ehkä sen jaksaa siis lukea.

Mitähän mieltä uskaltaisi maailmanlaajuisesta #metoo-kampanjasta olla? Vai olisiko vaiti? Vai kertoisinko omista, lapsuudenaikaisista kokemuksista kun savottalaissedät metsämökkimme tantereelle hevostellessaan olivat kauheimpia pelättäviä. Niillä oli omat salavuukampanjansa avuttomien suhteen.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Sipaisuja

4.12.2017

Jospa sitä vielä jaksaisi "esiintyä". Vihkoissa merkinnät saavat soljua tai takellella samallaviissiin kuin ennenkin, mutta jos tänne poimintojen ilmiasua vähän rukkaisin vaikka otsikoinnilla, niin se enempi kuvaisi luonteeni sitä puolta, joka ei kauaa saman rysän perällä jaksa polskutella vaikka pakkokin olisi.

Olisi sekin jotain, jos kykenisi jokaiselle päivälle pamauttamaan yhden lauseensa niin rikki, ettei siitä saisi selvää pirullisinkaan käsitteidensotkija.

5.12.2017

Kirjoitin KS:n (5.12.2017) Viirretin kolumniin kommentin. Aihe oli Riitta Kylänpään laatima Pentti Linkola-elämäkerta jota itsekin juuri luen. Viirret teki emämunauksen aihevalinnassaan koska ei ollut edes lukenut kirjaa, luetteli vain Linkolasta kaikki moneen kertaan julkisuudessa tahkotut synnit natsisyytöksineen. Laitanpahan kommenttikirjoitukseni muistiin, että pysyy tallessa jos vaikka moderoivat kohteesta pois. Toimittajan kolumnin itsensä voi lukea vaikka KS:n nettisivuilta. Sen otsikko on "Ensin murhataan humanistit". Lie maksullinen ei-tilaajille?

Kommenttini:

Toimittaja Raimo Viirret, sinun olisi pitänyt nimenomaan tässä tapauksessa vilkaista ensin kohteesi kalastajanreppuun kun se niin avoimeksi on eteemme paiskattu ennen kuin pelkästään päältäpäin tunnustelemalla tonkaiset maksunalaisella sanantalikollasi. Natsisyytöksesi, perustellutkin, tuntuvat kevyenlaisilta tässä yhteydessä koska toimittajansieluasi ei lainkaan raasta lajimme globaali mellastaminen planeetallamme joka Pentti Linkolan palkattoman elämän, ajattelun ja toiminnan murheellinen ponnin vuosikymmeniä on ollut.

Luettuasi tuon hyvin toimitetun teoksen saisit ehkä itsesikin hiukkasen ymmärtämään, minkä puolesta Linkola on elämänmittaisen, omakustanteisen kiroamisensa suorittanut. Ei hän todellakaan ole yli 80 vuotista huounnanmittaansa tuhlannut käytännössä tuloksettomaan taisteluun pelkästään yhden lajin, ihmisen takia niin kuin mielettömän rotuaatteen, politiikan tai uskonnon varjolla tuhotoimiinsa ryhtyneet, ja yhä ryhtyvät lajitoverinatsimme. Lisäksi kun liität samaan yhteyteen nämä maapallon syntyhistoriasta ja evoluution hitaasta kehityksestä tietämättömät, ymmärtämättömät, mestareidensa myötäjuoksijat ja omankin lähihistoriansa kanssa hukassa töytäilevät uusnatsit, niin vertauskömmähdyksesi on aika tavalla surullinen.

Pentti Linkolan ainoa ajattelun ja pamflettien huoli ja peruste on ollut kautta linjan maapallon kulutuksen kestävyys, sen elollinen, biologinen kokonaisuus jossa me ihmiset, tämä nuorimmainen tulokaslaji olisi parhaassakin tapauksessa ollut kulutukseltaan verrattavissa puukiipijään, tiltalttiin ja hippiäiseen. Tämä on jo pelkkänä kielikuvana ja ajatuksena kaunis kun tietää lapsuuden kokemuksistaan, miltä oikea metsä vielä vähän aikaa sitten näytti, tuntui ja tuoksui. Nyt se kaikki on muutettu rahaksi ja tavaraksi joka ei haise, ei näy eikä missään tunnu. Paitsi jätteenä ja kuonana kaikkialla minne kuljet.

Nyt biosfäärin lopun ajasta tai mahdollisista avaruustulevaisuuksista ei kaunista saa teoksiinsa eikä saarnoihinsa edes scifikirjailija Esko Valtaoja.


6.12.2017

Maapallon eräällä pläntillä hehkuvat sinivalkoiset värit avaruudesta katselijoille. Mikä lisäys valosaasteeseen jota avaruuden äärettömyyksissä kelluu jo kuin muovia Atlantin jähmenevillä
aalloilla. Saanatunturinkin korkkasivat valotaiteellaan kuin sillä erähinenkin merkitys olisi: Verrattavissa valkonaamaelintilanetsijöiden suorittamaan intiaanien pyhien paikkojen häpäisyyn.

7.12.2017

Kommenttini oli moderoitu Almamedian virtuaalikaatopaikalle. Ei sitä ainakaan tähän iltaan saakka ole julkaistu. Pitänee laatia toimittajalle itselleen sähköpostia asiasta.

