torstai 23. maaliskuuta 2017

Merkintöjä

18.3.2017 Lauantai

Klo 07 ja uuni jo lämpiämässä. Rännänräiskeessä teiden polanteet halkeavat ja oli aika juormuista tulomatka. Knista Talvivaaraan ja Maaselän tienhaaraan saakka tie oli höylätty ja sula, mutta siitä tänne päin kymmenen sentin jäisenurainen väylä. Mutta siinäpähän sitä tuurillaan luistelee kun ei muuta liikennettä juuri ole. Tukkirekkoja saa pelätä jos mutkassa sattuu keulitusten sillä syvästä ajourasta hyppäyttäminen ei äkkiväännöllä onnistu. Yksi raskaslastinen pöllijuhta tuli Hälilän seutuvilla mäessä vastaan ja koska molemmilla oli hiljainen vauhti, sivuutus onnistui hiuksia halkoen, mutta kuitenkin.

Unimäen tiellä olivat urakoitsijat ajelleet metsäkoneilla ja läjittäneet sullipinoja poikittain raviojien ylle. Tielle oli putoillut oksia, pölkynpätkiä ja metsäisiltä ajourilta telaketjuissa kantautuneita mutaisia jää/lumilohkareita. Jotenkin niiden väleistä pujottelin Näläkämäen tienhaaraan josta pulkkakyydillä tarvittava tarpeisto mökille.

Vesien ja puiden haut, hellaankin tulet ja kattilat vettä täyteen. Lämpömittari näytti sisällä seitsemää astetta. Ulkona nollakeli, sataa edelleen vedellä huuhdeltua räntää. Välillä tuulee eteläisesti niin, että tuo ryhelöinen taivaananti viilettää  kiivaan pisteliäästi vaakatasossa ikkunan ohitse ja kun ulkona kääntää kasvonsa sitä päin, tuntuu kuin märällä viholaissäkillä päin näköä läiskittäisiin.

Kuivat lämmityspuut ovat nytten kaikki. Yhden kerran vielä laatikoissa olevilla lämmittää uunin ja se on sit siinä. Kuivanäreiden hakuun hakkuuraiskiolta täytyy yrkäillä kunhan keli antaa myöten. Pakastuisi niin tulisi hankikanto koska märkää on lumi. Hella- ja saunapuita vielä riittää joilla hätäjälin lämmittää uuniakin.

Ruokinta-automaatilla uusina tulokkaina mustarastas ja kaksi pientä, kirjavaa koukkunokkalintua; en tunnista.

Mitenhän kaikki ruokailijalinnut saisi laskettua? Onko niitä satoja eri yksilöitä? Lajit erottaa, ja 26 yhtäaikaa koivuissa istujaa olen kerennyt laskea, mutta alhaalla ruokintapaikalla käy sellainen vilske, ettei silimissä räpse riitä.

Myöhäiltapv nyt ja saunanpiisistä katon ylle tunkeva savujööti tuuleen hajoaa.

Kun olin kävelyllä moottorikelkan jälkiä Villelässä, niin sillä aikaa haukka oli aterioinut pihamaan pikkupetäjässä punatulkullisen verran tuoretta luomua. Punaiset ja harmaat höyhenet pitkin hankea viimeiset liikkeet sen siivekkään puolesta suorittivat. Ja niin oli tuuli hänenkin ylitsenä käynyt.

Hakkasin vähän halkoja, mutta oikea olkapää naukuu ja paukkuu kipeästi, että ei siitä mitään tule. Sahasin sitten lisää pölkkyjä ja siivosin liiterin lattialta puunpärtöä kuivikesankkoihin huussia ja kompostia varten.

Kävin kylältä Lynxiin ja m.sahaan bensaa ja myös 2-tahtiöljyä piti pikkupöntöllinen ostaa. Sitten istuin Torakorven "Esson" baarissa Keinäs Lassin ja Purolan Markun pöytään. Anttilan Oiva röhjötti isoine mahoineen peliautomaatin jakkaralla. Tervehtihän tuo vaikka hirvikoiramiehenä ei tykkää minun susimyönteisistä mielipiteistäni yhtään. Ei ne jutut kovin korkealentoisiksi kerenneet yltyä kun hajosi se parlamentti. Toisessa pöydässä istui Rautiasen poika, Pursiainen ja muutama muu, joiden kasvot ovat tuttuja, mutta nimet haihtuneet historiattomaan hämäryyteensä.

Kunhan tässä on saunottu ja hörpätty kahvit niin laitanpa uudet tanssipopot kassiin ja lähden lampsimaan tienvarteen autolle. Suunnistan jälleen Napikselle vaikka ei kertakaikkiaan olisi varaa siihenkään hupiin elämässä.
19.3.2017 Sunnuntai

Nyt on klo 3 aamuyöllä. ½tuntia sitten kävelin narskuvassa lumessa autolta pihaan. Kuun laskeva puolikas, joka Napikselta lähtiessä oli kuin siniseltä taivaanpöydältä kaatumaisillaan oleva, hyvin suuri kulho, pieneni sadan km:n matkalla kelluen sitten Karisuon yllä huojentuneen oloisena. Sen mukavan kelmeänkeltainen valo loi oman tunnelmansa kävelijän tuntoihin, ja kun olin jättänyt lähtiessä lyhdyn palamaan kuistille, niin tuntui, kuin joku olisi odottamassa minua täällä vaikka en Vinhaakaan ottanut Knista mukaani. Mielikuvittelen Anun ja Marin, Gunillan ja Taunon korsaamaan tuvassa niin eiköhän se riitä nostalgisoimaan aamuyön yksinäiset tuntini. Pakkasta lienee yli 10 astetta ja tulee toivomani hankikanto.

Napiksella oli julmettu määrä humpaltajia, tuttuja, ½tuttuja ja tuntemattomia; Mäkimattila Varjokuvineen ja Sinitaivas-orkesteri näpräsivät soittopelejään ja aukoivat laulutaitoisia suuvärkkejään. Olisinko parit pelit jättänyt kahvittelun ajaksi tanssimatta. Ainakin yhdet masurkat ja polkkaparin. Käpylisäkkeen lävitse virtaavat hyvänolonhormonit saivat jokatapauksessa mielen mukavaksi.

Mainita kannattaa, etä minua haki yksi oikein tumma ja lihava nainen. Kysyin, mistä maasta hän on lähtöisin kun murtaen puhui. Sanoi olevansa Ukrainalainen, mutta asuneensa Suomessa (Juuassa?) 20 vuotta. Isä ja äiti elävät vielä, mutta asuvat Pietarin lähellä olevassa pikkukaupungissa. Politiikasta tai Itä Ukrainan tilanteesta en kerennyt kysyä mielipidettä vaikka aioin.

Sunnuntai-ilta ja pihamaalla pakkasukko tovereineen kieriskelee hangessa. Laski nopeasti 18 asteeseen auringon mailleenmenon jälkeen.

Päivällä hakkasin halkoja, mutta ensiksi heti herättyä kävin hiihtelemässä hankia pitkin ja kaadoin muutaman pienen haavanräipän jäniksille. Aiemmin kaatamiani olivat jo käyneet maistelemassa. Pajuraitojen oksienkärjet ja aluillaan olevat kissankäpälät oli karisteltu myös yhettömiin. Niiden nukkaisenpehmyet kukan alut eivät pupuille kelpaa, vain se "malja" ja oksan kärki jossa käpälä kasvaa ja turpoaa kevään edetessä. Jätin huomiseksi kuivan polttopuun hankinnan.

Uutisten suurimmat otsikot on tänään värkätty brasilialaisen hormonilihan ympärille. Pilaantunutta ja hapotettua ovat tummat veljemme ja siskomme ympäristöä ja meriä tukahduttavaan vakuumimuoviin siellä pakanneet. Päässäni soi nyt muunneltu laulu Katri Helenalta: "Maailman Lihamaat suuret ja loistokkaat ei voita kotiLihaa milloinkaan..."

Luen Maija-Riitta Ollilan kirjoituksia moraalifilosofiasta. Loppupuolen "Menestyä vai menehtyä"-lukua pitää miettiä. Oma ajatukseni sen luettua oli, vaikka ei täsmästi samaa rataa Ollilan ajatuskulun kanssa menekään, että olemme joka ikinen iikka vähintään ympäristörikollisia juuri sen vuoksi, koska haluamme menestyä yli tarpeidemme. Siis joka kerta kun käyn bensa-asemalla teen rikollisen teon. Samoin kun hankin mitä tahansa tuotetta jota en itse elämiseni jatkamiseen tarvitse. Niin kuin nyt vaikka ne saakelin humppakengät toiselta puolen maapalloa olevasta halvan työvoiman tehtaassta järjettömän logistiikkaketjun takaa.

Kevennän: Pasi Kulju tai Pasi Kuikka niminen en haluaisi olla. Näillä nimiyhdisteillä monet on kuitenkin  ristitty koska vanhemmilla ei ole ollut sananmuunnoskykyä.

20.3.2017 Maanantai

Valokuvasin hakkuujälkiä kun hokkuroin myllätyillä ajourilla. Kauempana suonlaidassa metsäkone paukkoi ja ryski uusia uria ja jälki on todella rumaa vaikka ei tämän istutusmetsän raiskaaminen sillä tavalla sisuksia käännä kuin tutuissa, nyt ikiajoiksi menetetyissä vanhoissa metsissä vielä rymysivät.

Unimäkeä ympäröivien ahojen, soiden, mäkien ja kankaiden lähihistoria on hirvittävä kun sitä tarkastelee useammasta kuin talousajattelun näkökohdista. Niin kaamea, etä nyt en jatka ajatusta enää syvemmälle, sillä sen kuilun pohjalla on lohduton pimeys. Sen verran kuitenkin, että neljä-viisi eri metsän olomuotoa olen tähän mennessä nähnyt jo sinä lyhyenä aikana jonka olen olemassaollut. Vanha, lapsuuden metsämaisema (todellinen kotini) ja sen murskaamisen konevoimin silmänkantamattomiksi aukkohakkuiksi. Sen täystuhon jälkeen julmettujen aurausvälttien viillot maankamaraan joka ei moista ole kokenut sen koommin kun miljardeja vuosia sitten maailmankaikkeus alkoi järjestyä siksi kokonaisuudeksi kuin se vähän aikaa kerkesi olla. Sitten hentojen taimien istuttaja-armeijat, raivaussahojen naukumiset pusikoituneissa taimikoissa ja nyt ensiharvennukset. Ehkä kerkeän nähdä vielä senkin, kun noin kahdenkymmenen vuoden sisällä nämä jälleen puidaan sileiksi keskenkasvuisesta puustosta joilloin "metsän" lyhyt, minkäänlaisia muistoja kenenkään mieliin juurruttamaton taloushistoria alkaa alusta. Tavoite on siis siltä osin saavutettu. Mikä, kenen, kysytään. Katso peliin.

Kuivaa puuta on nyt pihassa ja laatikoissa tuvassa. Saunaa lämmittäessäni hakkasin kaikki aiemmin pätkimäni koivupölkyt pinoon. Tiskasin astiat, kokosin kamppeeni ja kun olen kylpenyt, lähden Kniin ajeleen. Soitin nuoremmalle S:lle, että käypi saunomassa. Laitoin pökköä pesään, että on vielä kuuma jos töiden jälkeen tänne kampeaa. Vedetkin laitoin valmiiksi, puhtaat laudeliinat ja pöydänkulmalle pyyhkeitä, että on mukava tyttären käväistä.
21.3.2017 Tiistai

Asioitaan ei voi hoitaa kun vastustaa, mutta mitäpä siitä. Möllötetään pari päivää vähemmillä liikunnoilla. Kävin uimassa kun en muuta keksinyt. Kipeänä olen hieman. Olkapää vihoittelee ja nivustaive joka venähti puita Lynxin kyytiin kasatessa.

22.3.2017 Keskiviikko

E ei lähtenyt jalisharkkoihin. Se on huilannut nyt kuukauden, mutta sanoo yhä, ettei se enää ole kivaa. Siellä on ollut vaihtuvuutta eikä valmentaja saa yhteishenkeä puhallettua joukkoon. Pitäisi ehkä vielä yrittää. Lukio edessä ja kunto saisi olla kohdillaan pojalla. G lähtee vielä mielellään, mutta P:lle ei omaa harrastusta taida löytyäkään. Ohjattu koiraharrastus on vielä avoin kysymys.

Vanhin S kyseli tietoja avioehtosopimuksen laadinnasta. Neuvoin nettiasiointiin sen suhteen, mutta varomaan siellä olevia "99€" tarjouksia. Halvin ja varmin on oik.aputsto tai oman pankin lakimies. Itsekin sen voi tehdä kun ei ole miljoonaomaisuuksista kyse.

23.3.2017 Torstai

Aamu oli yhtä höseltämistä. Pojilla koulussa ulkoliikuntapäivä. E meni Vuokattiin laskettelemaan ja muut koulun lähelle Kaupunginlammen maastoon ja -mäkeen. P:lle piti soittaa hampilääkärille aika kun uusi hammas tunkee kipeästi oikomishoitokojeen alle.

Hankin evästarpeet itsellenikin sillä lähden tästä hyötyliikunnan pariin Unimäkeen. En jaksa olla nyt täällä Knissa kun  aurinko paistaa ja hanget kimaltelevat. Otan Vinhan mukaan. Syötin sille jo matkapahoinvointitabletin, että jospa se ei niin paljoa kuolaisi vaikka ei sekään aiemmin auttanut.

Kirjoitan vielä yhden s.postin ja sitten lähden!

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Merkintöjä

14.3.2017 Tiistai

Näin unta Kongon Jonathanista ja piti etsiä Laciesta valokuvia muutamastakin pyöräretkestä jotka hänen kanssaan polkaistiin. Ensimmäinen kokeiluretki, joka tehtiin oli vain etelänpuolen tietä Sotkamoon ja Pohjoisen puolta takaisin. Toinen oli Oulujärven ympäri ja pari muuta pitempää sitten Savon suuntaan. Joskus puhuttiin, että tulisin Tampereelle ja poljeskeltaisiin siellä, mutta onpa hänellä muutakin tekemistä sittemmin ollut. Armeijakin josta juuri suoriutui siviiliin vänrikkinä. Me olisi kyllä pärjätty vaikka siellä Venäjän Karjalassa keskenämme.

E:lle Holter 24H-laite KAKS:lla. En meinannut muistaa, mutta hoitaja soitti kun ei meitä näkynyt. Kerettiin kun ei niillä jonoja.

Muutenkin hajamielisen pään kanssa taiteillut tämän pvn. Lehtiä lukenut koska monta pitkää raporttia niissä. Jos ei Hesarilla amerikoissa ammattinsa osaavia kirjeenvaihtajia olisi, niin paljosta jäätäisiin paitsi me, joille ei ole kykyä lukea New York Timesia tai Washington Postia. Saarikosken pariskunnan (Saska&Laura) kolumnit ovat varsinkin olleet valaisevia. He sattuvat olemaan merkittävien mullistusten aikaan havainnoimassa asioiden kehkeytymistä tänä pelottavana trumpismin aikakautena. Pentinpoika hallitsee kirjoittamisen, että on pojasta polvi edelleen parantunut.

P oli hakenut eilen sen varatun uuden polkupyörän. On ne kalliita. Katsastettuja autoja saa niillä hinnoilla. Ja leipää moneksi vuodeksi.

Jonkun pvn Hesarissa oli laaja selostus lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen (Fimean) alueellistamishankkeen täydellisestä epäonnistumisesta. Perustelut olivat niin vankat, että ihmetellä täytyy, kuinka poliitikkojen annetaan tyriä semmoisen parissa ja niin valtavin vahingoin. Eivätkä ne silloin päättämisvuorossa olleet poliitikot enää vastuuta harteilleen ota. Niin kuin se Hyssälän hyssyttelijä joka ei mukamas edes muistanut osallisuutensa merkittävyyttä kun on siirtynyt jo muiden harrastusten pariin. Ihan samoin tekivät lehtomäet ja pekkariset Talvivaaran suhteen. Kohauttelevat lobbaustensa surkeille tuloksille olkiaan jos joku toimittaja älyää kysellä vastuiden perään.

Miten voidaan siis todellakaan luottaa tämän sote-uudistuksen onnistumiseen kun poliitikot ovat sitäkin ajamassa? Kovasti siinä valuvikoja tuntuu olevankin.

Lopettelin Knausgårdin. Uuvuttava urakka sekin vaikka en pelkästään sen pariin uppoutunutkaan. Olen lukenut myös Tarmo Kunnaksen pienellä präntättyä Fasismin lumousta. Tänä aikana, kun se aate nostelee veriseniljettäviä lonkeroitaan uumenista pimeyden on asioista tiedettävä vaikka kuinka se tuskaa lisäisi.

Uudet humppakengät tulivat postista (Kiinasta). Olivat siis enämpi kuin puolta halvemmat kuin vaikkapa Zalandolla, mutta tiijä sitten kestävyydestä. Kevyiltä ja mukavilta jalkaan kyllä tuntuivat. Haisevat ainakin oikealle nahalle. Puhveliako lie vai koiraa? Niissä on oikeaoppisesti haljasnahkaiset pohjatkin, ja mokkaiset kyljet.

15.3.2017 Keskiviikko

E pyöräili koululta itse KAKS:lle otattamaan Holterin pois. Huomenna EKG.

Yöllä satanut märkää surmanlunta viiden sentin tukahduttavan kerroksen. Kolasin ennen aamukahvia pohjoisenpuolen sisääntulon, Riston tiensuun auranjäljiltä ja Arvolle rollaattorin levyisen väylän niiden takaovelta postilaatikolle. Arvo sitten muisti kirjeellä jonka päälle oli kirjoittanut lopunkynnyksellä olevan iäkkään miehen tyylillä: Kiitokset Naapurille Lumitöistä oli hyvä päästä Rollaattorilla postilaatikolle. Kiitoksia Paljon Toivoo AT

Jospa sitten aikanaan minullekin jalattomalle joku postilaatikolle väylän raivaa.

Halla-ahoa räimivät medioissa kunnolla korville, mutta aiheesta. On sen omat viitanliepeidenkannattelijatkin hereillä ja sanallinen räminä on kammoksuttavaa jo niissä vähissä mitoissa, joissa itse viitsin käydä tirkistelemässä.