Ahdistaa Äetin sairastelu. Pojat eivät asiaan päällisinpuolin huomiotaan kiinnitä, mutta sillointällöin se tarkkaviiksisen kuonoa kipristää.

8.12.2017

G joutui suojatiellä auton töytäisemäksi koulureitillään. Ei fyysisiä vammoja eikä pyöräkään kolhiutunut, mutta törmäyksestä ja kaatumisesta järkyttyi kuitenkin. Kävin koululla ja juteltiin opettajan ja sattumalta paikalle osuneen kuraattorin kanssa asiasta. Käy myös terkkarilla ja soittaa, jos haluaa kesken koulupvn kotiin.

Luin yöllä Linkolan ek:n loppuun. Viimeisillä sivuilla teksti hyppeli hieman ja ylimääräistä lässytystäkin esiintyi, mutta tekstikokonaisuuden kamelinselkä kesti loppuun saakka. Valmistelin aamulla Viirretille sähköpostitekstin ja lähetin. Siitä tuli tämmöinen:

Hei!

Lähetin kommentin 5.12 julkaistuun KS:n kolumniisi "Ensin tapetaan humanistit". 

Olisi mielenkiintoista tietää, mitkä sanat tai lauseet tekivät siitä moderoijanne mielestä sellaisen, ettei sitä voinut julkaista?

Mielipiteitä ja kommentteja kirjoittaessani yritän yleensä törky- tai vihapuheista pidättäytymisen, muistaa maltin ja myös perustella asiani,  mutta ehkä sitä joskus sokeutuu asiaansa esille tuodessaan. Kärjekkyys ja vähäinen naljailu lienee Kainuun Sanomissakin sallittua?

Kolumnisi pinnallista tasoa kyllä hämmästelen edelleen ottaen huomioon aiheen väkevyyden ja että todellakin lukematta ryhdyit ko. teoksen kohdetta ja sen palkitsemiskriteereitä arvostelemaan.

Itse Linkolan toimintaa jo vuosikymmeniä seuranneena (kuten varmasti jo ammattisi takia sinäkin), olen ymmärtänyt hänen provosoivan tyylinsä perimmäiset syyt. 

Tuhannet "seuraajansa" ovat ilmoittaneet, että hyväksyvät muuten Linkolan teesit ja periaatteet, mutta eivät hänen keinovalikoimaehdotuksiaan. Sellaisella käsienpesemisellä ei ole mitään merkitystä, jos ei ymmärrä, että miltei kaikissa ihmislajin edustajissa olisi joka tapauksessa potentiaalia ryhtyä vaikka Hitleriksi; minussa ja sinussakin. Kun tämän ymmärtää, eli on sen asian kanssa sinut, niin silloin voi keskittyä asiaan, ei provosointivälineisiin, jota natsit ja heidän toimintansa Linkolan saarnoissa esittävät.

Nyt julkaistu elämäkerta hänestä on niin ansiokas kuin vain Linkolan kaltaisesta ristiriitaisuudesta kukaan voisi laatiakaan. Ja väitän, että sen lukeminen auttaa ymmärtämään edes suuntia antavasti hänen vereslihaiset, vuosikymmeniä kestäneet elonkehän puolustuspuheensa ja kaikki toimintansakin, pöyristystä herättäneetkin. 

Emme me sille mitään mahda, että Linkola on ollut oikeassa agendassaan elonkehää puolustaessaan. Sen tajuaminen tässä tärkeintä on ollut minulle ja monelle muulle ja olisi ollut koko maapallolle hyvä, että se olisi laajemminkin ymmärretty ja ryhdytty toimiin, ennen kuin on myöhäistä. Joka tarkoittaa sitä, että viimeistään sitten kaikenlaisille hitlereille areenat aukeavat.

En itse voi katsoa surua tuntematta lohduttomia tulevaisuudennäkymiä siksikin, koska perillisiäkin on siunautunut kuuden lapsen ja yhdeksän lapsenlapsen verran. Heitä ei olisi, jos olisin harkinnut loppuun saakka sen mielekkyyttä kun jo varhain tiesin suunnan, minne ollaan menossa.

Laitan tähän loppuun sen kommenttini, jonka olisin halunnut kolumnisi perässä nähdä niiden muiden ympäripyöreiden jatkona.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Merkintöjä

7.10.2017 Lauantai

Jos yhteiskunnassa elettäisiin täydessä omavaraistaloudessa, ei tänä vuonna ohrarieskaa pirtinuuneissa paistuisi. Selviäisikö koko kansakunta ilman aliravitsemusta ja nälkäkuolemia talven ylitse juureksilla, sienillä, marjoilla ja kalaruuilla ilman voitaleipääkananmunia? Miten kävisi kaupunkilaisten?

Mitä sioille syötettäisiin kun ei edes olkihuttua pystyttäisi padoissa hauduttamaan? Nautakarjalle olisi pitänyt älytä viimeistään juhannuksen tienoissa ruveta kerppuja ladot täyteen kuivattamaan, että edes hätäruokaa olisi kevättalven puolella, mätien heinien loputtua tarjota. Niitä latojakin olisi pitänyt ruveta jo vapulta rakentamaan kiivaasti peltojen pientareille, sillä onhan niille varastoille käynyt tavararöykkiöiden ja ruokavuorten ylitse vuosikymmeniä kiipeillessämme perin kehnosti.