Hollannin parlamenttivaaleja tässä jännitän minäkin. Katsoin illan lopuksi dokumentin Geerd Wildersistä eikä se ainakaan mieltä rauhoittanut. Pelottava tyyppi jo 10 v sitten, kun elossa oli se toinen eurooppalainen mörkö Jörg Haider jonka elämän päättyminen ei sitten lopulta hassumpi juttu ollutkaan. Yhtälaisen vapauttavaa kohtaloa voisi toivoa näille toisillekin uusnatseille jos sellaiset toiveet eivät olisi niin ylen paheksuttuja.

16.3.2017 Torstai

E:n EKG. Ensi viikolla lääkärin vastaanotto. E oli sitten tullessa kaatunut pyörällä kun joutui väistämään syrjästä pyörätielle tunkenutta kolmea koiraa ja niiden taluttajaa. Ei ollut ämmä pysähtynyt edes kysymään, miten kävi. Onneksi ei mitenkään, paitsi että vaihteensiirtäjä oli hieman vääntynyt.

Näin painajaisia Hollannin vaaleista. Välillä Wilders oli voitolla lukemalla 40, välillä kannatus mateli kahdessakympissä. Jälkimmäinen näky sattui lähemmä kun aamun uutisista Hollantilaisten riemua "vääränlaisen populismin" häviöstä seurasin. Riemu tosin taisi olla euroopanlaajuista. Vain muut natsit ovat olleet hilijjoo.

Halla-aho oli pyöritellyt Wildersin tappiota voitoksi ja heti perään olivat hännystelijät rynnänneet taputtamaan.

Luultavasti otan yhä vain vakavammin eurooppalaisen, ja myös maailmanlaajuisen politiikan käänteet.

Terveysjätti Mehiläinen on ostanut Kainuulaisen yksityislääkärifirman. Tätä se sote sitten tulee olemaan. Ennakoivat jo bisneksiensä laajentumisia syrjäkylien eläkeläistenkin metsärahoihin.

17.3.2017 Perjantai

Raution kolumni Hesarin verkkolehdessä oli kirvoittanut Halla-ahon seinällä julmetun metakan. Yksi jytkypää kirjoitti lakkauttaneensa Hesarin tilauksen siitä paikasta ja se jo kertoo, millaisin ajatuksin nämä hännänalusten nuuhkijat sillä sektorilla yrittävät pärjäillä. Minusta ko. kolumni oli anti-sellainen jota esimerkiksi Halla-aho itse viljelee. Ei sen kummempi, lähempänä asiaa ja totuutta jokatapauksessa.

Räntää rätkinyt koko pvn, mutta kevään etenemistähän se vain tietää.

Vein Puutarhurin kaupungin järjestämille Suomi 100-juhlille. Samalla juhlivat Kajaaninkin jotain kolmesataista 1800 hengen voimin. Pitää sitten illalla valvoa hakemaan hänet poiskin.

Lämmitin päivällä uunia ja nyt siellä on kypsymässä ohrapuuro ja kokonainen lohi.

E:lle matkalaukku kuukauden päästä koittavaa Kroatian suuntautuvaa luokkaretkeä varten. Citymarketissa oli tarjouksessa; 55€.

Pakkasin Unimäkeen menevää tavaraa kasseihin ja ruokatarpeitakin vein jo kylmälaukussa autoon valmiiksi. Lähden aamulla varhain. Siellä odottaa jäähtynyt mökki, mutta halkoja hakkaamalla ainakin ulkona pärjää. Ja jos ei muuten tarkene, niin saunassa ainakin kun pari pesällistä polttaa. Tuvan uuni lämpiää hitaammin. Taidan olla maananataihin kun ilmoja hyviä lupasi. Ensi talven polttopuut huolettavat. Alkavat olla pinot tällekin keväälle jo aika vajaat niin täällä kuin sielläkin. 20 kuutiota niitä on pian poltettukin.

Huomenillalla olisi Napiksella jälleen hyvät orkesterit soittamassa, mutta mutta...

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Merkintöjä

4.3.2017 Lauantai

Unimäessä klo 07. Pikkupakkanen, pimeää oli kun läksin Knista, nyt jo keväisen valoisaa. Pikkutintit heränneet ruokailemaan, ja närhi jonka Vinha hätisti heti pois. Syksyllä laitoin ruokinta-automaattiin 30 kg auringonkukan siemeniä ja viiden sentin viiru oli enää pohjalla. Toin kuorittuja 8 kg lisää ja pari oksaan ripustettavaa rasvasiemenseospötköä.

Panin uuniin ja hellaan tulet, kaivolta vettä 4 sangollista. Hörppäisen vielä kahvit ja lähden irroittelemaan Lynxin hangesta.

Iltapvllä

Vinha lystissään vapaudesta. Pihapiiristä se ei poistu, mutta onhan "piha" kuitenkin hehtaarin kokoinen ja metsäreitit päälle; ajelin petäjikköön urat jouluisille pohjille, muualla ei pulverilumessa ajelu onnistu.

En minäkään ole aloillani makaillut. Huolsin moottorisahan, Lynxim polttoainepumpun ja kaasuttimen. Vaihdoin siihen jälleen myös tulpat ja puhalsin vanhalla Ladan jalkapumpulla tankkiin päin ilmaa, sillä sen pohjalta tunkee jotain töhkää tukkimaan pohjaventtiilin päätä.

Nyt lämpiää Sauna, menen sinne noin ½17 maissa, makailen leveillä lauteilla, ajan poskipäiden parransängen, peseydyn perusteellisesti, tulen tupaan, juon pari kupillista kahvia, otan takahuoneessa puhtaiden lakanoiden välissä pikkutorkut ja kun klo on ½19, lähden ajelemaan kevään ensimmäisille humpalluksille Naapurinvaaralle Sotkamoon. Pekka Niskan Pojat siellä soittelevat, toisena tangoprinsessa Åkerman yhtyeineen.

Åkermannista tulee mieleen sen merkkinen kaivinkone, ja siitä taas entinen työkaverini Kemiran kaivokselta Martinkaupin Seppo ja jos jatkaisin ajatuksenkulkuani moneen muistoon silläkin sektorilla, ei ilta taaskaan riittäisi.

Pakkasyötä lupasi.

Mitenhän Vinha pärjää täällä? Sisällehän se on jätettävä ettei perään juokse.
5.3.2017 Sunnuntai

Hyvin oli Vinha pärjännyt. Kun tulin klo 02.30 Napikselta, se ei halunnut ulos. Pikku komentelulla meni kuin näytiksi, mutta venähti jäiselle lumelle portaiden viereen pitkäkseen ja tuli heti takaisin kun kutsuin. Sillä on ensimmäisen kiima ja verta jonkun verran tiputtelee. Pitäisi kai vaippahousut laittaa sisälläolon ajaksi. Se on pian 9 kk ikäinen.

Heräsin pahimmoilleen myöhään, etten kerennyt kuunnella kuin loppuja Kirjakerhosta jossa keskustelivat aforismeista. Romano miritsin kuuntelin kokonaan. Se on kelpo ohjelma lyhyydestään huolimatta, tai ehkäpä juuri siksi. 15 astetta pakkasta. Aurinko on jo suurinpiirtein Tulimäen, eli kirkonkylän kohdalla. Sen verran köytin itseäni suksien päälle, että kävin mäiskimässä vesurilla pajukkoa jäniksille ja muutaman hangenpainaman pienen koivunkin. Haapoja ei ihan lähellä ole joka olisi niille mieluisinta jältettävää. Pitää käydä joku toinen pv niitäkin etsimässä.

Väsyttää, sillä tulihan sitä taas Napiksen lavaa kierrettyä muutamatkin kerrat. Väkeä oli. MiMakin jolla flunssainen olo. Sanoi puhdin olevan alakantissa. Kuopiosta ja Oulusta oli tanssituttuja, ja Lieksasta, Nurmeksesta. Joensuustakin yksi surusilmä joka aiemmin oli ilo-. Mikä mieltä painanee hänelläkin? Puutarhuri tuli Knista ja humpallettiin  muutamat pelit. Juotiin kahvit ja rupateltiin kuin ei samaa taloutta asuttaisikaan. Erityislaatuiseksi meni meillä, mutta talo taitaa nykyisin vähemmän huojua. Ehkä näin on hyvä? Jos osaisi, kirjoittaisi tästäkin laajan tekstin sillä ydintä ja ytimen ympärillä luuta ja lihaa olisi romaaniksi asti. Jotuniksi minusta ei kuitenkaan ole ja omana itsenänikin olen osoittautunut aika köykäiseksi tekstintuottajaksi. Tai sitten tämä kaikenlaisten putousten aika ei tarvitse tämmöisiä. Se on sitten myöhemmin, kun olen kuollut.

Ja Lauri Viita lausuu nyt ikävästi rapsahtelevassa mielessäni:

"Kaita polku kaivolta ovelle nurmettuu.
Ikkunan edessä pystyyn kuivunut omenapuu.
Reppu naulassa ovenpielessä, siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuollut.
Kesä jatkuu. Kesä."

Puutarhuri tuopi tänään pojat muutamaksi päiväksi tänne kun niillä on hiihtoloma. Hän itsekin pitää viikon verran lomiaan pois. Saapi olla muutaman pvn itsekseen ja pestä vaikka jiäkuapin niin kuin uhkasi. Pitänee panna sauna tulille.