Taloudelliset maataloustukiaiset ovat tämän ajan lyhytnäköinen turva; rahaa ei edelleenkään voi ravinnoksi käyttää.

Entä jos tällaiset satokaudet yleistyvät, tulevat viisi tai kymmenen vuotta peräperään, ja vieläpä koko Unioinin alueella sekä Venäjällä?

8.10.2017 Sunnuntai

Kokosin yhden miehen teloitusryhmän jonka käskyttäjänä ja pyövelinä toimin itse. Tyttären raihnaistunut Husky piti ampua. Teloitus tapahtui auringonnousun aikoihin, ennen aamupuuroa. Ruoka maittoi vasta sitten iltasella, vieläkin kurkussa oksennusta pukkaavana toimena. Huskyn laikukkaiden, vihertävien silmien viimeinen katse kelluu kuin usvan sisästä mielen kuvissa vieläkin. Uni ei tule.

Entä jos olisin ollut teloitusryhmän jäsenenä ampumassa ihmistä?

Mikä ero on sillä, tappaako vastaan panemaan kykenemättömän eläimen vai ihmisen kun molemmat viestittävät ymmärtävänsä mitä juuri nyt tapahtuu?

9.10.2017 Maanantai

Muistojeni laatikoita pengoin. Rimuramujen joukosta käteeni nousi rannekkeensa menettänyt, Japanilaisessa tuotantoketjussa koottu kello. Se oli pysähtynyt 26 pv klo 11.08.28. Tuo aikamäärä olisi voinut aivan hyvin olla oma, sekunnilleen tarkka kuolinaikani. Silloin olen pamahtanut tieltä syrjään syöksyneen Samaran sivuklasista viljapellolle puhelinpylvään juureen. Ja täyslaippainen rälläkkä multaan siihen kaulan viereen. Ynnä muuta kirvesmiehen työkalua ympärille niin paljon kuin venäläisen maantieohjuksen takakontissa on riittänyt. Moottorisahakin.

Hautakiveen kelpaava päivämäärä olisi siis ollut 26.6.1992.

Mahdollisia kuolinpäiviään on suhteellisen helppo muistella kun ne eivät ole toteutuneet.

10.10.2017 Tiistai

Ei metsä sairastu koskaan muistisairauteen!


perjantai 6. lokakuuta 2017

Merkintöjä

29.9.2017 Perjantai

Sumuisenutuisessa Suomen syksyssä lauhdutan masentumaan pyrkivää aivokoneistoani ajattelemalla vieläkin ikävämpien maanäärien olosuhteita.

Tietokirjaa lukiessani aprikoin, että Israelin juutalaisten ja Palestiinan arabien väkivaltaisen naapuruuden lopunajat ovat käsillä. Niillä Lähi-Idän kuivilla kunnailla elonvietin ylläpitäminen käy kokonaan mahdottomaksi, kun vesijohdoista tulee pelkkää loppuun kierrätettyä viemärihuuhdetta ja kemikaalein kyllästettyä merivettä. Siinä ei auta lujakaan usko jumaliin, saatika että pommeihin ja tykinjylinään. Jossittelullakaan ei ole enää mitään merkitystä.

"Nykyisin lähes koko Jordanjoen vesi, kahta prosenttia lukuunottamatta, on kiintiöity käyttöön jo ennen kuin se liikkuu järvestä (Kinneret, Tiberiaanjärvi tai Galileanmeri -nimitys riippuu siitä, keltä kysyy) minnekään. Niinpä Kuolleeseenmereen päätyy pelloilta ja kalankasvatuslaitoksista hyönteismyrkkyjen, lannoitteiden, hormonien, kalanjätteiden ja puhdistamattoman viemärijätteen happamoittamia valumavesiä."
30.9.2017 Lauantai

Näläkälammin ojittamattomilta, toistaiseksi turpeensa säilyttäneiltä soilta karpaloita kouriessani mietin edelleen äskettäin lukemiani vaikeita kysymyksiä:

"Millainen ekosysteemi pystyy vielä ylläpitämään ihmiselämää?"

"Mitkä lajit tai ekologiset prosessit ovat eloonjäämisemme kannalta välttämättömiä?"

"Missä pisteessä musertava lukumäärämme syrjäyttää maapallolta niin monta lajia, että samalla väistämättä häviää myös lajeja, joiden merkitys selviää meille liian myöhään?"

"Mitä eliöitä ilman emme kerta kaikkiaan pärjää?"
1.10.2017 Sunnuntai

Matkailualan tuloksenrepijät hehkuttavat näillä elomme hetkillä Kiinan valtavasta turistipotentiaaleista. Matkusteluun kyvykkäät lähtevät Aasian saastesumuista Lappiin siksi, että voivat käydä hengittämässä keuhkonsa tilavuuden täyteen ilmaa jota ovat juuri jumbojettiensä pakokaasuilla maustaneet. Ehkä jo pelkkä kuvitelma Pekingin savusumun jälkeen puhtaan ilman olemassaolosta hetkeksi raikastaa oloa.