Uutisissa kerrottiin, ettei Soini jatka enää persujen johdossa. Tämä puolueensa väistyvä pj, "Iso Jytky" kannattaa seuraajakseen Sampo Terhoa ja torjuu Halla-ahon. Soinin mielipiteellä lienee merkitystä, tai sitten ei; maailma meni politiikanennustamisissa kokonaan savolaismalliseksi amerikoita myöten.

Väistämättä aivojen ongelmienratkaisuun väkivalloin-osastolle tunkee ajatus, että "Shakaalille" olisi hommia vähän siellä sun täällä maapallolla.

Sampo Terhon ulkonäöstä tulee mieleen Tuomari Nurmio nuorempana, mutta ei kuitenkaan yhtä miellyttävässä kontekstissa. Halla-ahokin enimmäkseen puistattaa ja häntäluuta kylmää kun miehen näkee.
6.3.2017 Maanantai

Pojat tulivat eilen. Kävin Puutarhurin kanssa kaatelemassa muutamat haavat jäniksille. Hän kömpi hangessa lumikengillä, minä metsäsuksilla. Sitten saunottiin porukalla ennen kuin P lähti takaisin Kniin. Nyt pojat nukkuvat jo vaikka klo on vasta 20.30.

Kuu nousevana sirppinä taivaalla kellottaa.

Tänä aamuna varhain läksin hakemaan Eveä kylältä, pakkasta oli 25. Tulimäen rinteen alusmutkassa kahdeksankympin vauhdissa Tojotanrottelo paukahti, kilahti ja yhdesti rykäisi sammuen sitten hehkumatta kuin Puijon tikku. Kerkesin kuitenkin ohjata melkein lumipenkkaan kiinni pysäyksiin. Olin kokoamassa varoituskolmiota kun paikalle kurvasi punaisella Madzalla kaksi "Makitan" miestä jotka tarjosivat apua. Pyysin kyydin kylälle. Miehet olivat menossa Lieksaan. Menin Soilan kämpille jossa Eve oli jo reppunsa kanssa valmiina, mutta lähdöstä ei heti tullut mitään. Soitin Juhanilaan. Janne tuli tunnin päästä Volkkarillaan ja nykäistiin Tojota Juhanilan pajalle. Läksin Jannen autolla Unimäkeen Even kanssa sillä pojat jäivät aaamulla nukkumaan ja puuro hellalle hautumaan. Kohta soitti J ja kertoi, että jakohihna oli Tojotasta poikki. Kirosin, sillä minulla oli vaihtoa varten ne hankittuna, mutta Knissa koko tarvikepussi. Polkaisinpa sitten Pauluksen kanssa Jannen autolla Knissa mutkan johon tuhraatui kaikkinensa viisi tuntia ja 25 litraa dieseliä. Piti käydä Motonetistä vielä vesipumppu ostamassa, sekä jäähdytinnestettä. Tämän mallin Tojotassa on kuitenkin se hyvä puoli, että jakohihnan katkeaminen ei särje koko moottoria niin kuin monessa muussa merkissä. Ajattelin silti ensimmäiseksi aamulla, että nytkö tuli Tojotavanhukselle saattokeikka romulaan.

Entä perhana jos se olisi Napiksen humppareissulla korpitaipaleelle pakkaseen lasahtanut!
7.3.2017 Tiistai

Nyt on Tojota jälleen ajukunnossa. Tulihan sille hintaa, mutta kai se kannatti kun katsastuskin äskettäin läpäistiin. J osasi onneksi vaihtaa sillä "oikealla" korjaamolla hintaa olisi tullut tuplasti. Kerran kysyin jakohihnaremonttia Tojotan merkkihuollosta niin se tarjous oli liki tuhat euroa. Nyt jäi ylimääräisine ajeluineen kulut 300. pintaan, ja kun osat olivat vesipumppua vaille kaikki jo aikoja sitten hankittuja. Vesipumppu maksoi 39, neste 17 ja Volkkarin diesel 40 euroa. Hihnan ja kiristimien hintoja en enää tarkkaan muista, mutta alle satasen ne olivat. Janne ei paljoa perinyt vaikka tuntitolkulla kädet rasvassa ahkeroi.

Kukkaro kuivui kuitenkin aikatavalla eikä vararahastoaja ole. Onneksi on ruokatarpeita Unimäen viileässä eteisessä eikä penakoille mitään erikoisen erikoisia tarvitse laatia. Kasvisnakkikeittoa keitin tänäänkin sillä aikaa kun olivat Juhanilan mäeltä Holinrotkoon pulkalla laskemassa kun alkoi tuo aitan katto käydä vauhdiltaan vaatimattomaksi. Menivät kävellen moottorikelkan jälkeä Kyntöläisen kautta josta tulee matkaa liki 4 km suuntaansa. Ihan niin kuin mekin pentuna kun ei kilometrien määristä mitään koskaan ymmärretty, mentiin ja tultiin vain niin kauan kuin valoa päivässä riitti, tai vaikka säkkipimeässäkin. Muistan yhä kuinka polut olivat niin tuttuja, että syyspimeällä avojaloinkaan ei monasti juurakoihin varpaitamme lyöty koska tunnettiin jalkopohjissamme polun jokainen nystyrä kesän juoksemisten jäljiltä paremmin kuin taskumme (joita ei tainnut edes kesäkamppeissa olla).

Hain sitten penakat Akulasta saakka Lynxin rekikelkalla pois. Eikä taaskaan tarvinnut saunan jälkeen nukkumaan nohittaa. Vähän aikaa pelasivat ristinollaa ja lukivat ja sitten yksi toisensa jälkeen simahtivat aloillensa. Eve kömpi kuitenkin parvelta alas sillä laitoin hänelle siniselle sohvalle sijan.

Vinhakin niin väsy, ettei inahdakaan kun ylitse loikin sen ovensuumakuukselta.
8.3.2017 Keskiviikko

Uskalsin käydä Lynxillä ojien takana Villelän rinteeseen mäen polkemassa. Hyvin pääsin eikä kelkka sammahtanut kertaakaan, eikä tarvinnut irti lapioida. Kävin sitten kaksi reissua ja vein penakat laskemaan. Jytäkkä oli kuin viisikymmentä vuotta sitten kun Akulan, Iekkilän, Armaalan, Vukelovartiaisen ja meidän perheiden kakaralaumat olivat samaisessa rinteessä jyrsältämässä. Nyt lapsia oli mäkeen vietävänä 4, mutta jos äkkiä ajattelen lapsilauman silloisen lukumäärän niin on kai meitä kymmeniä ollut laskimmepa missä mäessä tahansa.

Voi veljet, ja siskot, missä lienettekään kaikki nyt. Ja missä lapsenne ja lastenne lapset laskevatkaan, ja mitä? Onko minkäänlainen muistijälki Villelänrinteestä siirtynyt isiltä pojille tai äideiltä tyttärille? Vai minultako vain?
9.3.2017 Torstai

Mitään tähdellistä en ole tällä viikolla aikaan saanut. Kantanut vain polttopuita ja vesiä, laittanut ruokia ja tiskannut. Lämmittänyt saunaa ja kohennellut nukkumasijoja. Nostellut lumisia ja litimärkiä rytkyjä kuivahtamaan uunille ja kaikille ulokkeille joita lämmönlähteen läheltä löytyy.

Mieli ei ole kuitenkaan mitäänsaamattoman tuntuinen. On ollut lysti seurata kuinka elämä penakoitten jäljiltä jokaisessa lumikinoksessa näkyy luolina ja rakennelmina, eikä aitan kattokaan ole laskematta heiltä jäänyt. Ja että nuo iloisen punaiset posket ja illalla terveen väsyneeseen uneen painahtelevat pienet päät ovat kuin tulos päivän töistä vaikka mitään muuta kuin hengittämistä on harrastettu. Yksikään käyrä ei pörssissä ole tähtemme liikahtanut, eikä yksikään talousajatus ole omaakaan päätä vaivannut, paitsi silloin tällöin ainainen pennosten laskeminen. Ehkä parasta se, ettei maailmanpolitiikan ja "somen" ääliömäinen arkipäivä ole mieleen koloja kaivellut vaikka radion uutisissa niistä jatustelevat eri kokoisin huutomerkein. Lomalla siis siitäkin saastasta.
10.3.2017 Perjantai

Puutarhuri haki pojat Kniin ja Soila Even kotiinsa. S:lla oli tragedianpurkua sydämellään enkä ihmettele. Osaisin vain auttaa, mutta onhan se aika vaikeaa. Korvin kuunnella vain ja ymmärtää niin kuin lapsiaan aina. Jonkun ohjeellisen sanan kun osaisi väliin tyrkätä niin hyvä sekin. Olisi edes rahaa jolla materiahuolia helpottaa, mutta kun ei omiaankaan saa niiltä osin koskaan kuntoon niin kuinkas muiden.

Olen siis Vinhan kanssa kahden Unimäkeni hiljaisuudessa; korvat vain soivat. Uuvuttaa. Kynäkään pykineissä sormissa pysy. Sekoitin kattilassa salaatin; kiinankaalia, paprikaa, punasipulia, purjoa, tomaattia, appelsiinia, porkkanaa, omenaa ja liraus rypsiöljyä. Appelsiinin ja punasipulin yhdistelmä salaatin seassa on erikoinen.