Entä kun seuraavien vuosikymmenien aikana ei enää ole kyse turismista vaan keuhkorakkuloille kelpaavasta ilmasta jota ei lopulta löydy enää maapallolta mistään?

2.10.2017 Maanantai

Visio-sana tarkoittaa harhanäkyä, hallusinaatiota, uskonnollismausteista ilmestystä. Joka päivä tuon sanan kuulee talouslahkolaisten suusta rukouksena olemattomaan.

3.10.2017 Tiistai

Maanmatosten olemassaolon tärkeyttä ei moni mieti, tuskin enää edes ymmärtää.
4.10.2017 Keskiviikko

Yksilön syyllistäminen ei ole hyväksi mielenterveydelle, luki rispaantuneessa, kovapaperisessa aikakauslehdessä joka reuhotti levällään lääkärin vastaanottoaulan jakkaralla.

Pitää siis syyllistää ihmistä kollektiivina, lajina. Muunlaista rangaistusta sille ei ole olemassa ajattelemattomuuksista joita se maalle täällä eläessään on tehnyt.

Syyllisyydentunne on ainoa terve tunne tässä sairaassa maailmassa.

5.10.2017 Torstai

Kirjallisuuden Nobel nuljahti brittikirjailijan taskuun. En ehkä ole lukenut Kazuo Ishigurolta lausettakaan. Hänen romaaninsa pohjalta rakenneltu elokuva Pitkän päivän ilta häivähtää tuttuudellaan otsalohkossa, mutta enpä ole varma, olenko kokonaan katsonut. En ainakaan ole kovasti vaikuttunut siitä. Luultavasti se on ollut jähmeä kuin englantilaiset koko pitkät elokuvat usein.

Elokuvista kun tuli puhetta, niin nyt pitäisi päästä katsomaan Saamelaisveri.

Kaupassa selasin Pentti Linkolan elämäkertaa, mutta on se niin kallis,että sinne se jäi kuin köyhän pikkupojan himoama tikkukaramelli jota se ei uskalla taskuunsa sujauttaa. Pekka Visurin Saksan kenraaliakin selatessa kuolasin hevosen lailla, mutta hyllyyn sekin piti takaisin survaista. Ale-korissa ei ollut mitään mielenkiintoista. Lipposen jatustelukaunaa tai Väyrystelyä en hyllyihini halua irvimään vaikka ilman saisin.

Paikallislehden mukaan hirmuiset sudet ovat taas päässeet Nälkämaan perukoissa valloilleen! Kainuun Sanomissa on oikein oma susitoimittaja, joka etsii sopivan raakoja kuvia metsäneläinten ruokailutouhuista. Kuvissa sudesta on etsitty mummulaisia kammottava hammassirvikuva, mutta sen päivällinen, söpö lammas makaa verisenä villamyttynä suolet ulkona nurmella. Eikä ammattitoimittajan neutraaliudesta tuottaa uutisia näy itse jutussa häivääkään.
6.10.2017 Perjantai

Scifikirjailija Valtaoja sai taas uuden kirjansa myynninedistämiselle reilusti palstatilaa. Mies taitaa kuitenkin olevan totisen tosissaan skenaarioissaan avaruuden kaivostoiminnasta ja siirtokunnista kuussa. Ei sitä miestä suru vaivaa, vaikka maapallo ennen avaruuden murikoita jauhamaan siirtymistä rouhittaisiin ihmiskäyttöön  viimeistä kivensirua myöten.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Merkintöjä

23.9.2017 Lauantai

Aamulla varhain sumu on raskasta ja jämöttää paikoillaan kuin pumpulivuoret. Märkääkin kuin vettä sataisi. Mökki kuorsaa ja tuhisee, tai oikeammin pitkinpoikin makoilevat ihmiset. On omien lisäksi metsämiestä ja muuten vain kulkijaa majoittunut Unimäkeen kuin entivanhaan ikään.

Iltasella

Eskon pakettiautoon kaiveltiin kiviä juurakkoisesta maastosta. Vie Suonejoelle pihakiviksi kun lähempää ei löydy. Tuosta samasta paikasta on Oskari ja isä louhineet sotien jälkeen Unimäen hirsimökkeröisen uunin muuraukseen mustaa kivenlinttiä, mutta ne kivet on tullut konevoimin hajoiteltua ympäristöön.

Poikien kanssa puolukkaa muutamat sankolliset. Kävin vielä itsekseni Luikkokankaalta yhden täyden harasemassa. Metsämiehet tyhjin repuin palailleet retkiltään. Lintuja on vähän. Jäniskantaakin rutto harventanut, kuulema.

24.9.2017 Sunnuntai

Sumuiset kelit jatkuvat. Kärry täyteen halakoja. Pojat kantoivat komentelematta yhden pinollisen katokseen suojaan. Metsämiehet lähtivät aamulla aikaisin Rautalammille ja Varkauden suuntaan. Mekin tästä lähdemme harvinaisen aikaisin. Eliaksella lukiossa ensi vkolla tenttejä ja niihin valmistautumista.

Saksassa liittopvvaalit. Siellä(kin) oikealta ohitse rynnimässä natsit!