Nyt otan iltapalaa ja kupillisen kahvetta, rupean sitten lukemaan Puutarhurin tuomia viikon lehtiä. Nukahdan luultavasti ensimmäisille sivuille. Akussa on riittänyt virta pienelle lukuvalolleni hyvin.
11.3.2017 Lauantai

On se ilimoilla hyvitellyt. Kävelin yöpakkasen kovettamia Lynxin jälkiä Villelän pihalla saakka mutkan. Vinha vingerteli mukana ja oli lystissään. Metson soitimen alkamisesta en enää ainoalla mahdollisella suunnalla merkkejä havainnut. Se olisi näkynyt siivenvetona yöllä sataneessa, muutaman sentin pyrylumessa hyvin.

Aurinko nousi vähän ennen seitsemää kun tulin takaisin lenkiltäni. Panin kahviveden kiehumaan ja lapoin hautunutta puuroa lautaselle jonka perään söin salaattia samankokoisen annoksen. Katselin lintujen ruokintapaikalla käyvää vilskettä. Punatulkkuja puolenkymmentä, talitiaisia ja hömötiaisia vaikeasti laskettavat määrät; kymmeniä, ja kaksi paria töyhtötiaisia. Keltasirkkuja ja niistä hankalammin erottuvia vihervarpusia käväisi myös paikalla. Sitten tupsahti taivaalta siemenroiskeiden napsintaan urpiaisparvi. Panin kameraan pidemmän putken ja pöytätuelta klikkasin pari kuvaa likaisen ikkunaruudun lävitse. Samassa lintuparvessa kävi kuhahdus! Niiden joukkoon syöksähti haukka joka liukui kuin ruskea rukkanen jäisellä lumella auraten pienempiään syrjään. Yhtään urpiaista se ei kynsiinsä saanut vaikka kimposi yllätysliu´ustaan salamana takaisin siivilleen jahtaamaan yhtä hölmistynyttä violettipäätä matalalla mutkitellen metsänrajaan saakka.

Olipa jännittävä hetki niin linnuille kuin minullekin jolta meinasi kamera kädestä pudota. Olisi pitänyt olla liike-asetus siinä päällä, mutta mistäpä tuollaisen arvasi vaikka olen nähnytkin haukkasen silloin tällöin aamupalan nappaavankin. Muutenkaan ei näillä laitteillani kummosia kuvauksia saa aikaiseksi.

Kuuntelin Kuusi kuvaa-ohjelman. Katariina Lillqvistin tarina sukupuustaan oli mielenkiintoinen. Erään kuljeskelevan, yksinäisen romaniäidin kuoltua laivan kannelle oli häneltä jäänyt vauva, jonka eräs varakas aatelisherra oli ottanut huollettavakseen ja tuonut Suomeen kartanoonsa kasvamaan. Vauvasta oli kasvanut tormakka nainen joka on ollut Katariinan isomummi jne. Kun kuvia selatessa päätyivät toimittajan kanssa keskustelemaan siitä kohusta, jonka hänen Uralinperhos-animaationsa muutama vuosi sitten herätti, karisivat viimeisetkin prenikat kenraalien kunniansa puolesta haurailta harteilta. Varsinkin silloiselta pv:n komentajaltamme Gustav Hägglundilta. Herkullista kuultavaa kuinka animaatiomestari muutamin ironisin sanankääntein sen jälleen teki. Eikä sanallakaan riisunut kunniaa tälläkään kertaa animaationsa esikuvalta Mannerheimilta. Päin vastoin.

Vinhalle on tänään herkkuateria. Eilen oli kaupan liha-altaassa julmetun suuria broilerin koipireisiä kolmen kpleen muoviastiassa vähän päälle euron hintaan ja paistoin ne lämmitetyssä uunissa kypsäksi. Omankin leivän päälle nostelin muutaman lihapalan, mutta ei se oikein maistu. Ajatuskin etoo niistä turboaterioista joita täytyy kanaparoille jättikanaloissa tarjoilla, että ne muutamaan viikkoon monen kilon lihakimpaleeksi turpoavat. Ja kuinka tämänkaltaista tuotantoa täytyy olla hirvittävät määrät kun tuotosta kannattaa myydä euron-parin kilohintaan ketjun loppupäässä.

Teeri kun tulisi pihakoivuun ja siitä paistin napsaisisi niin asia olisi aivan eri. Mutta kun nekin on ihmislaji tuhonnut monentason luonnonhaaskauksellaan yhettömiin. Ei se ole teeriä edes syömisiksiin tarvinnut, huvikseen ampunut kymmeniä vuosia jo. Muutamatkin turistimetsästäjät polkevat ampumansa riistan kunttaan ja kusevat päälle kuin suuriakin sankareita olisivat. Ymmärrys luonnosta on nolla vaikka äo muuta mitattaessa osoittaisikin.

Nyt on klo jo 16. Lähden kylyyn ja samat rituaalit toimitan kuin lukemattomat kerrat aiemminkin. Sitten polkaisen jälleen Napikselle. Siellä tänään Puutarhurin sukulaissolisti Heikki Koskelo ja toisena pitkästä aikaa Yölintu simosilmuineen.

Mitenhän Tojotanrottelo rempan jälkeisen ensimmäisen pitemmän ajon kestää? Pikkupakkasta on, ja kuutamo täys.
12.3.2017 Sunnuntai

Onpa ollut vötkyilypäivä. Lapioin kuitenkin kinoksia puukasojen ja viime kesäisten halkopinoalustojen päältä johon meinaan uudetkin pinot rakennella. Lapioitavaa oli 88 senttiä kun tasaisimmalta kohden mittasin eli syrjään siirtyi eräskin kuutio valkeaa talonmiesten tykkäämää ihanuutta.

Eileniltainen humppareissu onnistui hyvin, Tojota kuljetti minut kiltisti sinne ja takaisin. Perillä sain tanssia kuin aina ennenkin eikä ikä tunnu vieläkään painavan jalkaa. Naistenhaullakin oli vientiä, että merkit ovat edelleen ihan tyydyttävät. Puutarhurikin tuli Knista ja humpallettiin myös yhdessä. Suukopua ei ollut, hörpättiin munkkikahvitkin yhdessä ja juteltiin ihan tavallisia. Muu tanssiväki oli hieman erilaista kuin viikko sitten. Yölinnulla näkyy olevan edelleen oma kannattajakuntansa eikä Silmukaan juovuksissa mikkiin tarttunut kuten väittävät hänen usein viimevuosina sortuneen tekemään. Uudistumaan ei ole kyennyt ja se kai muusikon pahin painajainen lieneekin. Matalanmallinen haetari kai hänen viimeisin hittikipaleensa lienee. Joka tapauksessa ihan hyviä muistoja pitkältä matkaa hänenkin soittamistaan tanssi-illoista mulla on. Ihmisten heikkoudet ovat inhimillisiä. Varsikin tällaisessa maailmassa, jossa niiden murtamiseen ongelmaksi asti välineitä on kovin tuhottomasti.

Hieno kuutamo oli aamuyöstä pois ajella. Ja Vinha Unimäen mökin eteislattiamatolla raukeana vötkyili vaan.

Taijan lämmittää saunan tällekin illalle. Tarvitsee mennä vasta huomenna Kniin kun Puutarhurilla on vielä yksi lomapv jäljellä.
13.3.2017 Maanantai

Knissa illalla myöhällä.

Aikastenlailla tein polttopuuhommia Unimäessä. Sahasin pölkyiksi koivuja ja hakkasin haloiksikin, mutta lopulta kuitenkin kovin vähän. Olkapäät eivät äkkihakkuuta pitkään siedä, pitäisi totutella pikkuhiljaa. Koskee nyt aika tavalla jo tämänkertaiset tolskuut. Mutta sielläpähän työmaa valmiina on kun taas pääsen rantteelle lähtemään. Rahtasin Lynxillä metsänlaitaan viime keväänä pinoon pilkkomani hella- ja saunapilkkeet liiteriin ja uuteen pinoon saunan kuistille. Lämmitin saunan ja tiskasin astiat kylpyreissun osana ulkona penkillä hangen päällä. Oikein aurinkoinen, lämmin päivä.

Vinha kuolasi alusensa märäksi tullessa. Se ei luultavasti tule koskaan pitämään autokyydistä joten tuskaisia ovat hänelle nämä mökkimatkat vaikka kummassakin päässä tykkäisi ollakin. Menomatkan pahoinvointitabletit eivät auttaneet joten en tulomatkalle antanut ollenkaan.

Nyt tuntuu kyllä, että uuvahdan istualleni. Tavailen kohta lukemattomia lehtiä ja siihenpähän uinahdan. Ehkä aika tyytyväisenä viikon kestäneestä mökkimatkasta kuitenkin vaikka toivoakaan ei ole, että Puutarhuri viereensä kutsuisi, saatika että enää lukemattomien torjuntojen jälkeen itse sinne tyrkyttäytyisin. Kai se elämänosuus tältä pariskolta on tyyten ohitse? Mutta kunhan nuo pojat vain jaksettaisi maailman suuntaan huoltaa, muusit muusta.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Merkintöjä

28.2.2017 Tiistai

Helmikuu käväisi kuin olisi muutaman lapiollisen höttölunta tammikuunpenkalle nakannut. Kuukauden viimeiselle päivälle ei muuta, koska sille menolle, joka Washingtonin kabineteissa on meneillään, en mahda mitään. Eikä kosmologi Kari Enqvistkään ole vielä saanut pilkottua tärkeimmän tutkimuksen kohteensa, maailmankaikkeuden ensimmäisen sekunnin mysteeriä nanosekunnin palasiksi ja yleisön hämmästeltäväksi.