25.9.2017 Maanantai

Vanhin tyär 37 v. Kun syntyi, oli kuulas syystorstai ja ruska parhaimmillaan. Tai ainakin sellaisena haluan sen päivän muistaa. Kätilö oli kuin elämänliemissä marinoitunut, kitistynyt nahkarukkanen. Kärtyllä äänellä se komensi minut nurkkaan kun alkoi sheivata synnyttämään valmiin äidin alapäätä kolkosti romisevassa putkisängyssä.

Saksassa natsipuolue sai kyseenalaisen vaalivoiton. Merkelin puolue säilyy kuitenkin johdossa. Mutta yleistunne on, ettei lajimme ainakaan viisastumaan päin ole.


Hilloamista, puolukoiden siivoamista. Koko pv niissä hommissa. Nypin juurekset penkistä pois, siivosin, pesin ja ryöppäsin niistä pakasteita. Perhanasti Unimäkipyykkiä eikä ulkona sumussa enää kuiva!

26.9.2017 Tiistai

Hesarista Arundhati Royn haastattelua lukiessani ajattelin E.Paasilinnan piloille jo kulutettua heittoa tietynlaisesti eletystä elämästä josta vain voi kehkeytyä kirjailija, jos voi. Sitten tulevat ne, jotka eivät tarvitse minkäänmoista hikituskaa kokea vaan astuvat valmiiseen pöytään lukemaan ja nauttimaan ymmärtämättä edes, mitä jollekin onkaan maksanut, että on elänyt kirjoittaakseen. Pahimmat pullanmössöttäjät irvailevat uupuneen kirjailijan haudallakin ja esiintyvät asiantuntijoina siteeraamalla ulkomuistista hänen kirjoituksiaan ymmärtämättä sanoman sydäntä.

Lynkkausuhka Arundhati Roynkin elämän yllä koko ajan vaanii. Hän on seuraavaksi menossa Göteborgin kirjamessuille ja sinne rantautuvat myös nuo kaikkialla päätään nostavat myrkkysienet, natsit!

Tämän päivän lehdessä olllut metsätutkijan haastattelu ei sekään anna yhtään pointtia EU:n vastottaiselle metsähakkuiden lisäämisluville. Oheisotsikkokin sanoo: "Biotalous: Lähes 200 tutkijaa ilmaisee huolensa monimuotoisuudesta"

Minä yhdyn näihin tutkijoihin käytännönnäkijänä.

Kävin Unimäestä halakokuorman. Uunin lämpiämistä odotellessani könysin Vinhan kanssa melkoisen lenkin Karisuolla karpaloita katselemassa. Ei ollut, sillä ne suot ovat kauttaaltaan veden vallassa. Ehkä sitten Kuikkasuolta tai Näläkölammilta löytyy. Kirkolle menevän vesijohtolinjan ovat raivanneet auki. Sen varrella olisi melkoiset määrät reiden paksuista leppää ja muuta puuta, että jos syyssulia piisaa, kerään ainakin Unimäkeä sivuavalta linjalta rangat läjiin.

Muutapa en sitten kerennytkään eikä telkkarista tule muuta kuin suurinpiirtein joutavaa. Alan lukea ja nukahdan siihen.

27.9.2017 Keskiviikko

Sonja ja kakrut muuttavat taas! Kävin hakemassa heille kierrätyksestä sängyn. Pitää viedä huomenna.

Omenakurpitsahillosta tuli hyvää, mutta omenaporkkanahillossa porkkanat jäivät liian koviksi. Toisaalta jotkut tykkäävät että juuri niin on. Porkkanapakasteita tuli viisi litraa, eli 10 puolen litran pussia. Saman verran vielä Unimäestä, ja lanttua myös, niin on niistä muutamat kerrat höystettä keittoihin ja paistoksiin lisätä. Punasipulia tuli iso verkkopussi täyteen. Ehkä 10-12 kg. Niitäkin siis riittää ja ovat taattua luomua niin kuin kaikki mitkä itse kasvattanut olen.

Useampi kuin yksi arjen asia taas solmussa, mutta mitäpä näistä. Elän kyllä, mutta ei tästä elämästä ehdi romaania kirjoittaa sillä se elämä on koko ajan elettävänä.

Nyt illalla oli vanhempainyhdistyksen syyskokous. Kieltäydyin hallitusvastuusta, mutta edelleen jatkan varajäsenenä kun muuten ei olisi ollut halukkaita tarvittavaa määrää.

28.9.2017 Torstai

Putin ilmoittanut, että Venäjä on hävittänyt kaikki kemialliset aseensa. Uskookohan joku? Toki sillä on sellainen ydinasevarustus, ettei se niitä tarvitsekaan sitten kun ja jos...

Minä lähden nyt Unimäkeen loppuviikoksi ja viikonlopuksi. Mieli on kuin ilma, sankan sumuinen.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Merkintöjä

16.9.2017 Lauantai

Havahduin aamulla jo viiden aikoihin. Oli kova sumu ja sateli vettä kun seitsemän jälkeen läksin tänne Unimäkeen. Uunia ja hellaa lämmitellessäni sade lakkasi ja sain pihallakin tehdyksi mitä olin tälle pvlle suunnitellut. Eli eipä paljon mitään kun en edes ydinfuusion toimintaperiaatteesta kaavaa osaa kirjoittaa, pommin kuvaa piirtää saatika että poliittisille päättäjille konsultiksi kelpaisin.

Hesarin "harmittomasta myrkystä" laadittu kolumni oli saanut melkoisen rimpsun kommentteja jälkeensä. Taisi jo aamulla liki 200 sivaltajaa ollut liikkeellä joista toimittaja enimmäkseen korvilleen sai. Oma kommenttini oli sijalla 187. Euromeppi Heidi Hautalalta oli Mielipidesivulla myös vastine Jukka Ruukille olihan hän maininnut Hautalan pissaamisenkin purkkiin onnettomassa kirjoituksessaan.

Kommenttiosastoihin laitetut mielipiteet ovat muuten yhtä tyhjän kanssa. Niitä käsitellään jonkinlaisena journalismin ikävänä sivutuotteena, puhahduskulttuurina, ja pitkältihän ne sellaisia ovatkin. Kiusallisimpia ovat Ylen Areenalta seurattavat, radio-ohjelmien perässä olevat "keskustelu"rimpsut joissa ei ole hajuakaan keskustelusta. Niiden äärellä viimeistään ajattelee, että perseestä koko netti on.

17.9.2017 Sunnuntai

Tälle pvlle puolukoita sankollinen ja yksi timpurointijuttu. Syksyisen harmaata, sumusadetta ja täyspilveä.
18.9.2017 Maanantai

Aina vain sataa. Olin iltapvllä jo täällä Knissa. Halakoja toin Unimäestä kärryllisen. Lähtiessä rapsin kaikki ruohosipulitupsut sankoon. Laitan ne pieniksi lipsittyinä rasioihin ja panen pakastimeen. Osan survon kurkkujen mausteliemeen. Punajuuretkin toin säilöttäväksi, mutta porkkanat ja lantut jäivät vielä penkkeihinsä.

Sotimisiin maailman valtioilla kuvitelmia biosfäärin kestävyydestä näyttää riittävän. Vararikkovaltio Venäjänkin BKT:sta kaivellaan viimeisetkin kirstunpohjalliset asevarusteluun ja sotaharjoituksiin. Hirmuisia ovat aseet joita nyt se esittelee Zabat-sotaharjoituksessaan jonka aloitti Itämeren alueella. Eivätkä yhtään viisaampia ole länsimaisetkaan toimet kun niidenkin  tulee näyttää tritsojensa kantavuuudet.

Surkea laji, ihminen. Sen suuntaa ei käännä edes omalle ohimolle nostettujen ydinkärkien laukaisuvalmius.
19.8.2017 Tiistai

Punajuuret on nyt keitelty ja purkitettu. Kurkut laitoin suolaveteen yöksi marinoitumaan, huomenna niiden mausteliemet ja purkitus. Puolukat yhä siivoamatta. Satelee vettä, niin ei voi ulkona siivota. Lie tuo joku kuivempikin  päivä tulossa.

Luen kahta kirjaa vuorotellen. Tyranniasta on toinen ja kertauksena taas kerran Maapallo ja me/kasvun rajat. Terveellisiä luettavia näinä rajoittamattomien aivopesuohjelmien aikakautena. Nettiä ja telkkaria vähemmän, uutisiakin tiukan sihdin lävitse silmät sirrillään tiiraillen. Kuulon huononeminenkin on vain hyväksi.
20.9.2017 Keskiviikko

Kun yksilöllä ei ole suuria kerskailunaiheita, rahaa ei valtaa, joiden antamaa ylpeydenroiskintaa mielessään tuntien kerskakuluttelisi päivästä toiseen, voi pieniä ilonaiheita löytää vaikka kesän aherruksen tuloksista, hamsterinhommista. Ja vaikka unista, joita kuin elokuvanauhaa yö toisensa perään jakaa aivan ilmaiseksi.

Ferdando Pessoa: "Ihminen joka osaa kirjoittaa osaa nähdä unensa selkeinä ja kirkkaina, tai hän näkee elämän unena, aineettomana, ja ottaa siitä valokuvia uniensa kameralla johon synkkyyden, hyötymoraalin tai rajoittuneisuuden säteet eivät vaikuta, vaan tallentuvat mustina läikkinä hengen levylle."

21.9.2017 Torstai

Pihaa siivosin, jäi huomiseksikin. Halkopinot ovat nyt paketissa ja harvinaisen suorarivisiä minun latomikseni. Selkä nitkahti.

22.9.2017 Perjantai

Loput siivoilut, ja puolukatkin. Paulus survoi ne hilloksi. Pantu tavaraa kasseihin, että lähdetään koko lauma Unimäkeen. Sinne tullenee muitakin.

Maaseudun tulevaisuudesta lööperiä syöttävän lehden näytenumero tuli tänään. Luin sen, Hesarin ja Kainuun Sanomat. Olisi niin paljon asioita, joihin voisi ottaa kantaa, mutta olen nähnyt sen täysin hyödyttömäksi. Asenneilmasto on hyvää vauhtia vääristymässä vaaralliseen suuntaan kun on niin paljon niitä, joille elämä on "sama se"-asenteella suoritus. Lehtien toimituksetkin (päätoimittajat ja rivi-) joutuvat nekin vain nuoleskelemaan kaiken tietävää lukijakuntaansa vaikka ehkä joillakin omiakin kantoja lienee. "Bio"talouden ympärillä käytävä juttujen rakentelu on hyvä/paha esimerkki.