1.3.2017 Keskiviikko

Syyriassa ovat Venäjä ja Syyrian hallituksen joukot syyllistyneet sotarikoksiin, julistaa Punainen Risti, YK, Amnesty International ja UNHCR vuorotellen, mutta Venäjän veto-oikeudella tuomiollepano kerta kerran jälkeen työnnellään catepillareilla laittomassa murha-aallossa syntyneiden ruumiiden kanssa samoihin joukkohautoihin. Niin tuttu näky jo historiassa.

Roistovaltiot, missäs ne nykyisin kartalla sijaitsevatkaan?

Kävin P:n kanssa varaamassa uuden polkupyörän. Nyt on 3 pieneksi käynyttä pyörää pihassa. Varmaan Sonjan kakruilla on tarvis. Pitää niitä enemmänkin kuin vain vähän huoltaa kunhan saapuvat kesäisemmät kelit.

Soitin Laarille, että jos kävisi linkoamassa Unimäen tien. Lupasi perjantaina.

2.3.2017 Torstai

Aamulla varhain ajelin Unimäkeen. Tie olikin aurattu metsäyhtiön toimesta, mutta vain Näläkämäen th. Soitin Laarille, ettei tartte traktoria Unimäentien takia startata. Menin lumikengillä lopun matkaa.

Ensimmäiseksi raapaisin hormiin toholämmityksen päälle, sitten kaivelin Lynxin hangen ja pressujen alta, vaihdoin tulpat ja jo vain se jälleen pärähti käyntiin. Ajelin suvilumeksi pehmenneessä hangessa edestakaisin niin, että nyt kestää pihoissa kuljeskella kuin olisi lingotut paikat. Ajelin myös auton luokse urat kovaksi, että jos äkkipakkanen käy, pääsee vaikka Tojotalla pihhaan.

R.vaaralla oli vyötäröä myöten lunta, täällä Knissa ei kumikengän varresta se ylety sisään. Viimeisellä kierroksella, jonka ulotin umpiseen ja pihasta kauemmas, Lynxi upposi maanmartoa myöten pehmeään hankeen enkä jaksanut sitä enää irti lapioida. Menen lauantaina takaisin, että sittenpähän tongin.

Kaivonkannen esiin lapioimisessakin oli oma hommansa. Vettä oli ylimmäisen renkaan puoleenväliin saakka, että ilman kappaa yletti sankoon sitä koukkaisemaan.

Lämmitin uunin kuumaksi, ja hellan myös. Suurkattilallinen vettäkin kerkesi ruveta kiivaseen kiehuntaan. Tupa jäi vielä holotnaan tilaan kun läksin, mutta eiköhän se siitä lämpiä.

Lähtiessä kävin kylältä vauhtia. Leipomosta ostin  yön yli nukkuneita tuotteita kassillisen, eli 2 sekaleipää, ison ruisleivän, 10 riisipiirakkaa ja 20 kpl hillo- ja reikämunkkeja. Maksoivat yht. 17 euroa.

Paulus 13 vuotta. Juhlat. Muistanpahan hänenkin synnytyksessä mukana olleeni. Oli aurinkoinen, lämmin kevätilma. Lunta enämpi.

3.3.2017 Perjantai

Yöllä klo 02.35 soi kännykkä. Humalaisen römeä ääni siellä jälleen alkoi rähinänsä susista ja maahanmuutosta. Nyt maltoin odottaa pahimman purkauksen, ja kun soittajalle tuli ryyppytauko ähkäisyineen, sanoin, että tämän täytyy olla viimeinen tällainen herätys, jos meinaat seurauksitta selvitä. Panin kännykän sitten kokonaan kiinni.

Otin Vinhasta ulkona kuvia. Yhdestä tuli sinisävyinen, mutta en poistanut sitä vaikka virheellinenhän se tietenkin on; niin maailmakin jota elämme.

Tänään mietin jälleen synkkänä otsikoissa pohottavaa biotalouspolitiikkaa. Yksikään kansanedustaja ei ymmärrä, mihin massiivinen biopolttoaineiden tehtailu ja sen kulutuksen räjähtäminen tulee johtamaan. Vihreä poliittinen liike ymmärtää vähiten.

Itse olen nähnyt "bio"talouden kehityksen Unimäen ympäristössä pienoiskoossa, mutta osaan kyllä hahmottaa asian koko maailmaa koskevaksi. Näen tuho-ei bio-talouden olevan viimeinen niitti maapallon vihreydelle yhtä selkeästi kuin Pentti Linkola on nähnyt. Luultavasti asialle ei mitään mahdeta. Päätehakkuu monimielisyydessään on sana, johon lähitulevaisuudessa tulee kiinnittää huomio.

Se yksi Hollywood-näyttelijäkin on "huolestunut" Suomen metsien tilasta kun olivat jakaneet somessa yhdestä ainoasta saaresta ilmavalokuvia. Kerrassaan naurettavaa. Oikeastaan sittenkin itkettävää. Näen tämänkin asian taakse. Se on pelkkä imagokysymys Metsähallitukselle ja muille "suurille rosvoensoille". Ympäristöministeri Kimmo Tiilikaista kun haastattelevat, voisin oksentaa. Viisas mies joka viisautensa myi politiikan torilla halpaan hintaan, mutta jonka lopullista hintaa ei vielä ymmärretä kun sitä ei ehkä kyetä, eikä keretä edes olemassaolomme aikana kirjoittaa.

G pianotunnilla, sen jälkeen uimaan. Sähköyhtiö Loiste tarjosi kaikille Kaukaveden uinnit tänään. Oli porukkaa.

Olen kampetta kerännyt Unimäkeen aikaista aamulähtöä varten. Pojat tulevat sitten maanantaina, niillä alkaa hiihtoloma.

Huomenillalla alkavat jälleen Napiksella humpat, jospa sitä sinne sitten...

maanantai 27. helmikuuta 2017

Merkintöjä

20.2.2017 Maanantai

Lumi kolan mustassa kyydissä kuin pumpulia.

Flunssaista unta jossa soudetaan paljon.

TV:ssa Dokumenttiprojektissa Nälkämaan Sampo: Likaisen kaivoksen likaisenlyhyt historia.

Lopusta puuttui: Jatkuu huomennakin.

1700-luvulla kahtaalle kallellaan kuljeskellut Jean-Jacques Rousseaulla jo samat tilastot:

"Muutamat etuoikeutetut kahmivat ylellisyystuotteita samalla kun nälkiintyneiltä massoilta puuttuvat elämän perusedellytykset."

21.2.2017 Tiistai

Flunssa karhitsee keuhkoja. Kuume veriä varii, öitäkin painajoittaa.

Tuulentuiverrus lomassa seinälautojen, sokkeleissa kuura, ikkunoissa jäinen tähditys. Tulisijoissa levottomat liekit, laipiossa varjojen tango.

Puolustusministerin asevarustelupuheiden rivienväleissä: Idästä tykinpiiput kohti sojottavat. Ruudinkäry leijuu rajoilla. Lapsiakaan älä viattomiin uniin enää tuudita.

Turha reissu P:n kanssa labrassa, ei löytytnyt koneelta lähetettä.

Viime yönä heräsin 03.30 laittamaan ohrapuurot uuniin. 2 pataa joissa molemmissa 2 litran satsi.

22.2.2017 Keskiviikko

Unessa aforismitolppana neljän tien risteyksessä. Yhdessä viitassani luki: Vastatuuleen huutajille kustaan suuhun; helppoa myötätuuleen kuseksijoille se.

Samassa unessa luin kuolinilmoituksesta reväistyn lainauksen: "aja rankasti ja kuole nopeasti".

Helppoa luettavaa en löydä. Hakeudun yhä vain raskasta asiaa sisältävien pariin. Tänä yönäkin Wirginia Woolf, Klaus Ove Knausgård ja Heikki Aittokoski leikkivät kukin kuolemalla tanssittaessaan lauseitaan lukijansa aivoihin.

Lukaisin Eliaksen koululukemisena olleen Remeksen Hornan kuin vastenmielisen välipalan. Teknisiä asioita selostaessaan siinä kai asiat ovat kohdallaan, mutta ihmiskuvauksissa saisin itse irti enemmän viholaissäkistäkin kuin Remes päähenkilöistään.

23.2.2017 Torstai

Alkaa helpotttaa flunssa.

Kirjaston Aarne Kinnunen seitsemine veljeksineen on kertakaikkiaan hävinnyt. Putosi varmaankin pöydältä paperikoriin jonka sisällön kumosin takansytykkeiksi viime viikolla. Viisainta hankkia divarista tilalle samanlainen. Halvin maksaa kympin + rahti.

Joku römeä-ääninen mieshenkilö soitti ja kirosi minua ja mielipiteitäni. Mistä niitä lie tällä kertaa lukenut, mutta öitään ei niiden takia kuulema kunnolla nuku. Susista ja sinne tänne muuttelevista maapallon asukeista hänellä kai olisi ollut jotain isostikin sanottavaa, mutta en antanut mahdollisuutta; olisi aloittanut puhelun asiallisella aksentilla niin ehkä sitten.