Mutta nyt lähetään!

perjantai 15. syyskuuta 2017

Merkintöjä

10.9.2017 Sunnuntai


Olipa Hesarissa juttu jonka raameissa kulkevan henkilön sukutausta vei minut vuoteen 1986. Sisältökin oli lukemisen arvoinen. Se ei kuitenkaan mielleyhtymiini liittynyt. Päivän mittaan tuli aiheeseen assosioiduttua useasti. Muistelin ihmisiä, jotka siihen liittyivät, miltä silloinkin on tuntunut, mikä kaaos elämässä vallitsi.

Kaivelin laatikoita ja löysin päiväkirjan -86 syksyltä, luin sitä ja ajattelin; ei pitäisi!

11.9.2017 Maanantai

Sairastunut on saanut reseptilääkkeensä, nyt vain odotellaan, tehoaako.

Istuin  autossa marketin parkissa kun viereen ajoi ruosteinen Madza. Nousi koslasta nuoripari ja pani tupakaksi, nojasivat toisiinsa. Matalanmallinen lökäpöksypoika puristeli vaatetukseltaan kopiokuvakseen pukeutuneen tytön pakaroita omistajan elkein. Pojan muutamaa numeroa liian iso, musta pusero kantoi selässään Soldiers of Odinin logoa. Näky oli absurdi; siinä viikinkien uljas perintö, rotupuhtaan arjalaisrodun tämä hetki. Toki näidenkin älyntallukoiden perillisistä voi lahjakkuuksiakin siunautua joiden päissä etäohjaus törmää terveemmän kritiikin muuriin.

Muistelevat jälleen WTC-tornien tuhoa. Erilaisten (valtio)terrorin uhreina on sen jälkeen tuhoutunut infaa, elonkehää, ihmisiä ja eläimiä eripuolilla maapalloa monituhatkertaisesti eikä niitä hiljennytä sekunniksikaan miettimään. Minäkin mietin uutisia kuunellessani, että missähän Inkerin Vitalis on jonka kanssa 16 vuotta sitten autoradiosta tornientuhoa kuunneltiin.

Irma, Jose ja mikä se kolmas hurrikaani olikaan ovat parhaillaan näyttämässä ihmispienelle albatrossinmunat Karibialla. Kohta se rytyyttää joutoväen ökyhuviloita Floridassa joista isoimmat otsikot. Karibian saarten köyhiä murjottuja muistetaan sivulauseissa.

12.9.2017 Tiistai

Saapi taas kauhistella maailmassa vallitsevaa aivopesumyrskyä jonka fairyksi lorautellaan aatetta, joka perustuu militarismille, sodille ja väkivallalle. Suomessakin omat kanervamme sotien siitepölyä levittävät. Viimeisin pöläytys tuli Ilkan suusta Suuren Kansainvälisen Sotaharjoituksen nimisenä. Ymmärrämmekö, kuinka historia juuri toistaa itseään? Toistaako karvaaseen loppuun saakka vai älyämmekö jarruttaa ajoissa? Luultavasti emme.

13.9.2017 Keskiviikko

Jos olet auktoriteetti, olet vain yksi hevosista joka pian tienposkeen hylätään.

Mutta jos olet ratsastaja, muista: ei näitäkään hevosia loputtomiin riitä. Valmistaudu, kohta joku kiipeää sinun selkääsi.

14.9.2017 Torstai

Tyranniasta-kirjasta (Timothy Snyder, Siltala 2017) luin äsken: "Varo puolisotilaallisia ryhmiä. Kun aseistetut miehet, jotka ovat aina julistaneet olevansa järjestelmää vastaan, alkavat pukeutua univormuun ja marssia soihtu ja johtajan kuva kädessä, loppu on lähellä. Kun johtajaa seuraavien puolisotilaallisetn joukkojen sekä poliisivoimien ja armeijan rajat hämärtyvät, loppu on tullut."

Ja kuinka ollakaan, aamun lehdestä avautuikin noihin varoittaviin lauseisiin viittaava maanpuolustusuutinen otsikolla: "Kodinturvajoukot pohdinnan alla"

Kasvihuonekurkut turpoavat niin, että tulevat ovella vastaan kuin kokotin tissit. Viimeisen hain salaattiin, että se on sitä myöten kesä ohitse. Tomaatit eivät taaskaan ehdi kaikki kypsyä. Minulla "ruokatorstai", eli tein useammanlaisia sapuskoita valmiiksi viikonloppua varten. Tulipahan samalla paneuduttua radion kuunteluun.

Mikä maksaa-ohjelmassa täysin kritiikitöntä lemmikkieläinbisneksen ylistystä.

Jos eläin on bisnes, mikä eläin sitten on?

Haastateltavat käyttivät surutta termiä "humanisaatio" (ihmistäminen)  kuin Prisma halpuuttamis-sanaa. Lemmikkiruoka- ja tarvikebisneksestä kapitaalia hankkivien suista humanisaatiolla leikkiminen kuulosti pöyristyttävän tarkoitushakuiselta.

Onneksi oli talousviisaitten jälkeen Johanna Korhonen joka taitavasti tökki pyramidihuijausteemalla.

Huollettiin porukalla kaikki polkupyörät.

Pauluksella yksi hankala juttu tänään, mutta luulen, että opiksi poika ottaa. Oli aika hiljainen lopun päivää ja rupesi nukkumaan komentamatta. Käytin päivällä  hampilääkärissä. Yömuottien pitoaika jatkuu marraskuulle.

Yleltä tuli harvinaisen aiheen tiimoilta yhteydenotto.

Hesarissa kolumni "harmittomasta" kasvimyrkystä, glyfosaatista. Kirjoituksen sisältö myrkytti kyllä minun mieleni loppupäiväksi. Jos tietäisin minkään valtakunnan vaikutusta olevan, niin murjaisisin kyllä kommentin toimittaja Ruukin kirjoituksen perään, mutta kun  sinne näytti jo nyt ilmaantuneen puolentoistasataa kommentoijaa, niin ei taida kannattaa yrittää. Ei kukaan niitä enää lue kolmen ensimmäisen jälkeen. Paitsi jos viivyttelisi, että oma jäisi killumaan sinne viimeiseksi. Pistää kyllä vihaksi tuollainen vastuuton kirjoitus ja vielä pääkirjoitus paikalla.

15.9.2017 Perjantai

Yksi pikku homma peruuntui kun J oli sairastunut. Ensi vkolla sitten. Kävin muutamia tarvikkeita hommaamassa ja puuhastelin kotijuttuja. Pyykkiä, lattioiden imurointia, tiskejä, ruokia. Mädätyskompostinkin tyhjensin pohjia myöten. Vain muutaman lapiollisen jätin johon sekoitin tuoreen sankollisen ruuan tähteitä, kuiviketta ja puolen litraa maitoa herätteeksi.

Puutarhan nurkkapalstalta talikoin kukkurasankollisen vielä pottuja, ne vein kellariin pahvilaatikkoon. Pitkään taas syötiin suoraan pellosta ja kaivelemiani loppuja keittelee ainakin kuukauden. Unimäen potut jos tuon, riittää se särvin kevään puolelle. Porkkanat kasvavat sittenkin normikokoiseksi molemmilla "plantaaseilla", että kyllä niissäkin järsittävää piisaa. Otin niitä eilen lohikeittoon ja raasteiksi ja siltään pojille järsittäviksi.

Aamupäivällä monta tuntia Jukka Ruukin harmilliseen kolumniin kommenttia laatiessa. Mulla tahtoo aina tulla sanoja kovin pitkät rimpsut eikä kommentit saa olla 2000 merkkiä pitempiä. Seitsemisentuhatta oli eka synopsis. Tuli tiivis kirjoitus josta mielipiteeni käy selville, sekä perustelut. Pitänee kopsata omallekin palstalle se.


Hesarin po. kolumniin linkki: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005366244.html

Oma kommenttikirjoitukseni siihen on tällainen:

"Kenenkä näkemäelimet ovat vielä ihmispäästöiltä pissaamattomassa kunnossa? Ketkä vielä oikeasti näkevät biosfäärin kehityksen suunnat? Ketkä oikeasti havahtuvat edes nyt, kun biosfäärin alamäki on yhden lajin, ihmisen, toimista jo niin jyrkässä asennossa, ettei mikään käsijarrukäännös siltä tieltä enää pois johdata? Unohtaisi ihminen edes itse itselleen aiheuttamat myrkytykset. Hörpätkööt kehittelemänsä päivittäisannokset pullonsuusta suoraan! Lajimme könyää perse edellä myrkyttämiinsä ja muilla tavoilla pilaamiinsa mäntyihin muutenkin, ja jopa tietäen tekevänsä vastuuttomasti. Tästä esimerkkinä ”bio”talous jonka valtava, propagandistinen kusisuihku sokeuttaa juuri nyt ihmiskuntaa. Eilinen EU:ssa laadittu höllennyslupaus Suomen metsien hakkuutavoitteista on vain yksi pieni, mutta asioiden taakse näkevien mieliä murskaava esimerkki tästä kusetuksesta.  

Pidän Jukka Ruukin myrkkykolumnia vastuuttomana. Taustavoimia ja -vaikuttajia on jo muiden kommentoijien toimesta arvailtu, mutta ei se silti ole ulkopuolisia motivoijia tarvinnut. Voihan se osoittaa pelkästään sitä, kuinka laiskasti ajattelevaa nykyinen toimittajakunta on. Siksi se voi ollakin vaarallisempaa kuin muualta johdettu ajattelu. 

Mehiläisistä onkin jo kattavasti mainittu ja asiaa siltä osin löyhästi päivitetty, mutta entä maaperän kaikki muu miljoonainen eliöstö bakteerit mukaan lukien joille myrkytön ympäristö on ehdoton edellytys niiden tärkeälle toiminnalle? Minne unohtuivat madot, pikkulinnut, itikat jne. jotka eivät siedä lainkaan kasvin”suojelu”myrkkyjä? Glyfosaatin viljelyksille katastrofaalisista vaikutuksista on maailmalta raportoitu aina. Amerikassa on viljelyksiä autioitunut nimenomaan myrkkyjen ansiosta. Eräänkin jutun luin monta vuotta sitten ja jos en väärin muista, se julkaistiin Hesarin kk-liitteessä tai Suomen Kuvalehdessä."