24.2.2017 Perjantai

Yöllä heräsin uneen jossa olin tukehtumassa itsekirjoittamieni sanojenkasan alle. Unen genre oli savotointinsa merkityksellä suurentelu sanojen ja lauseiden ryteiköissä jonne ilman karttaa olin harhautunut. Railakkaasti laukkaavia hevosiakin näin ja ajattelin maahanpoljetun tunnoin, kuinka helposti lahjakkaimmat osaavat ravurinsakin valita.

G pianoon ja sen jälkeen uimaan. Oli hiihtolomalaisia jonkin verran. Saunassa puheliaita pappoja. Kaupasta maitoa ja salaattitarpeita. Menin itsepalvelukassan kautta. Paikalla ollut T opasti kun se on minulle vielä outoa. Vaihdettiin jokunen sana omiakin asioita.

Jos jaksan, tekaisen vielä sämpylöitä kunhan uuni jähtyy hieman, nyt vielä 270*.

25.2.2017 Lauantai

Yölliset sämpylät vissiin onnistuivat koska ei niitä aamupalalta montaa tähteeksi jäänyt. Nakkikasviskeittoa päivemmällä. Pauluskaan ei nyrpistellyt vaikka oli sipuleita seassa. Viime kesäisistä pakasteporkkanoista ja -lantuista alkaa olla yli puolet syöty. Puolukkaa on vielä, karpaloitakin ja mansikkaa. Mustikkaa eniten. Jokunen lakkapurkki.

Vinhaa on opetettu syömään samoja ruokia kuin itsekin ja hyvin näkyy pärjäävän. On sille valmista koiransapuskaa toisinaan tarjolla.

Telkkarista katsoin Tom of Finlad-elokuvan teosta kertovan haastattelutuokion. Mitähän Toukopoika ja muut sen ajan kaapeissa elämänsä tuhlaamaan joutuneet tuumaisivat siitä nosteesta jossa hänen taiteensa nyt alkuperäisessä kotimaassaankin on?

Myöhemmällä olisi ranskalainen elokuva vastarintamiehistä. Katson jos jaksan.

Kirjoittamista olisi ainakin yhden tarinan verran. Aloitin sen viime yönä, mutta deletoin kaikki kolme "liuskaa" sinne kuuluisaan bittihelvettiin. Päässä se kuitenkin on, ja muistiinpanoissani. Pitkä se ei saa olla.

26.2.2017 Sunnuntai

Oli vähän häpsinyt pakkaslunta ja aura kulkenut. Kolaamista siis sunnuntaiverryttelyksi.

Eliaksella kaveri yökylässä. Aamupalan aikana puurojen lisäksi hieman enämpi leipää ja maitoja pöydässä. Pojat pitivät karkkipäivän kun sattuu viikolle kuidenvaihde jolloin normaalisti ovat karkkinsa saaneet.

Paulus täyttää ensi perjantaina 13 vuotta. Polkupyörä hänellekin olisi uusittava ja kai ne Puutarhurin sukulaiset siihen sijoittavat. Taitaa olla kolmannet polkupyörät pojilla menossa. Ovat ajaneet ne kaikki niin loppuun, ettei ole juuri kiertoon annettavaa. Jos pikkuisen laittelisi, niin voisihan niitä Unimäkeen viedä rummuutettavaksi.

27.2.2017 Maanantai

Illasta vanhempainyhdistystä ja G:n harkkoihin kuskaamista. Gaiuksella oli päivällä kavereita kylässä, paistoin terveyslettuja kaikille.

Nyt kun on jo myöhäilta, teen kirjoitushommia sillä aikaa, kun puurot ja isojen pottulohkojen alle piilottamani fasaanipaisti uuninarinalla kypsyvät. En maustanut lintupataa millään muulla kuin pippurilla ja suolalla. Fasaani oli kerran 70% alessa kaupan pakastealtaassa, muutenhan niitä ei raskisi ostaa. Tein myös mustikkapiirakan joka paistui jo valmiiksi.

Wirginia Woolfin elämää ajattelin. Hän on sitä omissa päiväkirjoissaan tuonut laajalti ja häpeilemättä esille. Toisaalta elämä toi hänelle menestystä kirjoittamiensa romaanien myötä, mutta toisaalta mielen mustumiseen ei siitä apua aina ollut. Kovasti on pitänyt loppupuolellakin mieltä kouria kun meni ja hukuttautui 59 vuotiaana. Siihen on tosin vaikuttanut jo toinen maailmanlaajuinen sota saman elämän aikana.

Monissa masennuksen lähestyessä tekemissään merkinnöissä hän silti osasi nähdä ja ihastella taivaanrannan värit ja nummien vihreyden, tai merkitä muistiin, kuinka ihanalta tuntuivat aamukasteisten sananajalkojen hipaisut paljaisiin varpaisiin. Hän harvoin lohduttomaan mustan mullan syyskynnökseen henkisiä olotilojaan vertaili niin kuin vaikkapa minä sorrun tekemään.

Trump metelöi edelleen amerikoissa. Nyt viimeisimmän twiitauksensa mukaan 54 miljardia dollaria ehdottelee lisärahoitukseksi asevoimille eikä ole vielä peruuttanut Meksikon rajamuurin rakentamisenkaan suhteen. Osaako tuollaisesta ihmisestä kukaan maltillisia mielipiteitä sanoa? Meidän presidenttiehdokkaaksi jo ilmoittautuneet Vanhanen ja Haavisto A-studiossa pystyivät sillä tavalla, että väistivät menemästä henkilökohtaisuuksiin ja puhuivat vain valtioiden tasoisia arvioita. Niin  varmaan onkin parasta. Minä kuitenkin tohdin toivoa, että Trump kompastuisi Air Force Onen rappusilta...

Menee jo runsaasti tiistain puolelle. Puurot ja lintupottu tai pottulintu ovat kypsiä. Nostan ne uunista, peittelen pyykeitten alle hautumaan, tallennan kirjoitukseni, sammutan tietokoneen ja työvalot, sytytän hyllyjen alla olevan lukulampun, käärin päiväpeiton sängyltä, riisuudun ja sujallan peiton alle. Luen ja nukahdan. Havahdun tunnin tai parin päästä ottamaan lukulasit pois, sammutan valon ja nukahdan uudestaan. Luultavasti näin.

maanantai 20. helmikuuta 2017

Merkintöjä

15.2.2017 Keskiviikko

Tänään yhteiskunnalliseen keskusteluun:

Telkkarissa esitettiin eilen dokumenttielokuva (elokuvana huono, näytellyt osuudet epäonnistuneita suorituksia) Adolf Eichmannin oikeudenkäynnistä. Lopussa kuitenkin sanottiin asia niin kuin elokuvan alkuperäinen, valistuksellinen tarkoitus luultavasti oli. Oikeudenpalvelija lausui näin: "Jokainen josta tuntuu, että hänet luotiin muita paremmaksi, on seisonut samalla kynnyksellä kuin Eichmann. Jokainen, joka on antanut toisen ihmisen nenänmuodon, ihonvärin tai tavan, jolla toinen palvoo jumaliaan, myrkyttää mielipiteensä, on tuntenut saman hulluuden, joka sai Eichmannin valtaansa. Siitä kaikki alkoi niillä, jotka syyllistyivät näihin tekoihin."

Tällä kynnyksellä seisovat nykyäänkin paremmaksi itsensä tuntevat propagandistimme ja heidän laahustensa kantajat joita riittää jokaiseen, vähänkin merkittävään sometoimintaan jakamaan vihapuheitaan toisarvoisia ja meitä ”heikkoja” kohtaan ja mitätöimään pahuuden läsnäolosta varoittelijoiden ininöitä.

Eikö tätä nykyisenmallista ääriliikkeen kehitystä kyetä enää pysäyttämään? 

Kotoisaksi pysäytettävien esimerkiksemme nostakaamme jälleen brysselinrenkimme Jussi Halla-aho joka näkyvimpänä Eichmann-kynnyksellä jämäkkänä huojuen seisoo. Vaaralliseksi hänet tekee se, että kynnyksen etumaisten takana näyttäisi fb-peukutusten ja kommenteissa avointa muukalais-ym.vihaa hehkuttavien mukaan olevan jopa miljoona muuta itsensä seisottajaa. Hyvin vähän sinne on vastaan sanojia jaksanut kampeutua; en minäkään oksennuksentunteiltani jaksa. Seinien ylläpitäjän moderointia ilmenee tuskin lainkaan. 

Mielikuvitustani siis hirvittää, mitä kauheuksia tämä Jussimme ihailema, äärioikeistolaisista Ranskan Marine le Peniksestä Hollannin Geerd Wildersiin (jne.) jo ketjuuntunut, eurooppalaisen ääriaatteen syöttöporsaamme vielä tuleekaan aikaan saamaan jos sen annetaan vain lihoa. Tämä järjestelmä, organisaatio alkaa olla kannattajineen miltei täydellisesti koossa, he tarvitsevat vain sen Suuren Palopuhujan, Ilmestyksen joka hypnotisoi väkivaltaiset porukat Eichmann-kynnyksiltä liikkeelle.

Sietää siis edes Suomessa Timo Soinin todella käyttää hevoskilpailuissa tarpeellista, taktikoivaa järkeään tunteiden sijaan miettiessään jatkoa puolueessaan kuten kirjoittaa päivän Hesarissa Marko Junkkari.


Keskusteluketjusta irroitettuna kommenttini saattaa olla hieman epämääräinen, mutta talletan sen siksi, että onpahan jonkinlaisena todisteena periaatteistani joihin eivät natsiaatteet kuulu.

Uimassa G:n kanssa kun ei sitten perjantaina keretä.

16.2.2017 Torstai

Kävin Taidemuseossa silmäilemässä kiinnostusta herättävän Caj Bremerin Takaisin Karjalaan-valokuvanäyttelyn vuosilta 1979-1982. Rakennukset vinksottivat kuvissa kuten vielä 2014 kesällä kun itse siellä kuljin. Ajoneuvoja, lautasantenneja tai metsiin kasattuja jätevuoria ei Bremerin kuvaamissa pihoissa näkynyt. Itse kun yritin kuvata mitä tahansa rakennusta, niin kuvakulmaa ilman autoa ei taida montakaan kuvissani olla ja kaikenlainen saastuminen on siellä räjähtänyt kokonaan hallitsemattomaksi. Sekä jättiputkimetsät entisten kolhoositilojen pelloilla.

Elokuvamies Kaurismäeltä yritti uutislähetyksen toimittaja haastattelua saada. Herra oli monta viikkoa kestäneessä jurrissa edelleen, ettei sanomisista mitään tolkkua saanut. Sen jotenkin, että on väsynyt, jää eläkkeelle. Juupa juu.
                               (Kuva Venäjän Karjalan Porajärveltä 19.6.2014)
17.2.2017 Perjantai

Unet olivat taas yhtä mäenlaskua ja kiipeämistä.

Kirjastosta Sakari Pälsin elämä ja työt, Knausgårdin kuudes taistelukuvaus ja Antero Alpolan muistelukset. Minulta on hävinnyt yksi kirjaston kirja. Se käsitteli seitsemää veljestä.

Levytin toisenpään vessan kuilunpuoleiset seinät. Sisäpuolihan on ollut jo kauan valmis, mutta nuo muutamien levyjen palastelu ja paikoilleen ruuvaaminen on vain jäänyt. Onhan siinä vielä pakkeloinnit ja maalaukset. Listoituksetkin puuttuvat koko porraskuilusta. Käytävänpään vaatekomerokin jäi kesken kun pitäisi hankkia siihen hyllytarpeita. Peiliovet kyllä roikkuvat jo yläliu´uistaan katossa.

G pianoon ja sitten pallohallille peliin. Oli poika väsynyt ryyhällysten jälkeen.

Keväisiä ilmoja on pidellyt taas melko pitkään.

Hesarissa keskiviikon kommenttini aiheeseen vahvistusta John Kornblumin haastattelusta.

18.2.2017 Lauantai

Heikki Aitokosken kolumni "Trump ei ole epävarmuuden syy vaan seuraus" osuu asian ytimeen.

Eilenillalla aloitin ja yötämyöten luin Pälsin elämästä sen, mitä siitä kannatti lukea, eli painavasta kirjasta alkupuolen elämäkerran. Loppu lienee tarkoitettu enämpi tutkijoiden käyttöön, paitsi että on siinä muidenkin näkemyksiä Pälsistä ja sitten kuvia melkolailla. Ei siis tavallinen elämäkerta. Jäi ainakin se mieleen, että kovin hunajaisesti eivät hänenkään avioliittonsa ole sujuneet.

Aloitin myös Knausgårdin kuudennen. Sujuvaa tekstiä ainakin alussa. Olisinko kypsynyt lukemaan kokonaankin? Seitsemän sentin paksuinen kirja on paha pieltävä. Sitä ei voi kannatella käsissään eikä se pysy lukualustalla isoillakaan nipistimillä joita olen ruvennut viime aikoina suosimaan. Elias tekee koulun käsityötunnilla minulle lukutelinettä, mutta se malli, joka hommaan etsittiin, ei käy sitten selällään sängyssä lukijalle. Invalidisäätiöllä on erilaisia lukutelineitä olemassa, mutta ovat kalliita ei-invalidin niitä ostella. Itse pitäisi ruveta tekemään mieleinen jonka ruuvaisi naamansa yläpuolelle seinään kiinni kuin telkkarin telineen.

19.2.2017 Sunnuntai

Hesarissa Anna-Stina Nykäsen kirjoitus inhosta. Asiaansa paneutuva essee. Osaisipa itsekin kirjoittaa tuollaisia niin ei olisi koskaan tarvinnut näitä nurkantakusiaan ilmaiseksi tahkota. Toiset saavat ilmaisukykynsä jo syntymässä ja toiset ... eivät ehkä koskaan.

Pojille tosahtelin, että jos eivät ne kalikat liukene käsistä jo pois, liiskaan ne seinälle. No, pojathan teippasivat itse kännykkänsä käytävän palomuuriin.

Tein juuritatikinan hiivaleipäjauhoista, annoin muhia uutamia tunteja ennen kuin sorkin sekaan sämpyläjauhot. Nostelin taikinasta alustelematta epämäärisiä lohkoja pellille, kohotin ja paistoin päivällä lämmittämässäni uunissa ja ai että kelpasivat jälleen kerran. Muuten syötiin aamulla uunipuuroa ja päivemmällä eilisen kalakeittoa. Ne "kahden- tai kolmenkalan" valmiit pakastekuutiot eivät kyllä kaksisia maultaan ole. Vanhoista, sitkeistä, liikasuurista kaloista lohkottuja lienevät.

Hioin vessaseinät ja sipaisin lisätasoitteet.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Merkintöjä

8.2.2017 Keskiviikko

"Kun tuijottaa tarpeeksi kauan kuiluun alkaa kuilu katsoa takaisin."

Minun kuilussani takaisin katsoo oman eiliseni lisäksi maailmanpolitiikka. Molemmat yhtä rikki. Omat, eletyt päiväni voisin vaihtaa. Nyt tietäisin, millaisiin.

9.2.2017 Torstai

"Minkä taakseen jättää sen eestään löytää." Tässä luterilaisessa ähäkutissa on raskas syyllistäminen mukana, anteeksiannon mahdollisuuteen se ei pohjaudu. Se on julma väline vihollisen käsissä, lähimmäiselle täsmäase.

10.2.2017 Perjantai

"Tunne oma arvosi, anna arvo toisillekin." Kuka nollasi nämä arvot? Ei se ollut Trump ei Jussi Halla-aho eikä Vladimir Putin eivätkä muidenkaan äärinationalistiset tavoitteet. Se oli äänestävä kansa joka unohti oman arvonsa. Täsmälleen kuten kansallissosialismin suosion alkaessa kasvaa. Sitten arvo oli vain kidutuksella ja kuolemalla jonka lapsia olemme.

11.2.2017 Lauantai

Pääni sisällä on paljon enemmän vipinää kuin arkilauantaissa.

Nyt puoliltaöin heräsin unesta jossa olin radikalisoitumassa mitä se sitten kaltaiseni kohdalla saattaisi tarkoittaakaan. Koska en saa nyt ajatuksiani asettumaan luen Aittokosken Kuolemantanssista sivuja, joilla hän harppoo Idässä. Luen myös pätkiä toisaalla levällään olevasta kirjasta josta sattuu silmiini Nietzscheltä radikaaleihin ajatuksiini sopivat lauseet: "Kaikista kirjoituksista rakastan vain sitä, joka on kirjoitettu verellä. Kirjoita verellä ja huomaat, että veri on henkeä." Oltiinpa kyseisestä, aikanaan hulluksi tulleesta filosofista mitä mieltä tahansa, niin tässä hän on oikeassa. Hikeä, verta, kyyneleitä ja paskaa kun tekstissä on se kyllä vetää lukijan mukaansa.

12.2.2017 Sunnuntai

Olihan sitä jotakin tänäkin päivänä; mm. makkaranpaistoa koulun talviriehassa.

13.2.2017 Maanantai

Se on aika erikoista, ettei kykene kynäilemään akuuteista kipeistään vaikka niiden tulehtuneet juuret kuinka kauaksi menneisyyteen kurkottaisivat. Jos lääkäri näkisi nyt sisimpäni, niin välittömästi se määräisi näkemäänsä antibiootteja. Ja eristyksen.

14.2.2017 Tiistai

Adolf Eichmann-dokumenttielokuva televisiossa. Käsikirjoitus lienee ollut kuin hatara harakanpesä ja näyttelijävalinnatkin epäonnistuneet jokseenkin täydellisesti, joten siltä osin elokuvallinen osuus tupakoitiin kirjaimellisesti pilalle. Aidon Eichmanin autenttiset lasikoppiolot ja yhtä aitojen todistajien alkuperäisistä tallenteista valitut vilahdukset onnistuivat täysin; he eivät näytelleet.

Lopussa lausuttiin kuitenkin nämä sanat jotka pitäisi toimittaa jokaisen rasistin facebook-seinälle suurin, mustin kirjaimin: "Jokainen josta tuntuu, että hänet luotiin muita paremmaksi, on seisonut samalla kynnyksellä kuin Eichmann. Jokainen, joka on antanut toisen ihmisen nenämuodon, ihonvärin tai tavan, jolla toinen palvoo jumaliaan, myrkyttää mielipiteensä on tuntenut saman hulluuden, joka sai Eichmannin valtaansa. Siitä kaikki alkoi niillä, jotka syyllistyivät näihin tekoihin."